Erään uskonsuunnan mukaan pyhitys on vanhurskaaksi tulemista ja syntien voittamista kilvoittelun kautta, ja voimaa siihen kilvoitukseen saadaan "ristiltä"
Eräs sanoi että hänessä on vielä puutteita koska pyhitys ei ole täydellistä, mikä merkitsee että perimmäisenä ajatuksena on että ristin voiton kautta saadaan voima kilvoitukseen, jotta kuuliaisuuden tekojen sekä edistyminen kilvoituksessa eli pyhityksessä veisi kuuliaisuuden askelissa, kohti täydellisyyttä, joka teoista on nähtävissä. Sen voi nähdä ihmisen käyttäytymisestä, puheista ja eleistäkin kuinka muutos on todellista pyhitystä ja kuinka vajavaisuutensa tunnustava turvautuu ristiin jotta sieltä saatava voima kannustaisi pyhittyvää kestävään kilvoitukseen.
Onko tämä sitten totta vai onkohan taikalismiin kätkeytynyt se paratiisin käärme?
Kaikki on saanut alkunsa kun ollaan kuunneltu vääriä saarnaajia ja ollaan mielistyneet heidän oppiinsa joka näyttää järjen mukaiselta ja jonka voi hyväksyä yhdellä kuulemalla, eikä se maksa mitään, paitsi kymmenykset ja vapaaehtoisen uhrin.
Mutta minä sanon että se on vain itsepyhitystä sellaista nyky farisealaista linjaa noudattavaa hyödytöntä pyrkimystä saavuttaa uskon kautta sellaista mihin ei kukaan pysty ja sitä sanotaan jumalanpilkaksi.Tai sitä voi sanoa taikalismiksi.
Eräs sanoi että hänessä on vielä puutteita koska pyhitys ei ole täydellistä, mikä merkitsee että perimmäisenä ajatuksena on että ristin voiton kautta saadaan voima kilvoitukseen, jotta kuuliaisuuden tekojen sekä edistyminen kilvoituksessa eli pyhityksessä veisi kuuliaisuuden askelissa, kohti täydellisyyttä, joka teoista on nähtävissä. Sen voi nähdä ihmisen käyttäytymisestä, puheista ja eleistäkin kuinka muutos on todellista pyhitystä ja kuinka vajavaisuutensa tunnustava turvautuu ristiin jotta sieltä saatava voima kannustaisi pyhittyvää kestävään kilvoitukseen.
Onko tämä sitten totta vai onkohan taikalismiin kätkeytynyt se paratiisin käärme?
Kaikki on saanut alkunsa kun ollaan kuunneltu vääriä saarnaajia ja ollaan mielistyneet heidän oppiinsa joka näyttää järjen mukaiselta ja jonka voi hyväksyä yhdellä kuulemalla, eikä se maksa mitään, paitsi kymmenykset ja vapaaehtoisen uhrin.
Mutta minä sanon että se on vain itsepyhitystä sellaista nyky farisealaista linjaa noudattavaa hyödytöntä pyrkimystä saavuttaa uskon kautta sellaista mihin ei kukaan pysty ja sitä sanotaan jumalanpilkaksi.Tai sitä voi sanoa taikalismiksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
* Pyhitys on meidän kannaltamme sanottu aivan selkeästi, Heb. 10:10. "< Tämän tahdon perusteella meidät on PYHITETTY Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkiaan. >"!
* Nyt voidaan kysyä, " Minkä tahdon perusteella?"
Sen kertoo edellinen, 9. jae. " Sitten hän sanoo: Katso, minä (0n Jeesus) olen tullut tekemään sinun [ = Isän] tahtosi."
* Jumalan tahto on siis Jeesusken vaikuttimena antaa ruumiinsa uhriksi että syntinen armahdettu pyhittyy, kertakaikkiaan. " Vapahtajan yhteys, on ainut puhdas pyhitys."
* Lihamme ja veremme ei pyhity koskaan, eikä se voikaan, koska saa-tana asuu lihasamme , syntiin lakneemusken seurauksena, siksi oma minä ei voi koskaan pyhittyä. Sensjijaan pyhitys Hengessämme voi, vaikka tämä kertakaikkinen pyhityksemme Kristuksen veressä ja ruumiinsa uhrissa on horjumaton tae olla pyhä, että voimme kuollessamme päästä paratiisiin odottamaan vanhurskasten, eli ensimmäistä ylösnousemusta. Joka on hetki, kun Jeesus tulee.
* Hengen pyhityksessä me voimme Kristuksen sisäisen tuntemisen kautta katsella avarasti. Jos nousemme vaikka alpeille, näemme toinen toistaan valkoisempia ja huimaavan korkeita näkymiä, ja mitä korkeammalle kipuamme Hengessä ja Kristuksen pyhyydessä, voimme saavuttaa ihmeellisä näkymiä, ja lopullinen ja täydellinen pyhityksemme tapahtuu Jeesuksen tullessa, kun me muutumme Hänen kuvansa kaltaiseksi, sen pyhemmäksi ei voi, eikä tarvitse päästä. Olemme silloin saavuttaneet täydellisyyden. Päättymättömän ikuisen todellisuuden kaikessa ihmeellisyydessään ja mittaamattomassa rakkaudessa Kristuksessa Jeesuksessa, kaikki on Hänessä ja Hänen tuntemisessaan.
Saattaa olla. Aihetodisteet puhuvat sen puolesta. Katsotaanpa.
Taikalilainen on synnitön uskova. Hän pääsi siihen olotilaan muututtuaan taikalilaiseksi.
Syntivapaa ja taivaskelpoinen taikalilainen raiskaa alaikäisen tytön - tyttö on syntinen ilman muuta ja vietteli taikalilaisen - taikalilainen teki silti pahan teon (ei syntiä) ja katui - seurakunnan pappi jäsenten ylistyksen kera korotti taikalilaisen 'suureksi uskovaksi' - jonkin ajan kuluttua taikalilainen murhasi ja ryösti - seurakunta ei edes julistanut taikallaista synnittömäksi - ei tarvinnut - synnitön on synnitön eikä tee pahaa -erehtyminen ei ole pahan tekoa - taikalilaiset noituivat viereisen seurakunnan ja sen jäsenet helvettiin - he olivat syntisiä ja ettäkö miksi - eivät uskoneet kuten taikalilaiset.
Tämä ei luonnollisestikaan viittaa mihinkään kristilliseen suuntaukseen. Kristityt eivät tee mitään mitä edellä kirjoitin. Ainakaan kuvitteellinen taikalismi ei tee tuollaista.
Hittolainen, kun jatkuvasti pullahtaa esille naisten alusasumainos. Esittelijä on nätti nuori nainen. Mutta haittaa silti kirjoittamista.
* Niin tekee, minusta se on tahallaan laitettu tuohon, ja vielä puolialaston kaunis nainen? Arvata vaan saattaa, miksi ?
* Arvata vaan saattaa, miksi ?* no siksi että nämä tietävät että uskovaiset on kajahtaneita. Kokeilevat saada tietysti helpoista nakeista asiakkaita.
Taikalismi on samaa petosta kuin luterilaisuus, hellutailaisuus, katolisuus, islamilaisuus.
Korulauseita ilman sisältöä ihmiskunnan todellisiin ongelmiin. Huumetta terveen ihmisen aivoihin.
Sanoja peräkkäin ilman logiikan vaatimusta.