Saksalaiset kärsivät Tannenbergin taistelussa 8000 miehen tappion Stalupönessä. Outous näyttää olevan,että lähteestä riippuen nämä tappiot tulivat kenraali von Francoisin tai Mackensenin osalle.
Tietäisikö joku totuuden asiasta?
Tietäisikö joku totuuden asiasta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Stalupönessä taisteli vain Francoisin I AK. Joissakin historioissa Stalupönen ja Gumbinnenin (pari päivää myöhemmin) taisteluja pidetään yhtenä kokonaisuutena. Jälkimmäisessä oli mukana Saksan 8. armeijasta myös Mackensenin XVII AK. Ehkäpä kyse oli tästä?
Ryssät hävisi taistelun. Ainoastaan sillä on väliä.
Niin tekivät, mutta tuon Gumbinnenin "osaottelun" kyllä voittivat.
Ruotsikin teki viime finaalissa ensimmäisen maalin
Osaottelun voitot ei paljoa paina jos 300 vuotta hallinnut mahti-imperiumi joka oli lyönnyt Itämeren suurvaltoja kuten Puolan ja Ruotsin murenee hetkessä kasaan sodan takia joka olisi ollut vältettävissä.
Kaiken lisäksi Venäjä oli aikaisempina vuosina tehnyt kaikkensa saadakseen tuon kyseisen sodan syttymään. Oi sitä ironiaa.....
Eiköhän se Tsaari ajatellut suunnilleen niin että kun turpaan tuli Japanilta niin uskottavuus palautuu kun vedotaan kansalaisten panslaavistisiin vaistoihin. Aika ironista että Japani ja Saksa tuhosi keisarillisen Venäjän ja loi kapinallisten vähemmistöjen avulla tilalle valtion joka oli molemmille yhtä paha vihollinen toisessa ottelussa kuin Amerikkakin.
Ehkäpä ironisinta oli, että Venäjä oli aikanaan sotilaallisista syistä valinnut keskieurooppalaisesta poikkeavan raideleveyden. Tannenbergin taistelussa tuo kostautui, kun venäläiset eivät pystyneet siirtelemmään joukkojaan junilla Saksan puolella, vaan joutuivat siirtymään jalkamarsseilla, mikä helpotti saksalaisten taktiikkaa suurten venäläisosastojen piirityksissä.
Turpaan siinä olisi jokatapauksessa tullut vaikka mitä olisivat muunnelleet. Jos Japani tuhosi koko Itämeren laivaston niin ei taatusti saksalaisiakaan vastaan mitään mahdollisuutta ollut.
Gumbinnenin tappion tärkein seuraus oli kuitenkin, että paniikkiin joutunut, yleisen vetäytymisen määrännyt Saksan 8. armeijan komentaja esikuntapäällikköineen kutsuttiin kotiin ja tilalle lähetettiin jo eläkkeelle siirtynyt kenraali Paul von Hindenburg esikuntapäällikkönään Erich Ludendorff. Tästä alkoi toinen meininki itärintamalla.
Saksan historian legendaarisimmat kenraalit.
Saksalaisten virhe oli se että uskoivat venäläisten olevan liian hitaita. Uskottiin että Ranska ehditään lyödä ennen kuin kunnon poikia Idästä alkaa näkymään. Ranskassakin jo Moltke menetti hermonsa niin ei hyvältä näyttänyt. Ludendorff ja Hidenburg sai kuitenkin taas kaiken luistamaan.
Nooh nooh Itä oli yhtä hajalla kuin länsikin. Jos Saksa olisi ollut viisas olisi Moltke ja Falkenhayn siirretty Itään kun taas Lundy ja Paul läntee. Niilllä ei olisi hermo pettänyt tai "käsi vapissut" kuten Lenin sanoisi. Saksalaiset pääsi jo Moltkenkin munauksesta huolimatta muistaakseni vain kahdenkymmenen kilometrin päähän Pariisista. Ei taida Tampereelta Hämeenlinnaankaan olla niin paljon matkaa.
Ranskan offensiivin tuhosi kaksi kenraalia, von Bülow ja von kluck, jotka poikkesivat schlieffenistä. oma episodinsa oli myls moltken kauhistelu
Moltke oli väärä mies johtoon. Hän kauhistuo Ryssän etenemisestä idässä vaikka väliaikainen perääntyminen oli otettu huomioon Schlieffenissä. Tämä perusteeton lauhistuminen sai hänet siirtämään arvokkaita joukkoja ranskasta itään täysin turhaan
Moltke oli hyvä esimerkki siitä miten nimeen ei koskaan kannata perustaa johtajan kykyjä. Esimerkiksi Neuvostoliitto ei oppinut tätä vaan luuli että sorvari Voroshilov pärjäisi kaikille natseille kun oli sisällissodassa muutaman uroteon tehnyt joita nekkujen propaganda oli sitten paisutellut järjettömiin.