Olen keski-ikäinen mies ja sairaudet alkavat vaanimaan, kun ikää karttuu.
Uskon asiat tulevat jollain tavoin läheisemmiksi, kuin nuoruus aikoina, ehkä se iän tuoma elämän kokemus ja sairaus on vaikuttanut mielialaan.Tavallaan koen turvana sen, että uskoo suurempaan voimaan ja saa rauhallisen mielen.
Onko muilla vastaavia kokemuksia siitä, kun ikä karttuu, niin tuonpuoleiset asiat tulevat läheisimmiksi, kuin ennen ja kaipaa turvallisuutta elämään.
Uskon asiat tulevat jollain tavoin läheisemmiksi, kuin nuoruus aikoina, ehkä se iän tuoma elämän kokemus ja sairaus on vaikuttanut mielialaan.Tavallaan koen turvana sen, että uskoo suurempaan voimaan ja saa rauhallisen mielen.
Onko muilla vastaavia kokemuksia siitä, kun ikä karttuu, niin tuonpuoleiset asiat tulevat läheisimmiksi, kuin ennen ja kaipaa turvallisuutta elämään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aloitit ihan hyvän keskustelun, mutta kuten huomata saatat, ei tällä palstalla oikeasti olla lähimmäisenrakkautta korostamassa, vaikka kristinusko sitä varten muka olisi olemassa.
Tämä palsta on vain kristittyjen uskonlahkojen välisiin kiistelyihin, ja meidän pakanoiden-kristittyjen välisiin fleimisotiin (yleensä pieniälyisemmät kristityt ovat häviöllä ;D )
Mutta, huomasin kyllä että asiasi on tärkeä. Itse voisin tähän itse viestin aiheeseen vastata, että nuori kun olen, niin en tunne tarvitsevani henkistä yhteyttä mihinkään suurempaan voimaan. Yksittäiset yliluonnolliset ilmiöt kiehtovat kylläkin, mutta pyrin näitä kartoittamaan tiedon valossa. Tiede on hieno keksintö.
Ehkä ennen kuolemaa rohkaistut, ja pystyt ottamaan sen vastaan ikäänkuin "suurena seikkailuna". Ei voi olla varma, onko tässä monitasoisessa universumissamme jotain planaarista existenssiä, missä sielut virtaisivat vapaana kun kytkös kuolleeseen lihaan on mennyt poikki. Ja ehkä saamme valita seuraavan kohtalomme? Tai sitten kristittyjen sadistinen kusipää Jumala haluaa polkea meidät helvettiin, jos niin haluat uskoa?
Miten vaan, pidä tämänhetken elämälläsi hauskaa, sillä se on ainutlaatuinen, tästä voimme olla kaikki samaa mieltä.
tavallinen. Kyllä kuoleman todellisuuden tajuaminen (omalla kohdallaan) on yksi vahvimmista kannusteista siihen, että ihminen alkaa pohtia omaan suhdettaan hengellisyyteen, tuonpuoleiseen, Jumalaan, jne.
Ihan (keittiö)psykologisestikin on osoitettu, että nuori ihminen saattaa kyllä tietää kuolemasta, mutta asian syvällisempi tiedostaminen vaatii ikää, elämänkokemusta, kypsyyttä ja viikatemiehen käyntiä lähipiirissä. Ihmekös tuo, elämänjanoinen nuorukainen helposti sivuuttaa vaikeat kysymykset Jumalasta jne. Mihin sitä rauhaa tarvitsisi, kun on niin paljon kokematta ja kiire nähdä ja tuntea kaikki?
Vähän vanhempana (jos saa elää) sitten alkaa kiinnostaa eri asiat.
Joku kirkonmies joskus tokaisi, että kirkko on täällä sitä varten, että täällä kuollaan.