Luin jostakin avauksesta kuinka Jumala saadaan vaikuttamaan herätystä paikkakunnalla, kun osataan oikealla tavalla pelehtiä hänen edessään.
:-)))))
Jos ihmisten pelehtimiset ja viihdetilaisuudet olisivat herätyksen alku, niin maailma olisi evankelioitu kokonaan jo 1000 vuotta sitten.
Jumala toimii ihan toisinpäin, hän toimii itsestään päin, kohti ihmistä.
Kristittyjen tehtävänä on julistaa parannusta ja syntien anteeksiantamusta, kuten Jeesuksen apostolit käskivät saarnaamaan.
Ap. t. 5:29-33
Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."
Kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät.
Kuviteltuun hyvyyteensä luottavat (fiilistelevät) ihmiset ovat aina vainonneet Jeesusta, - ja hänen omiaan.
Matt. 10:38-39 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Valitettavasti Jeesuksen seuraaminen ei ole mitään viihdettä lihalle, vaan se on ristin häpeää, ja maailman pilkkaa.
Hengellisen elämän alueelle on syntynyt 1900 luvulta alkaen paljon eri nimisiä fiilistelevieä musajoukkoja, jotka voimakasta psykedeelistä musiikkia, savua ja ziizuz nimeä hokien viettelevät ihmiset lypsämään rahansa näille lavalla edestakaisin keikkuville viihdepelleille.
Jeesuksen seuraaminen ei edelleenkään olle mitään viihdettä, vaan sotaa p..kelettä maailmaa ja omaa individualistista viihdettä rakastavaa lihaa vastaan. Jeesuksen seuraaminen tuo tullessaan pilkkaa vihaa vainoa ja ylenkatsetta. Eikä vähiten näiltä viihdepelleiltä, jotka käyttävät Jeesus nimeä rahankeruuseen ja omaan rikastumiseensa.
Jokainen saa syytää rahansa ja mielenmiintonsa minne haluaa, en sillä sano, mutta muistutan että näiden viettelijöiden seuraajien loppu on kadotus, ei taivas, jota he niin kovasti lupaavat niille jotka rahansa heille luovuttavat.
Ettei kukaan antaisi pettää itseään, niin kertaan. Jeesusen seuraajan tie on ristin tie, se on itsensä kieltämisen tie, ja se on aina kipeä tie. Ei tämä vanha ihmisemme siitä tykkää, jos sen saavuttamia etuja ryhdytään karsimaan. Parannussaarna ei ole ollenkaan suosiossa, lavea tie miellyttää ihmisiä.
:-)))))
Jos ihmisten pelehtimiset ja viihdetilaisuudet olisivat herätyksen alku, niin maailma olisi evankelioitu kokonaan jo 1000 vuotta sitten.
Jumala toimii ihan toisinpäin, hän toimii itsestään päin, kohti ihmistä.
Kristittyjen tehtävänä on julistaa parannusta ja syntien anteeksiantamusta, kuten Jeesuksen apostolit käskivät saarnaamaan.
Ap. t. 5:29-33
Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."
Kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät.
Kuviteltuun hyvyyteensä luottavat (fiilistelevät) ihmiset ovat aina vainonneet Jeesusta, - ja hänen omiaan.
Matt. 10:38-39 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Valitettavasti Jeesuksen seuraaminen ei ole mitään viihdettä lihalle, vaan se on ristin häpeää, ja maailman pilkkaa.
Hengellisen elämän alueelle on syntynyt 1900 luvulta alkaen paljon eri nimisiä fiilistelevieä musajoukkoja, jotka voimakasta psykedeelistä musiikkia, savua ja ziizuz nimeä hokien viettelevät ihmiset lypsämään rahansa näille lavalla edestakaisin keikkuville viihdepelleille.
Jeesuksen seuraaminen ei edelleenkään olle mitään viihdettä, vaan sotaa p..kelettä maailmaa ja omaa individualistista viihdettä rakastavaa lihaa vastaan. Jeesuksen seuraaminen tuo tullessaan pilkkaa vihaa vainoa ja ylenkatsetta. Eikä vähiten näiltä viihdepelleiltä, jotka käyttävät Jeesus nimeä rahankeruuseen ja omaan rikastumiseensa.
Jokainen saa syytää rahansa ja mielenmiintonsa minne haluaa, en sillä sano, mutta muistutan että näiden viettelijöiden seuraajien loppu on kadotus, ei taivas, jota he niin kovasti lupaavat niille jotka rahansa heille luovuttavat.
Ettei kukaan antaisi pettää itseään, niin kertaan. Jeesusen seuraajan tie on ristin tie, se on itsensä kieltämisen tie, ja se on aina kipeä tie. Ei tämä vanha ihmisemme siitä tykkää, jos sen saavuttamia etuja ryhdytään karsimaan. Parannussaarna ei ole ollenkaan suosiossa, lavea tie miellyttää ihmisiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen asiasta sinänsä samaa mieltä... kunhan muistetaan että myös "ristin sanoman" julistaminen voi olla lihallista/sielullista, painottuen siihen mitä henkilö itsessään kokee tärkeäksi enemmän kuin todelliseen antautumiseen Jumalalle... kyllä, myös "ristin sanomasta" voi tulla omanlaistaan fiilistelyä, jossa kristitty itseään ruoskien kokee kärsimyksen kautta pyhittyvänsä ja puhdistuvansa - "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" - ja olevansa yksi harvoja jäljellejääneitä Jumalan sanan totuuden edustajia, valittuja - eksyneen kirkkokansan keskellä.
Tällaisen mentaliteetin vallassa kristitty voi eksyä hyvinkin kauas todellisesta Jeesuksen tuntemisesta ja erottelukyvyn hämärtyessä hän lukee Jeesuksen ristin vihollisiin myös veljiään ja siskojaan - "viihdepellejä" yms. - jotka kyllä kulkevat ristin tietä, mutta eivät kaikissa asioissa edusta niitä muotoja ja tapoja jotka hän sielussaan liittää "ristin tien" kulkemiseen.
Tämä puoli on hyvä muistaa.
Ristin tie on itsensä kieltämisen tie, ja se on aina kipeä tie... rakastan tätä sanomaa, koska siinä on valtava Jumalan siunauksen syvyys, taivaallisen Isän sydämen kaipaus vetää lapset lähelleen... riisua meidät itseriittoisuudesta, että kokisimme Hänen kaikkiriittävyytensä. Se on kipeä tie, koska ihminen luontaisesti on itsekäs ja hänen on vaikea luottaa Jumalan hyvyyteen kiusauksissa, valita oikeat vaihtoehdot pelkästään siksi että ne ovat oikeita, kun ne lihalle tuntuisivat hyvinkin miellyttäviltä. Mutta kun kuljemme tätä tietä, jos todella kuljemme, se on myös vapautuksen tie, todellisen ilon tie, koska se on Jumalan läheisen tuntemisen tie.
Ristin tarkoitus on auttaa meidät elämään ylösnousemuselämää, uutta elämää, jossa sisimpämme täyttyy Jumalan hyvyydellä. Se on ristin tarkoitus. Siksi meille on annettu ristin tie. Vapauttamaan kaikesta siitä, mikä estää elämästä yltäkylläistä elämää:
Minäkeskeskeisyydestä, elämyskeskeisyydestä, maailmanmielisyydestä, lahkohenkisyydestä, ym.
Olen ollut ylistystyyppisissä tilanteissa joissa ei ole ollut hiukkaakaan Jumalan kunnioittamista. Olen sisimmässäni kokenut että monet näistä ihmisistä tulevat syntien keskeltä, hihhuloivat hetken ja lähtevät takaisin syntielämänsä keskelle ilman pienintäkään omantunnon pistosta, puhumattakaan että tulisivat todella Jumalan pyhyyden järkyttämiksi ja murtuisivat tekemään kokonaisvaltaista, sydämestä lähtevää parannusta. Joskus olen tällaisessa tilanteessa pyytänyt puheenvuoroa ja saanutkin sen ja olen puhunut mitä sydämessäni koen eli taivaallisen Isän sydämen murheesta kun Hänen lapsensa suhtautuvat kevytmielisesti Hänen armotekoihinsa eivätkä enää erota oikeaa ja väärää, eivät tahdokaan erottaa.
Mutta ei kaikki ylistys, ei kaikki voimakkaalta tuntuva musiikki, ei kaikki missä on värivaloja - ole kevytmielisyyttä! Minun täytyy tässä mennä itseeni ja olla valmis Jumalan edessä tarkistamaan kantaani. Kun olen omien korostusten ja mieltymysten sijasta keskittynyt Kristukseen olen saanut huomata, että Jumala vaikuttaa siellä ja täällä. Hän ei ole kiinni muotoseikoissa, siinä mitä minä pidän sopivana tai joku toinen pitää sopivana - hän ei ole ainoastaan "ylistyspuolueessa" tai "virsipuolueessa", mutta Hän on siellä missä on avoimia ja pyhitystä kaipaavia sydämiä.
Joskus olen ollut tilaisuudessa jossa on hyvinkin voimakkaasti ja paatoksellisesti julistettu ristin sanomaa... parannusta ja pyhitystä, maailmasta erottautumista... mutta sävy on ollut toisia lyövä, kiihkoileva, lahkomielinen. Olen joutunut havaitsemaan että ylösnousemuselämän voimasta ja rikkaudesta, johon todellinen ristin ottaminen uskovan vapauttaa, ei ole ollut tietoakaan. Sekin on surullista.
Onneksi ristin tien kulkijoita on myös siellä missä joku näkee pelkkää viihdepelleilyä. Onneksi ristin tien kulkijoita on myös siellä missä joku näkee pelkkää lahkokiihkoilua ja Raamatulla päähän hakkaamista.
Mutta tämä on VAKAVA itsetutkistelun paikka.
Kuljenko minä ristin tietä? Olenko halukas niin antautumaan Jumalalle, että Hän saa irroittaa kaikesta mikä estää minua elämästä ja kokemasta ylösnousemuselämän kirkkautta, jonka Hän on lapsilleen tarkoittanut? Annanko Jeesuksen tulla niin rakkaaksi että kaikki muu on roskaa Hänen tuntemisensa rinnalla? Elääkseni, todella elääkseni rakkaudessa, jonka Jumala vaikuttaa:
Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu. (Juud.1:3).
Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. (Room. 5:5).