MItä on tyhmimpiä syitä perustaa perhe?
Itselleni tulee heti kaksi mieleen:
Tapaus yksi: Insinöörillä alkoi olemaan ikää 35-vuotta ja hänen silloinen naisensa ei halunnut lapsia. Insinöörin vanhemmat odottivat lapsenlapsia totta kait ja samaten työkaverit, ja muut painostivat sosiaalisessa mielessä. Inssi jätti naisen, meni baariin ja jollakin ihmeellä sai heti naisen naamallaan. Nainen sattui olemaan vielä samassa tilanteessa, joskin nuorempi, mutta todella epätoivoinen. Noh, nyt kaksi vuotta ensitapaamiesta ja kaksi lasta, eli on todistettu muille jotakin ja haettu muiden hyväksyntää.
Tapaus kaksi: Poika opiskeli ammattikoulussa ja asui asuntolassa. Poikaa oli kiusattu koulussa ja hänestä tuntui ettei häntä kukaan hyväksy. Syytä lähinnä omassa käytöksessä. Asuntolassa asui poikaa viisi vuotta vanhempi tyttö-poika, joka hyväksyi pojan kaverikseen, koska heillä oli samanlainen musiikkimaku ja harrasteet. Yhdessä eletiin tyttö-pojan kanssa kaveriporukalla ja sovittiin, että kun kymmenen vuotta ystävyyttä niin naimisiin. Ok, 10-vuotta meni ja sopimukset on pidettävä, eli naimisiin. Ja kun naimisiin, niin totta kait lapsikin, koska sehän kuuluu asiaan. Myöskin farmariautio piti hankkia, omakotitalo rakennuttaa jo ennen häitä velaksi jne jne.
-Onko näissä mitän järkeä, kun rakkauttahan se luonnollisesti vaatisi?
Itselleni tulee heti kaksi mieleen:
Tapaus yksi: Insinöörillä alkoi olemaan ikää 35-vuotta ja hänen silloinen naisensa ei halunnut lapsia. Insinöörin vanhemmat odottivat lapsenlapsia totta kait ja samaten työkaverit, ja muut painostivat sosiaalisessa mielessä. Inssi jätti naisen, meni baariin ja jollakin ihmeellä sai heti naisen naamallaan. Nainen sattui olemaan vielä samassa tilanteessa, joskin nuorempi, mutta todella epätoivoinen. Noh, nyt kaksi vuotta ensitapaamiesta ja kaksi lasta, eli on todistettu muille jotakin ja haettu muiden hyväksyntää.
Tapaus kaksi: Poika opiskeli ammattikoulussa ja asui asuntolassa. Poikaa oli kiusattu koulussa ja hänestä tuntui ettei häntä kukaan hyväksy. Syytä lähinnä omassa käytöksessä. Asuntolassa asui poikaa viisi vuotta vanhempi tyttö-poika, joka hyväksyi pojan kaverikseen, koska heillä oli samanlainen musiikkimaku ja harrasteet. Yhdessä eletiin tyttö-pojan kanssa kaveriporukalla ja sovittiin, että kun kymmenen vuotta ystävyyttä niin naimisiin. Ok, 10-vuotta meni ja sopimukset on pidettävä, eli naimisiin. Ja kun naimisiin, niin totta kait lapsikin, koska sehän kuuluu asiaan. Myöskin farmariautio piti hankkia, omakotitalo rakennuttaa jo ennen häitä velaksi jne jne.
-Onko näissä mitän järkeä, kun rakkauttahan se luonnollisesti vaatisi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ööö ei tos lue ettei ne toisiaan rakastais kylne tossa ajassa on jo ehtiny rakastua :)
PSKAT SE RAKKAUTTA OLE, VAAN KIINTYMYSTÄ..Ollaan yhdessä alkuun pienessä uutuudenhuumassa ja sitten ajanmittaan kiinnytään asuinkumppanina, parhaana kaverina festareilla jne. Kaveruus ja rakkaus ei ole sama asia. Ja vaikka vaimo tai aviomies on paras kaveri ei se tarkoita sitä, että se on niin hyvä kaveri että aina ollaan yhdessä kuin parhaat kaverit. Ihmetyttää nämä kaveripohjalta naimisissa olevat ja lapsia tekevät. Kyllä asiaan kuuluu, että joskus eukosta ja ukosta haluaa muutamaksi tunniksi eroon!
Mikä on tyttö-poika? Onko kyse henkilön ulkoisesta olemuksesta, että on poikamainen vai onko hän seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan jotain muuta kuin hetero, mutta on ns. kaapissa?