Kirjoituspalkkio kokemuksia Regina-lehdestä?

Pienihän se palkkio on, kai se on se kunnia enemmän, että julkaistaan. Sitäpaitsi kuten joku sanoi täällä: kun nukkuu koirien kanssa, herää kirppujen kanssa. Kirjoittaa roskaa niin se jää pysyväksi, ehkä. En tosin itse ole kokeillut.

Emminä ole ammatiksi tätä hommaa ajatellu; olen aivan eri alalla yliopistossa mutta kun aika ei riitä sinne mäkkärin kassalle kun päivät menee luennoilla ja illat ulkoa opettelussa niin ajattelin vain, että voisin jotain kirjottaa sillä ideoita löytyy. Muutamia luovankirjoittamisen kursseja on tullut käytyä ja palaute ollut hyvää niin ajattelin että voisi yrittää. Kysehän ei ole ikävä kyllä juuri nyt kunniasta tai mistään muusta hienosta vaan tarvisin vain ylimääräistä rahaa kipeästi. Onko kokemuksia paljonkon novellin tai oman tarinan kirjoituksesta saa?

voiko kukaan kirjoittaa OIKEASTI hyvää tekstiä, jos ainoa syy kirjoittaa on raha..?

Ehkä viihdekirjailijana alkaa kyynistyä, kun ainoa motiivi on raha? Kuka tietää?

Mutta eikö sinun kannattaisi kirjoittaa kunnon viihderomaani? Tuija Lehtinen ainakin tienaa hyvin ja Enni Mustonen...

Rahan tienaaminen motiivina viihdekirjoitusten urakoimiseen on aika absurdi ajatus. Ensin käytät hurjasti aikaa jutun kirjoittamiseen, sitten sitä ei kukaan julkaisekaan, tai jos julkaisee, maksavat niin mitättömän palkkion ettei sillä ole tarloudellista merkitystä.

Luin Reginasta, että palkkio olisi 50 -150 € noista "naisen unelma" pehmopornojutuista. Riippuukohan palkkio sitten tarinan pituudesta vai laadusta. Jutun toivottu pituus oli 800 - 2000 sanaa.
Itse laitoin sinne menemään ensimmäisen juttuni pituus 1999 sanaa. Saapa nähdä julkaistaanko?
Yleensä nuo Reginan jutut on ihme diibadaabaa ja ihan omituisia pornosatuja jotka ei ainakaan mua kiihota, mutta onhan makuja monenlaisia.
Odotan saavani ainaskin 100 € kun noin pitkäkin oli tuo juttu.

Kannattaa sitten seurata sitä lehteä, että onko juttu siellä. Olen saanut käsityksen, että he eivät ilmoita välttämättä jos julkaisee jutun ja palkkiokin voi jäädä saamatta jos ei itse tajua lähetellä verokorttia tms.

Ammattitaitoa onnistuneen viihdetekstin kirjaileminenkin on. Maailmassa on runsaasti viihdekirjailijoita, todennäköisesti enemmän kuin taidekirjailijoita, mutta kaunokirjallisen alan arvostus ja huomio kiinnittyvät voimakkaammin taidetekstien kirjailijoihin kuin viihdetekstien tekijöihin. Toisaalta, kenties lukijoita ei nimimerkin taakse kirjoittavat tekijät itse asiassa kiinnosta. Ja toisinaan kaunokirjallisuuden taidepuolen tekijät ovat näiden viihdetekstien ja nimimerkkien takana tekijöinä, kuten myös meillä Suomessa viihdelukemistojen tarinoiden, pokkareiden takana.

Mutta tuskinpa ammattikirjailijalle on aina suurta merkitystä sillä, että he vaihtavat genreä ja kirjoittamisen motiivina on puhtaasti pikaraha muiden töiden ohessa.

Tällä palstalla joskus kirjoitti mm. nimimerkillä SatuJose ja hän oli julkaissut joukon viihdepokkareita, hänen kiinnostuksensa siirtyi kovakantisen kirjallisuuden julkaisemiseen, mutta emme ole kuulleet, mitä hänelle kävi. Hänellä oli blogeja, joissa oli vilkas kommunikointi, toisinaan hieman liiankin kriittinen sävy ja se lienee syy, että hän sulki blogit. Sääli.

Oh well, that´s life I guess.

Miten SatuJoselle todella kävi?
Joko on kirja / kirjoja ilmestynyt oikealta kustantajalta?
Olisi mukava ja opettavaista tietää kirjallinen kehitys.

Kaiketi olisimme jo kuulleet, jos hän olisi julkaissut esikoisromaaninsa... Ai niin, ovatko pokkarin kirjoittajat esikoispokkaristeja vai esikoiskirjailijoita? Ja vielä: onko kukaan päässyt Kirjailjaliiton jäseneksi kirjoittamalla pokkareita?

Ei välttämättä. Blokitkin on lopetettu.

Satujose ei ole vielä julkaissut.

Kiitos vastauksesta SatuJ.

Täällä on keskusteltu paljon siitä, mitkä tekijät käsikirjoituksessa johtavat julkaisuun.

Nyt käännän asian ja kysyn, että mitkä tekijät sinun kohdallasi olivat julkaisun esteenä?

Käsittääkseni olit käynyt kirjoituskursseja ja saanut ohjaajilta ja kustantajilta myönteistä palautetta.

Mikä sai sinut "aikuistumaan" ja lopettamaan kirjoittamisen?

Käsikirjoitukseni olivat keskeneräisiä.

Kirjoitin niin syvältä sielustani, etten pystynyt luetuttamaan tekstejä esilukijoilla, enkä tiennyt kuinka hioa tekstit valmiiksi.

Kirjoittamisesta tuli loinen joka imi minut kuiviin. Kirjoitin yksinäni kaiken liikenevän ajan, mutten osannut tuoda julki mitä halusin sanoa. Ihan kuin lapsi joka huutaa ja parkuu niin lujaa ettei sanoista saa selvää.

Jos vielä joskus kirjoitan, asetan ainoaksi tavoitteeksi sen että uskallan näyttää kirjoittamani jollekulle jonka tunnen.

Hyvää palautetta tuli kuitenkin kustantajilta. Jonkun kustantajan kanssa kävit jo neuvottelujakin.

Keskeneräisen käsikirjoituksen voi täydentää ja korjata.

Tuntuu oudolta, että kirjoittamisesta tuli sinulle rasite, koska sait niin paljon myönteistä palautetta ja onnistumista osaksesi.
Luulisi sellaisen kannustavan jatkamaan.