Onko paha olla hiljainen? Voiko sitä sanoa kehuna?
Minua sanotaan usein hiljaiseksi, koska olen sitä. En puhu oikeastaan juuri mitään ylimääräistä, ellei satu huvittamaan. Joka työpaikalla, opiskelupaikassa, aina kun tapaan uuden ihmisen: "Oletpas sinä hiljainen tyttö". Ärsyttävää. Miten se pitäisi ottaa? Kehotuksena puhua enemmän? Haukkuna?
Eihän minulla juuri kavereita ole, koska en puhu. Puhuisin, jos tutustuisin johonkuhun, joka on samalla aaltopituudella kanssani. Olen yksinäinen, kaipaan seuraa. En ole kovin sosiaalinen, mutten jaksa olla yksin enää. En ole ikinä jutellut kunnolla yhdellekään miehelle ja ehdottomasti kaipaan myös miesseuraa. Pelkään että jään yksin, koska en ole viihdyttävä. Olen varautunut ihmisten kanssa. Osaan keskustella vähän aikaa ihan normaalisti, jos on pakko, sitten alkaa ahdistaa kun tulee hiljaisia hetkiä.
Yksi syy on ujouteni, toinen piittaamattomuuteni yleisiin puheenaiheisiin. En ymmärrä, miten jotkut saavat kokonaisen ruokapöytäkeskustelun aikaan kuivasta kakusta.
Minulla ei taida olla muuta toivoa löytää kumppani kuin treffisivuilta? Onko hiljainen nainen hiirulainen muiden silmissä? Pitäisikö/voiko tätä kehittää enempään puheliaisuuteen?
Ärsyttää ja surettaa. Miten te muut voitte koko ajan puhua? Kerkeääkö silloin ajatella?
Hiljainen nainen?
30
3228
Vastaukset
- päläpälämiespäläpälä
minulla on juuri päinvastainen ongelma, puhun kuulemma liikaa joten kavereita ei ole. nais seuraa minäkin kaipaisin
- Hiljainen☺poika
No, itse olen hiljaisen puoleinen mies. Kyllä minä juttelen kun olen tutustunut ihmiseen enemmän. Luonteeltani olen kuitenkin huumorintajuinen ja hymyilevä, mutta tarvitsen siihen vastakkaisen henkilön selvän "tuen".
Eli jos vastaan tuleva henkilö ei hymyile takaisin, niin tulen hiljaiseksi, vaikka en juurikaan puhele, hymyilen vain.
No naisina olevia kavereita on, muttei koskaan ole ollut tyttöystävää.
Johtuen ujoudestani ja epävarmuudestani.
Enkä tiedä mitään miesten yleisistä puheenaiheista, kuten jääkiekko tai autot.
Mielipiteeni hiljaisesta ihmisestä on yleensä rauhallisuus ja omanlainen varovaisuus. Eli henkilö ei suinpäin ryntäile ongelmiin.
Myrtsi ei kuitenkaan saa olla, kun joku tekee palveluksen niin ainakin hymy kuuluu antaa.
Hiljaiseksi kutsuminen visaasti sanottuna tarkoittaa ominaisuutta, eikä vikaa.
Pelkään myös jääväni yksin, kun en uskalla tai usko naisen kiinnostuneen minuun. Asia pitäisi sanoa minulle suoraan.
No, mutta tsemppiä ja kaikkea hyvää. Kyllä joku sinutkin löytää vaikka olisitkin hieman hiljainen, kunhan vain jaksat jatkaa tässä maailmassa, myös yksin.
Toivoo:Hiljainen hymy Poika 20 v. - Treffisivuille vaan
Mars, mars sinne treffisivuille vaan. Eiköhän se siitä. Sieltä löytyy varmasti samankaltaista miesseuraa, ja voit itsekin ottaa heihin yhteyttä. Eikä kannata lannistua jos ei heti onnistu.
- deft
Sanalla sanottuna: on
On paha olla hiljainen. Kehua siitä ominaisuudesta saa silloin, kun tilanne pitää sitä arvossa (mm. oppitunnit koulussa, teatterissa/elokuvateatterissa)
"En puhu oikeastaan juuri mitään ylimääräistä, ellei satu huvittamaan."
Voisiko tästä ymmärtää, että kyse on enemmänkin asenteesta...hmm?
"Yksi syy on ujouteni, toinen piittaamattomuuteni yleisiin puheenaiheisiin. En ymmärrä, miten jotkut saavat kokonaisen ruokapöytäkeskustelun aikaan kuivasta kakusta."
Kysehän ei ole viihdyttävyydestä, vaan sosiaalisen kanssakäymisen tavoista. Eikö sulle ole sellaisia opetettu? Vanhemmat samanlaisia tuppisuita ja-niin-eespäin?
Mikäli ihmistä kiinnostaa, löytyy myös jotain sanottavaa. Ei jokaista lausetta pitäisi pohtia ennen kuin sen sanoo. Sä taidat ottaa ihan pelkän keskustelun ylläpitämisen aivan saakelin vakavasti.
Mulla on varaa sanoa, koska mä olin ujo ja tavallaan ylemmyydentuntoinen teini, kunnes alkoi ketuttamaan se yksinäisyys.
"Miten te muut voitte koko ajan puhua? Kerkeääkö silloin ajatella?"
Tottakai kerkeää ajatella. Mutta se pointti on siinä, ettei pelkää puhumista. Tai muutenkaan mitään sosiaalisuuteen liittyvää.- ap
" "En puhu oikeastaan juuri mitään ylimääräistä, ellei satu huvittamaan."
Voisiko tästä ymmärtää, että kyse on enemmänkin asenteesta...hmm?"
Ei, ei ole asenteesta, vaan siis siitä, että joskus minäkin puhun. Joskus voin puhua ihan kunnolla, mutta silloinkin keskustelukumppani tulee sanoneeksi että olen hiljainen. Vaikka keskustelin tietääkseni normaalisti.
Kyse ei ole vapaasta valinnasta olla hiljainen, haluan olla puhelias ja ekstrovertimpi. Olen vain niin ujo, minulla on hiljainen ääni, ihmiset ovat tottuneita hiljaisuuteeni ja eivät odota minun sanovan mitään jne.
"vaan sosiaalisen kanssakäymisen tavoista. Eikö sulle ole sellaisia opetettu? Vanhemmat samanlaisia tuppisuita "
Vaikka osaisin tavat miten hyvin, en rohkene puhua. Ei ole vanhemmat tuppisuita, päinvastoin puhuu paljon ja ajattelemattomasti.
Minulla on sos. tilanteiden pelko. Ei tosin enää niin paha, uskallan jo soittaa puhelimella ja keskustella ryhmässä jos on pakko. Luonnostaan puhe ei tule.
"Hiljaisuus tekee ihmisestä auttamattomasti tylsän"
Ymmärrän täysin. Se minua harmittaa tässä ehkä eniten: ketään ei kiinnosta tutustua minuun.
No joo, heippa. Sori tuo minun alotuksen viiminen kysymys oli vähän hassu, älkää siitä välittäkö. Kiitos vastauksista :) - ap
ap kirjoitti:
" "En puhu oikeastaan juuri mitään ylimääräistä, ellei satu huvittamaan."
Voisiko tästä ymmärtää, että kyse on enemmänkin asenteesta...hmm?"
Ei, ei ole asenteesta, vaan siis siitä, että joskus minäkin puhun. Joskus voin puhua ihan kunnolla, mutta silloinkin keskustelukumppani tulee sanoneeksi että olen hiljainen. Vaikka keskustelin tietääkseni normaalisti.
Kyse ei ole vapaasta valinnasta olla hiljainen, haluan olla puhelias ja ekstrovertimpi. Olen vain niin ujo, minulla on hiljainen ääni, ihmiset ovat tottuneita hiljaisuuteeni ja eivät odota minun sanovan mitään jne.
"vaan sosiaalisen kanssakäymisen tavoista. Eikö sulle ole sellaisia opetettu? Vanhemmat samanlaisia tuppisuita "
Vaikka osaisin tavat miten hyvin, en rohkene puhua. Ei ole vanhemmat tuppisuita, päinvastoin puhuu paljon ja ajattelemattomasti.
Minulla on sos. tilanteiden pelko. Ei tosin enää niin paha, uskallan jo soittaa puhelimella ja keskustella ryhmässä jos on pakko. Luonnostaan puhe ei tule.
"Hiljaisuus tekee ihmisestä auttamattomasti tylsän"
Ymmärrän täysin. Se minua harmittaa tässä ehkä eniten: ketään ei kiinnosta tutustua minuun.
No joo, heippa. Sori tuo minun alotuksen viiminen kysymys oli vähän hassu, älkää siitä välittäkö. Kiitos vastauksista :)Tuli vielä mieleen, että ehkä heikko persoona vaikuttaa myös hiljaisuuteeni.
Tarkoitan, että muutan helposti mielipidettä joistain asioista, myötäilen, vaikka omia vahvoja mielipiteitä on, en näytä niitä.
Heikko itsetunto, oma tyyli ja persoona hieman hukassa.
En uskalla sanoa mielipidettäni, pelkään, että se on väärä ja se jyrätään, pelkään että minulle nauretaan.
Olen ikuinen itseni tutkiskeilija. Mietin paljon, mutten sano ääneen.
Tiedän, että tämä on huono juttu.
No, tästä alkaa persoonani vahvistaminen. - deft
ap kirjoitti:
Tuli vielä mieleen, että ehkä heikko persoona vaikuttaa myös hiljaisuuteeni.
Tarkoitan, että muutan helposti mielipidettä joistain asioista, myötäilen, vaikka omia vahvoja mielipiteitä on, en näytä niitä.
Heikko itsetunto, oma tyyli ja persoona hieman hukassa.
En uskalla sanoa mielipidettäni, pelkään, että se on väärä ja se jyrätään, pelkään että minulle nauretaan.
Olen ikuinen itseni tutkiskeilija. Mietin paljon, mutten sano ääneen.
Tiedän, että tämä on huono juttu.
No, tästä alkaa persoonani vahvistaminen.Nämä selvensivät jo paljon :)
Et rohkene puhua. Yhym. Pelko on se, mistä sun pitäisi päästä yli. Mä olen itse huomannut, ettei oikeastaan ole mahdollista tehdä itsestään niin sanotusti pelleä jos seura on oikea.
Sanotaanko vaikka niin, että elämä on aivan liian lyhyt pelätä sosiaalista kanssakäymistä.
Jos ketään ei kiinnosta tutustua sinuun, niin ainahan sä voit itse tehdä sen aloitteen. Ja kyllä...ymmärrän täysin sos. tilanteiden pelon (vaikka en suoranaisesti sellaisen olemassaoloon usko). Se on todella vaikeaa pyytää muilta mitään, jos tahattomasti antaa ymmärtää ettei anna itsestään kaikkea.
Mitä sä pelkäät tapahtuvan, jos sä tekisit noi kaikki asiat mitä tuossa toisessa viestissä mainitset? - ap
deft kirjoitti:
Nämä selvensivät jo paljon :)
Et rohkene puhua. Yhym. Pelko on se, mistä sun pitäisi päästä yli. Mä olen itse huomannut, ettei oikeastaan ole mahdollista tehdä itsestään niin sanotusti pelleä jos seura on oikea.
Sanotaanko vaikka niin, että elämä on aivan liian lyhyt pelätä sosiaalista kanssakäymistä.
Jos ketään ei kiinnosta tutustua sinuun, niin ainahan sä voit itse tehdä sen aloitteen. Ja kyllä...ymmärrän täysin sos. tilanteiden pelon (vaikka en suoranaisesti sellaisen olemassaoloon usko). Se on todella vaikeaa pyytää muilta mitään, jos tahattomasti antaa ymmärtää ettei anna itsestään kaikkea.
Mitä sä pelkäät tapahtuvan, jos sä tekisit noi kaikki asiat mitä tuossa toisessa viestissä mainitset?Olen tarkkailija.
Jotkut nauttivat puhumisesta, minä nautin muista asioista, kuten muiden tarkkailusta ja itsekkäistä ajatuksista. Muistan olevani paikalla vasta kun joku kysyy "Miks tuo yks on hiljaa koko ajan".
Muutenkin kieriskelen itsessäni liikaa, pitäisi keksiä fiksumpia ajattelunaiheita.
Oikeassa seurassa voisin nauttia puhumisesta, keskustelusta, voisin olla rento. Seuran pitäisi olla "samanarvoista" eli etten tuntisi itseäni huonommaksi tai paremmaksi, ja muutenkin fiksua keskustelutaitoista porukkaa. Haluaisin niin tavata sielunkumppanin.
Olen vain niin tottunut olemaan hiljaa. Jos puhun, minun täytyy miettiä sopiva hetki, jolloin kukaan ei sano mitään, ja miettiä sopiva sanottava mahdollisimman lyhyesti. Puhun turhan toteavasti.
Minulla on monta syytä olla hiljaa.
"elämä on aivan liian lyhyt pelätä sosiaalista kanssakäymistä."
Olen täysin samaa mieltä. Mutta vaikka saisin itseni niin rohkeaksi etten pelkää, en kuitenkaan kykene rentoutumaan. Se voi ehkä johtua seurasta, joka ei vain sovi minulle? Ystäväni ovat kaikki niin erilaisia kuin minä ja etäisiä, että en tiedä ovatko he oikeasti ystäviä. Kaipaan omanlaistani seuraa.
Ihanaa että jotakuta kiinnostaa, pelkään aina että joku kyllästyy heti kun alan selittää jotain pitemmin.
Mitä tarkoitat sillä, ettet usko sosiaalisten tilanteiden pelkoon? Se on ihan oikea pelko, joka vaikeuttaa elämää, vaikka onkin järjetön ja turha.
Ja huh, mie haluan miehen. Himo on ihan järjetön. Ujous vie toivon. - deft
ap kirjoitti:
Olen tarkkailija.
Jotkut nauttivat puhumisesta, minä nautin muista asioista, kuten muiden tarkkailusta ja itsekkäistä ajatuksista. Muistan olevani paikalla vasta kun joku kysyy "Miks tuo yks on hiljaa koko ajan".
Muutenkin kieriskelen itsessäni liikaa, pitäisi keksiä fiksumpia ajattelunaiheita.
Oikeassa seurassa voisin nauttia puhumisesta, keskustelusta, voisin olla rento. Seuran pitäisi olla "samanarvoista" eli etten tuntisi itseäni huonommaksi tai paremmaksi, ja muutenkin fiksua keskustelutaitoista porukkaa. Haluaisin niin tavata sielunkumppanin.
Olen vain niin tottunut olemaan hiljaa. Jos puhun, minun täytyy miettiä sopiva hetki, jolloin kukaan ei sano mitään, ja miettiä sopiva sanottava mahdollisimman lyhyesti. Puhun turhan toteavasti.
Minulla on monta syytä olla hiljaa.
"elämä on aivan liian lyhyt pelätä sosiaalista kanssakäymistä."
Olen täysin samaa mieltä. Mutta vaikka saisin itseni niin rohkeaksi etten pelkää, en kuitenkaan kykene rentoutumaan. Se voi ehkä johtua seurasta, joka ei vain sovi minulle? Ystäväni ovat kaikki niin erilaisia kuin minä ja etäisiä, että en tiedä ovatko he oikeasti ystäviä. Kaipaan omanlaistani seuraa.
Ihanaa että jotakuta kiinnostaa, pelkään aina että joku kyllästyy heti kun alan selittää jotain pitemmin.
Mitä tarkoitat sillä, ettet usko sosiaalisten tilanteiden pelkoon? Se on ihan oikea pelko, joka vaikeuttaa elämää, vaikka onkin järjetön ja turha.
Ja huh, mie haluan miehen. Himo on ihan järjetön. Ujous vie toivon.Hmm...
Mistä sun itsekkyys johtuu? Sun omasta mielestäsi siis.
Olettaen että sä olet jo elänyt ja oppinut (toisistakin) ihmisistä kaikenlaista, niin mua kiinnostaa hirveesti tietää että mistä se kaikki....itsensä jäävääminen tarkkailijaksi...kumpuaa. Että onko se kenties syy jostain lapsuudesta. Tai ehkä sittenkin seuraus.
"Muutenkin kieriskelen itsessäni liikaa, pitäisi keksiä fiksumpia ajattelunaiheita."
Tuosta ensimmäisestä olen samaa mieltä. Ja tietyllä varauksella tuosta toisestakin ;)
Fiksumpia ajattelunaiheita tuppaa tulemaan, kun niitä tarpeeksi tahtoo. Se tarkoittaa sitä, että oikeasti innostuisit ja kiinnostuisit jostain.
Miltä elämä sun mielestä tuntuu?
Jos vastaus on jotakuinkin sellainen, että tylsää ja mitäänsanomatonta, on siinä sen kaiken avain.
"Minulla on monta syytä olla hiljaa."
Onko niitä syitä jo käsitelty näissä kommenteissa?
Jos ystävät/kaverit voivat olla "monta syytä", niin mä suosittelen että menet olemaan äänekäs tuntemattomien seurassa :)
Mä en usko sosiaalisten tilanteiden pelkoon, koska jokainen ihminen oppii ja opettelee jatkuvasti sosiaalista kanssakäymistä. Ei ole olemassa sellaista kuin valmis keskustelija tai valmis seuramies. Aina on jotain ryhmiä tahi yksilöitä joiden suhteen löytää oma tapansa ja paikkansa keskustella.
Ujous on sitten asia erikseen. Itse päätin joskus nuorempana että ennemmin otan riskin nolata itseni kuin että olisin jatkuvasti tuppisuuna.
Niin sanotusti päivän päätteeksi sitä kuitenkin tahtoo AINA olla ennemmin sosiaalinen kuin antisosiaalinen. Ja siinä on turha rypeä kun ne kaikki keinot sen asian muuttamiseksi on omissa käsissä :)
"Ja huh, mie haluan miehen. Himo on ihan järjetön. Ujous vie toivon."
Hienoa. Asenne on kohdallaan, pidä siitä kiinni :) - 17
deft kirjoitti:
Hmm...
Mistä sun itsekkyys johtuu? Sun omasta mielestäsi siis.
Olettaen että sä olet jo elänyt ja oppinut (toisistakin) ihmisistä kaikenlaista, niin mua kiinnostaa hirveesti tietää että mistä se kaikki....itsensä jäävääminen tarkkailijaksi...kumpuaa. Että onko se kenties syy jostain lapsuudesta. Tai ehkä sittenkin seuraus.
"Muutenkin kieriskelen itsessäni liikaa, pitäisi keksiä fiksumpia ajattelunaiheita."
Tuosta ensimmäisestä olen samaa mieltä. Ja tietyllä varauksella tuosta toisestakin ;)
Fiksumpia ajattelunaiheita tuppaa tulemaan, kun niitä tarpeeksi tahtoo. Se tarkoittaa sitä, että oikeasti innostuisit ja kiinnostuisit jostain.
Miltä elämä sun mielestä tuntuu?
Jos vastaus on jotakuinkin sellainen, että tylsää ja mitäänsanomatonta, on siinä sen kaiken avain.
"Minulla on monta syytä olla hiljaa."
Onko niitä syitä jo käsitelty näissä kommenteissa?
Jos ystävät/kaverit voivat olla "monta syytä", niin mä suosittelen että menet olemaan äänekäs tuntemattomien seurassa :)
Mä en usko sosiaalisten tilanteiden pelkoon, koska jokainen ihminen oppii ja opettelee jatkuvasti sosiaalista kanssakäymistä. Ei ole olemassa sellaista kuin valmis keskustelija tai valmis seuramies. Aina on jotain ryhmiä tahi yksilöitä joiden suhteen löytää oma tapansa ja paikkansa keskustella.
Ujous on sitten asia erikseen. Itse päätin joskus nuorempana että ennemmin otan riskin nolata itseni kuin että olisin jatkuvasti tuppisuuna.
Niin sanotusti päivän päätteeksi sitä kuitenkin tahtoo AINA olla ennemmin sosiaalinen kuin antisosiaalinen. Ja siinä on turha rypeä kun ne kaikki keinot sen asian muuttamiseksi on omissa käsissä :)
"Ja huh, mie haluan miehen. Himo on ihan järjetön. Ujous vie toivon."
Hienoa. Asenne on kohdallaan, pidä siitä kiinni :)"Mä en usko sosiaalisten tilanteiden pelkoon, koska jokainen ihminen oppii ja opettelee jatkuvasti sosiaalista kanssakäymistä..."
Hah! Viihdyttävä kommentti. Joko erikoista huumoria tai kirjoittaja ei todella ole kuullut fobioista. - deft
17 kirjoitti:
"Mä en usko sosiaalisten tilanteiden pelkoon, koska jokainen ihminen oppii ja opettelee jatkuvasti sosiaalista kanssakäymistä..."
Hah! Viihdyttävä kommentti. Joko erikoista huumoria tai kirjoittaja ei todella ole kuullut fobioista.En tiedä viihdyttävästä, mutta tiedän että fobiat ovat seurausta jostain.
Epärationaaliset fobiat on keksitty voitettaviksi ja yleinen pelon tunne ei voi olla kenenkään mielestä hyväksyttävä asiantila, hmm?
- 67ukr6k8
"Onko paha olla hiljainen? "
Etköhän sinä ihan itse vastaa tuossa viestissäsi tähän kysymykseen.
Jos olet hiljainen niin miten oletat muiden käyttäytyvän sinun seurassasi?
Keskustelu ei tarvi olla muutakuin vaikka jotain viimeaikaisesta uutisesta yms, jokainen pystyy keksimään aiheen kunhan vähän rohkaisee itseään, mutta mitä kauemmin olet hiljainen sitä korkeampi kynnys on aloittaa keskustelu.
Hiljaisuus tekee ihmisestä auttamattomasti tylsän, koska eihän sellaiseen ihmiseen voi mitenkään tutustua joka ei puhu mitään.
Mikään ääripää ei ole hyvä, eli täysin tuppisuu tai koko ajan äänessä :)- Liian puheliaat
Itse olen kanssa hiljainen suulaiden ihmisten seurassa, koska en vaan koe saavani puheenvuoroa. "Normaalin määrän" puhuvien kanssa, jos nyt noin voi sanoa, keskustelu sujuu ihan hyvin. Pointti on se, että ei se ole välttämättä pelkästään sen hiljaisen syy, vaan näiltä suulailta puuttuu itseltäänkin sosiaalisia taitoja. Ihailen sellaisia ihmisiä, jotka osaavat sisällyttää hiljaisenkin keskusteluun, itsekin sitä yritän silloin kun seurassa on joku minua hiljaisempi, mutta olen siinä suoraan sanottuna vähän huono.
- Anonyymi
Ei minua haittaa vaikka joku oliskin hiljainen. Olisi ilkeää patistaa toista puhumaan jos toinen kokee että hiljaa oleminen on sillä hetkellä itelle luontaista
Antaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat! Mediassa näkee ja kuulee ihan tarpeeksi hölöttäviä ihmisiä, mutta kaikki ei ole ns. lampaita ja yritä itsekin olla hölösuu.
Tottakai vastaaminen on kohteliasta ja sitä suosittelen, mutta jos toinen kyselee koko ajan eikä se hiljaisesta tunnu enää hyvältä, niin sitten voikin pikkuhiljaa vastata lyhyemmin ja lopuksi tylysti jos ei muuten tajua.
Enemmän ongelmia ja pahempi mieli siitä tulee jos esittää jotain muuta mitä ei ole. Mitä se haittaa jos joku on hiljainen? Tuleeko sulla kiusallinen tms. olo? Se johtuu täysin susta, toisella tuskin sen helpompaaää
- Ilmaisutaidon taikaa
Harjoitus tekee mestarin aiheessa kuin aiheessa ja alalla kuin alalla.
Kannattaisiko hankkia itseä kiinnostava harrastus tai mikä tahansa puuha, jonka myötä innostus edes jostakin "yleisestä" kasvaisi ja "piittaamattomuus" vähenisi. Mielenkiinto ja mielikuvitus kun taitavat olla A ja O vähän joka jutussa, ihan sama onko aihe aidan seiväs vai kuiva kakku, kun mielikuvitusta riittää, niistä voi kirjoittaa vaikka kirjan.
Lue myös paljon ja kirjoita vaikka päiväkirjaa, mene teatteriin, elokuviin ... ihan mihin vain, missä käytetään paljon sanoja tunteitten ja elämän kaikkien asioitten ilmaisuun. Ilmaisutaidon tai jokin draamakurssi voisi olla vielä tehokkaampi tapa, jos itseopiskelu ei nappaa. - jörö viisastelee
Erilaisissa elämänvaiheissa, tilanteissa ja seurueissa yksilön puheliaisuuden määrä vaihtelee. Jos ihmistä kiusataan töissä tai koulussa, on luonnollista, ettei hän halua avautua tai puhua mitään ylimääräistä mobbaajilleen. Kuitenkin sama henkilö voi kotiin mennessä jjutella vuolaasti naapurilleen. "Normaalin" puheliaisuuden määritelmä on vähintäänkin keinotekoinen.
- ap
Pidän itseäni taka-alalla, viihdyn siellä koska siellä on helpompaa... Voi olla rauhassa ja tutkia ihmisiä, katsella ja mietiskellä. Voin silloin tällöin huikata sieltä jonkin kommentin, jos uskallan. En vain pääse sieltä pois. En uskalla tuoda itseäni esille. On kiusallista, kun ihmiset katsovat minua ja odottavat minulta jotakin. Minua ei yleensä katsota.
Puhuessani itsekkyydestä tarkoitin pelkästään ajatuksiani: ajattelen itseäni liikaa. En ole muuten yhtään itsekäs, vaan liiankin kiltti enkä osaa sanoa ei. Kiltteyteeni liittyy myös se, että en usein halua loukata tai nolata ihmistä joka on väärässä tai jonka kanssa olen eri mieltä.. Joten annan hänen pysyä onnellisena luuloissaan. Hölmöä, vai mitä :)
"Miltä elämä sun mielestä tuntuu?"
Kiitos hyvältä :D
Olin parin vuoden ajan masentunut, kunnes älysin, että onnellisuus on valinta. (Kuten tavallaan hiljaisuuskin.) Teen itseni onnelliseksi ihanilla asioilla: maalaan, teen hyvää ruokaa ja nautin pienistä asioista. Kuitenkin monta asiaa puuttuu. En ole ikinä seurustellut, edes suudellut, eikä minulla ole kunnon ystäviä. Eri syistä johtuen ei enää ehkä ollenkaan.. tai yksi, en ole varma.
Ujoudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta tuntuu pääsevän helpommin kuin hiljaisuudesta. Hiljaisuus on juurtunut osaksi perusluonnettani, mutta ujouteen ja fobiaan auttaa itsensä kiusaaminen sosiaalisilla tilanteilla. Ja nyt tämän ketjun ongelmani oli nimenomaan hiljaisuus. Haluan osata rupatella. Minulle se on vaikeaa.
Tämäkään ei ole hyvä juttu: olen melko sivistymätön. En ole kiinnostunut politiikoiden monotonisesta kapulakielisestä puheesta enkä julkkisten elämästä. Olen kiinnostunut enemmän eri maiden kulttuurista kuin talouspolitiikasta. Pidän monenlaisesta musiikista, teatterista, elokuvista, kirjoista, kuuntelen radiota ja luen lehtiä, mutta skippaan tylsät kohdat eli peruspolitiikan. En muista tärkeiden henkilöiden nimiä tai tiedä joitakin perusasioita yhteiskunnasta. Minulla ei ole hyvää yleiskuvaa asioista, tiedän vain irrallisia yksityiskohtia. Olen idiootti, tiedän :(
""Minulla on monta syytä olla hiljaa."
Onko niitä syitä jo käsitelty näissä kommenteissa?"
Osa on, osa ei. Voisin kirjoittaa niistä kirjan.
Voisinhan toki analysoida elämääni tässä enemmänkin, mutta en usko että teitä kiinnostaa. Pointtini oli vain se, että olen kyllästynyt kuulemaan jatkuvaa kommenttia hiljaisuudestani ja olemaan hiljaa yksin katselemassa muiden elämää. Tahtoo elää itse.
hyvää loppuiltaa :]- deft
Sepä se. Kuten itse sanoit, se on helpompaa olla taka-alalla. Kuka sitä nyt tarkoituksella itselleen tahtoo asiat vaikeaksi tehdä...
Onko sun niin sanottu henkilökohtainen kupla kovinkin pieni, vai sukkuloitko suurissakin "ryysiksissä" luontevasti?
Kysyn siksi, koska helposta ja mukavuudenhaluisesta olotilasta on hankalaa lähteä haastamaan itseään ja laajentamaan omaa mukavuusaluettaan. Usko mua :)
Niinh, nyt me päästään tässä eteenpäin muutenkin. Liian kiltti, liian pelokas, liian sosiaalisesti rajoittunut.
Avainsana: liian
Ei siis sinäänsä mitään sellaista pahaa, mitä täytyisi persoonasta täysin kitkeä. Rehellisyys on silti aika kova juttu, noin niin kuin ajateltuna sillä tavalla että olet mielummin hiljaa ja hymyilet nätisti sen sijaan että sanoisit...noh...suoraan.
Tilannetaju ja töksäytteleminen ovat sitten jo jotain muita asioita ,)
Hienoa että sä olet halukas kiusaamaan itseäsi sosiaalisilla tilanteilla.
"Olin parin vuoden ajan masentunut, kunnes älysin, että onnellisuus on valinta."
Tämäkin avasi tätä koko ongelmaasi. Kiitos siitä yksityiskohdasta.
Oletko sä siis ollut "virallisesti" masentunut? Vakavaa/lievää depressiota?
Onnellisuus nimenomaan on munkin mielestä valinta. Se ei vaadi mitään, paitsi sen että sille antaa mahdollisuuden.
Et sä ole sen suurempi idiootti kuin suurin osa muista kanssaeläjistä :)
Eihän sitä sellaista yleistä rupattelukulttuuria tässä maassa ole, missä pitäisi olla mielipide jokaisesta asiasta. Mulla on kavereita jotka ymmärtää esmes talojen rakentamisen sekä autojen päälle. Mä en, enkä edes yritä väittää tietäväni. Silti mulle halutaan aina kertoa jokaisesta akseliväännöstä ja silikonieristyksistä :D
Mutta se on kait vain keskustelemisen pointti. Yleensä ihmiset (tutut & tuntemattomat) tykkäävät puhua itsestään. Niin kuin vaikkapa työn, perheen/suvun ja harrastusten kautta. Ei sitä suoraan hypätä filosofisiin kysymyksiin kun tavataan ,)
Älä ota mitään paineita. Chillaten läpi elämän, se näkyy ulospäin ja houkuttelee ihmisiä. - Fiksun tuntuinen
Löysin tästä kertomuksesta osan itsestäni, mutta maan hiljaisimpia en ole. Inhoan politiikkaa enkä teennäisestä, tekemällä tehdystä talouselämästä ymmärrä mitään. Enkä edes yritä muistaa kaiken maailman turhien tyhjäntoimittajien nimiä. Miksi pitäisi?
Maailmassa on oikeita, rehellisiä ja aitoja asioita (mm. muut luettelemasi). On paljon parempi, että tietää monista asioista edes vähän kuin että tietää jostain yhdestä asiasta kaiken (= fakki-idiootti) eikä muusta mitään.
Olet nuori, "yleiskuva" puuttuu sen takia mutta se kasvaa ja kehittyy samaa tahtia kuin elämä etenee ja päähän tarttuu lisää asioita ja juttuja. Juuri niitä, jotka sinua innostavat ja kiinnostavat. Sen verran ympäristöä pitää seurata, että pysyy 'kartalla' ja tietää, missä mennään, mitä yhteiskunnassa ja maailmalla tapahtuu. - ap
deft kirjoitti:
Sepä se. Kuten itse sanoit, se on helpompaa olla taka-alalla. Kuka sitä nyt tarkoituksella itselleen tahtoo asiat vaikeaksi tehdä...
Onko sun niin sanottu henkilökohtainen kupla kovinkin pieni, vai sukkuloitko suurissakin "ryysiksissä" luontevasti?
Kysyn siksi, koska helposta ja mukavuudenhaluisesta olotilasta on hankalaa lähteä haastamaan itseään ja laajentamaan omaa mukavuusaluettaan. Usko mua :)
Niinh, nyt me päästään tässä eteenpäin muutenkin. Liian kiltti, liian pelokas, liian sosiaalisesti rajoittunut.
Avainsana: liian
Ei siis sinäänsä mitään sellaista pahaa, mitä täytyisi persoonasta täysin kitkeä. Rehellisyys on silti aika kova juttu, noin niin kuin ajateltuna sillä tavalla että olet mielummin hiljaa ja hymyilet nätisti sen sijaan että sanoisit...noh...suoraan.
Tilannetaju ja töksäytteleminen ovat sitten jo jotain muita asioita ,)
Hienoa että sä olet halukas kiusaamaan itseäsi sosiaalisilla tilanteilla.
"Olin parin vuoden ajan masentunut, kunnes älysin, että onnellisuus on valinta."
Tämäkin avasi tätä koko ongelmaasi. Kiitos siitä yksityiskohdasta.
Oletko sä siis ollut "virallisesti" masentunut? Vakavaa/lievää depressiota?
Onnellisuus nimenomaan on munkin mielestä valinta. Se ei vaadi mitään, paitsi sen että sille antaa mahdollisuuden.
Et sä ole sen suurempi idiootti kuin suurin osa muista kanssaeläjistä :)
Eihän sitä sellaista yleistä rupattelukulttuuria tässä maassa ole, missä pitäisi olla mielipide jokaisesta asiasta. Mulla on kavereita jotka ymmärtää esmes talojen rakentamisen sekä autojen päälle. Mä en, enkä edes yritä väittää tietäväni. Silti mulle halutaan aina kertoa jokaisesta akseliväännöstä ja silikonieristyksistä :D
Mutta se on kait vain keskustelemisen pointti. Yleensä ihmiset (tutut & tuntemattomat) tykkäävät puhua itsestään. Niin kuin vaikkapa työn, perheen/suvun ja harrastusten kautta. Ei sitä suoraan hypätä filosofisiin kysymyksiin kun tavataan ,)
Älä ota mitään paineita. Chillaten läpi elämän, se näkyy ulospäin ja houkuttelee ihmisiä."Onko sun niin sanottu henkilökohtainen kupla kovinkin pieni, vai sukkuloitko suurissakin "ryysiksissä" luontevasti?"
En tajunnut mitä haet..
En ole koskaan hakenut ongelmiini apua, joten masennustani ei ole diagnosoitu enkä ole kertonut kellekään. Selvisin siitä omin avuin. Kuten pikkuhiljaa sos.tilanteiden pelostanikin. Vaikka olisin hakenut ja saanut jotain apua, olisin silti käynyt samoja ajatuksia läpi ja saman itseterapisointiprosessin.
Elämä on tyhjää jos ei täytä sitä millään.
Rehellisyydestä: arvostan rehellisyyttä ja olen sitä. Lähinnä joissakin sosiaalisissa tilanteissa, joissa pääsisi vähemmällä valehtelemalla, en aina ole rehellinen. Ja joskus valehtelu vaan on fiksumpi ja hyödyllisempi ratkaisu. Joskus.
Olisipa helppoa elää ilman paineita. Ehkä joskus pystyn siihen, jos hankin tarpeeksi itseluottamusta ja yleissivistystä ja itsetuntemusta ja vähän kaikkea... Mutta ei sekään tekisi minusta puheliasta, puheliaamman kyllä. Pieni hiljaisuus ei haittaisi mitään, mutta ihan hiljaa olemisessa ei ole mitään hyvää. Minulla on niin monta syytä olla hiljaa, joten pitäisikö minun muuttaa itseäni melkein kokonaan? Tarvitseeko minun? Onko se reilua: jotkut syntyvät luonnostaan iloisen puheliaiksi ja sosiaalisiksi, kun taas toisten täytyy näytellä tai kärsiä seuraukset omana itsenään olemisesta.
Ja mistä minä tiedän mikä kaikki on osa minua, eli jota en voi muuttaa pysyvästi, ja mikä kaiki on opittua, josta voi päästä eroon? En tiedä kuinka paljon minun on mahdollista muuttaa puhumattomuuttani ja muita sosiaalisia ongelmiani. Ehkä tämä säilyy läpi elämän vain siksi koska synnyin tällaiseksi.
Ehkä teen kaikesta vain liian monimutkaista pääni sisällä.
Mukava saada ulkopuolisilta mielipiteitä. - deft
ap kirjoitti:
"Onko sun niin sanottu henkilökohtainen kupla kovinkin pieni, vai sukkuloitko suurissakin "ryysiksissä" luontevasti?"
En tajunnut mitä haet..
En ole koskaan hakenut ongelmiini apua, joten masennustani ei ole diagnosoitu enkä ole kertonut kellekään. Selvisin siitä omin avuin. Kuten pikkuhiljaa sos.tilanteiden pelostanikin. Vaikka olisin hakenut ja saanut jotain apua, olisin silti käynyt samoja ajatuksia läpi ja saman itseterapisointiprosessin.
Elämä on tyhjää jos ei täytä sitä millään.
Rehellisyydestä: arvostan rehellisyyttä ja olen sitä. Lähinnä joissakin sosiaalisissa tilanteissa, joissa pääsisi vähemmällä valehtelemalla, en aina ole rehellinen. Ja joskus valehtelu vaan on fiksumpi ja hyödyllisempi ratkaisu. Joskus.
Olisipa helppoa elää ilman paineita. Ehkä joskus pystyn siihen, jos hankin tarpeeksi itseluottamusta ja yleissivistystä ja itsetuntemusta ja vähän kaikkea... Mutta ei sekään tekisi minusta puheliasta, puheliaamman kyllä. Pieni hiljaisuus ei haittaisi mitään, mutta ihan hiljaa olemisessa ei ole mitään hyvää. Minulla on niin monta syytä olla hiljaa, joten pitäisikö minun muuttaa itseäni melkein kokonaan? Tarvitseeko minun? Onko se reilua: jotkut syntyvät luonnostaan iloisen puheliaiksi ja sosiaalisiksi, kun taas toisten täytyy näytellä tai kärsiä seuraukset omana itsenään olemisesta.
Ja mistä minä tiedän mikä kaikki on osa minua, eli jota en voi muuttaa pysyvästi, ja mikä kaiki on opittua, josta voi päästä eroon? En tiedä kuinka paljon minun on mahdollista muuttaa puhumattomuuttani ja muita sosiaalisia ongelmiani. Ehkä tämä säilyy läpi elämän vain siksi koska synnyin tällaiseksi.
Ehkä teen kaikesta vain liian monimutkaista pääni sisällä.
Mukava saada ulkopuolisilta mielipiteitä."kupla" on jotakuinkin sama kuin fyysinen tila.
Eli; haittaako sinua olla suuressa väkijoukossa, vai tuntuuko se ahdistavalta?
Vaikka et itse olisikaan niin sanotusti koskettelevainen ihminen, haittaisiko sinua se, jos ystäväsi/kaverisi vaikkapa halaisivat sinua...tai koskettelisivat muuten?
Hmm, mä huomaan että sun itseterapointi on ainakin siinä mielessä onnistunutta, että sä olet päättänyt nähdä asiat toisin. Siksi siis tämä koko ketju.
Sen mitä itse tiedän depression hoitamisesta, uuden perspektiivin löytäminen on suurin askel "parantumiseen". Sä olet selkeästi halukas ottamaan useitakin askeleita :)
"Minulla on niin monta syytä olla hiljaa, joten pitäisikö minun muuttaa itseäni melkein kokonaan? Tarvitseeko minun?"
Ei ja ei.
Sä olet mitä olet. Jos sä päätät tai haluat tarpeeksi olla jotain muuta, sitten sä olet jotain muuta. Jos pelkäät sitä, että se sisin oma persoonasi katoaa, niin se on turha pelko.
"Ja mistä minä tiedän mikä kaikki on osa minua, eli jota en voi muuttaa pysyvästi, ja mikä kaiki on opittua, josta voi päästä eroon?"
Ahas, no niin. Tässähän se tulikin.
Muista että sun pitää tahtoa sitä muutosta. Tarpeeksi. Muuten sä vain jäät pyörittelemään näitä asioita oman pään sisälle ja se on vain surullista.
Menneisyydestä VOI päästää irti ja päättää aloittavansa elämän vähän niin kuin uudestaan. Vaikka ensi viikolla :)
Ei se kait ole reilua, mutta ei se täysin luonnollistakaan ole. Ympäristön merkitystä ei voi vähätellä....mutta:
"Ehkä tämä säilyy läpi elämän vain siksi koska synnyin tällaiseksi."
...tämä on vain vastuun vierittämistä omilta hartioilta. Mutta musta tuntuu että sä tiedät sen itsekin :)
Mitä enemmän sä ajattelet, sitä vaikeampaa sun on toimia. Nyt sun kannattaisi toimia, jos oikeasti tahdot muutosta.
- goodbye to shy
Mä olin ujohko ja hiljainen siinä mielessä, etten keksinyt oikein mitään puhuttavaa kenenkään kanssa, jos tuli hiljainen hetki. Se oli aika noloa ja sosiaalisessa tilanteessa hieman ahdistavaa. Vaikka olin kaunis, en ensitutustumis-tilanteessa esim. baarissa lopulta pystynyt kiinnostamaan riittävästi itseäni kiinnostavia miehiä. (minun hakemillani miehillä on sydäntä ja aivot, ei vain pelkkä kyky tuijottaa kaunista naista)
Päätin muuttaa asian. Tavoitteena oppia keskustelemaan ja pois ujoudesta. Voi kuulostaa typerältä - ei se mitään, niin kuulosti minustakin - hankkia Self Help -kirja, mutta se toimi!
Hankin opuksia kaksi:
1. How to Talk to Anyone (99 little tricks) by Leil Lowndess
2. Goodbye to Shy, samalta kirjailijalta
Erityisesti ensimmäinen opus avasi paljon silmiä niin ihmisten käyttäytymisestäkin kuin keskustelusta. Lopputulos oli huikea onnistuminen.
Osaan nykyään tulkita ihmisten olemusta ja pieniä eleitä huomattavasti paremmin ja pystyn keskustelemaan kenen tahansa kanssa. Jopa niiden, jotka eivät ujoudeltaan saa juuri sanaa suustaan - joskin tämä on henkisesti aika tuskallista, kun pahimmassa tapauksessa joutuu käyttämään koko arsenaalinsa pitääkseen keskustelua käynnissä, kun toisen vastaukset eivät luontevasti jatka keskustelua. Ymmärrän hyvin, miksi kanssani on joskus voinut olla epämiellyttävää puhua alku-ujouteni takia.
Kuulostaa typerältä tukeutua kirjaan? Totta. Toimiko? Kyllä! Tietysti on myönnettävä, että itselläni on etu olla kaunis, joten parisuhdemarkkinoilla on helpompaa olla rohkeampi, kun torjuntaa ei oikeastaan tarvitse pelätä ollenkaan. Aiemmin silti pelkäsin, kun kuvittelin, etteivät miehet minusta ole kuitenkaan kiinnostuneita. No, eivät lopulta olleetkaan, koska olin niin ujo ja hiljainen!
Olin ollut kuitenkin vuosikausia väärässä miesten suhteen. En uskonut, että minua katsova mies olisi minusta kiinnostunut, koska ei tullut juttusille. Nyt tiedän, mitä tehdä, jotta mies saa kerättyä rohkeutta ja saapumaan luokseni. Toimii. Tiedän myös, että jopa itsevarmoilta vaikuttavien bisneshaukkojen on vaikea lähestyä naista. Nyt, jos huomaan näin käyneen, kävelen itse miehen luokse.
Ennen kuvittelin lähestymisen olevan kauheaa ja vielä pahempaa: entä jos mies ei pidäkään minusta? Olin ennen niin väärässä ihmisten tulkitsemisesta. Tähän mennessä kaikki ovat olleet positiivisesti yllättyneitä ja hyvillään muutaman askeleen ottamisestani. Se on imartelevaa. Entäpä, jos näin ei olisi käynyt? Mitä sitten? Ei se maata kaada, jos mies ei olekaan kiinnostunut. On vain hyvä, jos joskus saisin maistaa omaa lääkettäni, kun useimmiten itseäni ei kiinnosta.
Nyt ujois on taaksejäänyttä elämää. Elämäni on huomattavasti parempaa nykyään. Niin töissä kuin yksityiselämässäkin. - 1+11
Hyvät ujot ja muut erilaisiksi itsenne kokevat! Karttakaa "opettajia", jotka tunkevat "koulimaan" teitä. Nuo tyypit ovat besserwissereitä, jotka haluavat julistaa , mikä kiltissä ihmisessä on (heidän mielestään) vikana ja miten kiltin pitää muuttua (ollakseen besserwisserin mieleen). Näiden jumalakomplesiaan oireilevien sijaan, suosikaa tasapainoisten, oikeasti sosiaalisten seuraa, koska he kunnioittavat toista ihmistä luonnostaan ja antavat jokaiselle tilaa olla oma itsensä. Hyvässä seurassa on helppo olla. Kun ei tarvitse jännittää, asiat alkavat sujua omalla painollaan.
- ap
Kiitos kommenteista. Aioinkin muuten kysyä kirjavinkkejä, vaikka en usko että pikkukyläni pikkukirjastosta löytyy juuri sitä kirjaa mitä lähtee hakemaan, mutta vastaavia varmasti. Olispa ihanaa jos ujous lähtis ja sos. taidot paranis vain pari kirjaa lukemalla :)
"Karttakaa "opettajia", jotka tunkevat "koulimaan" teitä."
Se, että on ujo tai kiltti, ei tarkoita, että on helposti manipuloitavissa ja muunneltavissa toisenlaiseksi. Jotkut ovat, itsekin taidan vaikuttaa sellaiselta, mutten ole. Tarkoititkohan "opettajalla" esimerkiksi nettiterapeuttiani deftiä, joka minulle uskollisesti vastailee?
"haittaako sinua olla suuressa väkijoukossa, vai tuntuuko se ahdistavalta?"
Suuri väkijoukko ei sinänsä ahdista. Silloin se ahdistaa, jos heillä on jokin syy katsoa minua (esim. esiinnyn) tai ottaa kontaktia minuun. Väkijoukko on minulle kuin seinää tai liikuvia koristeita, ei siis mitään erikoista tai jännittävää ellei tarvitse harrastaa sosiaalisia juttuja.
"haittaisiko sinua se, jos ystäväsi/kaverisi vaikkapa halaisivat sinua...tai koskettelisivat muuten?"
Ei haittaa jos joku haluaa halata tai muuten koskettaa. Joskus se tuntuu vähän oudolta, koska itse teen sitä harvemmin, mutta kyllä minäkin voin halata onnittelutilanteissa.
"Menneisyydestä VOI päästää irti ja päättää aloittavansa elämän vähän niin kuin uudestaan. Vaikka ensi viikolla :)
Mitä enemmän sä ajattelet, sitä vaikeampaa sun on toimia. Nyt sun kannattaisi toimia, jos oikeasti tahdot muutosta"
Niinhän se on, että kannattaisi toimia heti. Mutta hiljaisuus on jotain niin PYSYVÄÄ, että "vaikka ensi viikolla" on hieman ylioptimistisesti sanottu :) Minun pitäisi kuitenkin oppia olemaan rennompi ja löytää itsestäni se sosiaalinen ja puhelias minäni, jota ei ehkä edes ole.
Samat ihmiset ympärillä ovat hidaste. He ovat tottuneet puhumattomuuteeni ja tylsään seuraani. Toivottavasti uuden opiskelupaikan myötä muutan pian. Pelkään, että sielläkin ihmiset ovat aluksi avoimia ja totuttuaan hiljaisuuteeni jättävät minut yksin.. Ja hiljaisuuteni seuraisi minua loputtomiin.
Kiitos positiivisuudesta, ihmiset :)- deft
"Väkijoukko on minulle kuin seinää tai liikuvia koristeita, ei siis mitään erikoista tai jännittävää..."
Kuulostaa fiksulta. Siinä mielessä ainakin, että sosiaalisten tilanteiden pelkoosi se ei vaikuta.
En itsekään useimmiten jaksa kiinnostua väkijoukoista. Siis sillä tavalla, että näkisin/kokisin ihmisissä mitään erikoista tai jännittävää.
Ensi viikko...hmm...myönnetään, aika ylioptimistista ;)
"Minun pitäisi kuitenkin oppia olemaan rennompi ja löytää itsestäni se sosiaalinen ja puhelias minäni, jota ei ehkä edes ole."
On se. Uskoa mua. Se tarvitsee vain aktivointia ja eräänlaista palkitsemista. Ja tietysti uskallusta mahdollisesti nolata itsensä ja olla välittämättä siitä.
"Samat ihmiset ympärillä ovat hidaste. He ovat tottuneet puhumattomuuteeni ja tylsään seuraani."
Totta turiset. Ympäristön roolia ei voi väheksyä. Varsinkin, jos se oma sosiaalinen rooli on jäänyt päälle.
Ärsyttävää...jos odotetaan että henkilö x on aina samanlainen jne.
"Toivottavasti uuden opiskelupaikan myötä muutan pian. Pelkään, että sielläkin ihmiset ovat aluksi avoimia ja totuttuaan hiljaisuuteeni jättävät minut yksin.. Ja hiljaisuuteni seuraisi minua loputtomiin."
Noniin! Nyt sulla on edessä kunnollinen testi. Ota siitä kaikki irti :) - aikaisempi o
Nuo kirjat ovat todella halpoja Amazon UK:ssa, joten ei kannata jäädä kirjaston varaan. Alle vitosella - tai ainakin alle kympillä - saa varmaankin omaan postilaatikkoon saakka.
http://www.amazon.co.uk/gp/offer-listing/0722538073/ref=dp_olp_used?ie=UTF8&condition=used
Aloittaja, kuulostat tyypilliseltä introvertiltä. Puhuminen ei vetoa sinuun silloin kun se ei ole asiasta.
Tärkeää hiljaisuuden voittamisen kannalta onkin, että ohjaat keskustelun itseäsi kiinnostaviin asioihin tai asioihin jotka koet oleellisiksi sillä hetkellä. Silloin puheen tuottaminen helpottuu huomattavasti.
Kannattaa myös yrittää keksiä tekemistä silloin kun ei ole puhumista. Esimerkiksi kun ei tunnu luontevalta puhua, kannattaa ehkä mieluummin mennä tanssimaan ja pyytää juttukaveri mukaan.- Anonyymi
Onhan tässä tekstiä, niin miten sä hiljainen olet.
- Anonyymi
Hiljaisuus ei ole mikään ongelma. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä sanoo. Jos puhe on pelkkää turhanaikaista höpinää, niin onko se sitten arvokkaampaa ?
- Anonyymi
hiljaisuus ei ole ongelma.
puhumattomuus suhteessa on.
.....
:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801995Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181753- 161624
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211410Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu601317hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121273Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61272En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121264Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101221Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291201