Olen ujo, arka, miten sellainen ihminen voi saada...

En epäile ettetkö löytäs itselles kivaa naista :) Ujous ei ole mikään este sille, mutta kaikki kuitenkin on sinusta itsestäsi kiinni, jos et saa sanoja suusta missään vaiheessa, kun tapaat mielenkiintoisen ihmisen, niin hankalahan siinä on toisen yrittää sinuun tutustua ja sitä myöten sen kiinnostuskin saattaa laskea :/ Alkujännityksestä kun pääsee yli, niin kaikki on sen jälkeen helpompaa. Olet sen varmaan huomannutkin.

Älä annan yhden pieleen menneen treffikerran lannistaa itsetuntoasi. Se ei tarkoita sitä, etteikö kukaan voisi olla sinusta kiinnostunut, vaikka tämä kyseinen nainen antoikin pakit :) Tiedän itsekkin miten kamalalle se tuntuu, kun ei saa vastakaikua henkilöltä johon on ihastunut, mutta eteenpäin on silti menty.

Nyt vaan yritä kerätä sitä rohkeutta ja mene juttusille kiinnostavien ihmisten kanssa, vaikka se tuntuisikin ylitsepääsemättömän vaikealle tilanteelle. Mitä enemmän juttelet, niin sitä paremmin huomaat, ettei ole mitään syytä miksi niitä tilanteita pitäisi pelätä ja itsetuntosikin varmasti kohoaa :) Tsemppiä!

ne on vain naisia ei niitä kannata ottaa kovin vakavasti.

"mene vain rohkeasti puhumaan sille jotain, et siinä mitään menetä"

Tuo on keino jolla löydetään ystäviä. Pitää paikkansa ettei siinä voi menettää mitään (paitsi silloin harvoin jos "kohde" on ilkeä koulukiusaaja), mutta yleensä ihmiset vastaavat mieluusti kun jotakin kysytään.

Ja miesten odotetaan tekevän aloitteita. Tärkeintä on kuitenkin että joku sanoo jotakin, sen jälkeen kun ensireaktion on huomannut on jatko helpompaa.

Sama ongelma että suorastaan kammoksun mennä juttelemaan naisille enkä saa tehtyä niin ollenkaan. Taidan jäädä täysin kokemattomaksi enkä tule koskaan seurustelemaan kenenkään kanssa. Masentavaa mutta totta. Jotenkin en enää jaksa uskoa että tässä mikään tsemppaaminen ja itsensä niskasta kiinni ottaminen auttaa jos ei nainen tule ja tee aloitetta enkä tiedä auttaako sittenkään. Tilanne menee kuitenkin siihen että jos saan jotain ylipäätään sanottua niin en sitten keksi enää mitään puhuttavavaa, tilanne muuttuu kiusalliseksi ja haluaisin vain paeta paikalta.

no mä olen vaan ruma etten sen takia saa koskaan naisia. Rumuus on pahempi kun ujous. ujoudesta pääsee eroon mut rumuus pysyy aina ja se näkyy. naiset ei katso päinkään. Teidän ongelmat on pieniä mun ongelmiin...

Vakava sosiaalisten tilanteiden pelko on kuitenkin aivan eri mittaluokan ongelma kuin ujous. Sos-fobia on ainakin lähes yhtä paha ongelma kuin totaalinen rumuus.

Wau! Mä oon kauheen ihastunut 8rakastunut, yhteen mun ikäseen poikaan joka kans on siis anoin selittämättömän ujo.... xD Luulin ettei sellasta ihmistä varmaa toista maan päältä löytyiskään. Mutta tässä sitä nyt ollaan. Mä oon tyttö ja mä oon itse kans jonkin verran ujo. Se poika on mun rinnakkaisella luokalla. Se on niin ujo.... -.-''' Mua pänniikin vähän. Kaikki munkin kaverit valittaa "et mee ny puhuun sille, et menetä mitään" V*TT* Mulla on kans sellanen lukko tuol päässä ettei onnistu. Tsemppii joka tapauksessa sulle. Jos mä olisin se tyttö, ni en aattelis mitää taka ajatuksii jos joku UJO poika tulis mulle jutteleen. mun mielestä on vaan kiva jutella! ♥ Sitä paitsi mä oon sitä sorttii joka tulee erinomasen hyvin toimeen poikien kans varmaa? Ainakin mulla on paljon kavereina poikii, vaikkei ne ookkaan niiden parhaitten kamujen listalla.

Stålberille: Olen ihan samassa jamassa kuin sinä mutta naispuoleinen. Kaikki jotka yrittävät hyvää hyvyyttään sanoa että "mene vaan juttelemaan" eivät tosiaankaan ole itse ujoja. Mä voin jutella miehillekin jos on joku syy, kuten työt tms. mutta jos pitää yrittää vääntää jutun juurta jonkun kiinnostavan kanssa niin ei tule mitään..
Mullakin on noi pään sisäiset itsepuolustusmekanismit niin vahvat että vaikka kuinka ajattelen kotona että tänään hymyilen ainakin yhdelle kiinnostavalle miehelle niin kun ovesta kävelen ulos, en osaa muuta kuin katsoa maahan. Eli se häpeän/torjunnan pelko on niin kova että sitä on vaikea ylittää..

"It's better to have loved and lost than never to have loved at all" Eikös se sananlasku niin mene? Sulla on sentään toi kokemus ihastumisesta/rakastumisesta, vaikka onhan se tietysti niinkin että nyt tiedät mitä sulta puuttuu.. Enpä siis tiedä kumpi on parempi, mutta toivotaan että tänä kesänä joku kiinnostava tyttö hymyilee sulle ja homma lähtee käyntiin kuin huomaamatta. :)

Siska: On sentään mukava kuulla että on muita samanlaisesta "sairaudesta" kärsiviä. Toivottavasti sulla ja mulla tämä "itsepuolustusmekanismi" lähtisi pois, koska olen sitä mieltä, jos se jää päälle, joutuu olemaan ikuisesti yksin. Haluan niin kovasti löytää elämäni rakkauden jonka kanssa sitten tehdä kaikkea kivaa mutta kun pääni on näin tyhmä niin ei sille mitään voi-.- Ennen asiat olivat toisin vaikka sillonkin olin ujo, mutten läheskään niin ujo kuin nyt. Kaipa vain se pettymys "ensirakkauden" takia oli liian suuri mun päälle, että sitten se päätti laittaa lukon päälle naisten suhteen!!!'


wlfwd: Ei se ole läheskään sama ongelma. Toki on hieman "wtf" olo jos joku tuntematon ikäisenä mies tulee noin vain juttelemaan, mutten mene läheskään yhtä pahaan lukkoon kuin naisten kanssa.

Jos mulle tulee tuntematon mies juttelemaan niin kyllähän siinä menee pasmat ihan sekaisin. Kun on noissa flirttailujutuissa suht kokematon niin vihjeet menee ihan ohitse ja luultavasti olen muutaman tilanteen mokannut ihan tietämättäni. Kerran kysyi treffeille vieras mies yllättävässä tilanteessa, ja mähän siinä vaan sopertelin jotain tyhmää. Mies oli kyllä parikymmentä vuotta vanhempi ja jo aikamoisessa humalassa, mutta mietin jälkikäteen että vaikka se olis ollut joku kiva tapaus niin olisin varmaan shokissa silti kieltäytynyt.. Että silleen tämä homma menee..
Vaikka kauheasti haluais elämänkummpanin rinnalleen, niin kaikki se tutustumisvaiheen häslinkin tuntuu kauhean pelottavalta. Kumpa vois hypätä kaiken sen ylitse ja yhtäkkiä vaan löytää itsensä tasapainoisesta ja onnellisesta parisuhteesta. Ikävä kyllä sen "oikean" löytäminen taitaa edellyttää useamman "väärän" kohtaamista. Mutta tulispa edes yksi väärä niin pääsis tää homma käyntiin... :S

Siska: Mulla on ihan sama. Toi tutustumisvaihe on todella kamalaa. Siinä kuitenkin menee sitten aikaa jos ja kun se parisuhteeksi muuttuu...

Minkälainen olis sitten ihannetilanne tutustua? Eli minkälaisissa olosuhteissa suhde lähtis sun mielestä parhaiten käyntiin?
Mä luulen että paras tilanne olis (ainakin mun kohdalla) sellainen, jossa alkututustuminen tapahtuisi jonkun muun syyn varjolla. Eli työtilanne tai muu tilanne jossa ei kukaan yrittäis "parittaa", eikä olis muita paineita tutustua. Ikävä kyllä näitä tilanteita tulee vastaan aika vähän.. Ja jos joku kysyis treffeille niin se olis jotain tekemistä (en kyllä osaa sanoa mikä olis sellaista mieluista tekemistä, mutta joku arkinenkin juttukin vois toimia. maalla kun asuu niin vaikka kalalle lähteminen :) Ei mitään kahvilassa toisen naamaa kiusaantuneena tuijottamista.

Pelottavaahan on sitten myös se seuraava askel, eli mitä jos ei pidäkään siitä toisesta tai vielä pahempaa, PITÄÄKIN siitä..?! Sitten sitä vasta olis edessä täysin uusi maailma! Mutta eipä hypätä asioiden edelle..
Eli jospa tänä kesänä rohkaistuis ja uskaltais palveluammatissa hymyillä toiselle ja jospa se toinen hymyilis takaisin :)