"Onneksi olemme uskovaisia, niin ei humalassa

Noin on, että usein vl:t opettavat juuri sitä, että heidän perheissään ei arvitse pelätä viinapäissään räyhäävää isää eikä avioeroja eikä avioliitossa pettäviä yms. Kyllä vl:t ovat tynnyrissä kasvaneita, sille emme mahda mitään, sillä he eivät seurustele muitten kuin toistensa kanssa. On jopa kielletty, ettei seurusteltaisi eikä olisi läheisiä ystävyyssuhteita ei-vl:ien kanssa. Miten he siis voisivat tietää todellisuuden vl-liikkeen ulkopuolelta?

He tietävät vain sen, minkä puhvelit saarnoissaan nmustamaalaavat maailmaa jahehkuttelevat, kuinka onnellista on elämä "Jumalan valtakunnassa". He eivät kerro, miten uupuneet äidit raatavat perheessään eivätkä jaksa antaa tukea ja hoivaa ja syliä lapsilleen, ovat masentuneita uusien raskauksien pelon ja uupumisen takia.

Mustamaalaaminen ulottuu myös (ja tietysti) sellaisiin, jotka ovat liikkeestä lähteneet. Jos naiset ottavat korvakorut ja alkavat ehostaa (usein hyvin maltillisesti) ja joskus ottavat viinilasillisen, niin heti maailmallisuuden ja "rappion" eli syntielämän merkit havaitaan.

Sen sijaan he eivät havaitse synnin merkkejä joukossaan: pahanpuhumista, toisen uskonelämän epäilyä, kateutta puhumattakaan tämän palstan nykyisestä vakioaiheesta, pedofiliasta. Heissä ei näy hengen hedelmiä: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys jne.

"Lahkossa ulkopuolinen maailma kuvataan tuhoon tuomituksi ja onnellinen elämä yhteiskunnan jäsenenä mahdottomaksi. Siksi on tärkeää rikkoa kielteinen näkemys ulkopuolisesta maailmasta ja yksilön mahdollisuudesta selvitä siinä." Lainaus Uskontojen Uhrien Tuki ry:n sivuilta.

Muistan, kun itse olin vielä vl, niin saarnojen sanomaa oli, että vl-liikkeen ulkopuolella elämä on aivan hirveää. Se sai ulkopuolisen maailman näyttämään säälittävältä ja pelottavalta. Tuollainen muun maailman leimaaminen pahaksi on tunnettu ryhmäilmiö.

Vl-yhteisössä kannattaisi varmaan viestiä enemmänkin siitä, kuinka kaikki ihmiset ovat aika samanlaisia aivan maailmanlaajuisesti.

Niinpä. Totta kai Suomessa on perheitä, joissa on ongelmia: alkoholismia, työttömyyttä, mielisairautta, väkivaltaa, jopa pedofiliaa. Ja näitä ongelmaperheitä on lestadiolaistenkin joukossa eivätkä kaikesta päätellen saa ongelmiinsa tukea. Kun koko lestadiolaisten ajatteluhan pohjautuu siihen, että heillä on hyvät perheolosuhteet, "epäuskoisilla" taas huonot.

Täytyy olla aika lapsellinen, jos tosiaan uskoo, että me ei-vanhoillislestadiolaiset ilman muuta käyttäisimme alkoholia liikaa, istuisimme koko ajan baareissa jne. Minunkaan ei tarvitsisi ulkoisissa elämäntavoissani luopua oikeastaan mistään kauheasta "paheesta", jos lestadiolaiseksi alkaisin. Televisiotakaan ei tule katsottua juuri ollenkaan kun roikun enemmän täällä netissä - kuten nähtävästi lestadiolaisetkin nykyään.

Ylivoimaiseksi esteeksi omalta osaltani muodostuu kuitenkin se, etten pidä elävänä kristillisyytenä lestadiolaista lakiuskoa, jossa ulkoiset asiat nostetaan suhteettoman tärkeiksi ja jopa kristinuskon perussanoman rinnalle ja ylikin.