Kristityt monesti sanovat, että kristinusko on länsimaisen yhteiskunnan moraalin taustalla. Tämä on jossain määrin totta, joskin on täysin väärin sanoa, että moraalia ei voisi olla ilman jumalaa. Mielenkiintoista on se, että jotkut kristityt eivät itse huomaa, että he eivät todellisuudessa perustakaan omaa moraaliaan raamatun opeille, vaan he arvioivat raamatun oppeja oman moraalinsa pohjalta.
Yksinä esimerkkeinä raamatun opeista, jotka ovat vaikuttaneet nyky-yhteiskuntaan, käytetään VT:n kymmentä käskyä ja UT:n kultaista sääntöä ja näinhän tämä käytännössä meneekin. Suomen laki kieltää ihmisten tappamisen, varastamisen ja sunnuntai on yhä yleinen lepopäivä. Kultainen sääntö sen sijaan toteutuu yleisissä oikeusperiaatteissa.
Kuitenkaan kaikki säännöt eivät ole saaneet niinkään merkittävää asemaa länsimaisessa lainsäädännössä. Aviorikos ja jumalan nimen väärinkäyttö eivät ole rikoksia. Lisäksi suuri osa muistakin raamatun moraaliohjeista, kuten orjan omistajan ohjeet ja se, että raiskaajan rangaistus on avioliitto uhrin kanssa ovat monien fundamentalistikristittyjenkin mielestä moraalinvastaisia. Miksi nämä moraaliohjeet eivät siis ole läsnä nyky-yhteiskunnassa?
Ehkä raamattu ei tarjoakaan kaikkia ratkaisuja yhteiskuntarauhan ja oikeudenmukaisuuden saavuttamiseen. Ehkä sittenkin ihmisillä on luonnostaan jokin syvällisempi ymmärtämys oikeasta ja väärästä. Loppujen lopuksi ei ole mitään erityistä syytä olettaa, että ihmiset toimivat moraalisesti pelkästään siksi, että jokin kirja velvoittaa heitä sen tekemään lupaamalla ikuisen elämän ja pelottelemalla helvetintulilla.
Ajatus siitä, että ihminen voi toimia muiden luonnollisten halujensa vastaisesti yhteisen hyvän ja muiden hyvinvoinnin saavuttamiseksi kertoo jotain äärimmäisen kaunista ihmiskunnasta eikä sitä mielestäni tarvitse eikä saakaan piilottaa jonkin kaksi tuhatta vuotta vanhan kirjan osittain vanhentuneiden oppien taakse.
Yksinä esimerkkeinä raamatun opeista, jotka ovat vaikuttaneet nyky-yhteiskuntaan, käytetään VT:n kymmentä käskyä ja UT:n kultaista sääntöä ja näinhän tämä käytännössä meneekin. Suomen laki kieltää ihmisten tappamisen, varastamisen ja sunnuntai on yhä yleinen lepopäivä. Kultainen sääntö sen sijaan toteutuu yleisissä oikeusperiaatteissa.
Kuitenkaan kaikki säännöt eivät ole saaneet niinkään merkittävää asemaa länsimaisessa lainsäädännössä. Aviorikos ja jumalan nimen väärinkäyttö eivät ole rikoksia. Lisäksi suuri osa muistakin raamatun moraaliohjeista, kuten orjan omistajan ohjeet ja se, että raiskaajan rangaistus on avioliitto uhrin kanssa ovat monien fundamentalistikristittyjenkin mielestä moraalinvastaisia. Miksi nämä moraaliohjeet eivät siis ole läsnä nyky-yhteiskunnassa?
Ehkä raamattu ei tarjoakaan kaikkia ratkaisuja yhteiskuntarauhan ja oikeudenmukaisuuden saavuttamiseen. Ehkä sittenkin ihmisillä on luonnostaan jokin syvällisempi ymmärtämys oikeasta ja väärästä. Loppujen lopuksi ei ole mitään erityistä syytä olettaa, että ihmiset toimivat moraalisesti pelkästään siksi, että jokin kirja velvoittaa heitä sen tekemään lupaamalla ikuisen elämän ja pelottelemalla helvetintulilla.
Ajatus siitä, että ihminen voi toimia muiden luonnollisten halujensa vastaisesti yhteisen hyvän ja muiden hyvinvoinnin saavuttamiseksi kertoo jotain äärimmäisen kaunista ihmiskunnasta eikä sitä mielestäni tarvitse eikä saakaan piilottaa jonkin kaksi tuhatta vuotta vanhan kirjan osittain vanhentuneiden oppien taakse.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja vielä kohdat, joihin viittasin.
5. Moos 22:28-29 ""Jos mies kohtaa koskemattoman tytön, jota ei ole kihlattu, ja pakottaa hänet makaamaan kanssaan ja jos heidät nähdään, miehen on maksettava tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä. Miehen tulee ottaa häpäisemänsä tyttö vaimokseen, eikä hän saa hylätä tätä koko elinaikanaan."
2. Moos 21. luku (heti kymmenen käskyn jälkeen), josta esimerkkinä jakeet 20-21: " Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan."
Olet väärässä! Miten kehtaatkin loukata kristittyjä ja jumalaa tällä tavalla? Tiedän kuitenkin mistä sinut sitten tuomionpäivänä voi löytää. Hyvää matkaa!
Kiitos vastauksesta! "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" on selvästikin yhä suosittu ajatusmalli kristittyjen keskuudessa.
Ristiriitahan on siinä että ns. kristillinen moraali on joskys aikoinaan ollut länsimaisen moraalikäsityksen pohjana. Se on kuitenkin mennyt siitä paljon eteenpäin ja saanut vaikutteita monelta suunnalta. Kristin uskohan ei esim. suoraan puhu kaikkien ihmisten tasaveroisuudesta tai tasa-arvosta täällä maan päällä vaan vasta Jumalan edessä. Siksi nykyiset yksilän vapauden ja tasavertaisuuden käsitykset ovat vasta valistuksen ajan uusia ajatuksia joita sitten niin vasemmistolainen kuin liberaali ajattelu on vähitellen muokannut nykyaikaiseksi länsimaiseksi moraalikäsityksiksi joissa keskeistä on yksilön oma arvo ja toisaalta oma vastuu tekemisistään.
Länsimainen yhteiskunta on enemmän saatanallinen kuin kristillinen.
on hyvinkin erilaisia erilaisissa kristillisissä piireissä. Samoin Raamatun pyhissä kirjoituksissa on opetuksia hyvinkin erilaisia eikä läheskään kaikkea erilaiset kristilliset piirit tunnusta nykyään Jumalan tahdon mukaisiksi ja toki Jeesus myös uudisti Mooseksen kautta saadun opetuksen merkitystä ja opetuslapsiaan koskevia. Kuitenkaan yksiselitteisyyttä ei ole lainkaan kristillisillä piireillä mikä on Jeesuksen opetuksen mukaista totuudellista Jumalan valtakunnan oppia ja monissakin asioissa on eroja ja huomattavia.
Valtiokirkkoajattelu ei ole lainkaan Jumalan opetuksen mukaista vaikka toisaalta myös kaikkien kannattaa Jumalan tahtoa tehdä. Jeesuksen seurakunta koostuu maailmasta uloskutsutuista nimellään ja etsikkoaikanaan. Ilman Jumalan vetämistä Jeesuksen opetuslapseuteen ei kukaan ihminen voi edes syntyä Jumalan lapseksi vedestä ja Hengestä. Tietysti kannattaa etsiä ja anoa ja Jumala antaa kaikille anoville.
Koko käsitys kristillinen tulisi määrittää mitä sillä tarkoitetaan ja pääpiirteinen jako-kysymys kuuluu:
1) Jeesuksen opetuksien noudattaminen
2) Kirkollisten kristittyjen opetuksien noudattaminen
Nämä kaksi eivät välttämättä ole lainkaan sama asia, kuten on nimikristillisyydestä hyvä ymmärtää erot uudestisyntyneeseen vedestä ja Hengestä. Ensimmäiselle ei Jeesuksen opetukset välttämättä merkitse käytännössä juurikaan vaikka olisikin niiistä kuullut yhtä ja toista. Jälkimmäinen tahtoo rakastaa Vapahtaja Jeesusta tekemällä opetuksensa mukaan.