Läpäisin inssin tän viikon torstaina ja luulin, että olo olis helpottunut ja iloinen, muttei ole. Inssiajossa osasin olla jotenkin erityisen rauhallinen, vaihdoin vaihteitakin nätisti enkä hätäillyt vaan rentouduin. Ajotunneilla tosin olin useimmiten kireä kuin viulunkieli.
En tiedä miksi, mutta nyt tuo autolla ajaminen pelottaa aika paljon. :/ Vaihteiden vaihto on ihmeen haastavaa, en luota muistiini risteyksissä vaikka osaankin ne säännöt, pelkään ajavani jonkun päälle, pelkään romuttavani auton, pelkään tappavani itseni, mietin miten reagoin jos joku eläin tulee eteen ... mitähän vielä. Pelottaa ihan hirveesti kun siinä vieressä ei ole sitä opettajaa, tuntuu ettei oo varaa tehdä yhtäkään mokaa nyt ... Kukaan ei paina mun puolesta jarrua enää ikinä. En hahmota auton kokoa, en hahmota nopeutta tarpeeksi hyvin. Vaihteillakin bodaan ihan liikaa. Parkkipaikoille ja pihoillekin meen ihan liian lujaa, kun hätäännyn vaihteiden takia : /
Tänään ajoin naapuripaikkakunnalle ja kun oli 80km/h vauhtia ja piti ryhmittäytyä ja kääntyä oikealle, tajusin keskittyväni ainoastaan niihin pirun vaihteisiin ja hätäännyin. Painoin jarrua ihan liian myöhään. Keskityn liikaa vaihteisiin, koska pelkään, että auto sammuu. Eli mun logiikka menee suunnilleen näin: 80 lasissa, 5 vaihde, tulee ryhmitysalue, laitan vilkun ja siirryn siihen hidastuskaistalle, vaihdan vaihteen pienemmälle ja vasta sen jälkeen jarrutan ....... tossa käy vielä pahasti! Tiedän, että pitäis jarruttaa ihan enstöikseen ja samalla vaihtaa vaihteita, mutta en tiedä miks en tee niin! En kai uskalla alkaa jarruttamaan 5 vaihteella kun pelkään niin jumalattomasti sen kapineen sammumista. Kun mulla ei ole sellaista selkeää toimintamallia, alan hätääntyä ja teen jotain tyhmää. Mun opettaja ei oikein osannut opettaa mulle oikealla tavalla, en saanut näitä toimintamalleja eikä mulle kerrottu miks teen nyt näin ja näin ... huusi vaan että miks jätin jotain tekemättä.
Eli kun oon siinä hidastuskaistalla tossa nopeudessa, niin painanko kytkimen alas, jarrutan hieman samalla, sitten vaihdan vaikka 3 ja samalla tietty käännän rattia? Auttaako tuo kytkimen painaminen alas siihen pelkoon, että se sammuisi? En meinaan osaa yhtään arvioida oikeaa vaihdetta oikeaan nopeuteen, kun nekin vaihtelee auto kohtaisesti ...
Mutta joo, ton tilanteen jälkeen tuli itku ja olin tosi pettynyt itseeni. Avomies vieressä haukkoi melkeen henkeään ja pelotteli että olipas lähellä osua siihen keskikorokkeeseen. :/ Miten helvetissä mä uskallan mennä harjoittelemaan yhtään minnekään??! Kai tää oli arvattavissakin, kun pyörällä ajaessa mietin kanssa asioita liikaa ja teen ihan tyhmiä ratkasuja. Siihen tosin auttaa vaan se, että ajaa ajaa ajaa. Varmaan sama juttu autolla. Pyörä nyt on vaan vähän eri juttu tietysti kun sillä harvemmin tapattaa ketään muuta kun itsensä.
Sitten kanssa hermostuttaa kaikki hermoheikot tuolla teillä, takapuskurissa melkeen kiinni ja ohittelee heti kun mahis tulee vaikka ajais ihan rajotusten mukaan. Kuulen korvissani sen kiroomisen.
Sitten kun joku tulee tänne ihmettelemään miksi mulla on edes kortti/paperiläpyskä, niin inssiajo tapahtui siis taajamassa ja meni tosi hyvin ja ekalla kerralla läpi. Jotenkin sain mieleni rauhoitettua, en haukkonut henkeäni tai mitään ja tuntui siltä että hei mä osaan. Mutta jotenkin vaan pitäis nyt luottaa itseensä.
En tiedä miksi, mutta nyt tuo autolla ajaminen pelottaa aika paljon. :/ Vaihteiden vaihto on ihmeen haastavaa, en luota muistiini risteyksissä vaikka osaankin ne säännöt, pelkään ajavani jonkun päälle, pelkään romuttavani auton, pelkään tappavani itseni, mietin miten reagoin jos joku eläin tulee eteen ... mitähän vielä. Pelottaa ihan hirveesti kun siinä vieressä ei ole sitä opettajaa, tuntuu ettei oo varaa tehdä yhtäkään mokaa nyt ... Kukaan ei paina mun puolesta jarrua enää ikinä. En hahmota auton kokoa, en hahmota nopeutta tarpeeksi hyvin. Vaihteillakin bodaan ihan liikaa. Parkkipaikoille ja pihoillekin meen ihan liian lujaa, kun hätäännyn vaihteiden takia : /
Tänään ajoin naapuripaikkakunnalle ja kun oli 80km/h vauhtia ja piti ryhmittäytyä ja kääntyä oikealle, tajusin keskittyväni ainoastaan niihin pirun vaihteisiin ja hätäännyin. Painoin jarrua ihan liian myöhään. Keskityn liikaa vaihteisiin, koska pelkään, että auto sammuu. Eli mun logiikka menee suunnilleen näin: 80 lasissa, 5 vaihde, tulee ryhmitysalue, laitan vilkun ja siirryn siihen hidastuskaistalle, vaihdan vaihteen pienemmälle ja vasta sen jälkeen jarrutan ....... tossa käy vielä pahasti! Tiedän, että pitäis jarruttaa ihan enstöikseen ja samalla vaihtaa vaihteita, mutta en tiedä miks en tee niin! En kai uskalla alkaa jarruttamaan 5 vaihteella kun pelkään niin jumalattomasti sen kapineen sammumista. Kun mulla ei ole sellaista selkeää toimintamallia, alan hätääntyä ja teen jotain tyhmää. Mun opettaja ei oikein osannut opettaa mulle oikealla tavalla, en saanut näitä toimintamalleja eikä mulle kerrottu miks teen nyt näin ja näin ... huusi vaan että miks jätin jotain tekemättä.
Eli kun oon siinä hidastuskaistalla tossa nopeudessa, niin painanko kytkimen alas, jarrutan hieman samalla, sitten vaihdan vaikka 3 ja samalla tietty käännän rattia? Auttaako tuo kytkimen painaminen alas siihen pelkoon, että se sammuisi? En meinaan osaa yhtään arvioida oikeaa vaihdetta oikeaan nopeuteen, kun nekin vaihtelee auto kohtaisesti ...
Mutta joo, ton tilanteen jälkeen tuli itku ja olin tosi pettynyt itseeni. Avomies vieressä haukkoi melkeen henkeään ja pelotteli että olipas lähellä osua siihen keskikorokkeeseen. :/ Miten helvetissä mä uskallan mennä harjoittelemaan yhtään minnekään??! Kai tää oli arvattavissakin, kun pyörällä ajaessa mietin kanssa asioita liikaa ja teen ihan tyhmiä ratkasuja. Siihen tosin auttaa vaan se, että ajaa ajaa ajaa. Varmaan sama juttu autolla. Pyörä nyt on vaan vähän eri juttu tietysti kun sillä harvemmin tapattaa ketään muuta kun itsensä.
Sitten kanssa hermostuttaa kaikki hermoheikot tuolla teillä, takapuskurissa melkeen kiinni ja ohittelee heti kun mahis tulee vaikka ajais ihan rajotusten mukaan. Kuulen korvissani sen kiroomisen.
Sitten kun joku tulee tänne ihmettelemään miksi mulla on edes kortti/paperiläpyskä, niin inssiajo tapahtui siis taajamassa ja meni tosi hyvin ja ekalla kerralla läpi. Jotenkin sain mieleni rauhoitettua, en haukkonut henkeäni tai mitään ja tuntui siltä että hei mä osaan. Mutta jotenkin vaan pitäis nyt luottaa itseensä.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ajamaan ei opi kuin ajamalla .Autokoulun ajotuntimäärä on niin pieni , ettei ajovarmuutta ehdi kertyä . Tässä yksi syy siihen , että opetusluvalla kortin hankkineet ovat selvästi kypsempiä kuskeja .
Ei muuta kun ajelemaan sellaiseen aikaan kun on vähemmän liikennettä , niin kyllä se siitä lähtee .
Joo yllätyin kyllä kovasti tosta tuntimäärästä, ei se riitä mihinkään. :/ Itekin otin kaks ylimääräistä ajotuntia.
Tiedän, että ajamaan ei opi kuin ajamalla, mutta ei poliisit katso sormienläpi just ajokortin saaneen ajoa. Eli tavallaan ei pysty harjoittelemaan, kun pitäis jo olla mestari ja osata kaikki ... Ite vastaan tyhmyyksistäni siellä tiellä. Eikä pienempi liikenne auta esimerkiksi tohon ongelmaan, että käännyn maantieajossa liian lujaa. Pelkään siis satuttavani itseni. Sitten ei kuitenkaan saa liian hitaastikaan ajaa, kun sekin vaarantaa oman ja muiden hengen. Huoh.
Ei kukaan just kortin saanut ole mestari ajamaan , eikä voikaan olla .
Ajamisen opettelu jatkuu inssin jälkeen ja virheitä sattuu kaikille , myös niille jotka ovat jo ajelleet vuosia
Varovaisuus liikenteessä ei ole kenellekään vaaraksi ,siis harjoittelemaan vain rohkeasti .
Mulla isä vielä matkustaa usein kyydissä ja kattoo etten tee typeryyksiä, vaikka sain kortin jo muutama kuukausi sitten:) En luota omiin ajotaitoihini vielä..:D Toki ajan itsenäisesti myös, mutta esim. pitkät moottoritieosuudet saattaa ahistaa :< ja kaupunkien keskustoissa ajaminen.
No hyvä etten ole ainoa. Onko sitten tullu pahojakin mokia? Mietin vaan, että mistä kaikesta poliisisetä sitten sakottaa. Että jos nyt unohdan laittaa joskus vilkun, tai vien vahingossa tieltä kaksi kaistaa (mistä sen muuten tietää että johonkin kaistalle mahtuis kaksi autoa vierekkäin, kun sitä ei viivoilla tai millään ilmoiteta :o) tai muuta sellaista mitä ajotunnilla nyt on kans tapahtunut. Ylinopeudesta tietysti sakotetaan, sen tiedän tai ajovalojen puutteesta tms. Mutta entäs pikkumokista mitkä on varmaan ihan normaaleja tuoreelle kuskille?
Mutta hitsi että noi vaihteet tuottaa päänvaivaa ja ahdistusta ... ei oikeen missään voi harjoitellakaan häiritsemättä ketään.
Eipä se poliisi sua sakota jos.et aiheuta mitään vaaratilanteita . opastaa kylläkin tarvittaessa .
Ei poliisi sakota.Iskevät pillin suuhun jos ajo epävarmaa.Jos ei promilleja eikä huumetestikään anna tulosta sanovat hyvää jatkoa.Olisiko automaatti ollut parempi vaihtoehto sinulle aluksi.
Okei, ehkä toi tieto nyt sitten hieman rentouttaa ... ajattelin että saan sakon heti jos poliisi näkee mun vaihtavan kaistaa ilman vilkkua tms. Siis jos poliisi nyt sen sattuisi yllättäen näkemään. Kun tuntuu ettei ne ole ikinä siellä missä edes pitäisi. :D
Automaatti olisi toki helpompi ja ajo sujuis varmaan paljon paremmin, mutta sitten en osais käyttää manuaaleja. Suurin osa autoista kuitenkin ei oo automaatteja. Tuskin mun nyt kannattaa manuaalin suhteen luovuttaakaan, jos inssin pääsin läpi. Hassua ettei ne sanoneet mitään miinuksia vaihteiden vaihdosta, vaikka se on just se vaikein. Mutta ehkä tossa kaupunkiajossa sitä ei sitte osaa niin hyvin arvioida.
Lähinnä nyt etsin vaan vertaistukea ... tuntuu, että oon tän pelon kanssa yksin. Kaikki painostaa että "noniin lähetääs ajelulle!". Oon ihan pala kurkussa. Mua hermostuttaa myös muiden tarkka arvioiminen mun ajotaidoista. Teen yhdenkin virheen ja saan siitä huonoa palautetta, niin oon ihan maanrakoon potkittu ... Joskus tuntuu olo autolla ajaessa tosi epätodelliselta. Ennen näin ajamisesta vain unia, se tuntui todella epätodelliselta. Vaikea uskoa että mulla on kortti ihan oikeesti. Kai mä luulen ajaessanikin olevani jotenkin "unessa" ... välillä ei ymmärrä, et siinä voi oikeesti kuolla jos tulee käännökseen liian kovaa tms. Tai ainakin sattua jonkun verran. Ihan kun jotenkin olettaisin sen olevan unta, että mitäs tässä, ei tässä mitään voi käydä kun mähän harjottelen ... tai jotain. En osaa selittää. Kamalalta kuulostaa, tiedän.
Tuo vilkun käyttämättä jättäminen on yleisempää, kuin varmaan edes uskot. Itse ajan päivittäin töihin Espooseen. Työmatka suuntautuu Tuusulan tietä pitkin Kehä 1:lle ja sitä rataa. Jos jokaisesta vilkuttomasta kaistan vaihdosta tai rampilta liittymisistä sakotettaisiin, saisi poliiseja olla joka kilometrillä.
Ainoa millä tuosta pelosta pääsee eroon, on se että ajat muun liikenteen joukossa, ja kohtaat eri tilanteita. Mitään muuta keinoa siihen ei ole, ja mikäli muut arvostelevat ajamistasi, sulje nämä kommentit pois mielestäsi. Niillä ei ole mitään painoarvoa. Nuo kommentit on selkeästi tarkoitettu kiusaksi. Tällaisia henkilöitä en itse edes ottaisi kyytiin. Automaattiin siirtymistä en myöskään suosittele, ensin kannattaa opetella ajamaan manuaalivaihteistolla.
Jos automaatit olisivat joku avain onneen/olisivat niin paljon kestävempiä, niin eihän autoissa muita vaihteistoja edes käytettäisi.
Istu hetki siinä autossa ja leiki niillä vaihteilla hetki, kytkin pohjassa ja vääntele ees taas.
Ja jos se auto kulkee 80 km/h laita rauhassa se kytkin pohjaan, nappaa pienempi vaihde ja jarruttele samalla. Opettele siinä pihalla liikkumatta vaihtamaan se vitonen vaikka kolmoselle suoraan. Saat tuntumaa siihen hommaan.
Se et onko se auto jarrutuksen aikana 5 vai 3 ei ole merkitystä jos teet tavallisen jarrutuksen. Auto ei vedä, kun kytkin on pohjassa(eikä sammu). Aikaa vaihteen vaihtoon on paljon, silloin kun mennään 80 km/h. Kiirettä ei ole, eikä auto sammu, koska se ei vedä jarruttaessa.
Ja unohda ne hermoheikot siellä takana. Käännä vaikka meikkipeili kattoon, omani tippui aikaa sitten pois.
Hyviä ohjeita nuo,vain ajamalla opit varmuutta.
Olen aivan varma jos nyt ajat joka päivä,niin naurat jo näille viesteillesi ja hermoiluille 2 viikon päästä.
Muista: Vain ajamalla opit,sitä kautta saat varmuuden ja opin!
Niin ja ei ne poliisit nyt niin kovin helposti sakota,eikä niitä kannata pelätä.
Ymmärtävät kyllä jos on vasta kortin saanut,sinällään nykyinen kokoomuslainen politiikka pitää huolen siitä että poliiseja ei paljon katukuvassa määrärahojen "puuttessa" näy.
Turhaan nyt niitä poliiseja mietit,ajelulle vaan vaikka ihan yksin sellaiseen aikaan milloin ei paljon muuta liikennettä jos hermoilet.
Ajelet kaikessa rauhassa ne kaikkein omasta mielestäsi vaikeimmatkin paikat,en oikeasti usko että kovin huono kuski olet jos inssin läpäisit?
Kiitos rohkaisevista viesteistä! En varmaan joo voi olla mikään maailman surkein kuski, mutta kun pelko ja hermoilu yllättää, tekee se kenestä vaan huonon. Se on niin tilanteesta kiinni eikä kukaan oo potkimassa persuksille ton ajon suhteen (esim. ope). Tunneille oli pakko mennä, vaikka oksetti ja pyörrytti. Jännitin ajoa jo ihan sen takia, että mun ope oli tosi tiukka ja sanoi negatiiviset asiat siihen sävyyn kuin vika olisi mun luonteessa tms. tai olisin vähä älyinen. Oikeasti vaan hermoilu lamaannutti mun ajattelun. Kärsin jonkin asteisesta sos.tilanteiden pelosta, huomaan sen esimerkiksi siinä, että ihan ulos lähtiessä olen hermona, kävellen, pyöräillen, autoillen, ei sillä väliä. Ajattelen tosi paljon mitä muut ajattelee. Autolla ajamista kun ihmiset tuppaa arvostelevan paljon enemmän kuin pyörällä ajoa. Vaikka ajaessa ei tarttekaan puhua kenellekään, niin onhan se kuitenkin jonkinlaista sosiaalista kontaktia, välineenä vaan auto. Ehkä pelkään liikaa hermostuttavani jonkun. Pahin pelkoni on, jos auto menisi rikki syystä tai toisesta vaikka liikennevaloihin. Auton sammuminenkin saa hien virtaamaan tai vaikka parkkeeraaminen. :D Inssissä mun tutkinnonvastaanottaja oli herttainen nuorehko nainen varustettuna positiivisella asenteella. Senkö takia ajoin hyvin? En tiedä.
Mutta ilmeisesti niitä möhlijöitä löytyy kaiken ikäisistä, vaikka kortti olis ollu monen monta vuotta. Ehkä mä nyt vaadin itseltäni vain liikoja ...
Oot ihana :)
Kyllä se ajo siitä alkaa kokemuksen myötä varmasti sujumaan!
Noniin, tänään ajoin melkeen keskustassa ja sitten syrjemmillä teillä varmaan melkeen tunnin, pikku pätkissä.
Suju ihan ok, mitä nyt äitini huomautti kaasun käyttämisestä kääntyessä. Pelkäs kuulemma että osutaan tolppaan. Kääntyessä meen myös liikaa ulkoreunaan päin.
Oli ihan positiivinen asenne, kunnes auto päätti sammua valoihin. Toi kytkin on ihan erilainen kun siinä autokoulun uudessa ihanassa autossa. Toi on joku vanha nissan primera, tuntuu, että vaikka kytkintä nostais millin ja antais peruskaasua, niin auto sammuu. Ärsyttävää. ! Tais se sammua jossain muussakin kohassa, mutta takana ei ollut ketään. Mutta joo, auto sammu siis valoihin ja oli vihreet, niin joku sitten päätti ilahduttaa mua tööttäilemällä. Hermostuin vaan lisää. Sitten ajoin vähän matkaa ja tuli käännös vasemmalle ja ryhmittäydyin ja odotin vastaantulevaa, niin taas tööttiä. Että mulla päässä kiehui ja olo tuli surulliseksi. Ehkä joo ajoin ihan päin ...... jotain, mutta antaisivat ees mahiksen opetella! Ei oo helppoo oudon auton kanssa.
Hyvä kun avaudut noista tunnelmistasi:) Se antaa minulle malttia ottaa lisätunteja sen verran, että ei sitten pelottaisi niin kovasti ajaa ilman opettajaa. Kyllä tänäänkin olisi käynyt huonosti, jos ope ei olisi painanut jarrua! Otan lisätunteja niin paljon, kuin tunnen tarvitsevani. Onhan tuolla omalla hengelläkin jotain arvoa...
Joo no mä otin ite kaks lisätuntia, tulivat varmasti ihan tarpeeseen ja pääsinhän inssistäkin läpi. Mutta musta tuntuu, että vaikka ottais 50 lisätuntia, niin kyllä se vaan hermostuttaa lähteä yksin ensimmäisiä kertoja sillä autolla ... tai ilman sitä opea joka voi painaa jarrua jos ei itse ehdi.
Autokoulu auto myös antaa luvan mokailla. Se kolmio siellä takana luo jonkunlaisen turvan ... ilman sitä kukaan ei tajua sun olevan aloittelija ja alkaa tietty noi ihanat tööttäilyt yms. Mun mielestä vois olla käytössä jonkinlainen merkki siitä, että on aloittelija. Ei mikään nopeusrajoitus, vaan merkki.
Älä välitä niistä tööttäilijöistä. Auto voi sammua risteykseen kokeneemmallekin kuskille. Ne hermoheikot perässäroikkujat vaan eivät kestä pienintäkään viivettä elämänsä tiellä ja siksi typeryyttään heti tööttäävät.
Jossain määrin kokemattoman kuskin joskus tiellä tunnistaa heti ja osaa ottaa varaa. Ne asiattomat hermoheikot taas eivät ymmärrä, että tiellä on muitakin ja tööttäisivät siltikin, olipa takana tarra/merkki tai ei. He elävät pelkkää omaa minäminä elämäänsä päivästä päivään.
Laitat eripuolille autoa sellaisia tarroja missä lukee "olen aloittelija".
Autolla ajaessa on turha hermoilla. liikennesäännöt on tehty yksinkertaisiksi ja yhteisiksi kaikille auton käyttäjille. Yritä ensin ajaa yksinkertaisia ja tuttuja reittejä ja luota itsesesi, tsemppiä! :)
Heips! Ymmärrän täysin pelkosi.
Mulla on itselläni niin, että läpäisin inssin viime vuoden huhtikuussa ja ajamaan lähdin vasta kesällä. Sitten tuli pari huonoa ajokokemusta ja ajaminen (joka jo muutenkin oli itselle pelottavaa), jäi. Nyt olen ajatellut alkaa taas ajamaan, mutta pitää aloittaa ihan alusta asti... Hirveä "vaiva" alkaa nyt taas muistutella ajamista mieleen n.9-10 kk tauon jälkeen. Olen yrittänyt vain laittaa ajatuksen aina sivuun jne. mutta tossa yksi päivä tein päätöksen että nyt alan harjoitella taas. Aikaa se vie, että "oppii" taas ajamaan, mutta on se vaivan arvoista...
Sulla on asia paremmin, koska sulla on ajaminen vielä tuoreessa muistissa. ;)
en kyl tajuu mitä pelkäätte, oon itte 15v. Poijan kloppi jolla on hurvee hinku rattiin ja oon jo vähä liikentees ajellukki ja kaikki suju ihan ok enkä koskaan aja ku on hirvee stressi päällä, ja jos erilaasen auton vaihteet hämmästyttää niin mene jonnekin metsään ja kokeile sielä et mis kohti auto sammuu
15v ja liikenteessä ajellut? No toivottovasti jossain peräkylässä jos autolla ajamista tarkoitit!
Eikä hirveesti perussuomalaiset mieshenkilöt saati nuoret pojat ymmärrä mitään ajopelosta. Mullakin tuttuja joilla se keskisormi nousee ja haukutaan kaikki naispuoliset kuskit ihan vaan siks kun ne on naisia, eikä ne aja tuolla kylillä rallia ja lähtö kestää kauemmin tms. Musta tuntuu, että miehet on ylipäätänsä aika uhkarohkeita ja viileitä ja oman ikäseni jätkät luulee olevansa kuolemattomia, hiukan nuoremmat vielä enemmän.
Mutta joo, oon taas yrittänyt vähän ajaa ihan tässä kaupungissa vaan ja tuntuu ettei tästä tuu oikeasti mitään. Porukoiden autonkin saan sammumaan joka kerta ekoissa liikennevaloissa. Seuraavissa ei kyllä sammu, mutta miks aina ensimmäisissä. Tosin ainakin osaan käynnistää auton nopeasti tän ansiosta ...Vähän ärsyttää kun autokoulussa oli se todella hieno ja uusi auto. Olihan sillä kiva ajaa, mutta ei mulla tule sellaista ikinä olemaan.
Ruusupuskakin sai tossa yks päivä kyytiä kun käännyin liian myöhään kotipihaan. Sitten sain sen jumiin korokkeen päälle. :D No äiti sitten autto, mutta kai mä olisin sen yksin saanut. Puoliks vaan kun oli melkeen tien päällä, niin se sai kilarit. Sen jälkeen oli taas sellanen olo että voi .... helv. Ajomatka oli sellanen 5-10min. Siinäkin ajassa onnistun törttöilemään. Aloin vaan itkeä kun ärsytti. Tahdon ajaa mutta kun pelottaa.
Töihin voisin tavallaan mennä meidän omalla autolla, sellanen aika uus farmari mallinen ja vielä dieseli (ilmeisesti eivät sammu niin herkästi ku bensalla kulkevat?) mutta sekin ahdistaa. Ajomatka 5 min! Lähinnä mua ahdistaa se parkkeeraus. Mitä jos en vaan yksinkertasesti saa sitä mihinkään?! Parkikkisella on kyllä aina tilaa, mutta silti pelottaa miten saan noin ison auton venkslattua yhtään mihinkään kolaroimatta. No, sainhan mä autokoulunkin auton parkkeerattua aina jotenkin ruutuun ilman kolareita eikä sekään mikään pieni ollut ... mutta siinä vieressä oli aina neuvoja.
Sitten vielä pitäis olla rahaa bensaan jos harjoitella haluaa ... no ei ole. Onneks dieseli on sentään aika edullista. Tuntuu, ettei kukaan edes tue mua tässä asiassa. Ihmetellään vaan miksei se hyppää rattiin tai joku ei edes puhu siitä mitään. Sitten kun mokaa niin alkaa hirvee saarna. Mitenhän sitä voi kehittyä jos ei voi mokata?! Sitten musta tuntuu, että pelkään enemmän kolareita kuin ennen. Nytkin kun istun jonkun kyydissä, tuntuu että jaloilla etsin jarrupoljinta tai jotenkin jännitän enemmän. Mietin vaan et jos pitäis itse ajaa ... huhuh. Ennen vaan nukuin kyydissä enkä miettinyt koko ajamista. Luulin, että autokoulun jälkeen jokainen osaa automaattisesti ajaa loistavasti. :')
Turhaan mun mielestä Perussuomalaisia mollaat tuolla?
Hermoiletko muuten seksissäkin samallalailla?:)
tarkoitin sellaisia perussuomalaisia "juntteja" jotka ei kestä jos jonkun auto sammuu tms. ja keskari heiluu :)
Mitenköhän seksi nyt tähän liittyy? No, ylipäätänsä hermoilen varmaan kaikessa missä tunnen olevani epävarma. Ehkä voisin rinnastaa tuon vaikka esiintymisjännitykseen, oksettaa ja vatsassa outo tunne, tuntuu että päässä heittää. Sosiaaliset paineet tms.
No oletko sitten epävarma seksuaalisessa kanssakäymisessa?
Jouduin vaihtamaan kerran autokoulua, ennen kuin sain ajokortin. Jostain syystä ensimmäisessä autokoulussa ei oikein "synkannut." Opettaja vaihtui ainakin kolme kertaa enkä saanut ajokoetta läpi kahdella yrittämällä. Tämän jälkeen kyllästyin ja päätin vaihtaa kokonaan autokoulua. Tilanne muuttui aika olennaisesti heti. Uudessa autokoulussa annettiin kelvollista opetusta ja oli pätevä autokoulun opettaja. Sain heti kortin. Autokouluissa on erittäin suuria eroja ja kannattaa olla tarkka, kun valitsee autokoulua.
Joo onhan niissä eroja, itelläni oli kyllä ihan hyvä opettaja, monen kehuma. Mutta tehnyt työtä monta vuotta, pari vuotta niin olis varmaan eläkkeellä. Oli vähän sellanen turhautunut olotila sillä, ei jaksanut toistaa ohjeita tai muutenkaan ohjeistaa kamalan selkeästi. Kuulemma mulla on kuullun ymmärtämisessä jotain ongelmia ... Ei tullut ajatelleeksi, että mulle ohjeet pitäisi kertoa selkeämmin? Tai kertoa miksi pitää tehdä jotain ja miksi jotain ei saa tehdä. Mulle ei esimerkiksi opetettu sitä, että kun pysähtyy loivaan mäkeen (esim liikennevalot) niin ensin nostaa kytkintä pikkasen tuntumalle niin auto ei valu taaksepäin. Tämä kerrottiin vasta sen jälkeen kun mun auto lävähti taaksepäin ja yks nainen törmäs perään. Mun syy vai opettajan, en tiedä.
Sitten kans hämmentää, miten erilaisia tapoja ihmisillä on ratissa. Mua ei opetettu käyttämään käsijarrua mäkilähdössä. Onko sitä pakko käyttää kun sellaista ei edes opetettu??!
Sitten mun äiti oli ihan paniikissa kun pistin vilkun vaihtaakseni kaistaa (vilkku, olkapään yli katsominen tuleeko ketään) no sieltä tuli enkä ollut aikeissa siksi edes vaihtaa vielä kaistaa, mutta äiti sai mut ihan sekasin kun alkoi huutaa että en voi vaihtaa kaistaa jos takana toinen auto. No en voikaan, mutta koulussa opetettiin että se vilkku pistetään varoittamaan muita että aion sitä kaistaa vaihtaa jos tilaisuus tulee. Eikä vasta siinä vaiheessa kun olen jo kaistaa vaihtamassa. Olenko oikeassa? Onko ennenvanhaan opetettu toisin?
Itse käytän todella harvoin käsijarrua apuna mäkilähdöissä, sillä auton saa lähtemään mäestä liikkeelle ihan ilmankin. Monissa uusisa autoissa on lisäksi mäkilähtöavustin. Eli ykkönen sisään, pidät kytkimen pohjassa. Nyt lähdet nostamaan moottorin käyntikierroksia, jos autossa on kierroslukumittari, niin käytä tätä apuna. Samalla nostat kytkintä hitaasti tuntumaan, ja kun auto alkaa pyrkiä eteenpäin vapautat kytkimen. Tämän jälkeen kiihdytät nopeutta.
Eli ensin laitetaan vilkku päälle, antamaan ilmoitus takana tuleville, että olet vaihtamassa kaistaa tai kääntymässä. Vaikka sitä viereistä kaistaa pitkin ajaisikin toinen auto, niin se vilkku voi olla päällä, ja vaihdat kaistaa sen jälkeen, kun auto on mennyt ohitsesi. Mikäli takana on toinen auto, jolla ei ole vilkkua päällä, eikä sen kuljettaja ole muutenkaan aikeissa ryhmittyä samalle kaistalle kanssasi, siitä ei tarvitse sillä hetkellä välittää. Seuraa sen puolen peiliä, mille kaistalle olet ryhmittymässä. Myös peruutuspeiliä täytyy muistaa seurata. Vilkkua ei laitetta päälle silloin, kun auto on jo melkein toisella kaistalla.
Hmm okei.
Mutta mites kun vaikka pysähdyn nyt ylämäkeen, laitan toki kytkimen pohjaan ja jarrun, ettei auto ala luisua alas. Sitten kun siitä haluan liikkeelle lähteä, niin eikö ensin pidä laittaa kytkin ihan vähän tuntumalle (että auto vähän tärisee) ja sitten peruskaasua että lähtee liikkeelle. Lähteekö auto luisumaan alaspäin jos ensin antaa kaasua ja sitten vasta kytkintä tuntumalle? Niinkuin tuossa ohjeissasi. Tuntuu, että jos sitä kytkintä ei ensin tuntumalle laita, niin auto alkaa luisua.
Jos nostat kytkimen pelkästään tuntumaan, mutta et anna kierroksia, auto sammuu. Eli alkutilanne on tämä, kytkin ja jarru pohjassa. Vaihde päällä. Siirrät oikean jalan kaasulle, ja nostat kierroksia, samalla nostat myös kytkintä ylöspäin, että veto alkaa välittyä vetäviin pyöriin. Kun auto alkaa pyrkiä liikkeelle, vapautat kytkimen, ja kiihdytät. Joskus mäkilähtö pitää tehdä reilulla kaasulla, tällä estetään se, että auto ei valu taaksepäin.
Mä opettelin lähdön autokoulussa niin, että kun jalat oli kytkimellä ja jarrulla, niin kun keltaiset valot alkoi palamaan valoissa niin nostin kytkimen tuntumaan (toinen jalka edelleen jarrulla) ja auto alkoi hiukan täristä. Sitten vasta peruskaasua ja kytkimen nostoa että lähtee eteenpäin. Sammuili se välillä, mutta ei ope sanonut että tekisin siinä mitään väärin. Jotenkin kytkintä kai nostin liikaa ylös.
Tosin aika usein nykyään saan auton sammumaan, mutta johtuuko se väärästä tekniikasta? Eli tavallaan ensin pitäiskin nostaa kytkintä ihan vähän ennen kaasua, mutta ei tuntumalle asti ilman kaasua??
Hämmentää kun ohjeet on niin erilaisia.
Vai toimiiko tuo tyyli paremmin dieselautoissa kuin bensalla kulkevissa? Itsekin olen autokoulussa oppinut juuri tuon tärylle nostamisen, kässärilähtöäkin kokeillut, mutta tuo on vaan niin kätevä. Saapa nähdä, miten noiden bensakotteroiden kanssa tulen pärjäämään :P
Nimim. jalaa kirjoitti tuolla ylempänä, että auto sammuu, jos nostaa kytkimen tuntumalle ilman kaasua. Eikö se olisi ennemmin sama tilanne kuin ryömittämisessä? Vai meinaatko sitä, ettei moottori "jaksa" pitää autoa paikallaan mäessä ennen kuin saa apukaasua liikkeellelähtöön? (Tyhmä kysymys kai)
Itsellä vähän samantapaiset tunnelmat kuin aloittajalla, inssin tuplaus on tosin vielä edessä. Ajotunnit ovat olleet milloin mukiinmenevää, milloin älytöntä sähläystä, vauhtia ja vaaratilanteita. Eka inssi jäi ihan vähästä kiinni, mutta ihmeen hyvin pystyin keskittymään ja ajo meni yleisesti ottaen loistavasti - aiempaan verrattuna. Oma havainnointi ja reaktiot eivät vain aina ole olleet kovin elämää vaalivia, ja opettajan rivakkaa jarrujalkaa jää ikävä... Pahin ahdistus on jo onneksi rauhoittunut, nyt vain ei ole muita vaihtoehtoja kuin opetella pärjäämään (kunhan se kortti sieltä ensin tulee).
tai siis että onnistuuko tuo täryjuttu dieseleissä sen suuremman vääntömomentin (tms) takia, eikä siksi bensa-autoissa?
Autossa on vaihdelaatikko ja moottori, vaihdelaatikko toimii samanlailla kuin pyörässäkin... Mottorin ja vaihdelaatikon välissä on kaksi levyä nimeltä kytkin levy, kun nostat kytkintä ylös päin nämä kaksi levyä lähenevät toisiaan ja lopulta ottavat kiinni. Ottaessa kiinni, mikäli moottorin puoleinen levy ei jaksakkaan pyörittää vaihdelaatikon puoleista levyä mottori sammuu tehon puutteessa. Siksi kaasua kannattaa antaa samalla kuin nostat kytkintä. Kytkin pohjassa, kaasua ja nosto ylös. Mikäli pehmeätä lähtöä haet kannattaa tosiaankin luistattaa kytkintä eli nämä kaksi levyä pyörivät toisiaan vastaan (kuluvat tosin) ja lopulta ottavat kiinni kun nostat kytkimen tarpeaksi ylös. Kytkintä ei kannata luistattaa kuin korkeintaan 1-2sek koska muuten kytkin levy voi palaa (hajota) koska levyt hinkkaavat toisiaan vastaan kovasti.
Kytkin levy siis siirtävää voiman moottorin ja vaihdelaatikon kautta pyörille.
Pyörässä sinä olet moottori ja vaihdelaatikko on vaihteet.