Punaiset eivät saaneet apua idästä muuten kuin salaa ja pieniä määriä. Trotskin vetämissä neuvotteluissa Saksan kanssa oli Saksan ehdoton vaatimus, että Neuvostovenäjä ei saa auttaa Suomen punaisia ja tästä sovittiin Brest-Litovskin rauhansopimuksessa.
Sen sijaan mikään sopimus ei rajoittanut valkoisten sekä Saksasta että Ruotsista saamaa apua. Sen takia valkoiset voittivat.
Sen sijaan mikään sopimus ei rajoittanut valkoisten sekä Saksasta että Ruotsista saamaa apua. Sen takia valkoiset voittivat.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Pian palautetaan.... Pian palautetaan.... Pian palautetaan.... Pian palautetaan.... Pian palautetaan.... Pian palautetaan.......
Mukavaa että mielisairaatkin saavat palstalle kirjoitella. Tietääköhän hoitajasi että olet osaston koneella.
rauha solmittiin 3.3. 18. Sitä ennen oli Lenin mm. lähettänyt asejunan punaisille ja venäläiset varuskunnat luovuttaneet suuret määrät aseita ja muita sotatarvikkeita punaisille.
Punaisten rinnalle asettui joukko venäläisiä upseereita ja aluksi noin 3 000 miestä. Tämä joukko pieneni nopeasti noin
1 000:een. Venäläiset kouluttivat mm. punaisia tykki- ja konekiväärimiehiä.
venäläiset varuskunnat luovuttaneet suuret määrät aseita ja muita sotatarvikkeita punaisille
Ei noin vaan varuskunnat luovuttivat Pohjanmaallakin aseensa valkoisille. Mikään venäläinen varuskunta ei luovuttanut aseitaan punaisille. Jotainhan punaisetkin saivat koska eivät hekään heinäseipäillä tarvinneet tapella mutta valkoinen puoli sai paljon enemmän, mm. Itämeren divisioonan Saksasta.
Ja sitten todisteita kehään. Saksalaiset tuli vasta ottelun ollessa ja käytännössä ohi. Valkoisilla oli ainoastaan parempi huolto.
"Ei noin vaan varuskunnat luovuttivat Pohjanmaallakin aseensa valkoisille."
Ne oettiin väkisin, myös taistellen.
"Mikään venäläinen varuskunta ei luovuttanut aseitaan punaisille"
Valehtelet. Suuria asemääriä punaiset saivat mm. Helsingistä, Turusta, Tampereelta, Hyrylästä ja Viipurista. Monin paikoin aseita myös myytiin tai vain lahjoitettiin.
Ja käsky oli suoraan Leniniltä. Lenin siis rikkoi "herrasmiessopimuksen" jonka oli tehnyt Ukko-Pekan kanssa. Nooh eipä ole ensimmäinen kerta kun venäläinen ja juutalainen syö sanansa. Molemmat kansat tunnetaan epärehellisyydestään.
Raudun taistelu oli Suomen sisällissodassa 1918 Raudun aseman tienoilla Karjalan rintaman komentajan Aarne Sihvon johdolla käyty taistelu. Lähinnä Pietarista tulleet Raudun kirkonkylää kohti pyrkineet venäläiset joukot joutuivat 23. maaliskuuta kolmelta taholta saarroksiin. Apujoukkojen saavuttua asema saarrettiin täydellisesti, ja 4. huhtikuuta illalla alkoi voimakas mutta tulokseton hyökkäys. Seuraavana aamuna venäläiset yrittivät murtautua saarroksista Raasulin suuntaan, mutta yritys epäonnistui, ja Maaselän kylän lähellä ns. Kuolemanlaaksossa joutui n. 700 venäläistä vangiksi ja 400 kaatui; valkoisten tappiot olivat kaatuneina ja haavoittuneina n. 600 miestä.
Motti tavallaan siis.
Kuten Ohto Manninen on selvittänyt tarkkaan niin vuoden -18 alussa Suomessa oli n. 75 000 venäläistä sotilasta. Mikäli Lenin olisi määrännyt ne sotimaan punaisten puolella ei Suoletuskunnista olisi ollut paljoakaan vastusta.
Venäläiset ja Punakaartit yhdessä olisivat pyyhkäisseet viikossa maan puhtaaksi valkoisista. Mutta Lenin ei halunnut seota Suomen sisällissotaan toisin kuin valkoinen valhe opettaa meille.
Sotilaat eivät suinkaan olleet missään yhtenäisessä joukossa kuten lapsellisesti näytät luulevan. Toinen lapsellisuus on ilmeisesti että venäläisten sotilaiden Kajaanissa oli helppo tavoittaa toiset sotilaat Oulusta vaikka kommunikaatio hoidettiin täällä postilla. Jos venäläisillä varuskunnilla oli sähköttimet tai jopa puhelin niin anna toki todisteita. Oliko edes Hesassa. Kommunikaatio ja huolto on aina ollut venäläisillä suhteellisen alaluokkaa tähän päivään asti.
Lennätin eikä sähkötin. Tätä ei taatusti ryssillä täällä ollut. Leninkin käytti muistaakseni kirjeitä vaikka olen joskus lukennut että bolsuilla oli Smolnassa lennättimet. Venäjä oli jokatapauksessa takapajuinen. Tiet estivät myös kommunikaation.
----Sotilaat eivät suinkaan olleet missään yhtenäisessä joukossa kuten lapsellisesti näytät luulevan.----
Niin, ei ne samassa kaupungissa ja samassa varuskunnassa olleet kuten sinä lapsellisesti luulet toisten luulevan. Mutta eivät olleet valkoisetkaan.
Höpsis. Valkoisilla oli tehokas organisoitu verkosto jo kauan ennen sisällissotaan. Useat tunsivat toisensa jääkäriajoilta ja pitivät tiiviisti yhteyttä. Punaiset olivat sekalainen huonosti johdettu organisoimaton joukko ihan kuten venäläiset sotilaatkin,
Oikeastaan suomalaisten toiminta oli suorastaan hämmästyttävää ottaen huomioon että Suomen sotaväki oli lakkautettu Tsaarin toimesta vuonna 1905 ja aseet takavarikoitu. Voittoon vaikutti toki Tsaarin porukoissa koulutuksensa saaneet Nenosen ja Mannerheimin kaltaiset miehet mutta tämän selvää kaikille paitsi tyhmyri punatrolli Korppi rääkyjälle. Mitään eliittiä ei tosin Puna-Armeijan joukot siihen aikaan latvilaisia lukuunottamatta olleet.
Pohjanmaan aseistariisunnan käynnistyttyä olivat venäläiset yhdessä punaisten Tampereella olevan paikallisjohdon kanssa ryhtyneet suunnittelemaan avustusretkikuntaa ahdistettujen varuskuntien avuksi. Tampereella sijaitsi Suomeen sijoitetun 106. divisioonan esikunta, jota johti eversti Mihail Svetshnikov, huomattava bolsevikkiupseeri. Osa Pohjanmaan joukoista kuului Svetshnikovin divisioonan alaisuuteen, joten hänen oli siitäkin syystä käynnistettävä sotatoimet valkoisia vastaan. Vanhat keisarivallan sotilasosastot olivat kuitenkin ja hajoamassa ja sotilaita oli vaikea taivutella taisteluun. Lopulta kokoon saatiin ehkä yhteensä 500 venäläistä ja punakaartilaista, jälkimmäiset tamperelaisia ja turkulaisia. Vänrikki Stolbovin komennossa osasto eteni 2. helmikuuta Vilppulaa kohti.
Vakavimman hyökkäyksensä Vilppulaa vastaan punaiset tekivät 7. helmikuuta. Tällä kertaa hyökkäysjoukoissa oli jo Helsinginkin ja Pietarin suomalaisen punakaartin miehiä ja yksi panssarijuna, Pasilan konepajalla valmistettu panssarijuna n:o 1. Panssarijunassa oli sekä tykkejä että konekiväärejä. Panssarijunan tykkien lisäksi punaisilla oli neljä kenttätykkiä. Yhteensä miehiä oli 1 300 valkoisten noin 300 vastaan.
Tälläkin kertaa taistelua käytiin puoliltapäivin hämärän tuloon, yhteensä noin 5 tuntia. Punaisten tykit ampuivat noin 60 laukausta, mutta valkoiset pitivät puoliaan. Vakavin yritys kohdistui punaisten osaston koukatessa kirkon luo. Heidän tarkoituksenaan oli ylittää vesistö kirkon luona olevaa ponttoonisiltaa pitkin, mutta se oli jo edellisenä iltana vedetty kirkon puolelle.
Niin Tampereella mutta venäläisten joukkojen sotaan osallistuminen oli huomattavasti laajempaa. Pelkästää wikipedia antaa venäläisten kohdalla luvut: 900 taistelussa kuollutta ja 1500 teloitettuja. Vankeja arvellaan useassa eri lähteessä olleen noin 6000. Mistään pienestä toiminnastahan ei ollut kysymys. Ajatellaan asiaa vaikka näin. Venäjän Itämeren laivastossa oli vähemmän merimiehiä kuin Suomen sisällissodassa taistelleita venäläisiä.
Venäläisten roolin vähätteleminen oli sotien jälkeen Väinö Linnan ja Ele Aleniuksen tapaisten lierojen yritys saada sota näyttämään joltain luokkasodalta eikä taistelulta vieraan vallan edustajia vastaan. Suomen rikkaimman miehenhän surmasi venäläinen matruusi. Kyllä heillä valtaa oli.