Mistä syystä olette nollatuloisia ja millaista elämänne on?
Itse olen 30 ja elän nollatuloilla, eli käytännössä vanhempien kustannuksella. Yritän luonnollisesti kuluttaa mahdollisimman vähän. En ole rohjennut hakea mitään toimeentuloa. Se on liian monimutkaista ja ahdistavaa. Pahimmassa tapauksessa saisin vain hullun paperit. En minä hullu ole, olen syrjäytynyt väkivallan seurauksena.
Minun elämästä tuli tällaista vanhempien alkoholismin ja rajun perheväkivallan seurauksena. En ole toipunut siitä, sillä siitä ei ole milloinkaan puhuttu ja myönnetty sen olleen vahingollista ja väärin. Itseasiassa on sanottu ainoastaan päinvastaista.
Luonnollisesti minua kiusattiin myös koulussa. Myös siellä kiusaaminen oli henkistä ja fyysistä. Oli varmasti Ramille hupaisaa läimiä jatkuvasti selälleni, siitä kun tuli kivun lisäksi sitä kovempi pamaus, mitä kovempaa läimi. Se oli oikein ohjelmanumero ala-asteella. Olin helppo kohde, otin kaiken torjumatta vastaan, siihen olin kotona kasvatettu.
Ylä-asteen jälkeen putosin elämästä kokonaan ja putoamiselle ei ole loppua nähtävissä.
En tahtoisi elää näin, mutta en näe vaihtoehtoja, en näe mitään mahdollisuuksia. Minulla on mm paniikkihäiriö ja koen itseni arvottomaksi. Haluaisin oman asunnon ja hieman rahaa elämiseen, ilman jatkuvaa pompottelua ja epävarmuutta. Sellaisesta ei ole edes toivoa.
Itse olen 30 ja elän nollatuloilla, eli käytännössä vanhempien kustannuksella. Yritän luonnollisesti kuluttaa mahdollisimman vähän. En ole rohjennut hakea mitään toimeentuloa. Se on liian monimutkaista ja ahdistavaa. Pahimmassa tapauksessa saisin vain hullun paperit. En minä hullu ole, olen syrjäytynyt väkivallan seurauksena.
Minun elämästä tuli tällaista vanhempien alkoholismin ja rajun perheväkivallan seurauksena. En ole toipunut siitä, sillä siitä ei ole milloinkaan puhuttu ja myönnetty sen olleen vahingollista ja väärin. Itseasiassa on sanottu ainoastaan päinvastaista.
Luonnollisesti minua kiusattiin myös koulussa. Myös siellä kiusaaminen oli henkistä ja fyysistä. Oli varmasti Ramille hupaisaa läimiä jatkuvasti selälleni, siitä kun tuli kivun lisäksi sitä kovempi pamaus, mitä kovempaa läimi. Se oli oikein ohjelmanumero ala-asteella. Olin helppo kohde, otin kaiken torjumatta vastaan, siihen olin kotona kasvatettu.
Ylä-asteen jälkeen putosin elämästä kokonaan ja putoamiselle ei ole loppua nähtävissä.
En tahtoisi elää näin, mutta en näe vaihtoehtoja, en näe mitään mahdollisuuksia. Minulla on mm paniikkihäiriö ja koen itseni arvottomaksi. Haluaisin oman asunnon ja hieman rahaa elämiseen, ilman jatkuvaa pompottelua ja epävarmuutta. Sellaisesta ei ole edes toivoa.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Toimeentulotuki on 461 euroa. saisit varmaan sitä. Haet tiliotteen ja täytät sen toimeentukitulohakemuksen ja viet postilaatikkoon. posti vie sen soskuun ja sun ei välttämättä tarvii tavata edes ketään. ei ole vaikeeta.
- Toimeentulotuki on viimesijainen tuki
- Toimeentulotuki on tarveharkintaista
- 18 vuotta täyttäneen vanhempien luona asuvan perusosa on 73%
- Perusosaa voidaan alentaa (lue alennetaan) 40%
Siitä saa olla varma, ettei tukea myönnetä ilman haastattelua tai vähintään ensisijaiseen toimeentuloon ohjaamista. Paikkakunnasta riippuen hakemus voi löytyä myös verkosta.
Eihän minulla ole edes tiliä ja henkilökorttia.
Vanha haamutili taitaa olla, mutta siihen ei ole korttia tai nettitunnuksia. Ne saisi henkilökortilla. Meinaan jos kehtaisi edes soittaa pankkiin.
Kai sen toimeentulotuen voisi yrittää hakea ilman henkilökorttia jne. Pitää ensin saada pankkitili uudestaan käyttöön. Pelottaa jo ajatuskin mihin toimenpiteisiin hakemus johtaa, määräävät tahdosta riippumattomaan hoitoon, kun saavat tietää miten syrjäytynyt olen. Minulla kun asiat etenevät aina kovimmalla vastuksella, silloin kun jotain yritän elämässä saavuttaa.
Paniikkihäiriö
No niinpä. Viimesijaista ja harkinnanvaraista. Ja pompottelua ihan piruuttaan. Kovat on alennukset. :DDD
Täällä ei tarjota verkkoasiointia, ei varmasti huomioida edes sähköpostiasiointia, siitä huolimatta että sähköpostiasiointi lainsäädännön mukaan kai pitäisi onnistua mm sossussa.
Jos parisataa saisi, sillä makselisi kyllä vanhemmille osan kuluista. Mutta ei toivoakaan asunnosta ja elämäntilanteen parantamisesta. Miten sitä asuntoa voisi kunnalta ruinata.
Ensinnäkin jos saat rahaa niin älä maksa vanhemmille niistä rahoista mitään. Tarvitset ne rahat oman tilanteesi paremmaksi saamiseen. Kierre jatkuu helpommin jos alat maksamaan muille rahaa.
Rahaa tulee tilille n. 500€.a (työmarkkinatuella). Toimeentulotuella saat rahaa tuon veran mutta saattavat olla tarkempia kuiteista yms.
Myöhemmin asiat voi hoittaa ihan verkossakin verkkopankkitunnuksilla, mutta aluksi pitää saada asiat sille suunnalle että tuo on mahdollista.
Asuntoja saat ns. kunnan vuokranvälityspalveluilta.
Ennen kuin käyt asuntoa kyselemässä niin sinun pitää tietenkin saada tuo toimeentulotuki/työmarkkinatuki tulemaan.
Jos uskallat anonyymin sähköpostiosoitteen tehdä niin sitäkin kautta voin tarjota vinkkejä.
Yritä hakea avustusta tt-tuesta henkilökorttiin. Minä sain lapseni kanssa.
Garden of Secrets - Shani Ferguson (official music video)
http://www.youtube.com/watch?v=yPTK7U003j0&hd=1
Maneli Jamal - Movement II - Vasat (2009)
http://www.youtube.com/watch?v=SI0FHrGQFRw&hd=1
Sinussakin on sisällä hieno ja psytyvä ihminen. Olet varmaan myös herkkä ja et ole vastannut pahaan samalla mitalla takaisin. Jospa saisit rohkeutta läheä eheyttään itseäsi. Jospa sittenkin päättäisit alkaa tekemään jotakin. Saisit kokea ihania, uusia asioita.
Kannattaisin hakeutua terapiaan. Ala kirjoittelemaan ja työstämään historiaasi.
En saanut pankkitiliäni käyttööni. En ymmärrä, miksi kaikki palvelut ja tuet kielletään tai pidetään syrjäytyneen ulottumattomissa.
Lähettämäni sähköposti:
http://i.minus.com/ibzZPIdylJNwly.png
Saamani vastaus:
http://i.minus.com/icL0zrfVy1Ysi.png
Ja minun luottotiedot ovat puhtaat.. :DDDDD
Vika on sinussa tämän yhteiskunnan sääntöjen mukaan.
Se vaan on mentävä sinne pankkiin vaikka se kuinka vaikeaa on, että
tili voidaan avata.
Pankkihuijaksia on jatkuvasti lisää joten pankit ovat varmasti tarkkoja siitä,
että se henkilö on varmasti oikea joka avaa sen tilin.
Valtakirja on yleisin tapa huijata pankkia ja tiedän erittäin ikäviä juttuja tehtynä
valtakirjalla joten sen takia henkkarit pitää olla aina kun pankissa asioi.
Lisäksi sinä saisit toimeentulotukea kuten moni sanoikin jo.
Sekään ei ole kun ekan kerran vaikea homma kun pitää olla kaikista tuloista tositteet sinne ja sun pitäs vaihtaa osote vaikka Poste Restante niin eivät
voi sanoa siitä et asut vieläkin vanhepien luona. (;
470€ on raha jolla mä pärjään.
Terve, Jos sinulla on noin kova paniikkihäiriö/pelkoja, eikö siihen voisi hommata lääkitystä avuksi. SItten kun saat vähän tavallisesta elämän syrjästä kiinni niin voisi tuota lääkitystäkin sitten vähentää tarvittaessa.
Saisit hommattua itsellesi henkilötodistuksen ja sitä kautta sitten tilin saisit takaisin ja pääsisit alkuun.
Arvostan mielipidettäsi ja sitä että vastasit, mutta lääkkeitä vältän viimeiseen asti. Koen että selvä toimintahäiriöinen pää on parempi kuin huumattu hieman paremmin toimiva pää. Toisaalta minä tarvitsisin niitä rauhoittavia jo ennen lääkäriin menoa. :D
Saattaa olla, että jossain vaiheessa tuntuu paniikkihäiriön puolesta mahdolliselta hommata henkilökortti. Periaatteessa sen hommaaminen on erittäin simppeliä.
Eikö paniikkihäiriöön ole saatavissa mitään "poisoppimisterapiaa"?
Eli tosiasia mitä et varmaan halua kuulla mutta on silti tosi: vaikka menisit pankkiin, sossuun tms. et siihen kuole. Paha olo tulee, mutta helpottaa kun havaitset ettei tässä käynytkään kuinkaan. Aloita pienestä, käy ensin vaikka kioskilla tms.
Tää ei siis ollut vittuilua vaan ihan käytännön neuvo, paniikkihäiriöön ei kuole, vaikka siltä tuntuukin, itseasiassa sulle ei tapahdu mitään, kaikki tapahtuu omassa mielessäsi. Mutta se on tietysti helppo vieraan sanoa...
Minä olen kärsinyt paniikkihäiriöstä kohta 17 vuotta. Kokeilin erilaisia terapioita ja lääkkeitä,kunnes löytyi lääke joka auttaa eikä pää todellakaan ole sekaisin. Auttaa samalla myös masennukseen. Olen ollut niin huonossa kunnossa tuon sairauden vuoksi mutta lääkkeiden avulla olen nyt työelämässä ja perheellinen. Ei uskoisi samaksi ihmiseksi kuin muutama vuosi sitten :)
Ei ne lääkkeet ole mitään onnellisuuspillereitä,et sinä missään ekstaasissa pyöri niiden vuoksi mutta ne tasoittavat mielialaa ja vaikuttavat aivojen serotoniinitasoon.
Onnellisuutta ei mitata rahassa.
välttämätön kulutus kuitenkin mitataan rahassa.
Vittu kyllä minä ainakin olisin ihan helvetisti onnellisempi jos olisi paljon rahaa. Toi on se vanha sama mantra mitä kaikki köyhät hokee että olisi parempi olla.
Mitäs sitten kun sun vanhemmat joskus ottaa ja kuolee?
Oot siinä sitten yksinäs tyhjässä talossa, ilman rahaa, ellei perintö riitä.
Kaikki maksaa, vaikka olisikin velaton omistusasunto; sähkö, lämpö, ruoka, vesi, jätteet, kiinteistöverot...
Kylmää, nälkäistä ja yksinäistä loppuelämää sitten vaan.
Jos hyvin käy niin joku viranomainen löytää sut ja pistää hoitoon.
Hae kirjallisesti rahaa joka kk sossusta. Olen viimeisen 10 vuoden aikana käynyt kerran.
Siihen tilanteeseen en ole ajatellut asioita päästää, kyllä minun pitää saada asiat pian paremmiksi. En halua olla enää kauan vanhempien taloudellisena vaivana ja murheena.
Pieni perintö on tulossa, mutta saattaa olla että luovun siitä sisarusten hyväksi. Minä sitä eniten luultavasti silloinkin tarvitsisin, mutta vaatimattomasta kulutuksesta huolimatta olen jo paljon saanut sisaruksiin verrattuna.
Ei minulla sellaista mielisairautta ole, millä voisi perustella tahdosta riippumatonta hoitoa, joten yrittämiseksi jäisi yritys riistää viimeinenkin ihmisoikeuteni.
Juu otan pian kunnan sosiaalitoimistoon yhteyttä ja selvitän toimeentulotuen mahdollisuutta. Siitä tulee mielenkiintoinen keskustelu.. :D
Toivotan sinulle tsemppiä kohti uutta seikkailua: Et vaikuta mitenkään tyhmältä tyypiltä: Pidä perintöosuus vaikka töihin aiotkin.
Kuules, onko sinulla mitään tukihenkilöä jonka kanssa asiat saisi rullaamaan? Kyllä tilin saa auki, kun on joku henkkari, ja sopivasti vähän rahaa tilin avaamiseen.
Ja lakkaa pelkäämästä, että olet hullu! Käytännön elämänvaikeudet ei ole mielisairaus.
oletko yhä alaikäinen? Huoltajasi pitäisi siinä tapauksessa hoitaa ainakin kaverina asioitasi, ja kattoa että sinun etusi tulee hoidetuksi.
Pala kerrallaan, ensin ne kiireelliset rahalliset kuntoon, sitten ettimään duunia ja asuntoa, tms. mitä ikinä... Kouluttautumisvaihtoehtojenkaan mietintä paha ole.
JA ÄLÄ LUOVU PERINNÖSTÄSI. Jos se aluksi tuntuu vaivaselta, se on omaa- eikä pikkuperintö vaikuta tukiin mitenkään. Jos koskaan et itse käytä perintöäsi, niin sinun lähimpäsi, mahd. saat lapsiakin elämässäsi.
Hain kirjallisesti toimeentulotukea. Sain sitä haetulle kuukaudelle. Tuesta otettiin 20% pois, sillä en ole työnhakijana. Jatkossa en saa toimeentulotukea, ennen kuin hankin henkilökortin, pankkitilin ja menen lääkäriin.
Oman pankkitilin käytön vaatiminen on lainvastaista ja ei tuo päätös muutoinkaan ole aivan lainmukainen, saati että päätös olisi kohtuullinen.
Ei tämä sinänsä yllätä, että minut laitetaan yrittämään elämäntilanteeni parantamista kovimman vastuksen kautta.
Itsellä ihan sama tilanne kuin sulla, ikää kohta 21v.
En saa omatoimisesti mitään aikaiseksi. En ole jaksanut lähettää edes toimeentulohakemusta.
Tunnen itseni täysin arvottomaksi ja omassa mielessäni en ansaitse mitään apua mistään.
Työ- ja elinkeinotoimistoon yhteys ja pyyntö päästä työvoiman palvelukeskuksen asiakkaaksi olisi varmaan oikea osoite. Siellä voidaan käydä läpi kaikki työkykyyn vaikuttavat seikat ja lähteä raivaamaan esteitä suunnitelmallisesti pois järjestää työmarkkinatuki- ja toimeentulotukiasiat kuntoon ja kenties asuntokin.
Eipä tuossa auta muuta kuin hankkia tuollainen henkilötunnus.
Tarvitseeko passia tai saako jonkunlaisen muun henkilötunnuksen.
Suosittelisin tälläisessä tilanteessa jonkin terapian aloittamistakin.
Kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen työelämän palvelukeskukseen ja soittamaan sinne. Voi tulla enemmän apua kuin asioimisesta työttömyystoimistossa.
Saat joko työmarkkinatukea + toistakin tukea. Se on n. 600e/kk-20% eli käteen jää n. 500€:a. Jos saat jonkunlaisen asunnon niin siihen saat kelan tukea 80%:a vuokrasummasta.
Näyttää että sulla on traumat TOOOODDEEELLLAAA syvällä ja parantuminen on raskas ja pitkä tie. Mun mielestä sulla pitäis olla joku oma tuki henkilö joka ei tuomitse vaan ottaa asiat asioina ja auttaa kaikessa missä apua tarvitset. Sen pitäis olla sellainen jonka kanssa sua ei hävetä sanoa suoraan noista peloista tai mistään. Ihan oikeasti, kuka tahansa voi joutua tässä elämässä heikoille ja pelkurit kieltää ne ongelmat ja vahvat tekee jotakin sen eteen. Rohkeutta ei mitata teoissa vaan siinä kuinka suurta pelon tunnetta vastaan pystyy taistelemaan.
Mun mielestä sun pitäis saada ihan pikku hiljaa altistusta ulkomaailmaan. Eli aloittaa ihan pienestä kuten vaikka kävelyllä tai lähikaupassa käyminen. Toinen mitä suosittelen suuresti on lihas rentoutus tekniikka jonka voit tehdä itse ilman mitään laitteita ja pallea hengitys. Noi kaksi perustuu tieteeseen ja ei todellakaan ole mitään huuhaa paskaa. Suosittelen ostamaan tämän kirjan: http://www.bookplus.fi/kirjat/bourne,_edmund_j./vapaaksi_ahdistuksesta-4251988?gclid=CMe7xZno1rICFaUtmAodcgIAjg
Ei tarvi tietenkään ostaa juuri tuolta mutta kirja on joka tapauksessa tuon näköinen. Siinä paljon tietoa ja neuvoja jotka auttaa varmasti. Itse pääsin lääkkeestä eroon jota käytin päivittäin paniikki häiriöön tuon kirjan avulla.
Muuten verkko pankki tunnuksen saaminen ei kestä kuin 5-10 minuuttia ja se hoidetaan pankissa. Olettaen että sinulla on toimiva tili ja passi tai vastaava henkilökortti.
Vielä lopuksi voin sanoa että olen itse melkein samanlaisessa tilanteessa mutta olen 23V ja en kärsi paniikkihäiriöstä mutta kaikenlaisesta muusta mukavasta kyllä.
et ole ainut ikää jo itsellä 25v
Heh, mulla suht sama tilanne ja oon kohta 24.
Toimeentulotuki = pompottelu jatkuu.
Ensimmäiseksi lämmin halaus sinulle
Mites jos kertoisit asiasi jollekkin puhelimessa tai livenä. Esimerkiksi seurakunnissa on työntekijöitä, jotka voisivat jopa auttaa asioiden alulle saattamiseen.
Sinulla on ihan samanlainen oikeus tukiin, kuin muillakin ja seurakunnasta voisit saada apua papereiden kanssa.
Minä uskon, että pääset liikkeelle, mutta lääkäriin olisi myös mentävä, että homma lähtee käyntiin. Ota myös lääkärin ehdottama lääkitys vastaan. Ei tarvitse ajatella, että niitä pitää nyt lopun ikää popsia, vaan niin kauan, että pääsee jaloille.
Ikävä,mutta varma kuolema on hirttäytyminen.
Täydellinen tajuttomuus seuraa välittömästi.
Solmu kiristyy roikkuvan ruumiin painosta.
Tukkii henkitorven.
Tämä nykyinen Suomi ikäänkuin vaatimalla vaatii vanhempaa ihmistä tekemään ratkaisun.Lohduttoman.Yksinäisen.
Mullakin ollut kotona väkivaltaa lapsena,koulukiusaamista ja sellaisen 'miehenkin' sitten 'sain' joka hakkasi ja kiusasi,kyllä ahdisti ja hävetti ja on ollut vaikeaa mutta ei kukaan sulle mitään valmiiksi tee,itsestään pitää pitää huoli!!Mulla on lapsi joka auttoi jaksamaan taistella ja vieläkin taistelen sillä exä kiusaa jatkuvasti vieläkin.tiukkaa on rahasta eikä ole elättäjiä tai perheen tukea,ne häpeävät minua jo pelkän avioeron takia.en usko että sulla voi olla rankempaa,joten ota itseäsi niskasta kiinni,kukaan ei tee puolestasi mitään.soskut on auttamista varten.
No haluatko olla reppana ja kaikkien heittopussi vai itse alkaa tekemään surkeudellesi jotain????Siivoustyötä saat ilman mitään kokemusta,kunhan olet reipas ja teet hommasi niin töitä riittää.Tee itsellesi joku suunnitelma että kun saat palkkaa,saat oman kämpän,voit säästää rahaa ja vaikka matkustella jonnekin,saada uusia ystäviä,onhan niitä tukiryhmiä muttei kannata märehtiä enää toistaa kolkyt vuotta elämääsi.oletko mies?jotenkin tuli sellainen olo että taidat olla
"Siivoustyötä saat ilman mitään kokemusta,kunhan olet reipas ja teet hommasi niin töitä riittää"
Ei nykyisin saa siivoustyötäkään ilman kokemusta ja usein jonkunlaista peruskoulutusta.
Eikä niitä ystäviä tuosta vaan saada ja matkustella yhtäkkiä.
Töihin pääseminen on paljon monimutkaisempi prosessi kuin alunperin voisi luulla. Sitä ei ymmärrä jos asiat ovat sujuneet ns. helpomman kautta ja aina on onnistanut.
On siinä taas tollanen ¨minäpä tiedän tyyppi¨ jolla on taas helvetin fiksut ratkaisut. Tiedätkö sinä mitä tarkoittaa MIELENTERVEYS ONGELMAT? Luitko mitään mitä AP kirjoitti? Hän ei pysty poistumaan edes kodistaan ilman että pahaa tekee ja menee paniikkiin. Miten luulet että hän tuosta vaan lampsii hakemaan töitä jos on ollut melkein kokonaan eristäytynyt? Hän ei pysty edes asioimaan virastoissa koska on niin huonossa hapessa. Jos hän lähteee pakolla pusaamaan niin voin kokemuksesta kertoa ja ottaen AP tämän hetkisen terveyden tilan huomioon hän voi hyvinkin mennä psykoosiin joka on hengen vaarallista. Et välttämättä ymmärrä jos et itse ole käynyt lähelläkään tuota tilaa ja se on ihan ok mutta älä rupea kirjoittelemaan tuollaista yli helppoa naiivia paskaa.
AP:lla ei ole rahaa, mitä ilmeisemmin huonot perhesuhteet mutta tarvitsee hoitoa todella kipeästi. Itseltäsi voisin kysyä oletko idiootti? Tuli sellainen olo että taidat olla.
Olen 25-vuotias nainen joka on elänyt nolla tuloilla nyt huhtikuusta asti. Hieman voisi sanoa että alkaa syömään pelkästään avopuolison tuloilla elo. Nyt joku ajattelee että hae jotain tukea. Voi kun elämä olisi niin yksin kertaista.
Kelalta en saa työmarkkina tukea koska avopuolison tulot on olevinaan NIIN isot, ja päivärahaa en saa koska multa puuttuu 7 viikkoa työkokemusta että saisin siihen oikeuden.
Sosiaalitoimistossa laskevat että jäämme plussan puolelle vielä noin 600 €/kk, mutta silti tuntuu että eihän sillä voi elää kaksi ihmistä koko kuukautta.
Töihin olen hakenut, olen hakenut jopa sellaisia töitä joita en mielelläni tee/sairauden takia pysty tekemään. Jotenkin alkaa tuntua että yhteiskunta on hylännyt. Saulin uus taktiikka saada nuoria olemaan syrjäytymättä tuntuu ihan pelleilyltä. Pese ikkunoita ja leivo sämpylöitä. Hei Sauli, mitäs jos ei ole rahaa ostaa esim. jauhopussia ja hiivaa että voisi jotain leipoa. Mielelläni leipoisin ja tekisin mutta ei ole rahaa niin ei ole rahaa.
Jopa sellaisia töitä, mitä en mielelläni tee....? Voi mooses, sanon minä. Olen sinua 10 vuotta vanhempi ja tehnyt 18-25v varmaan nykyään nk. paskaduuneja. Nyt kuitenkin omalla alallani duunissa 10v....opiskele ja tee elämälläsi jotain, älä sääli itseäsi. Ja voin kertoa, että mulle jää käteen 600 egeä, kun on maksettu asuntolaina ja muut kulut. En elä kuitenkaan mitenkään huonosti, keskellä kaupunkia. Järki käteen!
Joo toi on taas tota kelan ja sosiaalitoimen "laskelmia"... Tuohan on sitä samaa mantraa mitä ne hokee jokaiselle, joka hakee jotain etuuksia.
SYRJÄYTETÄÄN SAULI POIS EDUSKUNNASTA!!!!!!!
Toimeentulotukea kannattaa ainakin yrittää hakea, ja voi ihan hyvin sanoa että ei osaa täyttää hakemuksia eikä ole tiliä ja tarvitsee apua kaiken kanssa. Niiden tehtävä on auttaa, vaikkei siltä aina vaikutakaan. Pakkohoitoon ei viedä ellei ole vaaraksi itselleen tai ympäristölle, muita aktivointisuunnitelmia voivat kyllä laatia, ja niistä järjestään kieltäytyminen voi johtaa siihen että tuesta leikataan osa. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta ainahan voi palata takaisin sosiaalihuollon ulkopuolelle, nollatuloiseksi?
Ja niin, toimeentulotuki on kyllä pompottelua, mutta ainahan sitä elannon eteen pitää jotain tehdä, vaikka sitten pomppia ja toimeentulotuessa tunti"palkka" aika kova. P.S. Tämä ei ole mainos. Menkää töihin, niin Hämähäkkimieskin tekisi! :D
Itsellä vähän samanlaisia ongelmia ei tosin aivan nuin pahoja mutta esim. asioiminen työvoimatoimistossa on itselle erittäin vaikeaa sydän hakkaa ja edellisenä yönä ei nukutuksi saa! En ole ollut työelämässä vuosiin ja sen jälkeen vaan käynyt jotain kursseja! Työnhakeminen myös tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta tuntuu kuin jokapuolella sanottas että miksi olet ollut nuin kauan työttömänä ja pelkkä soittaminen johonkin työpaikkaan vaatii suuria ponnistuksia. Lisäksi tilanteeni vaikuttaa myös sosiaaliseen elämään monilla kun on tapana kysyä että mitäs nykyään hommailet ni mitäpä minä siihen! Yritän vaan vältellä kaikkia tilanteita ja etten näkis ketään puolituttuja ettei ne utelis mitään mua pidetään kait vähä outona. Stressiä on jatkuvasti kyllä ois kaikki helpompaa jos vaan olisi sitä töitä en ole jaksanut sitä luukulta luukulle ja soittelu pompottelua enää aikoihin ja sen takia olen usein pitkiäkin aikoja ilman rahaa joskus reilusti yli vuoden. Nyt kyllä olen ollut eräällä kurssilla mutta lopetin sen niin että en enää vain mennyt sinne koska se oli melkoista pompottelua ois vaatinut näyttökokeita jne. minä en sellaiseen yksinkertaisesti kykene olen aina inhonnut kaikkia vaativia testejä ja kokeita aivan kuin kaikki olisi nykyään vaan yhtä kilpailua ja huonoin pudotetaan pois. Tuntuu että työttömiä alistetaan liikaa aivan kuin se olisi oma syy! Nykyään mediassa ja politiikassa puhutaan paljon syrjäytymisen estämisestä mutta jotenki tuntuu niinku vaan takapakkia tulis kokoajan et keinot ois väärät! Miksi asiat ei vois olla niin että kaikilla ois työ jota sais tehdä eikä niin että työttömiä pompotetaan ja alistetaan ja kilpailutetaan aivan ku me oltais jotaki hupia ja pelinappuloita joillekin isommille. Niin ja siitä kurssista vielä missä olin ni suurin syy lopettamiseen oli kiusaaminen ja muut vastoinkäymiset päälle ni ei voin voimat enää riittänyt olin niin masentunut ja stressaantunut joka päivä.
Mä tiedän tasantarkkaan miltä susta tuntuu.
En vaan osaa ilmaista itseäni noin hyvin kun sinä teit.
Tilanne on aikalailla sama kun sulla eli kynnys lähteä tekemään mitään on mahdoton ja vielä sairauksia päälle.
Pompottelut ja sadat paperit mitä saa kirjoittaa rasittaa ja
stiä myötä alkaa ahdistamaan ja masennuskin iski kun painetta
töihin tai kurssille tuli jokapuolelta ja sama p*ska pitää käydä uudelleen
läpi taas kun vuosi vaihtui.
Me ollaan poliitikkojen pelinappuloita todellakin joilla ne testaa mikä ei toimi
ja mikä toimii teorissa, mutta ei käytännössä!!!
hopes and fear.
Minulla on suurin piirtein samanlainen tilanne kuin sinulla. Olen ankaran koulukiusaamisen uhri ja menettänyt kaiken uskon ja luottamuksen ihmisiin. Tunnen oloni täysin arvottomaksi. Sitä kautta sitä on pikkuhiljaa tipahtanut yhteiskunnan rattailta ammattikoulun jälkeen tipahdin yhteiskunnasta pois. Silloin olin vielä kouluni parhaita oppilaita ja valmistuin kolmanneksi parhain arvosanoin.
Nolla tuloilla olen pärjäillyt vuosia. Henkilötodistuksen puuttumis ongelma on minullekin tuttu. Joskus yritin hakea apua sosiaalitoimistosta, mutta paniikkihäiriön ja ihmisiin luottamisen vaikeuden takia siitä ei tullut mitään. Vaativat liian monia liitteitä ja lappuja pelkästään jo tuen vireille laittamiseksi. Lisäksi minulla ei ole mitään kortteja tai lappuja millä käyttää pankkitiliäni. Eivätkä niitä anna kun ei ole henkilötodistusta eikä rahaa ostaa sellaista.
Kärsin myös paniikkihäiriöstä ja minun on vaikea poistua kotoani minnekään ilman, että tunnen että kuolen. Pahimmillaan paniikki on niin kovaa, että en kykene edes kävelemään suoraan vaan mutkittelen. Ajatukset alkavat katkeilla ja en muista missä olen ja yksinkertaistenkin asioiden tekemisestä tulee vaikeaa kuten vaikkapa oven avaamisesta.
Muutamia kertoja olen yrittänyt hakea apua terveyskeskuksesta käyttäen kaikki tahdonvoimani, mutta ongelmiani ei oteta vakavasti ja sosiaalisten estojen takia en niitä pysty selittämään. Masennuslääkke reseptejä minulle on kirjoitettu, mutta ei minulla useinkaan ole rahaa ostaa niitä. Käytänössä ainoa hoito mitä sieltä olen saanut on masennuslääkereseptien kirjoittelu ja juoksuttaminen mielenterveyshoitajan juttusille keskustelemaan olenko syönyt lääkkeeni.
Perheeni on sitä mieltä, että kaikki ongelmat ratkeavat vittuilemalla ja sitä minulle on tehty vuosien ajan. Käsiksi ei sentään juuri ole käyty kotona, mutta koulussa minua hakattiin melkein joka päivä se oli koulukavereilleni hyvä vitsi. Päätäni on työnnetty vessanpönttöön ja reppuuni on virtsattu ja niin edelleen. Sitä samaa se oli koko opiskelu aika yläasteen alusta ammattikoulun loppuun. Ihme, että sain aikoinaan ammattikoulun loppuun asti. Oikeastaan se ole pelkkää helvettiä itkin joka ilta ja aamulla oli pakko mennä kouluun tai isä huusi kuin raivohullu miten paska ja huono olen.
Viranomaiset tekevät kaikesta mahdollisimman hankalaa meille ihmisten vuosien ajan henkisesti heikkoon kuntoon hakkaamille ja nöyryyttämille rikkinäisille ihmisille. Se, että yritin hakea apue terveyskeskuksesta sitä saamatta on johtanut siihen, että jouduin ulosottoon maksamattomia terveyskeskusmaksujen takia.
Kyllä pitäkää tuolin reunastanne kiinni. Minä olen menettänyt luottotietoni vaikka minulla ei koskaan ole ollut mitään tuloja ja en ole koskaan käyttänyt pankkitiliäni, joka on jäänyt ongemieni alettua ja yhteiskunnasta ulos romahtamiseni jälkeen käyttämättämäksi haamutiliksi.
Yritin kirjoittaa ulosotto palstalle ja kysyä neuvoja miten selvitä ulosotosta niin sain vastaukseksi jotain suunsoittoa tyyliin mitäs menit ottamaan pikavippejä, mitäs jättit velkasi maksamatta ikään kuin henkilö jolla ei ole käytössään kuin haamupankkitili pystyisi nostamaan pikavippeja tai velkoja ikään kuin henkiö joka on nollatuloinen pystyisi maksamaan terveyskeskusmaksunsa, jotka ovat aiheutuneet siitä, että hänet on houkuteltu hakemaan apua.
Lisäksi sain jotain naurettavia säästöohjeita tyyliin osta makaroonia ja sitä ja tätä ikään kuin 0€ tulot riittäisivät paremmin ostamalla vain makaroonia.
Nyt odottelen joka päivä koska ulosottomies lähettää poliisit minut hakemaan ulosottoselvitykseen selvittämään miksi maksut ovat maksamatta. En minä sinne omin voimin kykene menemään vaikka se laittaisi minkälaiset uhkasakot, enkä vapaaehtoisesti mene mihinkään tilanteeseen missä joudun tekemisiin itseäni paremmassa valta-asemassa olevan ihmisen kanssa, koska en luota ihmiskuntaan. Se ominaisuus minusta hakattiin pois koulu vuosinani.
Joskus yritin tehdä kanteluita viranomaisten toiminnasta oikeusasiamiehelle sähköpostin välityksellä, mutta sielläkin vain parin vuoden jälkeen aina toistettiin viranomaisen kulloinen selitys, että laillista on kaikki toiminta.
Olen ollut yli eninkautisen ajan muiden ihmisten minuun hakkaamaan ja vuosia kestävän henkisen väkivallan vanki, joka on tehnyt minusta henkisesti ja fyysisesti ihmisraunion. Ei minua oikeastaan haittaisi vaikka voisin olla loppuelämäni jossain eristysellissä ilman, että minun ei tarvitsisi tavata muita ihmisiä kuin niinä hetkinä kun minulle annetaan ruokaa.
Kun on ollut tarpeeksi monta vuotta ahdistunut ei jaksa enää murehtia vaan olen alkanut saamaan tilanteestani johtavia hysteerisiä nauru kohtauksia joita en pysty lopettamaan vaikka sukulaiseni uhkaavat väkivallalla tai syyttelevät seonneeksi.
Hulluuskin taitaa loppujen lopuksi olla normaali olotila ja kuka pystyy enää kiusaamaan henkilöä, joka ei enää välitä siitä kuoleeko hän itse vai elääkö. Eikä välitä enää mitään ihmisten käyttäytymisäännöistä ja moraaliarvoista joiden varassa sinua on kiusattu ja hakattu koko elämäsi, koska hakkaaminen ja kiusaaminen on hyvä keino opettaa uhrille jotain. Entäpä jos uhri lopulta oppiikin sen opetetun liiankin hyvin?
TOSI NERO POSTI SULTa.
OLI ELÄMYS LUKEA.
Olen pienien ihmisten puolella MUTTA monesti nämä pienet ihmiset onkin suuria, tai kasvaa ajan mittaan suuriksi ihmisiksi henkisiltä ominaisuuksiltaan kuten sinä oot täydellinen esimerkki.
Ja minä myös.
Kannattaako enään välittää kaikesta??
Kannattaako mennä mukaan hulluun yhteiskuntaan?
Ei kannata.
Voi särkyä uudelleen.
Koska pohjimmiltani olen herkkä ihminen.
Työvoimatoimiston ala-arvoisen kohtelun takia olen nollatuloilla ollut jo usean vuoden. Karenssille pistettiin kun en lähtenyt pyörittelemään papereita virastoon tai sille ihmeelliselle kurssille, joka ei työllistä mihinkään. En saanut itse opiskella mitä olisin halunnut vaan olisi ollut jokin työkkärin järjestämä. Työkkärissä ei kannustettu minua millään tavalla mihinkään. Olin heidän mielestään suuri rikollinen ja huijari. Sieltä ei kuitenkaan koskaan annettu minulle mitään oikeaa työtä, sellaista missä olisi tuntenut itsekin että tämä on sitä mitä haluan tehdä. Eikä siellä kannustettu yrittämäänkään mitään. Joku merkonomin koulutuksen saanut täti päättää mitä minä saan tehdä. Sitten tuli kotiin leimattu kirje, jossa oli jonkun virkailijan allekirjoitus. Sen jälkeen minulla on ollut nollatulot. Mielelläni ottaisin vastaan työtä, minkä kokisin itsekin hyödylliseksi ja mitä minä osaisin tehdä. Jännittäjätyyppinä en kuitenkaan sovellu ihan mihin tahansa työtehtävään. Sitäkään ei työkkärin täti tuntunut ymmärtävän. Siispä ainoa mahdollisuus on elää nollatuloilla. Kukaan työkkärin täti ei ikinä ymmärtänyt että olen syrjäytynyt eikä kukaan heistä yrittänyt estää asiaa millään tavalla. Jostain verotoimistosta sen sijaan tuli katkeran sävyinen kirje, jossa minulta vaadittiin selvitystä miksi minulla on nollatulot. Eipä siis kukaan kannustanut, vaan nöyryytettiin.
Täältä netistäkin on helposti luettavissa syrjäytymisen ongelmia. Yhteiskunnan tädit eivät kuitenkaan ymmärrä ongelmaa. Itse ovat syrjäyttämässä toisia karenssille. Kukaan ei koskaan kysele jälkikäteen miten aiot pärjätä. Näiden työkkärin tätien pitäisi estää syrjäytyminen. Näin ei kuitenkaan tapahdu. On vaan annettu valta uhkailla ja nöyryyttää toisia mielivaltaisesti. Nämä syrjäytetythän eivät ikinä mene takaisin työkkäriin. Täti sanoo tietenkin puolustukseksi ettei heille enää voi tarjota työpaikkoja koska eivät ole kortistossa. Siispä heidät pitäisi etsiä kotoa. Nimet on helppo löytää, jos vaan haluttaisiin. Järjen käyttö on tunnetusti kiellettyä tätien hommissa.
Mistä tulevat nämä ihmispolot, jotka vain odottavat, että heille annetaan mieluista työtä ja/tai rahaa taskut täyteen? Kaikki heidän avuttomuutensa ja köyhyytensä on muiden syytä. Heitä vain sorretaan ja potkitaan päähän joka taholla.
Haloo, ottakaa elämä omiin käsiinne niin kuin normaalit ihmiset! Minä lähdin kotoa 15-vuotiaana yhden kassin kanssa, oli uskallettava mennä töihin ja hankittava petipaikka vaikka kuinka pelotti. Muuten olisi kuollut nälkään ja viluun.
hyvä, että sinä pärjäsit. kaikki eivät vain pärjää. varsinkaan nykyisessä maailmantilanteessa, jossa millään muulla ei ole väliä, kuin jättifirmojen jättivoitoilla ja jättipankkien pelillä. nykyään ei ole luusereille tarjolla simppeliä hyödyllistä perustyötä, kuten ennen kaikille oli. on vain kieltäviä päätöksiä, luukulta luukulle pompottelua ja pakkokursseja joissa kirjaimellisesti leikitään piirileikkejä.
minusta luuserin saivat koettu väkivalta, paniikkihäiriö, moraalini ja sen vuoksi tämän maailmanmenon vieroksuminen.
miksi meillä on toimeentulotukilait ja kaikki, jos niidenkin kieltämisestä tulottoman ihmisen pitäisi vaieta? ei siinä paljon taskut pullota rahasta, jos lakisääteisen minimitoimeentulon saisi.
Suomi on ruhtinaskunta, jossa tärkeimmiksi asioiksi on noussut sosiaalitukien tarpeellisuuden pohtiminen ja johdon palkkioiden hivuttaminen ylöspäin.
Virallisen linjan mukaan rankaisemalla syrjäytyneitä ja nostamalla johdon palkkioita olot paranevat.
kiusattiin melkein joka päivä ja joskus hakattiin 7 luokan loppuun asti, itsekkin olin semmonen että en laittanut vastaan ollenkaan.
asuin pienellä kylällä ja ne olivat kylän poikia jotka kiusasivat, eikä meidän kylältä päässyt mihinkään niin aina näki kiusaajia sekä vapaalla että koulussa.
sitten kun meni ylä- asteelle ni kiusaaminen loppu siihen kun muutaman kerran kerto opettajalle ja opettaja puutti siihen ja ilmoitettiin kiusaajien vanhemmille ja sitten rupesin käymään salilla.
sen jälkeen ei enää kiusattu, eikä ees tarvinnut lyödä kiusaajiaan turpaan.
myöhemmin meistä tuli kiusaajien kanssa kavereita ja annoin heille anteeksi kun ikää tuli kaikille ja samoissa porukoissa pyörittiin sitten kylällä ja kaupungilla.
mutta ei minusta tullut tomosta kuin teistä, miksiköhän teille on käynyt noin?
vaikka kyllähän tuo kiusaaminen jäljet jätti.
kyllä se on yksilöstä kiinni ei sitä voi jäädä tuleen makaamaan ja hautautua menneisiin vaan menneet on jätettävä taakse ja katsottava eteen päin ja lähdettävä kulkemaan eteenpäin eikä taakse päin.
Kokemuksesta kerron ilman paatosta , että on yksi paikka mistä voi saada rahaa ilman lippusten ja lappusten täyttelyä: Seurakunnan diakoni, itse sain kun hain lääkkeisiin rahat, ei kysytä uskonnosta mitään eikä sitä, kuuluuko kirkkoon.
tämä oli kokemusperäinen tieto, ei propagandaa.
Kunnan etsivä nuorisotyö voi auttaa palveluverkostossa rämpimisessä, lähteä mukaan esim. virastokäynneille ja olla muutenkin tukena nuorille jotka eivät tiedä mitä tehdä seuraavasi. Ainut mitä vaaditaan, on nuoren oma halu olla tekemisissä nuorisotyöntekijän kanssa. Hän ei ole viranomainen, ei pakota töihin, kursseille, syyllistä jne. Kaikki riippuu nuoresta ja omaan tahtiin mennään.
Mut auttaako he 30v, kuten aloittaja on/kertoo olevansa?
Terve! Ihan samassa tilanteessa itsekin. Muutin kotiin, kun opintotuet loppuivat ja opinnoista oli vielä jäljellä loppututkielma. Jäin sille tielle. Opintoja olikin käytännössä vaikea saada loppuun satojen kilometrien päästä opiskelupaikkakunnasta, ja opiskelumotivaatiokin alkoi olla nollalukemissa. Halusin vain töihin, töihin, töihin... Halusin jo aloittaa oman elämän. Nyt olen tosiaan vähän yli kolmekymppinen työtön ja asun vanhempien luona täysin yhteiskunnan tukien ulkopuolella.
Luulin pitkään, että olen niin poikkeuksellinen tapaus, että toista samanlaista ei varmaan löydykään. Korkeintaan mielenterveysongelmaisten joukosta ajattelin löytyvän vastaavia tilanteita. Nyt kun olen alkanut tutkimaan asiaa, niin onhan täällä yllättävän samanlaisia "elämäntapaintiaaneja". Kaikilla näyttää olevan sama ongelma, eli perustoimeentuloa ei ole, eikä sitä oikein uskalla lähteä hakemaankaan, kun pelottaa kaiken maailman viranomaiskieputukseen joutuminen.
Miten olen jaksanut kaikki nämä vuodet? Ainoastaan ajattelemalla asioita itsenäisesti, niin sanotusti "laatikon ulkopuolella". En usko, että tähän yhteiskuntaan sopeutuminen on merkki terveestä mielestä tai oikeasta elämänasenteesta. Itse asiassa näyttää siltä, että monet normikuvioiden ulkopuolelle jääneet/heittäytyneet ovat paljon enemmän kiinni todellisessa elämäntunteessa kuin viimeisen päälle yhteiskuntaan sopeutuneet.
Muistutan myös itseäni jatkuvasti siitä, miten antoisaa työttömänä mutta täysjärkisenä oleminen on ollut. Jos olisin painanut kaikki nämä vuodet töitä, miten monta kirjaa olisi jäänyt lukematta? Miten monta asiaa jäänyt ajattelematta? Koko tajuntani olisi tällä hetkellä paljon suppeampi kuin monilla heistä, joilla kaikki vapaa-aika menee työn stressistä toipumiseen.
On paradoksaalista, että yhteiskunnassa kiinni olevilla ei aina ole niin hyvää tuntumaa elämään, kun taas yhteiskunnan laitamille jääneet näkevät usein hyvinkin kirkkaasti. En silti halua romantisoida kenenkään ulkopuolisuutta, koska onhan siinä myös käytännön ongelmansa. On nöyryyttävää olla ilman tuloja, kun raha on ainoa asia, jolla voi ylipäätään saada mitään aikaan tässä yhteiskunnassa.
It is no measure of health to be well adjusted to a profoundly sick society.
- J. Krishnamurti
-Nollatulot, koska en halua olla kelan KANSSA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ!
EN halua olla yhteiskunnan elätti!
Oisin varmaan saanu jotain ansiosidonnaista kun ei mun syystä loppunut työt, mut en vaan jaksa sitä stanan paperisotaa...
Työt loppu 3kk sitten, mut ennemmin oon kituuttanut säästöilläni (joita kertyy, kun ei töissä käydessä kuluta,shoppaile, juopottele tms) mut nyt on enää varaa ens kuun vuokraan... en tiiä mitä teen jos en tän kuun aikana saa uutta työpaikkaa :/
Nollatuloisena saat asuntotukea, vaikka omaisuutta olisi noin 50 000€. Kelan sivuilla on laskuri, jolla voit etukäteen laskea tuen määrän. Hakemuksen voit tehdä netissä. Liitteitäkään ei tarvitse laittaa, Kela saa tiedot verottajalta. Kun haet asuntotukea jo tässä kuussa, saat takautuvasti tukea viime kuulta eli vuoden alusta. Näin itse tein.
Ainakin kirjoitat paremmin kuin presidentti puhuu. Se kertookin mitä syrjäytyminen oikeastaan on.
Toimeentulotuen hakeminen on raskasta. Asialle ei voi mitään, koska asenteet ovat tarvetta vahvempia.
Vaikutat fiksulta tyypiltä. Stemiä näin toiselta vajaakuntoiselta syrjäytyneeltä 3 kybäseltä!
Minulla on paniikkihäiriö mutta en ole uskaltanut mennä vielä etes psykiatrille..
pelkään kaikkea sosiaalisia tilanteita,en ole käynyt kaupassa yli puoleen vuoteen..
en uskalla mennä töihin,koska pelkään että saan paniikkikohtauksen.
minua alkaa huimata ja sydän hakkaa tuhattajasataa..
ja kohta varmaan loppuu sossun avustukset, kun en uskalla hakea hullun paperia
psykiatrilta.
saakohan psykiatrin käymään kotona?olis kiva tietää.
Kannattaa kokeilla noita nuorille/aikuisille järjestettyjä tukikavereita mitkä tulee kotoa hakemaan ja vie harrastuksiin, asioille ym. Ehkä toisen ihmisen läsnäolo saattaisi auttaa?
mm.
https://www.tukinet.net/
Meidän sossussa eli esitteitä noista nuorten toiminnoista sekä tukikavereista ym. kannattaa kysellä :P
Ihan selvästi tarvitset apua asioittesi kuntoon saattamiseksi. Etsivä nuorisotyö on ensimmäinen paikka, josta aloittaa.
Ehkä vanhempien "helmoista" poispääseminen helpottaisi oloasi myös merkittävästi. Ymmärrän kyllä tilanteesi. Itselläni on ainakin perheessa jonkinmoista henkistä julmuutta, jos nyt ei mitään sen kummempaa. Silti vaikutukset on meissä jälkipolvessa nähtävissä. Tähän on helppo sanoa, että aina helppo syyttää vanhempiaan, mutta kyllä sillä on niin suuri vaikutus ihmisen kehitykseen.