Pyhitystä on kolmenlaista. Ensimmäiseksi kun ihminen turvautuu armoon Golgatan keskimmäisellä ristillä, niin hänet luetaan Jeesuksen tähden pyhäksi, vaikka hän itsessään on syntinen.
Toiseksi kun ihminen on uudestisyntynyt, niin Jumala alkaa muuttamaan häntä Kristuksen kaltaiseksi vähitellen.
Kolmanneksi kun alkaa taivasaika, niin silloin Jumala muuttaa omansa täydellisesti pyhiksi ja Kristuksen kaltaisiksi.
Nyt keskityn siihen pyhitykseen, joka tapahtuu tässä ajassa. Pyhitys ei ole jatkuvaa etenemistä täydellisyyttä kohti, vaikka hengellistä kasvua aina tapahtuu. Pohjimmaista synninturmelusta emme pysty kankeamaan irti. Perisynti pysyy meissä kuolemaan saakka. Pysyvän syntisyytemme tähden itsekkäinä ja Jumalaa vihaavina meidän tarvitsee
päivittäin turvautua Jeesuksen sovituskuolemaan. Pyhityksessä oleellista on, että Jumalan suunnitelmat pääsevät toteutumaan meidän kauttamme. Pyhitykseen kuuluu syvenevä synnin- ja armontunto.
Pyhityksessä on eri asteita kristittyjen välillä. Juuri uskoontullut on vastasyntynyt lapsi, kun taas vilpittömästi uskontietä pitkään vaeltanut on
kasvanut täyteen miehuuteen Kristuksessa. Huolimatta näistä eroista hengellisessä kasvussa, jokaisella on sama ihmisarvo Jumalan luomana.
Pyhityksen lähde on Jumala. Pyhityksen välineitä ovat evankeliumi, kaste, Jumalan sana, ehtoollinen, rukous ja uskovien yhteys ja mikä tahansa minkä Jumala välineeksi valitsee.
Ensin uskoo pyhitykseen, sitten armoon...
Toiseksi kun ihminen on uudestisyntynyt, niin Jumala alkaa muuttamaan häntä Kristuksen kaltaiseksi vähitellen.
Kolmanneksi kun alkaa taivasaika, niin silloin Jumala muuttaa omansa täydellisesti pyhiksi ja Kristuksen kaltaisiksi.
Nyt keskityn siihen pyhitykseen, joka tapahtuu tässä ajassa. Pyhitys ei ole jatkuvaa etenemistä täydellisyyttä kohti, vaikka hengellistä kasvua aina tapahtuu. Pohjimmaista synninturmelusta emme pysty kankeamaan irti. Perisynti pysyy meissä kuolemaan saakka. Pysyvän syntisyytemme tähden itsekkäinä ja Jumalaa vihaavina meidän tarvitsee
päivittäin turvautua Jeesuksen sovituskuolemaan. Pyhityksessä oleellista on, että Jumalan suunnitelmat pääsevät toteutumaan meidän kauttamme. Pyhitykseen kuuluu syvenevä synnin- ja armontunto.
Pyhityksessä on eri asteita kristittyjen välillä. Juuri uskoontullut on vastasyntynyt lapsi, kun taas vilpittömästi uskontietä pitkään vaeltanut on
kasvanut täyteen miehuuteen Kristuksessa. Huolimatta näistä eroista hengellisessä kasvussa, jokaisella on sama ihmisarvo Jumalan luomana.
Pyhityksen lähde on Jumala. Pyhityksen välineitä ovat evankeliumi, kaste, Jumalan sana, ehtoollinen, rukous ja uskovien yhteys ja mikä tahansa minkä Jumala välineeksi valitsee.
Ensin uskoo pyhitykseen, sitten armoon...
Vastaukset 29
Vanhimmat
Pyhä on Jumalalle erotettu. Synti on erottanut pyhän Jumalasta.
Raamattu ilmoittaa vain yhden asian,
mikä voi poistaa tuon erottavan väliseinän eli synnin.
Tämä asia on Jeesuksen Kristuksen veri.
"me olemme pyhitetyt
Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan".
Ja kun olemme Jeesuksen omia, me saamme katsella Häntä,
ja muuttua Hänen kuvansa kaltaisiksi.
Ja meillä on etuoikeus ja kutsu palvella Häntä
antaen "ruumiimme eläväksi ja pyhäksi
Jumalale otolliseksi uhriksi".
Ja todellakin sokerina pohjalla,
kerran me saamme ihan konkreettisesti
tulla osallisiksi Hänen kirkkaudestaan ylösnousemuksessa.
Silloin Kristus on kaikki ja kaikissa. Siis 100 % sinussa ja minussa.
Silloin ei ole enää yhtään ryppyä eikä yhtään tahraa missään.
Emme edes vielä tiedä, mitä meistä tuleekaan,
mutta me tiedämme tulevamme Hänen kaltaisikseen.
"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia,
eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee.
Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen,
kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet
sellaisena, kuin hän on."
Ainoa pyhityksen "väline" on Jeesus. Mitään muuta ei ole. Herra on meidän pyhityksemme. Pyhitys on yhtälailla lahja siinä kuin pelastuskin. Kunnia Herralle.
Usko, jonka Jeesus vaikuttaa, vaikuttaa elämänmuutosta. Jeesuksen usko vaikuttaa tekoja, hyviä hedelmiä.
Room. 6:22
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Pyhityksen vaikuttaa ei ainoastaan Jeesus, vaan Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Tässä "kierrätysprosessissa" meistä tulee parempia ihmisiä. Silloin myös yhteys Jumalaan ja muihin ihmisiin eheytyy ja paranee.
Tärkeää on korostaa Jumalan sanan merkitystä pyhityksessä. Se on uskon ja elämän ylin auktoriteetti. Se antaa tietoa, se on elävä ja voimakas ja vaikuttaa meissä. Se ei siis ainoastaan ole viisauden lähde, vaan myös antaa voimaa. Siksi sitä kannattaa ja on erittäin tärkeää lukea läpi koko elämän.
Meidän vastuullamme on antaa Jumalan tehdä työtä meissä. Jos laiminlyömme raamatunluvun, rukouksen ja seurakuntayhteyden, niin pyhitystä ei tapahdu. Yksi Jumala ja mainitsemani pyhityksen välineet kuuluvat yhteen. Niiden kautta Jumala toimii.
>>Tässä "kierrätysprosessissa" meistä tulee parempia ihmisiä. Silloin myös yhteys Jumalaan ja muihin ihmisiin eheytyy ja paranee.
Jos todella olet 10 vuotta vaeltanut vilpittömästi Jumalan yhteydessä, niin kyllä sinun olisi pitänyt tulla paremmaksi ja eheytyä. Et siis ole vilpittömästi vaeltanut raamatun mukaisessa uskossa. Tee siis parannus.
Kyllä pyhitys on myös sitä, että sinä teet jotakin. Raamattu on täynnä kehotuksia uskoville. Niitä meidän on noudatettava.
Pyhitystä ei tapahdu, jos laiminlyömme raamatunlukua, rukousta tai seurakuntayhteyttä.
Pyhityksen päämäärä ei ole kristityn ihmisen täydellisyys ja menestys, vaan Jumalan tarkoituksen toteutuminen ihmisen kautta.
Pyhityksen välineeksi voi myös sanoa rippiä. Kärsimystäkin Jumala voi käyttää. Kuritusta varmasti.
Suositeltavaa lukemista: Bo Giertz, Kalliopohja. Nimi kalliopohja viittaa ihmisen sydämessä olevaan synninturmelukseen, perisyntiin. Kirja keskittyy syvällisesti ihmisen syntisyyteen, pyrkimykseen tulla Jumalalle kelvolliseksi ja armoon.
Voit tehdä parannuksen monestakin synnistä, mutta et perisynnistä. Kun kaivat maata, niin monta kiveä (syntiä) voit heittää sivuun. Lopulta lapio iskee kallioon (perisynti). Tämä on ikävä totuus. Ainoaksi toivoksi jää silloin Golgatalle pystytetty risti. Synti alati jäljellä, synti alati sovitettuna.
VAIKEA SUN ON RIIDELLÄ RAAMATTU VASTAAN ---> Room. 6:22
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
http://www.rukoilevaisuus.com/Kysymykset/view.php?link=k589.html&find=paremmaksi&topBottomPath=.%2F&title=Kysymyksi%E4+%26+vastauksia
Pyh sinun teoloogisille väänölle.. Hepr. 2:11
Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi,
ALKUISIN YHDESTÄ SIINÄ LUKEE,,,,
juu mutta kun niin monissa tappauksissa,kun pitaisi olla pyhitys prosessi menossa ,onkin uskovaiselle tullut oman minän puhistus prosessi ja tulos on sen mukainen.
mina luulen ,etta Jumala tietaa taman ,etta ihminen niin helposti alkaa ylpistymaan ja kasvamaan oman napansa ymparilla,etta todellista pyhitysta ei paljoa jaella,ennenkuin arkunkansi lopsahtaa kiinni.
tama on minun mielipiteeni pyhityksesta, olen niin paljon nahnyt vuosien mittaan omassa uskossaan puhistuneita ihmisia..
vahan tuohon malliin--http://www.youtube.com/watch?v=rLMby_JcNb0&feature=related
Oikea pyhitys ei tee ylpeäksi, vaan päinvastoin nöyremmäksi. Ylpeys tosin juurisyntinä on sydämessä aina olemassa. Sitä emme pysty kokonaan kankeamaan irti.
eli tuon se piti olla-- http://www.youtube.com/watch?v=OkXhC7yzISI
tai youtube puffer fish
Mitä pyhityksessä sitten puhdistetaan ellei itseään, omaa sydäntä? Jeesus opetti myös rakastamaan itseään.
Tietysti on vaara ajautua liikaan itsensä tuijottamiseen. Giertzin kirjassa Usko yksin todetaan, että kaikkein suurin synti on se, että ihminen tahtoo olla hurskas. Niin kauan kuin ihminen tahtoo olla hurskas ja pyhä, hän ajattelee vain itseään.
Tuollaista omatekoista hurskautta pitää välttää. Eri asia on Jumalan vaikuttama oikea pyhitys. Toisaalta on olemassa oikeanlaista itsetutkistelua.
Tuo pallokala juttu oli aika hauska. Omatekoisen pyhityksen seurauksena sitä voi noin "paisua" eli ylpistyä.
Oikea pyhitys ei tee ylpeäksi, vaan päinvastoin nöyremmäksi. Ylpeys tosin juurisyntinä on sydämessä aina olemassa. Sitä emme pysty kokonaan kankeamaan irti.
oikein kirjoitit...ylpeys on aina olemassa //ja valitettavasti monet muutkin synnit tahtoo pesia ......kankeaminen on vaikeaa,,tahtoo ihmiselo loppua,ennenkun tulee tulosta parempaan..yritetaan kuitenkin...
vaan laulu --tallaisenaan saan tulla Herran luokse..lohduttaa..
http://www.youtube.com/watch?v=Z0Ir0oLnYb8
Sinun luoksesi, Herra, saan tulla "I Can Come to You, Lord" you tube
kari tikan laulamana
Tuosta laulusta... niinhän se on, vajavaisia syntisiä olemme. "Näet sieluni pohjaan ja tiedät mitä tunnen ja ajattelen".
"Mutta armosi sain, siinä armossa elän kokonaan.
Ihminen ei tulee täällä ajassa koskaan pyhäksi, sillä usko / uskonnot eivät siihen pysty muuta antamaan kuin illuusion.
Meidän on hyväksyttävä itsemme tällaisina pyhinä kuin olemme ja muu on turhuutta.
Kyllä Jeesus voi tehdä ihmeen ihmisen sydämessä. Uudestisyntyminen ja pyhitys on todellista. Synnittömäksi ei silti tulla.
Paavali sanoi: "enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä edestäni."
Kyllä Jeesus voi tehdä ihmeen ihmisen sydämessä. Uudestisyntyminen ja pyhitys on todellista. Synnittömäksi ei silti tulla.
siis synti ja pyhyys asuu samassa ruumiissa? miten ne tulee toimeen keskenään?kumpi on voimakkaampi?
Uskon ja kasteen kautta Pyhä Henki tulee syntiseen ihmiseen asumaan. Siinä on pyhä ja syntinen yhdessä. Pyhä Henki vaikuttaa hyvää hedelmää ja perkaa syntiä pois. Meidän omassa sydämessämme ei asu mitään hyvää. Pyhyys on Jumalan ominaisuus. Kuka on vahvin sydämessä? Jumalan Henki tietysti, mutta meidän on valittava palvelemmeko syntiä vai vanhurskautta.
Synnitöntä sydäntä en ole saanut, enkä usko että Jumala sellaista tässä ajassa kenellekään antaa. Synnittömyys kuuluu taivaaseen. Roomalaiskirjeen 7 luvussa Paavali kuvaa itseään kristittynä ja valittaa omaa syntisyyttään. 1. Joh. 1 sanotaan: "Jos väitämme ettemme ole syntisiä, niin me petämme itseämme, eikä totuus ei ole meissä."
Joudumme toteamaan niinkuin Paavali: "Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Jeesuksen uhri ristillä jää ainoaksi toivoksi ja tulevaisuus taivaassa.
Sun skitsofreeninen oppi ei puree !!! Pidä se vaan omana tietona näinä uuskarismaattisten vääryyden aikoja missä me elätään..
Kahden tienkulkijoita ei ilahduta muu kun percele että tiiät...
Julistaako nimimerkki savonarla tekopyhyyttä, vai mitä tarkoitat?
Eikö sinulla itselläsi tosiaan ole,syntiä parannuksen vertaa?
Jumalatonkin on omasta mielestään pyhä ja osaa tehdä hyvin parannusta toisten synneistä, siihen ei tarvita uskoa ollenkaan.
Aivan kuin kirjoitit ---> Jumalatonkin on omasta mielestään pyhä ja osaa tehdä hyvin parannusta toisten synneistä, siihen ei tarvita uskoa ollenkaan.
Niin on uskova joka vaeltaa kahta tietää tyytyväsienä täysin sokeana Jumalan viholinen siinä syntisessä hengellisskitsofreeninen tilassa joka kuvasit äsken tuossa pari edellisessä kirjoituxissa...
Pyhä ja tekopyhä.
Tekopyhä (itsensä pyhäksi kuvitteleva) tekee syntiä Jumalaa ja lähimmäisiään vastaan, mutta hän ei tee parannusta synneistään. Hänellä ei ole oikeata Jumalan sanan mukaista itsensä tuntemista.
Jumalan pyhät ovat rehellisiä ja avoimia itsensä kanssa he pyytävät anteeksi, jos tekevät syntiä lähimmäistään vastaan.
Kun kirkas auringonvalon säde pääsee huoneeseen, havaitsemme aivan tavattoman määrän pölyä leijuvan ilmassa. Jumalan pyhien sydämen huoneen valaiseen Kristus valo, heillä on koko ajan tietoisuus leijuvasta pölystä.
Tekopyhältä puuttuu kirkas Kristus valo, heidän kynttilänsä valossa pöly ei näy, ja siksi he kuvittelevat olevansa pyhiä. Tällaiset pyhät ovat maailman kamalampia ihmisiä. Jumalatontakin pahempia.
1. Joh. 1:7-10
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
zzz
Ihmiset (myös uskovat ovat ihmisiä) ovat mestareita kieltämään totuuden pois itsestään. Siksi monen raukan pyhityselämä on tekopyhyyden suojassa elämistä, paatuneina synnintekijöinä.
Joku täällä ketoi vanhemmistaan, jotka eivät koskaan pyytäneet häneltä anteeksi syntejään, vaikka olivat hurskaita helluntailaisia.
Hänen itsensä piti kuitenkin pyytää anteeksi omia syntejään vanhemmiltaan.
Uskonnon varjon alla elää mittaamatoman suuri määrä henkistä väkivaltaa, varmaan myös kehoon kohdistuvaa väkivaltaa. Pyhitykseen ei kuulu tekopyhyys, vaan vastuun ottaminen omista synneistään.
Tekopyhyyteen kuuluu synnin pois kieltäminen, suomeksi sanottuna vaarallinen itsepetos.
Kirjoitit --> Jumalan pyhät ovat rehellisiä ja avoimia itsensä kanssa he pyytävät anteeksi, jos tekevät syntiä lähimmäistään vastaan.
He pyytävät anteexi ja luottavat uuskarisma armoon ja jatkavat pelkämättä syntiä ja lankeavat taas helposti seuravan päivän vielä suurimman syntiin,,,, koska heillähän on sitä suurta armoa johon he turvaavat ja tekevät heitä rohkeaxi lankea tietämättä,,, että voi olla viimeinen kerta jonka he lankeavat,,, koska langennuta tilassa vaaditaan heidän sielu,, juuri se hetki ja kerta joka oli viimeinen kerta,,,,, kun he leikkivät Jumalan Armon kanssa !!!!!!
Elikä Pyhä on tehnyt jotain,, että Jumala on tehnyt sille pölylle pölyhuiskan kanssa jotain jonka on havaittu olevan uskovaisessa.. Ja silloin vasta pääse Jumalan valo loistamaan kirkkaana huonessa joka valaisee sitä kaupunki missä on ja toimii ja minkä huone oli ennen pimeä ja synkä koska niin paljon synninpöly varjosti sitä huonetta !! Mutta kiitos meidän Vapahtaja että Hän Vapahtaa meidät kahdesta tiestä kulkemista synninpölyissa ja hengellis-skitsofreeninen tilassa, ON on ON Ja EI on Ei kertoo Raamattu meille !! Joko olet synnissä ja ei otollinen matkalla hel,vettiin tai sitten olet Vapahdettu synneistä Pyhä Otollinen, Vahurskas Pyhä matkalla Taivaaseen!!!!!!!
Suorastaan mölli mieheksi. :-))) Sellaisahan nämä narsistit ovat aina.
Savonarola ei ymmärrä edes perusasioita pelastavasta Kristus-uskosta. Pimeässä näyttää olevan hyvä elää.
Olet niin pihalla Kristus-uskosta että kanssasi on turha edes keskustella.
Sitähän jehovantodistajat ovat olleet aina ennenkin.
Uskomatonta että ateistillakin on parempi itsensä tunteminen kun pimeälksi menneellä omavanhurskaalla.
Esimerkiksi minun ja savonarolan elämästä ei voi puhua samana päivänäkään, sen verran parempi on minun elämäni, kiitos Jeesuksen.
Mutta Aadamin geneettinen perimä ei poistu yhdestäkään ihmisestä. Vahinkoa tulee vaan paljon vähemmän kun ihminen vaeltaa valkeudessa, tunnustaa syntejään katuu ja anoo niitä anteeksi läheisiltään ja Jumalata.
....