Miten tulit uskoon?

Eräs hyvä ja valmis vastaus lähes samoihin kysymyksiin oli Gary Hogen kirjoittama. Jos osaat englantia niin se on osoitteessa http://catholicoutlook.com/18quest.php .

Minuun Jumala joutui käyttämään aika vihoviimeisiä keinoja :)
Olin noin monta vuotta ollut täysin ateisti, kastettu joskus lapsena, mutta eronnut kirkosta 18-vuotiaana. Lapsuuden aikainen kirkko oli ollut minulle täysin tyhjä ja jotenkin esim. koulun Jumalanpalveluksissa ja häissä ja hautajaisissa en edes ymmärtänyt mitä pappi puhui. En tiedä oliko vika huonoissa papeissa vai sielunvihollisessa vai missä mutta en kertakaikkiaan koskaan ymmärtänyt mitä kirkossa puhuttiin. Tiesin paljon uskonnosta (minulla on koko peruskoulu- ja lukioajan ollut uskonto 10 ja suositeltiin teologian opintoja), mutta uskosta en tiennyt mitään.

Eräänä päivänä muutama vuosi sitten sitten syvennyin miettimään mitä on Pyhän hengen pilkka. Pakokauhuisesti aloin etsimään tulkintoja mitä se on. Ja tajusin että minä en koskaan pelastuisi. Muistan itkeneeni muutaman päivän asiaa, kunnes ymmärsin, että minähän uskon Jumalaan koska pelkään tällaista asiaa. Lapsuuden kirkkooni en halunnut palata joten luin muiden kirkkojen teologiaa ja jostain syystä roomalaiskatolisen kirkko näyttäytyi minulle Kristuksen kirkkona. Menin messuun ja tiesin olevani kotona.

Kävin messussa muistaakseni muutaman kerran ja kerran Jumalan ja Kristuksen ajattelu sai minulle selittämättömän onnellisen olon. Olin kuullut lukion uskonnon tunnilla uskonnon opettajan kertovan että siltä tuntuu kun saa Pyhän Hengen. Kiitos Jumalaa saamastani lahjasta ja minusta todella tuntui että minut oli hyväksytty ylemmillä tahoilla :)

Perisynnin kiistin kauan. Mutta tämäkin tietoisuus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Uskoon tuleminen ottaa ihmiseltä jonkunlaiset aurinkolasit pois ja näkee että pahuutta on. Jo uutisten katseleminen sai tajuamaan, että kuinka jos ihminen on hyvä hän voi tehdä sellaista? Ja kun ajattelee asiaa pahuutta on kaikkialla, ei Jumala ole voinut tarkoittaa sellaista maailmaa. Kaikki ihmiset tekevät elämässään pahaa, erityisesti ne jotka eivät usko, koska he eivät ole vielä tajunnut asiaa :)

Oliko tämä nyt tyydyttävä selostus. Vähän hurmoshenkinen ehkä, mutta kyse on kuitenkin uskosta joka on puhtaasti henkinen kokemus eikä sitä oikein hyvin voi selittää tieteellisen objektiivisesti :)

saattavat olla hieman vieraita katolisille ja muiden vanhojen kirkkojen jäsenille.

Yleisesti ottaen ihmisen katsotaan olevan uskossa, kun hän säännöllisesti käy pyhässä messussa/ jumalaisessa liturgiassa ja on osallinen kirkon sakramenteista.

voisin sanoa omasta itsestäni myös etten käytä termiä että tulin uskoon, vaikka joku voisi kyllä kokemuksistani sitä käyttää.

Minua veti katoliseen kirkkoon ja Jeesuksen luo se rauhan henki jota tunsin messussa tai vaikkapa vain tyhjässä kirkossa jonka rauhassa kävin usein rukoilemassa johdatusta elämääni. Kaikki alkoi oikeestaan siitä kun kirjastossa satuin lainaamaan kirjan jonka nimeä en enää muista, mutta jossa kerrottiin katolilaisuudesta ja uskaltauduin sen luettuani menemään messuun. Pyhän Hengen läsnäolon väitän olevan mahdollista ihan pikku arkielämän tilanteissa, jos vain ottaa aikaa ja hiljentyy joskus kiireen keskeellä kuuntelemaan Jumalan puhetta. Tosin minä ainakin koen että vahvistuksen sakramentti on konkreettinen hetki, jolloin Pyhän Hengen kumppanuus tarjotaan meille kristityille. Eri asia on sitten kukan kuuntelee ja kuka murehtii vain mammonasta.