Salasuhteesta ylitse pääseminen

Teemme oikein jos kannustamme näitä eroaikeissa kamppailevia pysymään perheensä luona. Ei miedän tarvitse ryhtyä heidän salarakkaiksi ja olla edesauttamassa perheen rikkoutumista.

Tunteet ovat aivojen kemiaa. Vie aikansa ennen kuin rakastuneen aivot palaavat rakastumista edeltäneeseen tilaan. Mutta se lohduttakoon, että aivot kyllä toipuvat. Vuoden kuluttua olet varmasti jo pois nykyisestä tunneaallokosta.

Sinuna etsisin elämääni nyt kaikkea kivaa, joka pitää sinut kiireisenä. Vietä ystäviesi kanssa paljon aikaa. Kesä on tulossa, retkeilkää rannoilla, käykää festareilla, istukaa terassilla (ei kuitenkaan itku-ikävä-humalaa). Matkusta tapaamaan ystäviä, joita et ole nähnyt aikoihin. Siis täytä aikasi ja ajatuksesi, niin pääset pahimman ohi.

Älä puhu miehen kanssa. Ei enää kertaakaan. Älä lue äläkä vastaa viesteihin. Kun et vastaa, mies lopettaa niiden lähettämisen ja auttaa sinua eteenpäin.

Teet fiksusti, kun et ole hänen uskottunaan heidän parisuhdeasioissa. Miehen on käsiteltävä ne itse. Muussa tapauksessa mies voi vyöryttää myöhemmin päätöksensä sinun "syyksi", "Sinun painostamisen tulokseksi" tms.

Henkilökohtaisesta kokemuksesta suhtautuisin varauksella tuohon, että vaimo uhkailee ettei mies saa tavata lapsia tms. Höps, usein nuo on miehen sisäisiä pelkotiloja. Eli miehet voivat ajatella että vaimo tekee suhteen lapsiin vaikeaksi vaikkeivat tekisikään. Sitten miehet voivat sanoa vaimon uhkailleen, vaikka tulkitsevat vain omia pelkotilojaan. Kuitenkin on aika harvinaista, että äidit torppaa suhteen isään (sellaisista tapauksista vain puhutaan enemmän kuin vastakkaisista). Miksi lasten äiti estäisi lasten ja isän välisen suhteen? Yleisetettynä sanoen vasta eron myötä myös äideille tulee aidosti omaa vapaata aikaa jos ja kun isät ottavat lapset myös luokseen. Tämä korostuu pikkulapsi-ikäisten vanhemmilla.

Mutta sitten vielä sinulle. Irrottele, pidä kiva kesä ja syksyllä olet jo vahvempi. Kokonaisuutena mielen liikkeiden aaltoja voi tula 2-3 vuotta. Rytmi harvenee, alku on tiukin. Mutta pystyt siihen. Muista olla tiukkana tuon yhteydenpidon osalta. Voimia ja Iloista kesää! Nauti elämästäsi.

Irrottautunut kirjoitti:

Sinuna etsisin elämääni nyt kaikkea kivaa, joka pitää sinut kiireisenä. Vietä ystäviesi kanssa paljon aikaa. Kesä on tulossa, retkeilkää rannoilla, käykää festareilla, istukaa terassilla (ei kuitenkaan itku-ikävä-humalaa). Matkusta tapaamaan ystäviä, joita et ole nähnyt aikoihin. Siis täytä aikasi ja ajatuksesi, niin pääset pahimman ohi.

Älä puhu miehen kanssa. Ei enää kertaakaan. Älä lue äläkä vastaa viesteihin. Kun et vastaa, mies lopettaa niiden lähettämisen ja auttaa sinua eteenpäin.

Teet fiksusti, kun et ole hänen uskottunaan heidän parisuhdeasioissa. Miehen on käsiteltävä ne itse. Muussa tapauksessa mies voi vyöryttää myöhemmin päätöksensä sinun "syyksi", "Sinun painostamisen tulokseksi" tms.

Henkilökohtaisesta kokemuksesta suhtautuisin varauksella tuohon, että vaimo uhkailee ettei mies saa tavata lapsia tms. Höps, usein nuo on miehen sisäisiä pelkotiloja. Eli miehet voivat ajatella että vaimo tekee suhteen lapsiin vaikeaksi vaikkeivat tekisikään. Sitten miehet voivat sanoa vaimon uhkailleen, vaikka tulkitsevat vain omia pelkotilojaan. Kuitenkin on aika harvinaista, että äidit torppaa suhteen isään (sellaisista tapauksista vain puhutaan enemmän kuin vastakkaisista). Miksi lasten äiti estäisi lasten ja isän välisen suhteen? Yleisetettynä sanoen vasta eron myötä myös äideille tulee aidosti omaa vapaata aikaa jos ja kun isät ottavat lapset myös luokseen. Tämä korostuu pikkulapsi-ikäisten vanhemmilla.

Mutta sitten vielä sinulle. Irrottele, pidä kiva kesä ja syksyllä olet jo vahvempi. Kokonaisuutena mielen liikkeiden aaltoja voi tula 2-3 vuotta. Rytmi harvenee, alku on tiukin. Mutta pystyt siihen. Muista olla tiukkana tuon yhteydenpidon osalta. Voimia ja Iloista kesää! Nauti elämästäsi.

Lue lisää

Jos nyt pääset tästä salasuhteesta yli ja löydät uuden vapaan miehen ja aloitat hänen kanssaan suhteen tai menet jopa naimisiin, niin entä jos hän pettääkin sinua tulevaisuudessa jonkun toisen naisen kanssa? Riittääkö sinulla silloin ymmärrystä miehesi salarakkaalle, kun olet itsekin ollut sellainen?

Aloittajalle kymysys kirjoitti:

Jos nyt pääset tästä salasuhteesta yli ja löydät uuden vapaan miehen ja aloitat hänen kanssaan suhteen tai menet jopa naimisiin, niin entä jos hän pettääkin sinua tulevaisuudessa jonkun toisen naisen kanssa? Riittääkö sinulla silloin ymmärrystä miehesi salarakkaalle, kun olet itsekin ollut sellainen?

Lue lisää

Mielestäni asioissa on aina monia puolia, joista jokainen voi sattua omalle kohdalleni. Myös se että minua petetään kuten sanoit. Kysymykselläsi on selkeästi tarkoitus syyllistää joten se on nyt sama mitä tähän vastaan niin vastaus ei tule olemaan mielestäsi oikea. Vastaan nyt kuitenkin että jos minua petetään niin katson ensin pettäjää ja sitten peiliin etsiessäni vastauksia.

Aloittajalle kymysys kirjoitti:

Jos nyt pääset tästä salasuhteesta yli ja löydät uuden vapaan miehen ja aloitat hänen kanssaan suhteen tai menet jopa naimisiin, niin entä jos hän pettääkin sinua tulevaisuudessa jonkun toisen naisen kanssa? Riittääkö sinulla silloin ymmärrystä miehesi salarakkaalle, kun olet itsekin ollut sellainen?

Lue lisää

Tosi tyhmä kysymys? Jos, jos, jos, jos lehmätkin lentäisi niin ne olis lintuja.
Ei pidä maalata piruja sienille.

Surullista kun sinun ajatuksesi on niin: "minä, minä, minä!"....Sinun tilanteessasi pitäisi ja olisi pitänyt jo ajat sitten ajatella vähän muitakin...

Olen kohtalotoverisi, meitä riittää. Itse olen rakastanut kiihkeästi jo kolmatta vuotta. Mies ei alkuun luvannut mitään ehdotonta, koska jos ei sitten pystyisikään pitämään lupaustaan. Ovelaa ja fiksua. Sai minut kuitenkin rakastumaan täysillä, tunsin että olimme toisiamme varten nyt ja aina. Yhteydenpito oli hyvin tiivistä, vieläkin. Sillä erolla, että kun olen alkanut vaatimaan enemmän, hän antaa ymmärtää selvemmin miten tärkeä perhe hänelle on ja miten paljon hänellä on pelissä.

En enää jaksa toivoa. Mutta rakastan häntä edelleen ja koen että hänkin minua.

En tiedä miten jaksan irrottautua hänestä, tuntuu ettei minulla ole sitten enää mitään. Olen jo kerran käynyt avioeron läpi enkä enää edes uskonut rakastuvani. Halusin uskoa, varmaan vieläkin, että hän on se oikea, eikä muita enää voi tullakaan, kaikki tunteeni ja rakkauteni on vain hänelle.

Niinsurullinenjaväsy kirjoitti:

Olen kohtalotoverisi, meitä riittää. Itse olen rakastanut kiihkeästi jo kolmatta vuotta. Mies ei alkuun luvannut mitään ehdotonta, koska jos ei sitten pystyisikään pitämään lupaustaan. Ovelaa ja fiksua. Sai minut kuitenkin rakastumaan täysillä, tunsin että olimme toisiamme varten nyt ja aina. Yhteydenpito oli hyvin tiivistä, vieläkin. Sillä erolla, että kun olen alkanut vaatimaan enemmän, hän antaa ymmärtää selvemmin miten tärkeä perhe hänelle on ja miten paljon hänellä on pelissä.

En enää jaksa toivoa. Mutta rakastan häntä edelleen ja koen että hänkin minua.

En tiedä miten jaksan irrottautua hänestä, tuntuu ettei minulla ole sitten enää mitään. Olen jo kerran käynyt avioeron läpi enkä enää edes uskonut rakastuvani. Halusin uskoa, varmaan vieläkin, että hän on se oikea, eikä muita enää voi tullakaan, kaikki tunteeni ja rakkauteni on vain hänelle.

Lue lisää

Olen tämän tilanteeni vuoksi lukenut paljon näitä netti / blogikirjoituksia ja ollut usein aika suoraan sanoen järkyttynyt siitä miten kauan jotkut naiset ovat odottaneet. Jopa viisi vuotta! Olen huomannut että nämä naiset ovat usein täysin kadottaneet itsensä tähän epätoivoiseen rakkauteen. Samalla tuntuu että ne miehetkään eivät enää ainakaan pysty tekemään päätöksiä kun se että nainen on odottanut kärsivällisesti jonkun sata vuotta luo jo niin hirveät paineet että ainakin alkaa ahdistaa.Ja miehen rakkaus muuttuu syyllisyydeksi . Eiköhän se nyt jo kahden vuoden jälkeen vähintään ala olemaan selvä mikä se valinta oikeasti on vaikka mies ei mitään sanoisikaan.

Olen nyt todellakin ihan varma etten aio jäädä tähän enää päivääkään pyörimään ja kadottamaan itseäni tälläiseen. Vaikeaa on koska minusta tuntuu vahvasti myös että hän on elämäni mies. Mutta tajuan kuitenkin järjellä että eihän se näin ole jos hän ei kerran elämäänsä kanssani halua jakaa!

Suosittelen nyt todella sinullekin että menet vaikka terapiaan ja yritän kaivaa sen vahvuuden jostakin. Ei kannata elämäänsä hukata

Lycka till!

Niinsurullinenjaväsy kirjoitti:

Olen kohtalotoverisi, meitä riittää. Itse olen rakastanut kiihkeästi jo kolmatta vuotta. Mies ei alkuun luvannut mitään ehdotonta, koska jos ei sitten pystyisikään pitämään lupaustaan. Ovelaa ja fiksua. Sai minut kuitenkin rakastumaan täysillä, tunsin että olimme toisiamme varten nyt ja aina. Yhteydenpito oli hyvin tiivistä, vieläkin. Sillä erolla, että kun olen alkanut vaatimaan enemmän, hän antaa ymmärtää selvemmin miten tärkeä perhe hänelle on ja miten paljon hänellä on pelissä.

En enää jaksa toivoa. Mutta rakastan häntä edelleen ja koen että hänkin minua.

En tiedä miten jaksan irrottautua hänestä, tuntuu ettei minulla ole sitten enää mitään. Olen jo kerran käynyt avioeron läpi enkä enää edes uskonut rakastuvani. Halusin uskoa, varmaan vieläkin, että hän on se oikea, eikä muita enää voi tullakaan, kaikki tunteeni ja rakkauteni on vain hänelle.

Lue lisää

Olet addiktoitunut mieheen. Sinulle itsellesi tekisi erittäin hyvää päästä riippuvuudestasi eroon. Alkaisi suru ja väsymyskin helpottaa. Tuollainen salasuhde syö ihmistä.

Mies ei rakasta sinua. Hänkin voi olla riippuvainen sinusta jollain tavoin, mutta rakkautta se ei ole. Hän on tehnyt selväksi, että perhe on hänelle tärkeä. Sinä et ole tärkeä, etenkään jos kerrot mitä sinä haluaisit (enemmän).

Yleensä pitkään parisuheessa olessa on vaikea aina tehdä ratkaisua: on asioita joiden vuoksi haluaa pysyä suhteessa, ja myös puolia että haluaisi erotya. Sitten jos tulee ulkopuolinen ihastus "se kolmas pyörä" eron vaihtoehto on entistä houkuttelevampi vaikka niitä pluspuolia liiton jatkamiseen olisi pljonkin. Aloittja myöntää että kun itselläkin ihastus heikkenee, alkaa nähdä tämän mihen uudessa valossa. Niin on tämä miehekin kohdalla: tunne sinuun alkaa heikkenmään ja pysymien entisessä alkaa tuntua entistä paremmalta. Josksu se että iahastuu ja rakstuu, vie maton kokonaan alta ja kaikki, se hyväkin alkaa näyttää entisessä kumppanissa inhiottavalta ja ne ikävät piirteet monikertaistuvat.

Lovely kirjoitti:

Olen tämän tilanteeni vuoksi lukenut paljon näitä netti / blogikirjoituksia ja ollut usein aika suoraan sanoen järkyttynyt siitä miten kauan jotkut naiset ovat odottaneet. Jopa viisi vuotta! Olen huomannut että nämä naiset ovat usein täysin kadottaneet itsensä tähän epätoivoiseen rakkauteen. Samalla tuntuu että ne miehetkään eivät enää ainakaan pysty tekemään päätöksiä kun se että nainen on odottanut kärsivällisesti jonkun sata vuotta luo jo niin hirveät paineet että ainakin alkaa ahdistaa.Ja miehen rakkaus muuttuu syyllisyydeksi . Eiköhän se nyt jo kahden vuoden jälkeen vähintään ala olemaan selvä mikä se valinta oikeasti on vaikka mies ei mitään sanoisikaan.

Olen nyt todellakin ihan varma etten aio jäädä tähän enää päivääkään pyörimään ja kadottamaan itseäni tälläiseen. Vaikeaa on koska minusta tuntuu vahvasti myös että hän on elämäni mies. Mutta tajuan kuitenkin järjellä että eihän se näin ole jos hän ei kerran elämäänsä kanssani halua jakaa!

Suosittelen nyt todella sinullekin että menet vaikka terapiaan ja yritän kaivaa sen vahvuuden jostakin. Ei kannata elämäänsä hukata

Lycka till!

Lue lisää

Minäkin olen paljon lukenut, myös kirjallisuutta ja käynyt myös muutamia kertoja jo terapiassa. Välillä minulla on vahvojakin hyviä jaksoja, mutta sitten tulee taas notkahduksia, joiden aikana tunnen oloni surkeaksi. Ja välillä pelottavan vihaiseksi. Olen vihainen miehelle, koska hän on luvannut liikoja ja koukuttanut minut, vapaaehtoisesti tietenkin, mutta ei ehkä kuitenkaan täysin vilpittömästi.

Eikö sinulla Lovely tule koskaan vihan tunteita ja että tekisi mieli kostaa miehelle, aiheuttaa hänelle suurta surua eikä antaa häntä vain porskuttaa eteenpäin ottamatta mitään vastuuta ja salailemalla kaiken perheeltään?

Tiedän että pääsen hänestä eroon kertomalla vaimolleen. Ei se tuskin tee minua onnellisemmaksi, mutta ainakin hänkin joutuisi kohtaamaan todellisuuden. Mitä ajatuksia tämä herättää?

Niinsurullinenjaväsy kirjoitti:

Minäkin olen paljon lukenut, myös kirjallisuutta ja käynyt myös muutamia kertoja jo terapiassa. Välillä minulla on vahvojakin hyviä jaksoja, mutta sitten tulee taas notkahduksia, joiden aikana tunnen oloni surkeaksi. Ja välillä pelottavan vihaiseksi. Olen vihainen miehelle, koska hän on luvannut liikoja ja koukuttanut minut, vapaaehtoisesti tietenkin, mutta ei ehkä kuitenkaan täysin vilpittömästi.

Eikö sinulla Lovely tule koskaan vihan tunteita ja että tekisi mieli kostaa miehelle, aiheuttaa hänelle suurta surua eikä antaa häntä vain porskuttaa eteenpäin ottamatta mitään vastuuta ja salailemalla kaiken perheeltään?

Tiedän että pääsen hänestä eroon kertomalla vaimolleen. Ei se tuskin tee minua onnellisemmaksi, mutta ainakin hänkin joutuisi kohtaamaan todellisuuden. Mitä ajatuksia tämä herättää?

Lue lisää

Nimimerkille niinsurullinenjaväsy

No on tottakai minulla myös vihan ja pettymyksen tunteita. Mutta ymmärrän että ne omat pettymyksen tunteet on myös mun oma vika koska tähän lähdin. Kuten tuossa alussa sanoin, on se aina myös oma valinta eikä sitä voi unohtaa. Näen asian myös niin että ihmisillä on AINA oikeus muuttaa mieltään. Myös minulla vaikka mitä olisin sanonut. Ihmissuhteet on aina riskejä, joista ei tiedä miten käy. Ei toista voi pakottaa tekemään mitään mitä toinen ei halua. Voihan se olla että mies alussa halusi, ei halua enää. Minkäs teet. Kyllähän ne sinkkumiehetkin voivat lähteä läiskimään vähän aikaa seurusteltuaan kun ei tuntunutkaan oikealle jatkaa suhdetta sen enempää.Nämä miehen lupailut...uskon kyllä että voi olla että he ovat niitä sillä hetkellä ihan tarkoittaneetkin. Mutta se todellisuus sitten kun pitäisikin erota voi olla jotain ihan muuta ja niin se mieli muuttuu.

Olen ehdottomasti , siis AIVAN EHDOTTOMASTI sitä mieltä että käräyttämiset ja muut kostoretket ovat aivan väärä tie. Näillä toimenpiteillä et saa itsellesi parempaa mieltä vaikka niin kuvittelet. Tällä toimenpiteellä mitätöit itsesi lopullisesti miehen, miehen perheen sekä kaikkien muiden silmissä, myös itsesi. Olet säälittävä ja katkera.

Ne vihan ja pettymyksen tunteet kuuluu asiaan kun tekee henkistä eroa .. ei tarkoita että niiden mukaan kannattaisi toimia. Parasta mielestäni on vaan keskittyä itseensä ja omaan elämäänsä ja yrittää oppia virheistä. Painotan tässä sitä oman vastuun kantamista koska kukaan ei ole pakottanut sinua odottamaan kolmea vuotta. Katkeroidut yhä pahemmin mitä enemmän aikaa kuluu ja syytät miestä vaikka itse et häivy kuviosta vaikka mies selkeästi käytöksellään osoittaa missä mennään.

Muistan kun tapasin tämän oman pettäjämiehen .. ja tajusin että olen todella ihastunut niin ajattelin mielessäni että nyt jos tähän lähdet niin tiedät mitä seuraa. Mahdollisuus päätyä onnelliseen suhteeseen on 1 %. Jos sitäkään. No nyt kun niin on käynyt niin muistelen vaan sitä mitä itselleni sanoin. Olin oikeassa. Nyt sitten tuntuu pahalle mutta oma on vikani!

Pyrkimykseni on välinpitämättömyys. Se meneekö miehellä todella hyvin vai todella huonosti on minulle toivottavasti mahdollisimman pian aivan sama :)

Lovely kirjoitti:

Nimimerkille niinsurullinenjaväsy

No on tottakai minulla myös vihan ja pettymyksen tunteita. Mutta ymmärrän että ne omat pettymyksen tunteet on myös mun oma vika koska tähän lähdin. Kuten tuossa alussa sanoin, on se aina myös oma valinta eikä sitä voi unohtaa. Näen asian myös niin että ihmisillä on AINA oikeus muuttaa mieltään. Myös minulla vaikka mitä olisin sanonut. Ihmissuhteet on aina riskejä, joista ei tiedä miten käy. Ei toista voi pakottaa tekemään mitään mitä toinen ei halua. Voihan se olla että mies alussa halusi, ei halua enää. Minkäs teet. Kyllähän ne sinkkumiehetkin voivat lähteä läiskimään vähän aikaa seurusteltuaan kun ei tuntunutkaan oikealle jatkaa suhdetta sen enempää.Nämä miehen lupailut...uskon kyllä että voi olla että he ovat niitä sillä hetkellä ihan tarkoittaneetkin. Mutta se todellisuus sitten kun pitäisikin erota voi olla jotain ihan muuta ja niin se mieli muuttuu.

Olen ehdottomasti , siis AIVAN EHDOTTOMASTI sitä mieltä että käräyttämiset ja muut kostoretket ovat aivan väärä tie. Näillä toimenpiteillä et saa itsellesi parempaa mieltä vaikka niin kuvittelet. Tällä toimenpiteellä mitätöit itsesi lopullisesti miehen, miehen perheen sekä kaikkien muiden silmissä, myös itsesi. Olet säälittävä ja katkera.

Ne vihan ja pettymyksen tunteet kuuluu asiaan kun tekee henkistä eroa .. ei tarkoita että niiden mukaan kannattaisi toimia. Parasta mielestäni on vaan keskittyä itseensä ja omaan elämäänsä ja yrittää oppia virheistä. Painotan tässä sitä oman vastuun kantamista koska kukaan ei ole pakottanut sinua odottamaan kolmea vuotta. Katkeroidut yhä pahemmin mitä enemmän aikaa kuluu ja syytät miestä vaikka itse et häivy kuviosta vaikka mies selkeästi käytöksellään osoittaa missä mennään.

Muistan kun tapasin tämän oman pettäjämiehen .. ja tajusin että olen todella ihastunut niin ajattelin mielessäni että nyt jos tähän lähdet niin tiedät mitä seuraa. Mahdollisuus päätyä onnelliseen suhteeseen on 1 %. Jos sitäkään. No nyt kun niin on käynyt niin muistelen vaan sitä mitä itselleni sanoin. Olin oikeassa. Nyt sitten tuntuu pahalle mutta oma on vikani!

Pyrkimykseni on välinpitämättömyys. Se meneekö miehellä todella hyvin vai todella huonosti on minulle toivottavasti mahdollisimman pian aivan sama :)

Lue lisää

Niin ja lisäyksenä edelliseen mies myös todellakin selitti myös minulle ummet ja lammet. Uskon jopa että uskoi omiin sanoihinsa. Halusin siis katsoa mihin se johtaa. Tiesin kuitenkin samalla millaisia miehet ovat. Miten vähän heillä järki päässä joskus mukana ja miten todellisuus voi olla kaikkea muuta.

Uskon myös että naisten on todella vaikea joskus ymmärtää miehiä koska ajatellaan eri tavalla. Miehet voivat näissä jutuissa usein elää niin hetkessä, eikä heillä ole samanlaista tarvetta aina mihinkään "pysyvään" kuten naisella..

Lovely kirjoitti:

Nimimerkille niinsurullinenjaväsy

No on tottakai minulla myös vihan ja pettymyksen tunteita. Mutta ymmärrän että ne omat pettymyksen tunteet on myös mun oma vika koska tähän lähdin. Kuten tuossa alussa sanoin, on se aina myös oma valinta eikä sitä voi unohtaa. Näen asian myös niin että ihmisillä on AINA oikeus muuttaa mieltään. Myös minulla vaikka mitä olisin sanonut. Ihmissuhteet on aina riskejä, joista ei tiedä miten käy. Ei toista voi pakottaa tekemään mitään mitä toinen ei halua. Voihan se olla että mies alussa halusi, ei halua enää. Minkäs teet. Kyllähän ne sinkkumiehetkin voivat lähteä läiskimään vähän aikaa seurusteltuaan kun ei tuntunutkaan oikealle jatkaa suhdetta sen enempää.Nämä miehen lupailut...uskon kyllä että voi olla että he ovat niitä sillä hetkellä ihan tarkoittaneetkin. Mutta se todellisuus sitten kun pitäisikin erota voi olla jotain ihan muuta ja niin se mieli muuttuu.

Olen ehdottomasti , siis AIVAN EHDOTTOMASTI sitä mieltä että käräyttämiset ja muut kostoretket ovat aivan väärä tie. Näillä toimenpiteillä et saa itsellesi parempaa mieltä vaikka niin kuvittelet. Tällä toimenpiteellä mitätöit itsesi lopullisesti miehen, miehen perheen sekä kaikkien muiden silmissä, myös itsesi. Olet säälittävä ja katkera.

Ne vihan ja pettymyksen tunteet kuuluu asiaan kun tekee henkistä eroa .. ei tarkoita että niiden mukaan kannattaisi toimia. Parasta mielestäni on vaan keskittyä itseensä ja omaan elämäänsä ja yrittää oppia virheistä. Painotan tässä sitä oman vastuun kantamista koska kukaan ei ole pakottanut sinua odottamaan kolmea vuotta. Katkeroidut yhä pahemmin mitä enemmän aikaa kuluu ja syytät miestä vaikka itse et häivy kuviosta vaikka mies selkeästi käytöksellään osoittaa missä mennään.

Muistan kun tapasin tämän oman pettäjämiehen .. ja tajusin että olen todella ihastunut niin ajattelin mielessäni että nyt jos tähän lähdet niin tiedät mitä seuraa. Mahdollisuus päätyä onnelliseen suhteeseen on 1 %. Jos sitäkään. No nyt kun niin on käynyt niin muistelen vaan sitä mitä itselleni sanoin. Olin oikeassa. Nyt sitten tuntuu pahalle mutta oma on vikani!

Pyrkimykseni on välinpitämättömyys. Se meneekö miehellä todella hyvin vai todella huonosti on minulle toivottavasti mahdollisimman pian aivan sama :)

Lue lisää

Lovely, kirjoitat hyvin ja syvällisesti. Ja olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi. Varmasti uskot että minäkin olen miettinyt paljon tätä kaikkea. Toki minäkin otan vastuun itselleni, ihan vapaaehtoisesti ja riskit tiedostaen annoin itseni rakastua ukkomieheen. TOSIN, hänen sanomisillan on ollut vaikutusta siihen, että uskaltauduin. Kyspyyttä ja yksi avioliitto takana (hyvässä yhteisymmärryksessä hoidettu ero), joten en ole mikään untuvikko näissä.

Siksi en voi olla ajattelematta, että jos ukkomies lähes yksinomaan itsekkäistä syistä haluaa koukuttaa naisen itselleen, eikä ole ollut vilpittömin mielin liikkeellä, miksi hän ei saisi mitään "opetusta". En väitä että minunkaan tapauksessani näin on, tunnen että hän rakastaa minua. Mutta aina välillä epäilys valtaa ja ajattelen että minua on vain käytetty hyväksi, jotta toinen kestäisi arkeaan paremmin. Ei oman itseni vuoksi tai rakkauden vuoksi.

Kun on syvästi rakastunut, eikä koskaan aikaisemmin tuntenut mitään vastaavaa, on hyvin vaikea irrottautua tai pistää suhde tauolle. Näinhän se pitäisi tehdä, mieshän jopa voisi silloin pystyä tekemään lopullisen ratkaisun suuntaan tai toiseen. Niin kauan kuin hänellä on kaksi naista, tilanne on hankala, mutta miehelle kai kuitenkin jossain määrin mahdollinen. Ei ole pakko tehdä mitään.

Minäkin haluaisin tulla välinpitämättömäksi, mutten tiedä miten se on mahdollista. Välillä myös ajattelen, että haluanko oikeasti? Haluanko oikeasti menettää miehen kokonaan vai tuoko hän minulle tällaisenaankin jo niin paljon? Eikä voi tietää löytääkö enää koskaan toista vahvaa rakkautta.

Niinsurullinenjaväsy kirjoitti:

Lovely, kirjoitat hyvin ja syvällisesti. Ja olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi. Varmasti uskot että minäkin olen miettinyt paljon tätä kaikkea. Toki minäkin otan vastuun itselleni, ihan vapaaehtoisesti ja riskit tiedostaen annoin itseni rakastua ukkomieheen. TOSIN, hänen sanomisillan on ollut vaikutusta siihen, että uskaltauduin. Kyspyyttä ja yksi avioliitto takana (hyvässä yhteisymmärryksessä hoidettu ero), joten en ole mikään untuvikko näissä.

Siksi en voi olla ajattelematta, että jos ukkomies lähes yksinomaan itsekkäistä syistä haluaa koukuttaa naisen itselleen, eikä ole ollut vilpittömin mielin liikkeellä, miksi hän ei saisi mitään "opetusta". En väitä että minunkaan tapauksessani näin on, tunnen että hän rakastaa minua. Mutta aina välillä epäilys valtaa ja ajattelen että minua on vain käytetty hyväksi, jotta toinen kestäisi arkeaan paremmin. Ei oman itseni vuoksi tai rakkauden vuoksi.

Kun on syvästi rakastunut, eikä koskaan aikaisemmin tuntenut mitään vastaavaa, on hyvin vaikea irrottautua tai pistää suhde tauolle. Näinhän se pitäisi tehdä, mieshän jopa voisi silloin pystyä tekemään lopullisen ratkaisun suuntaan tai toiseen. Niin kauan kuin hänellä on kaksi naista, tilanne on hankala, mutta miehelle kai kuitenkin jossain määrin mahdollinen. Ei ole pakko tehdä mitään.

Minäkin haluaisin tulla välinpitämättömäksi, mutten tiedä miten se on mahdollista. Välillä myös ajattelen, että haluanko oikeasti? Haluanko oikeasti menettää miehen kokonaan vai tuoko hän minulle tällaisenaankin jo niin paljon? Eikä voi tietää löytääkö enää koskaan toista vahvaa rakkautta.

Lue lisää

Edelleen nimimerkille niinsurullinenjaväsy

Ymmärrän kyllä oikein hyvin tuntemuksesi..sekä siitä että ei usko löytävänsä vastaavaa ja on vaikea luovuttaa..että siitä että mies pääsee tavallaan kun koira veräjästä ilman vastuuta tekemisistään.

En vahvana persoonana olisi itsekään ollut tässä tilanteessa näin kauaa ellen taistelisi myös sen tunteen kanssa että en halua luovuttaa koska kyseessä on suuri rakkaus.

Olen kuitenkin yrittänyt selvittää itselleni että kyseessä on vain tunne. Voisiko olla niin että tämä tilanne ruokkii suuren rakkauden tunnetta? Onko se oikeasti totta vain vain päässämme? Uskon että se tunne elää niin kauan kun sitä ruokkii. Samoin se kuolee jos sitä lakkaa ruokkimasta. Kyse onkin juuri siitä että onko sitten valmis luopumaan siitä ruokkimisesta. Ja onko sitten järkeä ruokkia jotain joka tekee onnettomaksi?

Ei ole myöskään "oikein" että mies ei joutuisi vastaamaan sanoistaan tai teoistaan. Mutta mielestäni ei ole minun asia laittaa häntä vastuuseen. Uskon että elämä hoitaa nämä asiat ihan itsekseen. Uskon että mies on itsekin onneton, ihan itseaiheutetusti. Vaikka jatkaakin perheensä parissa ei tarkoita että olisi onnellinen mies.

En mitenkään tarkoittanut tuomita tai vähätellä tunteitasi..ymmärrän hyvin. Tämä on nyt kuitenkin mielipiteeni miten itse haluan toimia koska tämä on minulle oikein. Jokainen tietysti päättää itse asioistaan :)

Miten pääsee välinpitämättömään tilaan.. voi kun tietäisinkin nopean konstin! Ei kai siihen muu auta kun se aika.Ja tilanteen hyväksyminen ja nolla kontakti kohteeseen (niinkuin täällä on moni jo neuvonutkin..) Yritän myös ajatella niin että jos mies sitten oikeasti eroaisikin joskus..en usko että voitan sillä että "odotan" vieressä. Hän kyllä varmasti löytää tiensä jos haluaa vaikka en ole odotellut. Ja voipi olla että olen jo mennyt menojani enkä haluaisi edes enää. Ja hyvä niin.

Tsemppiä :)

Itseasiassa tässä hyvä amerikkalaisen avioerospesialistin kirjoitus aiheesta. Toisen naisen/miehen roolista parisuhteessa ja salasuhteen illusioista.

Jos et ymmärrä englantia käytä Google translate :)


http://divorcesupport.about.com/od/theothermanotherwoman/p/othermanwoman.htm

Jos joku ukkomies ehdottaisi minulle jotain lähempää kanssakäymistä, niin en suostuisi siihen siksi, että eihän sillä ole väliä kun se sitten pettää vaimoaan taatusti jonkun toisen kanssa...outoa ajattelua. Pettäköön kenen kanssa ikinä, mutta ei minun! Sen verran minä kunnioitan toisia ihmisiä ja itseäni!

Voi,voi kirjoitti:

Jos joku ukkomies ehdottaisi minulle jotain lähempää kanssakäymistä, niin en suostuisi siihen siksi, että eihän sillä ole väliä kun se sitten pettää vaimoaan taatusti jonkun toisen kanssa...outoa ajattelua. Pettäköön kenen kanssa ikinä, mutta ei minun! Sen verran minä kunnioitan toisia ihmisiä ja itseäni!

Lue lisää

Emme puhu nyt edes samasta asiasta. Kyllä, ei minun olisi tarvinut tehdä sitä päätöstä mutta tein sen tietoisesti sillä en koe olevani vastuussa hänen perheensä onnesta juuri sen takia että se onni lähtee hänestä ei minusta. Kukaan ulkopuolinen ei voi perhettä hajottaa jos perheen osapuoli ei itse sitä tahdo. En koe siis mitään kunnioitusongelmaa nyt tässä pahoittelen! Sitä tuossa artikkelissakin sanotaan, aika moni katkera vaimo täällä voisi lukea sen.

Lovely kirjoitti:

Emme puhu nyt edes samasta asiasta. Kyllä, ei minun olisi tarvinut tehdä sitä päätöstä mutta tein sen tietoisesti sillä en koe olevani vastuussa hänen perheensä onnesta juuri sen takia että se onni lähtee hänestä ei minusta. Kukaan ulkopuolinen ei voi perhettä hajottaa jos perheen osapuoli ei itse sitä tahdo. En koe siis mitään kunnioitusongelmaa nyt tässä pahoittelen! Sitä tuossa artikkelissakin sanotaan, aika moni katkera vaimo täällä voisi lukea sen.

Lue lisää

Lisäksi on turha sanoa että mies ei ikinä jätä perhettään vaikka olisi onneton. Minun tapauksessani ei niin käynyt ja se on ok. Mutta tunnen useita tapauksia jossa salasuhteesta on päädytty aviopariksi ja ollaan oltu naimisissa useita vuosia. Ja ihan onnellisesti. Ei näissä ole mitään sääntöä miten asiat aina menee. Ne menee miten menee.

Lovely kirjoitti:

Lisäksi on turha sanoa että mies ei ikinä jätä perhettään vaikka olisi onneton. Minun tapauksessani ei niin käynyt ja se on ok. Mutta tunnen useita tapauksia jossa salasuhteesta on päädytty aviopariksi ja ollaan oltu naimisissa useita vuosia. Ja ihan onnellisesti. Ei näissä ole mitään sääntöä miten asiat aina menee. Ne menee miten menee.

Lue lisää

Niin, ne ruikutukset: "kun vaimoni ei ymmärrä minua" tiedetään. Se on siitä suhteesta todella yksipuolista tietoa. Oletko jutellut hänen vaimonsa kanssa heidän suhteestaan? Sitten kun mies moittii vaimoaan tarpeeksi, niin saa tämän toisen naisen kuvittelemaan itsestään jotain ihmeellistä...kun on (muka) NIIN paljon parenpi siinä ja siinä...ja varsinkin "siinä"! Surkeaa meininkiä! Aika ikävää kun et kunnioita edes itseäsi sen vertaa..

Voi,voi.. kirjoitti:

Niin, ne ruikutukset: "kun vaimoni ei ymmärrä minua" tiedetään. Se on siitä suhteesta todella yksipuolista tietoa. Oletko jutellut hänen vaimonsa kanssa heidän suhteestaan? Sitten kun mies moittii vaimoaan tarpeeksi, niin saa tämän toisen naisen kuvittelemaan itsestään jotain ihmeellistä...kun on (muka) NIIN paljon parenpi siinä ja siinä...ja varsinkin "siinä"! Surkeaa meininkiä! Aika ikävää kun et kunnioita edes itseäsi sen vertaa..

Lue lisää

Huoh. Jos olisit lukenut mitä olen kirjoittanut tai edes ymmärtäisit mistä puhun tajuaisit että juuri sanoin etten olekaan mitenkään uskonut kaikkea mitä hän on sanonut enkä varsinkaan ajattele vaimosta mitään pahaa. Nyt oli kyse siitä miksi tein päätöksen lähteä toiseksi naiseksi. Ja tämä oli nyt viimeinen kerta kun jaksan vastata koska emme keskustele edes samalla levelillä. Kaikkea hyvää :)

Lovely kirjoitti:

Emme puhu nyt edes samasta asiasta. Kyllä, ei minun olisi tarvinut tehdä sitä päätöstä mutta tein sen tietoisesti sillä en koe olevani vastuussa hänen perheensä onnesta juuri sen takia että se onni lähtee hänestä ei minusta. Kukaan ulkopuolinen ei voi perhettä hajottaa jos perheen osapuoli ei itse sitä tahdo. En koe siis mitään kunnioitusongelmaa nyt tässä pahoittelen! Sitä tuossa artikkelissakin sanotaan, aika moni katkera vaimo täällä voisi lukea sen.

Lue lisää

Kyllä ulkopuolinen voi hajottaa. Liehakoitsee ja saa ihastumaan toisen itseenä. Ihmisen aivoissa tapahtuu on mahollista tapahtua niin. Kyllä meillä on vastuu mysö lähimmäisen onnesta ja perheestä. Ajattelet asiaa vainn omista tunteista ja himoistasi. Et höyry päästäsi laskee, et ajattele paskankaan veraa edes tuon mihen onnesta. Omaa paratiisia aj hekumaa vain sielussasi kannat.
Hormonit ovat sekoittaneet pääkoppasi.

ota opiksesi kirjoitti:

Kyllä ulkopuolinen voi hajottaa. Liehakoitsee ja saa ihastumaan toisen itseenä. Ihmisen aivoissa tapahtuu on mahollista tapahtua niin. Kyllä meillä on vastuu mysö lähimmäisen onnesta ja perheestä. Ajattelet asiaa vainn omista tunteista ja himoistasi. Et höyry päästäsi laskee, et ajattele paskankaan veraa edes tuon mihen onnesta. Omaa paratiisia aj hekumaa vain sielussasi kannat.
Hormonit ovat sekoittaneet pääkoppasi.

Lue lisää

Sori mut en saanut mitään selvää.

Voi,voi.. kirjoitti:

Niin, ne ruikutukset: "kun vaimoni ei ymmärrä minua" tiedetään. Se on siitä suhteesta todella yksipuolista tietoa. Oletko jutellut hänen vaimonsa kanssa heidän suhteestaan? Sitten kun mies moittii vaimoaan tarpeeksi, niin saa tämän toisen naisen kuvittelemaan itsestään jotain ihmeellistä...kun on (muka) NIIN paljon parenpi siinä ja siinä...ja varsinkin "siinä"! Surkeaa meininkiä! Aika ikävää kun et kunnioita edes itseäsi sen vertaa..

Lue lisää

Tämä on kyllä joku yleinen(?) harhaluulo, että rinnakkaissuhteessa olevat käyttäysivät yhteisen aikansa puolisoista puhumiseen tai puolisoiden parjaamiseen. Kyllä niitä yhteisinä hetkinä puhutaan salasuhteessa olevista itsestään, ei mistään puolisoista. Aika itsekästä kuvitela että rinnakkaissuhteessa ollaan puolisoita moittimassa. Päin vastoin, se on hetki kun puolisot eivät ole mielessä.

ota opiksesi kirjoitti:

Kyllä ulkopuolinen voi hajottaa. Liehakoitsee ja saa ihastumaan toisen itseenä. Ihmisen aivoissa tapahtuu on mahollista tapahtua niin. Kyllä meillä on vastuu mysö lähimmäisen onnesta ja perheestä. Ajattelet asiaa vainn omista tunteista ja himoistasi. Et höyry päästäsi laskee, et ajattele paskankaan veraa edes tuon mihen onnesta. Omaa paratiisia aj hekumaa vain sielussasi kannat.
Hormonit ovat sekoittaneet pääkoppasi.

Lue lisää

Idiootti. Oletko mustalainen?

Avioitunut. kirjoitti:

Tämä on kyllä joku yleinen(?) harhaluulo, että rinnakkaissuhteessa olevat käyttäysivät yhteisen aikansa puolisoista puhumiseen tai puolisoiden parjaamiseen. Kyllä niitä yhteisinä hetkinä puhutaan salasuhteessa olevista itsestään, ei mistään puolisoista. Aika itsekästä kuvitela että rinnakkaissuhteessa ollaan puolisoita moittimassa. Päin vastoin, se on hetki kun puolisot eivät ole mielessä.

Lue lisää

On se varmaan niin mahtavan ihana mennä oman puolisonsa ja mahdollisten lapsiensa luokse kun on hässinyt toisen kanssa...huh, huh...Mitä järkeä on elää sellaisessa suhteessa mikä loppuisi melko varmasti jos vain totuus tulee julki?? Mahdollinen rakkaus muuttuisi vihaksi ja puoliso ei ehkä tahdo elää pettäjän kanssa enää päivääkään. Ketä pettäjä pettää parhaiten? Itseään! Valhetta, suurta valhetta koko elämä.

Uskollinen kirjoitti:

On se varmaan niin mahtavan ihana mennä oman puolisonsa ja mahdollisten lapsiensa luokse kun on hässinyt toisen kanssa...huh, huh...Mitä järkeä on elää sellaisessa suhteessa mikä loppuisi melko varmasti jos vain totuus tulee julki?? Mahdollinen rakkaus muuttuisi vihaksi ja puoliso ei ehkä tahdo elää pettäjän kanssa enää päivääkään. Ketä pettäjä pettää parhaiten? Itseään! Valhetta, suurta valhetta koko elämä.

Lue lisää

Parisuhde ja rinnakkasisuhde ovat kaksi eri todellisuutta. Todellisuudesta toiseen siirtyminen ei tunnu miltään. Ei hyvältä eikä pahalta.

Se, päättyykö suhteet niiden tultua ilmi on aina tapauskohtaista. Joskus päättyy, joskus ei. Rinnakkaissuhde voikin olla yksi tapa halea voimia /syitä päättää aiempi suhde. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että haluaisi alkaa uuteen suhteeseen toisen kumppanin kanssa. Tätä kokonaiskuvaa on tietenkin vaikea hahmottaa sellaisen jonka oma suhde on kunnossa eikä tulisi mieleenkään olla uskoton.

Kyse ei siis ole valheesta, vaan ihna tavallisesta elämästä. Kautta aikain on on ollut rinnakkaissuhteita ja niiltä tuskin vältytään jatkossakaan. Onneksi kuitenkin on alettu puhua yhä enemmän myös monisuhteista. Vaikkei niitäkän tietysti ymmärrä kuin ne, joille se on luontaista.

Avioitunut kirjoitti:

Parisuhde ja rinnakkasisuhde ovat kaksi eri todellisuutta. Todellisuudesta toiseen siirtyminen ei tunnu miltään. Ei hyvältä eikä pahalta.

Se, päättyykö suhteet niiden tultua ilmi on aina tapauskohtaista. Joskus päättyy, joskus ei. Rinnakkaissuhde voikin olla yksi tapa halea voimia /syitä päättää aiempi suhde. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että haluaisi alkaa uuteen suhteeseen toisen kumppanin kanssa. Tätä kokonaiskuvaa on tietenkin vaikea hahmottaa sellaisen jonka oma suhde on kunnossa eikä tulisi mieleenkään olla uskoton.

Kyse ei siis ole valheesta, vaan ihna tavallisesta elämästä. Kautta aikain on on ollut rinnakkaissuhteita ja niiltä tuskin vältytään jatkossakaan. Onneksi kuitenkin on alettu puhua yhä enemmän myös monisuhteista. Vaikkei niitäkän tietysti ymmärrä kuin ne, joille se on luontaista.

Lue lisää

Esim. tuo ajatus, että kautta aikain on ollut rinnakkaissuhteita ja niiltä tuskin vältytään jatkossakaan ei varmaan petetyn tuskaa lohduta! Jos rakastaa toista ja vieläpä luottaa häneen ja tulee petetyksi ja vieläpä niin ettei se rakas ihminen tunnu ymmärtävän mitään siitä tuskasta jonka on aiheuttanut, vaan elää siinä omassa maailmassaan! Pitäisi yrittää ajatella miltä siitä petetystä mahtaa tuntua!

Voi,voi.. kirjoitti:

Niin, ne ruikutukset: "kun vaimoni ei ymmärrä minua" tiedetään. Se on siitä suhteesta todella yksipuolista tietoa. Oletko jutellut hänen vaimonsa kanssa heidän suhteestaan? Sitten kun mies moittii vaimoaan tarpeeksi, niin saa tämän toisen naisen kuvittelemaan itsestään jotain ihmeellistä...kun on (muka) NIIN paljon parenpi siinä ja siinä...ja varsinkin "siinä"! Surkeaa meininkiä! Aika ikävää kun et kunnioita edes itseäsi sen vertaa..

Lue lisää

Voi voi. Onpa sinulla kummia käsityksiä sivusuhteista.Jokaisessa sivusuhteessa ei rukuteta eikä haukuta vakikumppania. Mistä olet saanut päähäsi, että miehen moitteet vaimostaan lisäisivät sivusuhdekumppanin luuloja itsestään, saisivat tämän "kuvittelemaan itsestään jotain ihmeellistä"? Hahhah. Yleensä se nimittäin on päinvastoin. Niin olisi minullakin. En kuuntelisi pätkääkään vinkumista "vaimoni ei ymmärrä minua" .Tosin en ilkeitä puheita kenestäkään.

Sivusuhteet toimivat aivan samalla logiikalla kuin vakisuhteetkin. Niissä kaikissa ollaan vapaaehtoisesti, kun molemmat suhteen osapuolet niin haluavat. Sivusuhteitakin on erilaisia kuten on vakisuhteitakin. Joskus sivusuhde kestää vuosikausia (kuten vakisuhde). Toisinaan sivusuhteesta tulee piankin vakisuhde. Tai sivusuhteesta luovutaan melkein heti. Joku myös eroaa niin vaki- kuin sivusuhteesta.

Uskollinen kirjoitti:

Esim. tuo ajatus, että kautta aikain on ollut rinnakkaissuhteita ja niiltä tuskin vältytään jatkossakaan ei varmaan petetyn tuskaa lohduta! Jos rakastaa toista ja vieläpä luottaa häneen ja tulee petetyksi ja vieläpä niin ettei se rakas ihminen tunnu ymmärtävän mitään siitä tuskasta jonka on aiheuttanut, vaan elää siinä omassa maailmassaan! Pitäisi yrittää ajatella miltä siitä petetystä mahtaa tuntua!

Lue lisää

Uskottomuuden kestää vain, jos ihmisellä on kaikki kunnossa pääkopassaan. Terve itsetunto, narsismi. Mitä heikompia nämä ihmisellä ovat, sitä suurempi tuska pettämisestä (ja kaikesta muusta). Terveessä suhteessa puolestaan ymmärretään, että kumpainenkin tekee omat ratkaisunsa. Kukaan ei ole uskollinen sen vuoksi, että uskottomuus tuntuisi puolisosta pahalta. Jokainen on uskollinen sen vuoksi, että uskottomuus tuntuisi itsestä pahalta. Kun uskottomuus ei tunnu uskottomasta (tai petetystä) pahalta, parisuhde ei toimi... ainakaan samantyyppisen rakkauden pohjalta. Jostain muusta osa-alueesta tai syystä se voi toimia hyvinkin.

Vaikka itse rakastaisi kuinka paljon tahansa, nostaisi kaikessa puolisonsa itsensä yläpuolelle, jopa jumaloisi, niin vastarakkaus/-palvonta puolisolta ei ole automaattista. Pettäjällä ja petetyllä on joskus täysin erilainen käsitys heidän suhteestaan ja/tai siitä mitä se kummallekin merkitsee. Vaikka näin olisi ollut vuositolkulla, niin pettämisen yhteydessä se tulee julki. Joskus se on hyväkin asia. Monet ovat nimenomaan uskottomuuden avulla kohentaneet liittoaan paremmaksi kuin koskaan, aivan uusiin atmosfääreihin :).

Kyllä Hilma olet niin oikeassa. Tiedän että jossain 4 kk jälkeen helpottaa jos vaan pystyy katkaisemaan kanssakäymisen kokonaan. Harmittaa itseänikin että miten voi olla niin vaikeaa kun järjellä tajuan ihan täsmälleen..

Lovely kirjoitti:

Kyllä Hilma olet niin oikeassa. Tiedän että jossain 4 kk jälkeen helpottaa jos vaan pystyy katkaisemaan kanssakäymisen kokonaan. Harmittaa itseänikin että miten voi olla niin vaikeaa kun järjellä tajuan ihan täsmälleen..

Lue lisää

Täytyy sinun kohdalla kyllä kysyä: Millä järjellä?

Huh! kirjoitti:

Täytyy sinun kohdalla kyllä kysyä: Millä järjellä?

No sanoppa kuule muuta :)

Niin ja kysymykseen voisinko luottaa.. No siis jos mies olisi melko pian tehnyt päätöksen lähteä ja näyttänyt että haluaa muutoksen elämäänsä, voisin luottaa. Mutte en tiedä enää sillä tätä on kestänyt liian kauan ja mies on pitänyt yllä rinnakkaissuhdetta tekemättä muutosta. En tiedä edes haluanko miestä enää. En taida haluta.

Lovely kirjoitti:

Niin ja kysymykseen voisinko luottaa.. No siis jos mies olisi melko pian tehnyt päätöksen lähteä ja näyttänyt että haluaa muutoksen elämäänsä, voisin luottaa. Mutte en tiedä enää sillä tätä on kestänyt liian kauan ja mies on pitänyt yllä rinnakkaissuhdetta tekemättä muutosta. En tiedä edes haluanko miestä enää. En taida haluta.

Lue lisää

Lovely
Kyllä ymmärsit oikein.
Luulen että olet aito ja sydämellä ajatteleva ihminen.TIedät mikä on oikein ja toimit sen mukaan. KAikkea hyvää sinulle.

särkynyt luottamus kirjoitti:

Lovely
Kyllä ymmärsit oikein.
Luulen että olet aito ja sydämellä ajatteleva ihminen.TIedät mikä on oikein ja toimit sen mukaan. KAikkea hyvää sinulle.

Oi kuinka aito ja sydämellä ajatteleva ihminen tuo kakkonen on - ajattelee VAIN ITSEÄÄN JA OMIA TUNTEITAAN sellaista ennen kutsuttiin itsekkääksi ja vielä aikaisemmin huor.aksi.

Toivottavasti todellakin saat sitä mitä ansaitset? Petturin tai petetyn rakkauden.

Tsemppiä sinulle ja ennen kaikkea voimia pitää kiinni päätöksestäsi, jos sitä todella haluat.

Tuo on niin raastavaa, nuo lomat ja viikonloput, kuten useimmat arki-illatkin. Osa kakkosista sanoo, että haluaa "rusinat pullasta" ilman kalsaripyykkiä ja kauppareissuja, mutta mä todella haluaisin pyykit, tiskit, kauppareissut ja ne arki-illat, viikonloput ja yhteiset lomat.

Meidän suhteemme seuraava "koetinkivi" tulee olemaan kolmeviikkoinen lomamatka, jonka aikana emme aio pitää yhteyttä. En halua, en pysty. En halua kuulla siitä enkä itkeä hänelle puhelimessa ikävääni, sitä että hän on lomalla vaimonsa kanssa. Kun sanoin miehelle, että yhteydenpitokatkos on ehdoton, hänelle tuli kyyneleet silmiin. Häneen sattuu, luonnollisesti, mutta hän voisi myös valita olla lähtemättä sille matkalle. Tämä olkoon hinta siitä. Katsotaan taas sen jälkeen, missä mennään. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, rakkautemme vain vahvistuu ja kaipaus sitoo meidät tiukemmin yhteen.

Mutta onko se tämän kaiken arvoista? Ehkä ei, mutta silti haluan vielä jäädä katsomaan. Ehkä tässä kohtaa toinen käsi irti miehestä, vahvasti häneen nojaten. Nyt on taas hänen vuoronsa kannatella...

Koskaan aikaisemmin en ole tajunnut, että tunne voi tehdä fyysisesti niin kipeää. Ei ole mitään niin raastavaa kuin ikävä ja kaipaus toisen luo. Kun yhdessäolon hetket ovat muistutuksia siitä, mistä kaikesa jää paitsi silloin kun ei olla yhdessä...

Mies lähti eilen reissuun ja olo on raastava! Näimme edeltävänä päivänä ja se oli aivan ihana päivä, mutta koskaan ei ole tuntunut niin pahalta, kun hän lähti luotani kotiin. Mies puhui minulle kauniisti rakkaudestaan minua kohtaan ja siitä, miten hänen pitää nyt todella nostaa asia pöydälle vaimon kanssa, että haluaa erota. Ilman kaikkia niitä aiempia kokemuksia siitä, miten pitkään olen joutunut jo odottamaan, pitäisin hänen puheitaan hyvinkin vilpittöminä, mutta nyt oloni on ristiriitainen enkä oikein tiedä, mihin uskoa. Hän tuntuu luottavan käsittämättömän vahvasti siihen, että minä jaksan taas tämänkin, että kestän hänen ja vaimonsa lomamatkan, viikkoja erosta hänestä. Hän luottaa siihen, olenhan jaksanut aina ennenkin. Mutta minä en tiedä, miten jaksan, ja ennen káikkea, miksi?!

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Mies lähti eilen reissuun ja olo on raastava! Näimme edeltävänä päivänä ja se oli aivan ihana päivä, mutta koskaan ei ole tuntunut niin pahalta, kun hän lähti luotani kotiin. Mies puhui minulle kauniisti rakkaudestaan minua kohtaan ja siitä, miten hänen pitää nyt todella nostaa asia pöydälle vaimon kanssa, että haluaa erota. Ilman kaikkia niitä aiempia kokemuksia siitä, miten pitkään olen joutunut jo odottamaan, pitäisin hänen puheitaan hyvinkin vilpittöminä, mutta nyt oloni on ristiriitainen enkä oikein tiedä, mihin uskoa. Hän tuntuu luottavan käsittämättömän vahvasti siihen, että minä jaksan taas tämänkin, että kestän hänen ja vaimonsa lomamatkan, viikkoja erosta hänestä. Hän luottaa siihen, olenhan jaksanut aina ennenkin. Mutta minä en tiedä, miten jaksan, ja ennen káikkea, miksi?!

Lue lisää

Kuulostaa tuskaiselta. En tiedä miten lohduttaisin sinua.

Itse en enää jaksa uskoa, epäilen jopa mieheni tunteita. Hän on halunnut läheisyyttä ja seksiä, jota ei saa kotoa. Mutta ei aikomustakaan erota. En halua enää mahdollistaa tätä hänelle. Miksi ihmeessä olisin niin tyhmä ja "halpa". Olen mieluummin yksin.

Haluan sanoa tämän hänelle. Hän voi etsiä toisen kakkosen helpottamaan arkeaan. Sitä kai se lähinnä on. Saavutettu etu, niin kuin jossain muussa ketjussa kirjoitetaan.

Eläköön valheessa vaikka loppuikänsä. Minä en sellaiseen kykene. Haluan rehellisyyttä, avoimmuutta ja aitoutta. Ja täysinäistä sitoutumista tai halua sellaiseen.

Niinväsynytjasurulli kirjoitti:

Kuulostaa tuskaiselta. En tiedä miten lohduttaisin sinua.

Itse en enää jaksa uskoa, epäilen jopa mieheni tunteita. Hän on halunnut läheisyyttä ja seksiä, jota ei saa kotoa. Mutta ei aikomustakaan erota. En halua enää mahdollistaa tätä hänelle. Miksi ihmeessä olisin niin tyhmä ja "halpa". Olen mieluummin yksin.

Haluan sanoa tämän hänelle. Hän voi etsiä toisen kakkosen helpottamaan arkeaan. Sitä kai se lähinnä on. Saavutettu etu, niin kuin jossain muussa ketjussa kirjoitetaan.

Eläköön valheessa vaikka loppuikänsä. Minä en sellaiseen kykene. Haluan rehellisyyttä, avoimmuutta ja aitoutta. Ja täysinäistä sitoutumista tai halua sellaiseen.

Lue lisää

Mä en epäile miehen tunteita, mutta välillä kyseenalaistan kaiken muun. Lähinnä sitä näkökulmasta, että sanooko hän asioita minulle vain saadakseen pitää minut elämässään? Koska se on hänelle helppoa; vaimo kotona pitämässä huolen pyykeistä, ruuasta jne., ja minä annan hänelle läheisyyden ja henkisen yhteyden. Ja ajatus avioerosta tuntuu hänestä niin mahdottoman ahdistavalta, hän yrittää päästä edes vähän helpommalla.

Tiedän, että hän ei mitenkään haluaisi luopua minusta. Kun sanoin hänelle, ettei pidetä yhteyttä lomamatkansa aikana, hän musertui. Tiedän hänen rakastavan minua. Tiedän hänen oikeasti haluavan elää kanssani. Mutta tiedän myös, että matka sanoista ja ajatuksista tekoihin on hänen kohdallaan valtavan pitkä. Ja pelkään, etten jaksa odottaa vaikka sydämessäni uskon ja luotan meihin ja haluaisin jaksaa.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Mä en epäile miehen tunteita, mutta välillä kyseenalaistan kaiken muun. Lähinnä sitä näkökulmasta, että sanooko hän asioita minulle vain saadakseen pitää minut elämässään? Koska se on hänelle helppoa; vaimo kotona pitämässä huolen pyykeistä, ruuasta jne., ja minä annan hänelle läheisyyden ja henkisen yhteyden. Ja ajatus avioerosta tuntuu hänestä niin mahdottoman ahdistavalta, hän yrittää päästä edes vähän helpommalla.

Tiedän, että hän ei mitenkään haluaisi luopua minusta. Kun sanoin hänelle, ettei pidetä yhteyttä lomamatkansa aikana, hän musertui. Tiedän hänen rakastavan minua. Tiedän hänen oikeasti haluavan elää kanssani. Mutta tiedän myös, että matka sanoista ja ajatuksista tekoihin on hänen kohdallaan valtavan pitkä. Ja pelkään, etten jaksa odottaa vaikka sydämessäni uskon ja luotan meihin ja haluaisin jaksaa.

Lue lisää

Luuletko sinä, ettei vaimo anna hänelle läheisyyttä? Että sinä olet se ainoa, jota hän rakastaa ja haluaa?

Sanat ovat halpoja.

Markkix kirjoitti:

Luuletko sinä, ettei vaimo anna hänelle läheisyyttä? Että sinä olet se ainoa, jota hän rakastaa ja haluaa?

Sanat ovat halpoja.

Tiedän ettei anna. Olen kuullut sen myös vaimon suusta. Seksiä on, harvakseltaan, vaikka siinäkin oli pitkä tauko, mutta ei oikeaa läheisyyttä.

Mies oli jättänyt vastaajaani viestin viime yönä. Pyysin, ettemme pitäisi yhteyttä heidän lomansa aikana, mutta hän kertoi minulle, miten kovasti ikävöi minua ja miten ajattelee joka hetki, minkälaista siellä olisi minun kanssani.

Tiedän sen menevän noin. On kurjaa, että hänen on paha olla, mutta toisaalta, itse hän valintansa teki. Olisi voinut jättää menemättäkin. Vielä edellisenä päivänä piti mua sylissään, lähellään, rakasteltiin... tuntui kuin toinen olisi lähempänä kuin koskaan. Ja seuraavana päivänä hän lensi vaimonsa kanssa toiselle puolelle maapalloa. Toisinaan toivon, että kun vaan voisin saada nämä tunteet kuolemaan ja kaiken väliltämme katoamaan, mutta sitten niin iso osa minusta kuitenkin uskoo ja haluaa vielä kulkea polkua eteenpäin.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Tiedän ettei anna. Olen kuullut sen myös vaimon suusta. Seksiä on, harvakseltaan, vaikka siinäkin oli pitkä tauko, mutta ei oikeaa läheisyyttä.

Mies oli jättänyt vastaajaani viestin viime yönä. Pyysin, ettemme pitäisi yhteyttä heidän lomansa aikana, mutta hän kertoi minulle, miten kovasti ikävöi minua ja miten ajattelee joka hetki, minkälaista siellä olisi minun kanssani.

Tiedän sen menevän noin. On kurjaa, että hänen on paha olla, mutta toisaalta, itse hän valintansa teki. Olisi voinut jättää menemättäkin. Vielä edellisenä päivänä piti mua sylissään, lähellään, rakasteltiin... tuntui kuin toinen olisi lähempänä kuin koskaan. Ja seuraavana päivänä hän lensi vaimonsa kanssa toiselle puolelle maapalloa. Toisinaan toivon, että kun vaan voisin saada nämä tunteet kuolemaan ja kaiken väliltämme katoamaan, mutta sitten niin iso osa minusta kuitenkin uskoo ja haluaa vielä kulkea polkua eteenpäin.

Lue lisää

Jatkaakseni vielä tähän, tiedän, ettei miehen lähtö vaimonsa kanssa lomamatkalle varsinaisesti helpota meidän suhdettamme. Olisi eri asia, jos kyseessä olisi "vain" suhde, mutta kun tässä on yli vuosi jo puhuttu yhteisestä elämästä. Yritetty välillä ottaa etäisyyttä, hetkeksi lopetettukin suhteemme, mutta eron aikana rakkaus vain syveni.

Tiedän, että nämä kolme viikkoa vaativat minulta paljon, todella paljon. Eivät ne helppoja ole hänellekään, mutta hän teki valinnan ja vaatii minusta minulta hyvin paljon. Vaikka sanoikin minulle lähteissään, etten ole tässä yksin. Että vaikka hän on reissussa, hän ajatuksensa ja sydämensä ovat luonani. Että hänkin kantaa ja kannattelee meitä. Ja ottaa asiat puheeksi vaimonsa kanssa.

Hän sopi tulevansa luokseni heti reissusta palattuaan, seuraavana päivänä. Mutta siihen on vielä tuskaisen pitkä aika, pitkä tie. Kun he palaavat, kun hän palaa, mikään ei ole niinku ennen. Mutta miten asiat silloin ovat, sitä ei pysty sanomaan. Mutta en olisi tässä, jos en sydämessäni uskoisi meihin.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Tiedän ettei anna. Olen kuullut sen myös vaimon suusta. Seksiä on, harvakseltaan, vaikka siinäkin oli pitkä tauko, mutta ei oikeaa läheisyyttä.

Mies oli jättänyt vastaajaani viestin viime yönä. Pyysin, ettemme pitäisi yhteyttä heidän lomansa aikana, mutta hän kertoi minulle, miten kovasti ikävöi minua ja miten ajattelee joka hetki, minkälaista siellä olisi minun kanssani.

Tiedän sen menevän noin. On kurjaa, että hänen on paha olla, mutta toisaalta, itse hän valintansa teki. Olisi voinut jättää menemättäkin. Vielä edellisenä päivänä piti mua sylissään, lähellään, rakasteltiin... tuntui kuin toinen olisi lähempänä kuin koskaan. Ja seuraavana päivänä hän lensi vaimonsa kanssa toiselle puolelle maapalloa. Toisinaan toivon, että kun vaan voisin saada nämä tunteet kuolemaan ja kaiken väliltämme katoamaan, mutta sitten niin iso osa minusta kuitenkin uskoo ja haluaa vielä kulkea polkua eteenpäin.

Lue lisää

Voi sinua. Uskotko tosiaan kaiken tuon. Uskotko, että mies vei pyykkärin ja ruoanlaittajan kolmeksi viikoksi matkalle. Kyllä se on heidän yhteinen projektinsa. En väheksy eikö mies olisi sinuun rakastunut tai ihastunut. Hän ei ole kuitenkaan tarpeeksi sitä. Sama vanha klisee kuin se että vaimo on taloudenhoitaja on se, että mies ei itse pysty eroamaan. Jos hänellä on tarpeeksi hyvä syy, hän sen tekee. Herätkää ihmiset nykyaikaan. Jos mies ja vaimo pysyvät yhdessä ja lähtevät viikkojen yhteiselle matkalle kyllä siinä yhteen kuulutaan henkisesti ja fyysisestikin. Luuletko, että matkan aikana ei rakastella. Herää nyt vain unestasi. Lempeää kesää sinulle.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Jatkaakseni vielä tähän, tiedän, ettei miehen lähtö vaimonsa kanssa lomamatkalle varsinaisesti helpota meidän suhdettamme. Olisi eri asia, jos kyseessä olisi "vain" suhde, mutta kun tässä on yli vuosi jo puhuttu yhteisestä elämästä. Yritetty välillä ottaa etäisyyttä, hetkeksi lopetettukin suhteemme, mutta eron aikana rakkaus vain syveni.

Tiedän, että nämä kolme viikkoa vaativat minulta paljon, todella paljon. Eivät ne helppoja ole hänellekään, mutta hän teki valinnan ja vaatii minusta minulta hyvin paljon. Vaikka sanoikin minulle lähteissään, etten ole tässä yksin. Että vaikka hän on reissussa, hän ajatuksensa ja sydämensä ovat luonani. Että hänkin kantaa ja kannattelee meitä. Ja ottaa asiat puheeksi vaimonsa kanssa.

Hän sopi tulevansa luokseni heti reissusta palattuaan, seuraavana päivänä. Mutta siihen on vielä tuskaisen pitkä aika, pitkä tie. Kun he palaavat, kun hän palaa, mikään ei ole niinku ennen. Mutta miten asiat silloin ovat, sitä ei pysty sanomaan. Mutta en olisi tässä, jos en sydämessäni uskoisi meihin.

Lue lisää

Vaimon ja miehen yhteinen matka ei kuulu sinulle. Eikä heidän rakastelunsa. He ovat aviopari. Ymmärrätkö?

vaimo ja mies kirjoitti:

Vaimon ja miehen yhteinen matka ei kuulu sinulle. Eikä heidän rakastelunsa. He ovat aviopari. Ymmärrätkö?

Kuuluuhan se, kun mies kerran siitä niin avoimesti minulle kertoo. Haluaa minun tietävän, missä mennään, mitä hän matkalla tekee ja näkee. Jakaa niitä asioita minun kanssani.

Seksi tai sen puute heidän suhteessaan ei kuulu minulle, mutta kun he molemmat ovat minulle siitä avautuneet, niin valitettavasti ehtinyt sulkea korviani ennen kuin siitä kuulin.

Ja ymmärrän kyllä, että he ova aviopari, paperilla. Mutta kun mies jakaa minun kanssani kaikki ne asiat, jotka hänen pitäisi jakaa vaimonsa kanssa, nin he todellakin ovat aviopari enää vain paperilla.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Koskaan aikaisemmin en ole tajunnut, että tunne voi tehdä fyysisesti niin kipeää. Ei ole mitään niin raastavaa kuin ikävä ja kaipaus toisen luo. Kun yhdessäolon hetket ovat muistutuksia siitä, mistä kaikesa jää paitsi silloin kun ei olla yhdessä...

Lue lisää

Kuulostaa niin tutulta. Muistan nuo tunteet, miten sitä kaipasikaan toista. Tuntui, että happi loppuu jahenki ei kulje. Siitä tiesin, että vaikka mies ei osannut ja pystynyt eroamaan kovinkaan nopeasti, vaikka häneltä meni siihen melkein kaksi vuotta, noista tunteista tiesin, että kannattaa jaksaa uskoa meihin. Ja kannatti, nyt olemme vihdoin oikeasti yhdessä, avoimesti, ja todella onnellisia.

sirkulaari kirjoitti:

Kuulostaa niin tutulta. Muistan nuo tunteet, miten sitä kaipasikaan toista. Tuntui, että happi loppuu jahenki ei kulje. Siitä tiesin, että vaikka mies ei osannut ja pystynyt eroamaan kovinkaan nopeasti, vaikka häneltä meni siihen melkein kaksi vuotta, noista tunteista tiesin, että kannattaa jaksaa uskoa meihin. Ja kannatti, nyt olemme vihdoin oikeasti yhdessä, avoimesti, ja todella onnellisia.

Lue lisää

Ja sinä uskottomuuspalstalla olet, nyt ilmeisesti ykkösöityneenä jota petetään...
Ei tulisi pieneen mieleenkään pyöriä täällä jos olisin avoimesti onnellinen saatuani petturin vihdoin itselleni.

Voi Sinua! kirjoitti:

Voi sinua. Uskotko tosiaan kaiken tuon. Uskotko, että mies vei pyykkärin ja ruoanlaittajan kolmeksi viikoksi matkalle. Kyllä se on heidän yhteinen projektinsa. En väheksy eikö mies olisi sinuun rakastunut tai ihastunut. Hän ei ole kuitenkaan tarpeeksi sitä. Sama vanha klisee kuin se että vaimo on taloudenhoitaja on se, että mies ei itse pysty eroamaan. Jos hänellä on tarpeeksi hyvä syy, hän sen tekee. Herätkää ihmiset nykyaikaan. Jos mies ja vaimo pysyvät yhdessä ja lähtevät viikkojen yhteiselle matkalle kyllä siinä yhteen kuulutaan henkisesti ja fyysisestikin. Luuletko, että matkan aikana ei rakastella. Herää nyt vain unestasi. Lempeää kesää sinulle.

Lue lisää

Uskon kyllä, ainakin suurimman osan. Uskon hänen tunteensa, sillä niitä ei voi teeskennellä. Ei näin pitkään. Kyyneleitä ei voi teeskennellä, kaipauksen tunteita ei voi teekennellä.

Tiedän, ettei vaimo ole hänelle vain pyykkäri tai tiskikone, en minä sitä oleta. Mutta ei myöskään ole ollut enää vuosiin sitä, mitä vaion tulisi miehelleen merkitä. Jos olisi, mies olisi oikeasti halunnut yrittää vaimonsa kanssa. Yritimme ottaa etäisyyttä, mutta emme halunneet, emme pystyneet. Jos mies rakastaisi vaimoaan ja todella hauaisi parantaa ja pelastaa liittonsa, hän olisi silloin jättänyt minut. Jos hän haluaisi pelastaa liittonsa, hän ei kulkisi kanssani avoimesti käsi kädessä, suutelisi työpaikan pihassa jne.

Ja vaikka edellä juuri sanottiinkin, että heidän seksielämänsä ei kuulu minulle, ja olen siitä samaa mieltä, niin tiedän, että matkalla on seksiä, luonnollisesti. Mutta se ei satu minua eniten, vaan kaipaus.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Kuuluuhan se, kun mies kerran siitä niin avoimesti minulle kertoo. Haluaa minun tietävän, missä mennään, mitä hän matkalla tekee ja näkee. Jakaa niitä asioita minun kanssani.

Seksi tai sen puute heidän suhteessaan ei kuulu minulle, mutta kun he molemmat ovat minulle siitä avautuneet, niin valitettavasti ehtinyt sulkea korviani ennen kuin siitä kuulin.

Ja ymmärrän kyllä, että he ova aviopari, paperilla. Mutta kun mies jakaa minun kanssani kaikki ne asiat, jotka hänen pitäisi jakaa vaimonsa kanssa, nin he todellakin ovat aviopari enää vain paperilla.

Lue lisää

Makeasti naurattaa. Paperivaimon kanssa kolmen viikon matkalle. Eivätköhän he aivan yhdessä koe siellä asioita ja elämyksiä. Parisuhteessa on niitä viileämpiä aikoja. Siellä matkallahan ne usein lämpiävät. Yhteenkuuluvaisuus herää uudelleen henkiin. Miten nykyajan ihmiset vielä puhuvat kulissiliitoista, paperiliitoista, taloudenhoitajista, siis Suomessa jossa naiset ovat koulutettuja, korkeissa asemissa, suurin osa tekee omaa uraa. Seuratkaa pahvit aikaa.

serkkulaariin kirjoitti:

Ja sinä uskottomuuspalstalla olet, nyt ilmeisesti ykkösöityneenä jota petetään...
Ei tulisi pieneen mieleenkään pyöriä täällä jos olisin avoimesti onnellinen saatuani petturin vihdoin itselleni.

Lue lisää

Itse asiassa "pyörin" nyt enemmänkin tuolla uusperhepalstalla, mutta tänne halusin vain tulla antamaan uskoa niille, jota elvät samankaltaisessa tilanteessa kuin itse aikanaan olin.

Sekö sinua ihan oikeasti harmittaa, että täällä voi joku tulla onnelliseksikin? Ykkösöityä ilman, että miehellä on enää halua ja tarvetta pettää?!

oletko provo kirjoitti:

Makeasti naurattaa. Paperivaimon kanssa kolmen viikon matkalle. Eivätköhän he aivan yhdessä koe siellä asioita ja elämyksiä. Parisuhteessa on niitä viileämpiä aikoja. Siellä matkallahan ne usein lämpiävät. Yhteenkuuluvaisuus herää uudelleen henkiin. Miten nykyajan ihmiset vielä puhuvat kulissiliitoista, paperiliitoista, taloudenhoitajista, siis Suomessa jossa naiset ovat koulutettuja, korkeissa asemissa, suurin osa tekee omaa uraa. Seuratkaa pahvit aikaa.

Lue lisää

Minun mieheni sanoi mulle kyllä vielä naimisissa ollessaan samaa, että muutaman viimeisen vuoden ajan tuntui kuin olisi kaverin kanssa reissussa, ei puolison. Ja sen aikaa, kun me seurustelimme, hän ajatteli matkoillaan vain sitä, minkälaista siellä olisi minun kanssani. Ja mä uskoin, miksen olisi uskonut. Hän ei koskaan valehdellut minulle. Vaikka eroaminen ei tapahdu kädenkäänteessä, mies voi silti olla aivan yhtä tosissaan. Hänellä vaan ottaa kauemmin aikaa, on halua ajatella muitakin kun itseään ja järjestää asioita kuntoon.

Ja mitä tulee siihen, että "matkallahan ne tunteet usein lämpiävät", niin mieheni ja hänen exänsä saivat usein matkoillaan pahimmat tapellut aikaan. Parilla viimeisimmällä mies oli sanonutkin, että ei tästä tule mitään täällä sun kanssasi (vaimon), kun ajatukseni ja tunteeni ovat hänen (minun) luonaan.

Itse koin tuon ahaa-elämyksen, että jos arki takkuaa eikä ole läheisyyttä ja sitä ei löydy lomamatkallakaan, niin ei sitten enää ollenkaan!

Joten turha nyt taas yleistää ja myrkyttää muiden mieliä.

sirkulaari kirjoitti:

Minun mieheni sanoi mulle kyllä vielä naimisissa ollessaan samaa, että muutaman viimeisen vuoden ajan tuntui kuin olisi kaverin kanssa reissussa, ei puolison. Ja sen aikaa, kun me seurustelimme, hän ajatteli matkoillaan vain sitä, minkälaista siellä olisi minun kanssani. Ja mä uskoin, miksen olisi uskonut. Hän ei koskaan valehdellut minulle. Vaikka eroaminen ei tapahdu kädenkäänteessä, mies voi silti olla aivan yhtä tosissaan. Hänellä vaan ottaa kauemmin aikaa, on halua ajatella muitakin kun itseään ja järjestää asioita kuntoon.

Ja mitä tulee siihen, että "matkallahan ne tunteet usein lämpiävät", niin mieheni ja hänen exänsä saivat usein matkoillaan pahimmat tapellut aikaan. Parilla viimeisimmällä mies oli sanonutkin, että ei tästä tule mitään täällä sun kanssasi (vaimon), kun ajatukseni ja tunteeni ovat hänen (minun) luonaan.

Itse koin tuon ahaa-elämyksen, että jos arki takkuaa eikä ole läheisyyttä ja sitä ei löydy lomamatkallakaan, niin ei sitten enää ollenkaan!

Joten turha nyt taas yleistää ja myrkyttää muiden mieliä.

Lue lisää

Ja sinähän tiedät toisten avioliiton tilan. Muista, että sillä miehelläsi on ollut intohimoinen vaihe myös sen ex-vaimonsa kanssa. Muutenhan he eivät olisi avioituneet. Veikkaankin, että sinä olet edelleen se kakkonen. Vaimo on aina vaimo, olkonn matkalla tai kotona, niinkauan kuin naimisissa ollaan. Nuo esteet erolle ovat naurettavia. Omaisuus ym. pyh!

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Uskon kyllä, ainakin suurimman osan. Uskon hänen tunteensa, sillä niitä ei voi teeskennellä. Ei näin pitkään. Kyyneleitä ei voi teeskennellä, kaipauksen tunteita ei voi teekennellä.

Tiedän, ettei vaimo ole hänelle vain pyykkäri tai tiskikone, en minä sitä oleta. Mutta ei myöskään ole ollut enää vuosiin sitä, mitä vaion tulisi miehelleen merkitä. Jos olisi, mies olisi oikeasti halunnut yrittää vaimonsa kanssa. Yritimme ottaa etäisyyttä, mutta emme halunneet, emme pystyneet. Jos mies rakastaisi vaimoaan ja todella hauaisi parantaa ja pelastaa liittonsa, hän olisi silloin jättänyt minut. Jos hän haluaisi pelastaa liittonsa, hän ei kulkisi kanssani avoimesti käsi kädessä, suutelisi työpaikan pihassa jne.

Ja vaikka edellä juuri sanottiinkin, että heidän seksielämänsä ei kuulu minulle, ja olen siitä samaa mieltä, niin tiedän, että matkalla on seksiä, luonnollisesti. Mutta se ei satu minua eniten, vaan kaipaus.

Lue lisää

Kyyneleitä voi näytellä, samoin kaipausta. Lisäksi voi kyynelehtiä tai kaivata täysin eri syistä kuin antaa ymmärtää.

sirkulaari kirjoitti:

Itse asiassa "pyörin" nyt enemmänkin tuolla uusperhepalstalla, mutta tänne halusin vain tulla antamaan uskoa niille, jota elvät samankaltaisessa tilanteessa kuin itse aikanaan olin.

Sekö sinua ihan oikeasti harmittaa, että täällä voi joku tulla onnelliseksikin? Ykkösöityä ilman, että miehellä on enää halua ja tarvetta pettää?!

Lue lisää

Aivan sama kuin jos joku on jäänyt vaimonsa luo, samoin hänelle toitotetaan että kuitenkin mies pettää.
Annatko sinä arvon sille että joku pari on onnistunut selvittämään "kakkosongelmansa" ja mies ei enää tunne tarvetta eikä halua enää lähteä samaan petturireissuun ja jäänyt elämään vaimonsa kanssa.
En ole ex enkä nyx kakkonen tai vaimo, ystävättäreni on kakkonen.

sirkulaari kirjoitti:

Minun mieheni sanoi mulle kyllä vielä naimisissa ollessaan samaa, että muutaman viimeisen vuoden ajan tuntui kuin olisi kaverin kanssa reissussa, ei puolison. Ja sen aikaa, kun me seurustelimme, hän ajatteli matkoillaan vain sitä, minkälaista siellä olisi minun kanssani. Ja mä uskoin, miksen olisi uskonut. Hän ei koskaan valehdellut minulle. Vaikka eroaminen ei tapahdu kädenkäänteessä, mies voi silti olla aivan yhtä tosissaan. Hänellä vaan ottaa kauemmin aikaa, on halua ajatella muitakin kun itseään ja järjestää asioita kuntoon.

Ja mitä tulee siihen, että "matkallahan ne tunteet usein lämpiävät", niin mieheni ja hänen exänsä saivat usein matkoillaan pahimmat tapellut aikaan. Parilla viimeisimmällä mies oli sanonutkin, että ei tästä tule mitään täällä sun kanssasi (vaimon), kun ajatukseni ja tunteeni ovat hänen (minun) luonaan.

Itse koin tuon ahaa-elämyksen, että jos arki takkuaa eikä ole läheisyyttä ja sitä ei löydy lomamatkallakaan, niin ei sitten enää ollenkaan!

Joten turha nyt taas yleistää ja myrkyttää muiden mieliä.

Lue lisää

Minä olen se ex-kakkonen. Pari ensimäistä vuotta oltiin kuin huumassa. Myös tämä mies teki matkoja perheensä kanssa ja sain niitä viestejä, että olisitpa täällä. Kun aikaa meni oltiin tilanteessa, jossa miehellä perheineen oli jo uusi matka varattuna kun nykyistä elettiin. Aloin laskea 1 1 ja ymmärsin, että mitään eroa ei tule. Sitten kun totuuden edessä oltiin. Mies pyörsi sanansa. Ikäänkuin häpesi minua. Teki minusta tollon. Siihen paskaan en koskisi pitkällä tikullakaan enää. Ihmettelen vaimoa.samassa veneessä oleva valehteleva sontaläjä.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Uskon kyllä, ainakin suurimman osan. Uskon hänen tunteensa, sillä niitä ei voi teeskennellä. Ei näin pitkään. Kyyneleitä ei voi teeskennellä, kaipauksen tunteita ei voi teekennellä.

Tiedän, ettei vaimo ole hänelle vain pyykkäri tai tiskikone, en minä sitä oleta. Mutta ei myöskään ole ollut enää vuosiin sitä, mitä vaion tulisi miehelleen merkitä. Jos olisi, mies olisi oikeasti halunnut yrittää vaimonsa kanssa. Yritimme ottaa etäisyyttä, mutta emme halunneet, emme pystyneet. Jos mies rakastaisi vaimoaan ja todella hauaisi parantaa ja pelastaa liittonsa, hän olisi silloin jättänyt minut. Jos hän haluaisi pelastaa liittonsa, hän ei kulkisi kanssani avoimesti käsi kädessä, suutelisi työpaikan pihassa jne.

Ja vaikka edellä juuri sanottiinkin, että heidän seksielämänsä ei kuulu minulle, ja olen siitä samaa mieltä, niin tiedän, että matkalla on seksiä, luonnollisesti. Mutta se ei satu minua eniten, vaan kaipaus.

Lue lisää

Kääntäen. Jos hän todella haluaisi sinut, mies olisi järjestänyt yhdessä vaimonsa kanssa eron avioliitosta. Näin se menee. Sinä onneton vain luulottelet. Jos mies sinua todella rakastaisi, tekisikö hän kolmen viikon matkan vaimonsa kanssa. Olet muusa, joka nostaa miehen mielentilaa, olkoon se jokin dopamiini vai mikä aivoissa. Hänellä on kuitenkin pidemmän ajanjakson järki eli pysyy avioliitossa vaimonsa kanssa, jonka kanssa on yhteinen historia ja keskinäinen kiintymys. Sinä olet kupla, usko se ja ala elää omaa elämääsi.

olet pelinappula kirjoitti:

Kääntäen. Jos hän todella haluaisi sinut, mies olisi järjestänyt yhdessä vaimonsa kanssa eron avioliitosta. Näin se menee. Sinä onneton vain luulottelet. Jos mies sinua todella rakastaisi, tekisikö hän kolmen viikon matkan vaimonsa kanssa. Olet muusa, joka nostaa miehen mielentilaa, olkoon se jokin dopamiini vai mikä aivoissa. Hänellä on kuitenkin pidemmän ajanjakson järki eli pysyy avioliitossa vaimonsa kanssa, jonka kanssa on yhteinen historia ja keskinäinen kiintymys. Sinä olet kupla, usko se ja ala elää omaa elämääsi.

Lue lisää

Nämä eivät ole selkeitä tilanteita yleensä, ellei kyseessä ole puhdas pelimies, narsisti. Epäilen kuitenkin että vähemmistö on. Tai ainakin sen saa selville jonkun ajan kuluessa, jos on yhtään ihmiskokemusta.

Joten, en aivan usko siihenkään että kakkonen tässä tapauksessa on vain pelinappula. Miehen ei vain ole helppo erota, on tunteita molempiin suuntiin. Joskus mieluusti tietysti pitäisi molemmat, jos vain oma pää kestää ja naiset ovat tyytyväisiä. Useimmiten oma pää ei kestä loputtomiin ja syyllisyys alkaa kalvaa. Myös vaimo ja kakkonen voivat heittäytyä hankaliksi. Mies kokee lopulta olevansa umpikujassa.

Joten mene ja tiedä. Mutta pitkään jatkunut rinnakkaissuhde tietysti kielee päättämättömyydestä ja selkärangattomuudesta. Se kertoo myös jotain miehen moraalista ja arvostuksesta vaimoaan ja kakkosta kohtaan. Mies pitää laittaa valinnan eteen. Silloin tulee ratkaisu.

tyhmä olet kirjoitti:

Ja sinähän tiedät toisten avioliiton tilan. Muista, että sillä miehelläsi on ollut intohimoinen vaihe myös sen ex-vaimonsa kanssa. Muutenhan he eivät olisi avioituneet. Veikkaankin, että sinä olet edelleen se kakkonen. Vaimo on aina vaimo, olkonn matkalla tai kotona, niinkauan kuin naimisissa ollaan. Nuo esteet erolle ovat naurettavia. Omaisuus ym. pyh!

Lue lisää

Hänellä on ollut intohimoinen vaihe ex-vaimonsa kanssa, kolmekymmentä vuotta sitten. Mitä tekemistä sillä on tämän hetken kanssa? Tiedän, että rakastuminen muuttuu rakastamiseksi, mutta rakastaminen voi myös loppua. Niin kävi minulle ja niin kävi heille. Nyt olemme miehen kanssa onnellisesti yhdessä ja sitä mieltä, että tässä suhteessa intohimo ei lopu, sitä ruokitaan. Kun on tehnyt elämässään virheitä, osaa toimia toisin, niin ettei toistaisi samoja virheitä enää. Yksi askel tähän on elämä kumpanin kanssa, joa vastaa sinua ja toiveitasi ja tarpeitasi tänä päivänä, ei kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin olin aivan eri ihminen. Toki yritin pitkään tehdä töitä sen eteen, että avioliittoni olisi voinut jatkua, ja niin teki uusi miehenikin vaimonsa kanssa. Siksi hän ei eronnut samantien ja juossut luokseni. Hän yritti saada liittonsa toimimaan. Mutta joskus on rohkeampaa ja viisaampaa kaikkia kohtaan jatkaa eteenpäin

sirkulaari kirjoitti:

Hänellä on ollut intohimoinen vaihe ex-vaimonsa kanssa, kolmekymmentä vuotta sitten. Mitä tekemistä sillä on tämän hetken kanssa? Tiedän, että rakastuminen muuttuu rakastamiseksi, mutta rakastaminen voi myös loppua. Niin kävi minulle ja niin kävi heille. Nyt olemme miehen kanssa onnellisesti yhdessä ja sitä mieltä, että tässä suhteessa intohimo ei lopu, sitä ruokitaan. Kun on tehnyt elämässään virheitä, osaa toimia toisin, niin ettei toistaisi samoja virheitä enää. Yksi askel tähän on elämä kumpanin kanssa, joa vastaa sinua ja toiveitasi ja tarpeitasi tänä päivänä, ei kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin olin aivan eri ihminen. Toki yritin pitkään tehdä töitä sen eteen, että avioliittoni olisi voinut jatkua, ja niin teki uusi miehenikin vaimonsa kanssa. Siksi hän ei eronnut samantien ja juossut luokseni. Hän yritti saada liittonsa toimimaan. Mutta joskus on rohkeampaa ja viisaampaa kaikkia kohtaan jatkaa eteenpäin

Lue lisää

Eli kääntäen: vaimo sai mieheltä parhaat vuodet ja sinulle jäi parasta jälkeen päivät.

elämäkukkii kirjoitti:

Eli kääntäen: vaimo sai mieheltä parhaat vuodet ja sinulle jäi parasta jälkeen päivät.

Miten niin? Minulla on nyt kumpaninani mies, jolla on elämänkokemusta ja joka on oppinut virheistään. Hän tietää, mitä haluaa ja mitä asioita hän tekee toisin, ettei toistaisi niitä virheitä, joita on elämässään tehnyt. Hänellä on rauha sydämessään, kun on vihdoin raastavien vaiheiden kautta tehnyt isot ratkaisut elämässään ja hänen rakkautensa minua kohtaan on vain syventynyt sen myötä, kun jaksoin olla hänen rinnallaan läpi vaikeiden vaiheiden ja uskoa häneen ja meihin.

sirkulaari kirjoitti:

Miten niin? Minulla on nyt kumpaninani mies, jolla on elämänkokemusta ja joka on oppinut virheistään. Hän tietää, mitä haluaa ja mitä asioita hän tekee toisin, ettei toistaisi niitä virheitä, joita on elämässään tehnyt. Hänellä on rauha sydämessään, kun on vihdoin raastavien vaiheiden kautta tehnyt isot ratkaisut elämässään ja hänen rakkautensa minua kohtaan on vain syventynyt sen myötä, kun jaksoin olla hänen rinnallaan läpi vaikeiden vaiheiden ja uskoa häneen ja meihin.

Lue lisää

Väitätkö että hänen mieskuntonsa on sama kuin 30v sitten kun exänsä kanssa alkoi, huh jos näin on olet saanut oikean McGyverin.
Kyllä edelleen sanon että parhaat vuodet meni vaimon kanssa ollessa, en tarkoita henkisiä vaan fyysisiä.
Et voi tietää mitä heillä oli 30v sitten.

Niinväsyjasurullinen kirjoitti:

Nämä eivät ole selkeitä tilanteita yleensä, ellei kyseessä ole puhdas pelimies, narsisti. Epäilen kuitenkin että vähemmistö on. Tai ainakin sen saa selville jonkun ajan kuluessa, jos on yhtään ihmiskokemusta.

Joten, en aivan usko siihenkään että kakkonen tässä tapauksessa on vain pelinappula. Miehen ei vain ole helppo erota, on tunteita molempiin suuntiin. Joskus mieluusti tietysti pitäisi molemmat, jos vain oma pää kestää ja naiset ovat tyytyväisiä. Useimmiten oma pää ei kestä loputtomiin ja syyllisyys alkaa kalvaa. Myös vaimo ja kakkonen voivat heittäytyä hankaliksi. Mies kokee lopulta olevansa umpikujassa.

Joten mene ja tiedä. Mutta pitkään jatkunut rinnakkaissuhde tietysti kielee päättämättömyydestä ja selkärangattomuudesta. Se kertoo myös jotain miehen moraalista ja arvostuksesta vaimoaan ja kakkosta kohtaan. Mies pitää laittaa valinnan eteen. Silloin tulee ratkaisu.

Lue lisää

Mietin tätä usein. Että laitanko miehen valinnan eteen? Pelkäsin menettäväni miehen kokonaan, jos olisin niin ehdoton. Ajattelin myös, ettei minulla siinä "asemassa" ollut oikeutta vaatia mitään, asettaa ehtoja. Olinhan tietoinen siitä, että hän on naimisissa, kun aloitimme suhteen. Tosin en koskaan uskonut rakastuvani häneen, eroavani omasta miehestäni ja haluavani palavasti loppuelämää hänen rinnallaan.

Puhuin hänelle usein siitä, etten mitenkään jaksaisi enää näin, mutta en asettanut ehtoja, että ei tavata ennen ku ero on selvä, tai ei rakastella ennen kuin hän on muuttanut pois kotoa tms. Halusin osoittaa hänelle, että rakkauteni on aitoa, enkä lähtenyt häntä pistämään selkä seinää vasten.Ehkä se olisi nopeuttanut tilannetta ja ratkaisun tekoa, mutta jotenkin minusta tuntuu, että "veitsi kurkulla" tehty ratkaisu ei useinkaan ole se oikea.

elämäkukki kirjoitti:

Väitätkö että hänen mieskuntonsa on sama kuin 30v sitten kun exänsä kanssa alkoi, huh jos näin on olet saanut oikean McGyverin.
Kyllä edelleen sanon että parhaat vuodet meni vaimon kanssa ollessa, en tarkoita henkisiä vaan fyysisiä.
Et voi tietää mitä heillä oli 30v sitten.

Lue lisää

En voikaan, enkä haluakaan. Se oli heidän elämäänsä silloin, tämä on meidän elämäämme nyt.

Ja mitä hänen mieskuntoonsa tulee, niin minä olen siihen oikein tyytyväinen. Voimme rakastella neljä kertaa illan/yön/aamun aikana, eikä tarvitse tuntien "itsensä kokoamista" siinä välissä. Ja kestää paljon kauemmin mukana kuin kolmikymppinen. Hän osaa ja haluaa myös helliä minua. Saan hänet syttymään ihan vaan yhdellä tekstiviestillä ja hän kyllä näyttää minulle, miten paljon minua haluaa!

Fyysiseen puoleen ja kuntoon vielä, hänen harrastuksensa ovat kestävyyspainotteisia (maratonit, pitkät pyöräilylenkit), joten kunto on kyllä kaikin puolin kohdillaan, ja kroppa myös ;)

elämäkukki kirjoitti:

Väitätkö että hänen mieskuntonsa on sama kuin 30v sitten kun exänsä kanssa alkoi, huh jos näin on olet saanut oikean McGyverin.
Kyllä edelleen sanon että parhaat vuodet meni vaimon kanssa ollessa, en tarkoita henkisiä vaan fyysisiä.
Et voi tietää mitä heillä oli 30v sitten.

Lue lisää

Miksi ajattelet, että pitäisi miettiä sitä, mitä jollakulla on ollut menneisyydessään? Miksi pitäisi miettiä, minkälainen seksielämä uudella puolisolla on ollut exänsä kanssa?! Hittoako sillä on mitään väliä, ainakaan täysipäisellä ihmisellä, jos nykyhetki on tyydyttävää ja onnellista?!

sirkulaari kirjoitti:

En voikaan, enkä haluakaan. Se oli heidän elämäänsä silloin, tämä on meidän elämäämme nyt.

Ja mitä hänen mieskuntoonsa tulee, niin minä olen siihen oikein tyytyväinen. Voimme rakastella neljä kertaa illan/yön/aamun aikana, eikä tarvitse tuntien "itsensä kokoamista" siinä välissä. Ja kestää paljon kauemmin mukana kuin kolmikymppinen. Hän osaa ja haluaa myös helliä minua. Saan hänet syttymään ihan vaan yhdellä tekstiviestillä ja hän kyllä näyttää minulle, miten paljon minua haluaa!

Fyysiseen puoleen ja kuntoon vielä, hänen harrastuksensa ovat kestävyyspainotteisia (maratonit, pitkät pyöräilylenkit), joten kunto on kyllä kaikin puolin kohdillaan, ja kroppa myös ;)

Lue lisää

Voi ja oi mies kuuskymppisenä taitaa olla jo Viagrat pelissä ja sinun ikä?

Hei kaikki! Olen voinut todella hyvin sillä olen aika valmis lopettamaan suhteen. Miehestä on kuulunut mutta en ole edelleenkään vastannut. Jostain syystä en halua tai jaksa käydä läpi ero selvittelyä nyt.. jälleen kerran. Mieleni tekee vain kadota ja unohtaa. Ehkä tästä tiedän etten halua enää jatkaa sillä en todellakaan halua kuulla niitä samoja selittelyjä siitä miten ero tulee ja alkaa taas uskoa tai toivoa. Tuntuu oikeastaan paremmalle kun aikoihin. Saan oman voimani takaisin enkä ole enää riippuvainen hairahtelijan toimista. Tottakai välillä tulee haikea olo ja tuijotan puhelinta mutta mitään tarvetta keskusteluun ei ole tullut. Tiedänhän ettei se johda mihinkään. Suosittelen samaa kaikille!

Lovely kirjoitti:

Hei kaikki! Olen voinut todella hyvin sillä olen aika valmis lopettamaan suhteen. Miehestä on kuulunut mutta en ole edelleenkään vastannut. Jostain syystä en halua tai jaksa käydä läpi ero selvittelyä nyt.. jälleen kerran. Mieleni tekee vain kadota ja unohtaa. Ehkä tästä tiedän etten halua enää jatkaa sillä en todellakaan halua kuulla niitä samoja selittelyjä siitä miten ero tulee ja alkaa taas uskoa tai toivoa. Tuntuu oikeastaan paremmalle kun aikoihin. Saan oman voimani takaisin enkä ole enää riippuvainen hairahtelijan toimista. Tottakai välillä tulee haikea olo ja tuijotan puhelinta mutta mitään tarvetta keskusteluun ei ole tullut. Tiedänhän ettei se johda mihinkään. Suosittelen samaa kaikille!

Lue lisää

Itseasiassa nämä toisen kakkosten tarinat saavat minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä että teen oikein. Se että vielä kolmen vuoden päästäkin olisin täällä kirjoittelemassa ja "kannattelemassa" jotain suhdetta jota ei oikeasti ole olemassakaan ja pää niin sekaisin kaikesta etten enää ymmärrä että kaikki on lopuksi vaan miehen päättämättömyyden syytä..on aivan kauhea ajatus. Vaikka kuinka on rakkautta.. on se aivan turhaa jos ei ole sitoutumista. Pelkään sitä etten löydä enää koskaan vastaavaa tunnetta. Se on totta. Mutta otan sen riskin todellakin mielummin kun että menetän itsekunnioitukseni.

Tuo on vaan niin paljon helpompaa sanoa kuin toimia sen mukaan. Siis kun on ensin rakastunut toiseen, rakentanut sitä yhteistä matkaa ja elämää, kun toinenkin puhuu eroaikeistaan. Ja sitten kun huomaa, miten vaikeaa se hänelle on, erota, niin on jo liian syvällä siinä suhteessa. Kaikki tunteet ja ajatukset ovat kiinni hänessä. Hän liittyy kaikkiin tulevaisuuden kuviisi. Ja kun iso osa sydämestäsi kuitenkin tuntee ja uskoo, että hänkin on tosissaan, mutta se ottaa vielä vähän aikaa...

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Tuo on vaan niin paljon helpompaa sanoa kuin toimia sen mukaan. Siis kun on ensin rakastunut toiseen, rakentanut sitä yhteistä matkaa ja elämää, kun toinenkin puhuu eroaikeistaan. Ja sitten kun huomaa, miten vaikeaa se hänelle on, erota, niin on jo liian syvällä siinä suhteessa. Kaikki tunteet ja ajatukset ovat kiinni hänessä. Hän liittyy kaikkiin tulevaisuuden kuviisi. Ja kun iso osa sydämestäsi kuitenkin tuntee ja uskoo, että hänkin on tosissaan, mutta se ottaa vielä vähän aikaa...

Lue lisää

Mies ei eroa. Kaikki merkit viittaavat siihen. Toinen juttu onkin, jos vaimo sen tekee. Ehkä heidän yhteinen matka onkin samalla avioliiton hoitamista. Miehen ihastus sinuun laantuu ajan myötä. Puhun aivan kokemuksesta. Jälkeenpäin ajatellen olin juuri sinun tilanteessa. Suunnitelmia ja lupauksia ja samalla miehen ja vaimon yhteisiä matkoja. Aikaa on kulunut ja vettä Vantaanjoessa virrannut. Edelleenkin he ovat naimisissa, lapsilla omat perheet ja lastenlapsiakin. Mies joskus soittaa ja kysyy miten jaksan. Harmittelee nyt, että vei parhaita vuosiani. Sanoo, että olisi pitänyt jättää minut nopeammin.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Tuo on vaan niin paljon helpompaa sanoa kuin toimia sen mukaan. Siis kun on ensin rakastunut toiseen, rakentanut sitä yhteistä matkaa ja elämää, kun toinenkin puhuu eroaikeistaan. Ja sitten kun huomaa, miten vaikeaa se hänelle on, erota, niin on jo liian syvällä siinä suhteessa. Kaikki tunteet ja ajatukset ovat kiinni hänessä. Hän liittyy kaikkiin tulevaisuuden kuviisi. Ja kun iso osa sydämestäsi kuitenkin tuntee ja uskoo, että hänkin on tosissaan, mutta se ottaa vielä vähän aikaa...

Lue lisää

Entä jos tietäisit, että joku toinenkin on aivan sinun laillasi odottanut, että mies eroaa. Kuunnellut miehen lupauksia yhteisestä tulevaisuudesta, uskonut ja odottanut. Kunnes vihdoin heräsi todellisuuteen ja lopetti suhteen. Mies aloitti uuden, sinun kanssasi.

Voimia, pysy lujana!

Olen samaa mieltä kanssasi Lovely. Vaikka minäkin olen samassa tilanteessa ja kamppailen vielä sekavien tunteitteni kanssa, niin silmäni alkavat pikku hiljaa aukeamaan.

Jatkuva kaipaus ja ikävä saavat aikaiseksi valtavaa intohimoa ja tuntuu että koko suhde on yhtä haluamista ja kiihkoa. Onko tämä aitoa rakkautta? Sitäkin se voi olla, mutta koska suhde ei ole saanut mahdollisuutta kehittyä, sitä on vaikea tietää. Suhde on jumittunut ja pyörii ikävän ja intohimon ympärillä.

MIehellä tilanne voi olla sama, mutta kuten Lovely kirjoitat, miehillä perheeseen sitoutuminen voi olla kaiken yli menevää. Minun mieheni on kerran sanonut, että hän kokee velvollisuudekseen rakastaa vaimoaan - vaikka hän ei ole lupausta pitänytkään jonka teki alttarilla. Näitä tämän suuntaisia ajatuksia olen häneltä kuullut viime aikoina, en alussa. Alussa hän vakuutti rakkauttaan minulle, pyysi että luotan häneen ja etteivät asiat vain etene niin nopeasti.

Hän ei pysty irrottautumaan perheestään, se on hänelle niin tärkeä. Hänenkin on luonnollisesti vaikeaa päästää minusta irti, hänellä on vahvat tunteet minua kohtaan, mutta se painaa vaakakupissa viime kädessä vähemmän.

Ainakaan hän ei tule tekemään ratkaisua niin kauan kuin jatkan näin. Toivon että vahvistun päivä päivältä ja näen asiat vielä selvemmin, jotta pystyn tekemään lopullisen päätöksen.

Niinsurullinenjaväsy kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi Lovely. Vaikka minäkin olen samassa tilanteessa ja kamppailen vielä sekavien tunteitteni kanssa, niin silmäni alkavat pikku hiljaa aukeamaan.

Jatkuva kaipaus ja ikävä saavat aikaiseksi valtavaa intohimoa ja tuntuu että koko suhde on yhtä haluamista ja kiihkoa. Onko tämä aitoa rakkautta? Sitäkin se voi olla, mutta koska suhde ei ole saanut mahdollisuutta kehittyä, sitä on vaikea tietää. Suhde on jumittunut ja pyörii ikävän ja intohimon ympärillä.

MIehellä tilanne voi olla sama, mutta kuten Lovely kirjoitat, miehillä perheeseen sitoutuminen voi olla kaiken yli menevää. Minun mieheni on kerran sanonut, että hän kokee velvollisuudekseen rakastaa vaimoaan - vaikka hän ei ole lupausta pitänytkään jonka teki alttarilla. Näitä tämän suuntaisia ajatuksia olen häneltä kuullut viime aikoina, en alussa. Alussa hän vakuutti rakkauttaan minulle, pyysi että luotan häneen ja etteivät asiat vain etene niin nopeasti.

Hän ei pysty irrottautumaan perheestään, se on hänelle niin tärkeä. Hänenkin on luonnollisesti vaikeaa päästää minusta irti, hänellä on vahvat tunteet minua kohtaan, mutta se painaa vaakakupissa viime kädessä vähemmän.

Ainakaan hän ei tule tekemään ratkaisua niin kauan kuin jatkan näin. Toivon että vahvistun päivä päivältä ja näen asiat vielä selvemmin, jotta pystyn tekemään lopullisen päätöksen.

Lue lisää

Hei hienoa kuulla niinsurullinenjaväsy. Tiedän täysin miten se menee kun tuntee vahvasti ja näkee että toinenkin tuntee. Siinä on sitten vaikea ymmärtää miksi päätöstä ei synny. Jotenkin näen asian myös niin että jos siihen jää liian pitkäksi aikaa odottamaan ja olemaan epätoivoinen , alkaa se surullisuus syödä sitä suhdetta ja mies voi alkaa kokea ettei enää rakasta kuten alussa. Mitä järkeä siinä on olla.

Sitten kun ottaa etäisyyttä asiaan alkaakin nähdä asioita eri tavalla. Minäkin vielä tätä ketjua aloittaessani olin paljon epävarmempi päätöksestäni kun nyt. Joka päivä on parempaan suuntaan.

Miehen tapaaminen lähinnä ärsyttää, en jaksaisi kuunnella sitä samaa läpinää taas. Yritän pitää koko homman mahdollisimman kevyellä tasolla jotta jäisi hyvät välit kuitenkin ja positiivinen fiilis.En jaksa mitään epätoivoista masennusdraamaa yhtään.

Lovely kirjoitti:

Hei hienoa kuulla niinsurullinenjaväsy. Tiedän täysin miten se menee kun tuntee vahvasti ja näkee että toinenkin tuntee. Siinä on sitten vaikea ymmärtää miksi päätöstä ei synny. Jotenkin näen asian myös niin että jos siihen jää liian pitkäksi aikaa odottamaan ja olemaan epätoivoinen , alkaa se surullisuus syödä sitä suhdetta ja mies voi alkaa kokea ettei enää rakasta kuten alussa. Mitä järkeä siinä on olla.

Sitten kun ottaa etäisyyttä asiaan alkaakin nähdä asioita eri tavalla. Minäkin vielä tätä ketjua aloittaessani olin paljon epävarmempi päätöksestäni kun nyt. Joka päivä on parempaan suuntaan.

Miehen tapaaminen lähinnä ärsyttää, en jaksaisi kuunnella sitä samaa läpinää taas. Yritän pitää koko homman mahdollisimman kevyellä tasolla jotta jäisi hyvät välit kuitenkin ja positiivinen fiilis.En jaksa mitään epätoivoista masennusdraamaa yhtään.

Lue lisää

Kirjoitat, että joka päivä tuntuu paremmalta, kun olet tehnyt päätöksen irrottaa miehestä ja suhteestanne. Mekin yritimme tuota, mutta jokainen päivä erossa tuntui vain pahemmalta. Mies kertoi silloin vaimolleen, että haluaa vielä yrittää, että meidän suhteemme on ohi, ja päätimme päästää irti. Uskoin oikeasti, että se oli siinä. Hyväksyin tilanteen ja yritin sopeutua siihen. Mutta tunteet eivät jättäneet rauhaan. Päätimme silloin, että meillä kyllä pätee se, että "Ei se kenen kanssa voit olla vaan sen, jota ilman et voi elää".

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Kirjoitat, että joka päivä tuntuu paremmalta, kun olet tehnyt päätöksen irrottaa miehestä ja suhteestanne. Mekin yritimme tuota, mutta jokainen päivä erossa tuntui vain pahemmalta. Mies kertoi silloin vaimolleen, että haluaa vielä yrittää, että meidän suhteemme on ohi, ja päätimme päästää irti. Uskoin oikeasti, että se oli siinä. Hyväksyin tilanteen ja yritin sopeutua siihen. Mutta tunteet eivät jättäneet rauhaan. Päätimme silloin, että meillä kyllä pätee se, että "Ei se kenen kanssa voit olla vaan sen, jota ilman et voi elää".

Lue lisää

Mekin olemme yrittäneet lopettaa, mutta minulla varsinkin olo oli kauhea. Melkein lamaannuttava, en pystynyt olla ajattelematta häntä hetkeäkään. Ikävä oli jotain järkyttävää.

Mekin olemme niin syvällä toistemme elämässä ja intohimomme on jotain käsittämätöntä. En tiedä miten ikinä pääsen hänestä irti.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Kirjoitat, että joka päivä tuntuu paremmalta, kun olet tehnyt päätöksen irrottaa miehestä ja suhteestanne. Mekin yritimme tuota, mutta jokainen päivä erossa tuntui vain pahemmalta. Mies kertoi silloin vaimolleen, että haluaa vielä yrittää, että meidän suhteemme on ohi, ja päätimme päästää irti. Uskoin oikeasti, että se oli siinä. Hyväksyin tilanteen ja yritin sopeutua siihen. Mutta tunteet eivät jättäneet rauhaan. Päätimme silloin, että meillä kyllä pätee se, että "Ei se kenen kanssa voit olla vaan sen, jota ilman et voi elää".

Lue lisää

Tietenkin nämä asiat ovat yksilöllisiä, kaikki mikä pätee minuun ei päde kaikkiin en nyt yritä tuputtaa omaa tarinaani yhtenä oikeana. Yritin vain ainoastaan sanoa että jos on huono olla suhteessa niin kannattaako siinä olla hinnalla millä hyvänsä. Mies löytää kyllä tien luoksesi vaikka ottaisitkin etäisyyttä sitten kun/jos on valmis eroamaan.

Ja oli meilläkin ihan sama tilanne kun mies 6 kk jälkeen oli muuttanut ensin erilleen ja sitten muuttikin takaisin kotiin ja joutui kertomaan sen minulle, jolloin yritimme erota kuukaudeksi vaan palataksemme taas toistemme syliin joten tiedän kyllä miltä raastava ikävä tuntuu ja se tunne ettei voi elää ilman toista.Tosin kasvoin siitä yli. Mies ei ole kasvanut.

Toisilla naisilla tuntuu usein olevan se ihmeellinen käsitys että se oma tilanne ja tunne on jotenkin ainutlaatuinen. Että sellaista tunnetta ei kenelläkään ole koskaan ollut eikä kukaan voi ymmärtää. Suhteen alussa kun luin näitä palstoja ja tarinoita ajattelin usein samaa.

En siltikään väitä ettei joskus voi onnistuakin jos jaksaa odottaa , mutta uskon että onnistuu ihan samalla lailla vaikka ei odota. Itse tein päätökseni koska minulla ei ollut enää hyvä olla itseni kanssa tässä tilanteessa.

Aurinkoinenkukkanen on selkeästi vielä valovuosien päässä siitä ajatuksesta että ehkä mies ei olekaan elämäsi mies. Joten toivotan kaikkea hyvää , toivottavasti onnistut :)

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Kirjoitat, että joka päivä tuntuu paremmalta, kun olet tehnyt päätöksen irrottaa miehestä ja suhteestanne. Mekin yritimme tuota, mutta jokainen päivä erossa tuntui vain pahemmalta. Mies kertoi silloin vaimolleen, että haluaa vielä yrittää, että meidän suhteemme on ohi, ja päätimme päästää irti. Uskoin oikeasti, että se oli siinä. Hyväksyin tilanteen ja yritin sopeutua siihen. Mutta tunteet eivät jättäneet rauhaan. Päätimme silloin, että meillä kyllä pätee se, että "Ei se kenen kanssa voit olla vaan sen, jota ilman et voi elää".

Lue lisää

hahah..niin näyttää pätevän. ja se on kyllä vaimo ketä ilman ei voi elää.vai miksi ei ole jo häipynyt kanssasi tähän suureen onneen

Niinsurullinenjaväsy kirjoitti:

Mekin olemme yrittäneet lopettaa, mutta minulla varsinkin olo oli kauhea. Melkein lamaannuttava, en pystynyt olla ajattelematta häntä hetkeäkään. Ikävä oli jotain järkyttävää.

Mekin olemme niin syvällä toistemme elämässä ja intohimomme on jotain käsittämätöntä. En tiedä miten ikinä pääsen hänestä irti.

Lue lisää

"Radiohiljaisuus" välillämme ei näytä oikein onnistuvan. Mies laittoi minulle ensin tekstarin, että kaipaa mua ihan hirvittävästi, että kunpa hänellä olisi ollut rohkeutta puhua erosta jo ennen matkaa. Vähän ajan päästä tuli toinen viesti, että olivat riidelleet vaimon kanssa minusta. Vaimo oli sanonut miehen olevan poissaoleva, johon hän oli todennut sydämensä olevan luonani. Vastasin hänelle, että kaipaan, ja toivon ettei hänen olisi niin paha olla. Hän kirjoitti sitten mulle, että voimmeko kuitenkin olla yhteyksissä, sillä hän ei pysty olemaan niin kauaa kuulematta minusta.

En tiedä. Oma ikäväni on valtava, musertava. Kaipaan vain häntä vierelleni. Kaikkia niitä asioita, joita olemme yhdessä tehneet. Hänen kanssaan on niin hyvä olla. En halunnut hiljaisuutta valtapeliksi ai mitään, vaan ajattelin, etten kestä kaivata ja odottaa turhaan hänen viestejään, jos hän ei ehdikään kirjoittaa minulle. Tosin tämä ei ole koskaan ollut tilanne, vaan aina hän on minulle heidän reissuiltaan kirjoitellut ja soitellut. Kaipa tässä mennään vaan päivä kerrallaan...

"Todellista rakkautta on rauha ja sitoutuminen"

Näin se on minunkin mielestä. Rakkaus, joka vie mielenrauhan, vie kaiken muunkin, järjen mukaanlukien.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Kirjoitat, että joka päivä tuntuu paremmalta, kun olet tehnyt päätöksen irrottaa miehestä ja suhteestanne. Mekin yritimme tuota, mutta jokainen päivä erossa tuntui vain pahemmalta. Mies kertoi silloin vaimolleen, että haluaa vielä yrittää, että meidän suhteemme on ohi, ja päätimme päästää irti. Uskoin oikeasti, että se oli siinä. Hyväksyin tilanteen ja yritin sopeutua siihen. Mutta tunteet eivät jättäneet rauhaan. Päätimme silloin, että meillä kyllä pätee se, että "Ei se kenen kanssa voit olla vaan sen, jota ilman et voi elää".

Lue lisää

Erossa on pohjimmilaan kysymys vieroittamisesta. Aluksi vieroitusoireet (=ikävä) ovat kammottavia, mutta lopulta, ehkä viikkojen tai kuukausien päästä alkaa oma järkikin jo pilkottaa ikävän keskeltä. Kun ikävä haihtuu, siinä vaiheessa saattaa jopa alkaa hissukseen ajatella miksi ihmeessä oli niin rakastunut.

Eikö ole turhan dramaattista sanoa, ettei voi elää ilman salasuhdetta? Tai ilman vakisuhdetta. Kaikkeen tottuu ja usein on terveellisempää erota kuin jatkaa suhdetta. Ainakaan ihan millä tahansa ehdoilla tai täysin ilman niitä.

annaleena* kirjoitti:

"Todellista rakkautta on rauha ja sitoutuminen"

Näin se on minunkin mielestä. Rakkaus, joka vie mielenrauhan, vie kaiken muunkin, järjen mukaanlukien.

Tuo on kyllä täysin totta. Sitähän mä nimenomaan kaipaankin. Meidän suhteessa ei ole koskaan ollut kysymys jännityksen hakemisesta tai salailun mukanaan tuomasta kicksistä. Olemme koko ajan tapailleet melko avoimesti, emmekä ole halunneet jämähtää neljän seinän sisälle piilottamaan rakkauttamme.

Olen sanonut miehelle muutamaan kertaan, että jos meidän on näin hyvä jo tällaisissa olosuhteissa, niin miten hyvä meidän olisikaan, kun mies antaisi meille ihan oikeasti mahdollisuuden. Olemme kyllä saaneet rauhaa ja tilaa kehittää suhdettamme, rakentaa sitä eteenpäin, mutta emme tietenkään niin kuin olisi, jos hän ei enää asuisi vaimonsa kanssa.

annaleena* kirjoitti:

Erossa on pohjimmilaan kysymys vieroittamisesta. Aluksi vieroitusoireet (=ikävä) ovat kammottavia, mutta lopulta, ehkä viikkojen tai kuukausien päästä alkaa oma järkikin jo pilkottaa ikävän keskeltä. Kun ikävä haihtuu, siinä vaiheessa saattaa jopa alkaa hissukseen ajatella miksi ihmeessä oli niin rakastunut.

Eikö ole turhan dramaattista sanoa, ettei voi elää ilman salasuhdetta? Tai ilman vakisuhdetta. Kaikkeen tottuu ja usein on terveellisempää erota kuin jatkaa suhdetta. Ainakaan ihan millä tahansa ehdoilla tai täysin ilman niitä.

Lue lisää

Näinhän se juuri on. Mutta monella on kyse siitä, ettei haluta irrottautua. Uskotaan siihen, että mies vielä eroaa, luotetaan siihen rakkauteen ja mitä suhteessa on.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Tuo on kyllä täysin totta. Sitähän mä nimenomaan kaipaankin. Meidän suhteessa ei ole koskaan ollut kysymys jännityksen hakemisesta tai salailun mukanaan tuomasta kicksistä. Olemme koko ajan tapailleet melko avoimesti, emmekä ole halunneet jämähtää neljän seinän sisälle piilottamaan rakkauttamme.

Olen sanonut miehelle muutamaan kertaan, että jos meidän on näin hyvä jo tällaisissa olosuhteissa, niin miten hyvä meidän olisikaan, kun mies antaisi meille ihan oikeasti mahdollisuuden. Olemme kyllä saaneet rauhaa ja tilaa kehittää suhdettamme, rakentaa sitä eteenpäin, mutta emme tietenkään niin kuin olisi, jos hän ei enää asuisi vaimonsa kanssa.

Lue lisää

Jos on näin kun kuvaat. Miksi ette ole jo yhdessä. Tuo maalailu, mitä teet on naurettavaa. Miksi mies on vaimonsa kanssa kolmen viikon matkalla? Vastaus on ulkopuolisen silmin, että haluaa olla vaimonsa kanssa. Vai onko mies jotenkin riipuvainen vaimostaan. Talousasiat? Tuo, että matkalla mies olisi sanonut vaimolleen, että ajatukset ovat sinun luonasi, on täyttä paskaa. Niin ei vain yhteisillä matkoilla tapahdu. Mies valehtelee ja sinä houkka uskot. Toivon sinulle hyvää. Itsekin olen ollut roolissasi, nään ajan tuoman viisauden kautta, mistä on kysymys.
Juu on se vaimo voinut sanoa, että olet poissa oleva. Mutta mies ei taatusti ole vastannut, että ajatukset ovat luonasi. Ikävä antaa sinulle kokemuksella tätä realiteetti terapiaa.

katse tulevaan kirjoitti:

Jos on näin kun kuvaat. Miksi ette ole jo yhdessä. Tuo maalailu, mitä teet on naurettavaa. Miksi mies on vaimonsa kanssa kolmen viikon matkalla? Vastaus on ulkopuolisen silmin, että haluaa olla vaimonsa kanssa. Vai onko mies jotenkin riipuvainen vaimostaan. Talousasiat? Tuo, että matkalla mies olisi sanonut vaimolleen, että ajatukset ovat sinun luonasi, on täyttä paskaa. Niin ei vain yhteisillä matkoilla tapahdu. Mies valehtelee ja sinä houkka uskot. Toivon sinulle hyvää. Itsekin olen ollut roolissasi, nään ajan tuoman viisauden kautta, mistä on kysymys.
Juu on se vaimo voinut sanoa, että olet poissa oleva. Mutta mies ei taatusti ole vastannut, että ajatukset ovat luonasi. Ikävä antaa sinulle kokemuksella tätä realiteetti terapiaa.

Lue lisää

"niin ei vain yhteisillä matkoilla tapahdu"... Eikö? Minä kerroin lomamatkalla silloiselle aviomiehelleni, että minulla on toinen ja haluan erota! Tiedän myös faktana tämän tapailemani ukkomiehen tehneen niin, koska vaimonsa laittoi mulle sillon sieltä viestin, että "olenko nyt tyytyväinen?!". Miten niin minä? En minä siellä hänelle mitään puhunut. Miehensä itse valitsi ryhtyä suhteeseen kanssani, puhua yhteisestä tulevaisuudesta kanssani. Ja miehensä valitsi kertoa hänelle siitä siellä lomamatkallaan.

katse tulevaan kirjoitti:

Jos on näin kun kuvaat. Miksi ette ole jo yhdessä. Tuo maalailu, mitä teet on naurettavaa. Miksi mies on vaimonsa kanssa kolmen viikon matkalla? Vastaus on ulkopuolisen silmin, että haluaa olla vaimonsa kanssa. Vai onko mies jotenkin riipuvainen vaimostaan. Talousasiat? Tuo, että matkalla mies olisi sanonut vaimolleen, että ajatukset ovat sinun luonasi, on täyttä paskaa. Niin ei vain yhteisillä matkoilla tapahdu. Mies valehtelee ja sinä houkka uskot. Toivon sinulle hyvää. Itsekin olen ollut roolissasi, nään ajan tuoman viisauden kautta, mistä on kysymys.
Juu on se vaimo voinut sanoa, että olet poissa oleva. Mutta mies ei taatusti ole vastannut, että ajatukset ovat luonasi. Ikävä antaa sinulle kokemuksella tätä realiteetti terapiaa.

Lue lisää

Et voi tietää muiden elämästä. On varmasti asioita, mitä tämä "aurinkoinenkukkanenkaan" ei tiedä, ja varmasti paljon asioita, joista tämän ukkomiehen vaimo ei tiedä. Mutta totuus on, että vaikka suhteissa on samaa kaavaa, kaikki ne ovat omanlaisiaan, sillä niissä on kyse kahden yksilön vuorovaikutuksesta ja elämästä. Syyt siihen, miksi ei olla jo yhdessä voivat olla moninaiset. Toki yksi vaihtoehto on, että mies vain vedättää, mutta miksi hän vaarantaisi avioliittonsa jos ei edes ajatuksen tasolla haluaisi yhteistä tulevaisuutta kakkosen kanssa?

Realiteettiterapia on hyväksi, ei siinä mitään, mutta uskon, että sitä pitkissä rinnakkaissuhteissa elävät ovat saaneet jo ihan riittävästi. Eikä siinä mitään, että sitä tulee täältä lisää, mutta yleistäminen on se, mistä minä ärsyynnyn. Elämää nähneenä tiedän hyvin, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Etenkään silloin, kun avioliitossa oleva perheenisä todella rakastuu toiseen. On aivan käsittämättömän voimakas kamppailu sen välillä, jäädäkö liittoon, jossa arki toimii, mutta parisuhde tuntuu kuolleen vaiko lähteä uuteen ajatellen oikeasti omaakin onnea. Sitä ei voi kukaan käsittää ennen kuin elää sen itse läpi, tavalla tai toisella.

been there once kirjoitti:

Et voi tietää muiden elämästä. On varmasti asioita, mitä tämä "aurinkoinenkukkanenkaan" ei tiedä, ja varmasti paljon asioita, joista tämän ukkomiehen vaimo ei tiedä. Mutta totuus on, että vaikka suhteissa on samaa kaavaa, kaikki ne ovat omanlaisiaan, sillä niissä on kyse kahden yksilön vuorovaikutuksesta ja elämästä. Syyt siihen, miksi ei olla jo yhdessä voivat olla moninaiset. Toki yksi vaihtoehto on, että mies vain vedättää, mutta miksi hän vaarantaisi avioliittonsa jos ei edes ajatuksen tasolla haluaisi yhteistä tulevaisuutta kakkosen kanssa?

Realiteettiterapia on hyväksi, ei siinä mitään, mutta uskon, että sitä pitkissä rinnakkaissuhteissa elävät ovat saaneet jo ihan riittävästi. Eikä siinä mitään, että sitä tulee täältä lisää, mutta yleistäminen on se, mistä minä ärsyynnyn. Elämää nähneenä tiedän hyvin, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Etenkään silloin, kun avioliitossa oleva perheenisä todella rakastuu toiseen. On aivan käsittämättömän voimakas kamppailu sen välillä, jäädäkö liittoon, jossa arki toimii, mutta parisuhde tuntuu kuolleen vaiko lähteä uuteen ajatellen oikeasti omaakin onnea. Sitä ei voi kukaan käsittää ennen kuin elää sen itse läpi, tavalla tai toisella.

Lue lisää

Juuri näin!

...jatkuu

Mihin tähtään tällä? Siihen, että joskus tilanne voi olla vaikkapa tuollainen. Mies voi oikeasti rakastaa syvästi toista naista ja nähdä, että hän olisi loppu elämänsä paljon onnellisempi tämän kanssa kuin vaimonsa, mutta monet asiat pitävät häntä kiinni perheessään, lapsissaan, kodissaan; kaikessa siinä, mitä on vuosikymmeniä rakennettu. Hän käy kuukausia, ehkä vuosiakin tätä kamppailua. Mitä hän haluaa? Mihin suuntaan hänellä on eniten menetettävää? Entä mistä suunnasta, millä valinnoilla hän voi saada kaikkein eniten? Naisen ystävät sanovat, että ei se mies eroa, että jos eroaisi, olisi sen jo tehnyt. Naisen usko alkaa loppua ja mies tietää sen. Lopulta hän tekee päätöksen, joko uskaltaa tai ei. Tai sitten hän ei tee päätöstä vaan tämä hänen rakastamansa nainen tekee. Hän lähtee.

Mutta vaikka tällaisessa tilanteessa tuntuisi, että langat ovat miehellä, että nainen vain odottaa, että tekeekö mies päätöksen, milloin ja minkälaisen, niin nainenkin tekee päätöksiä. Hän tekee ehkä joka päivä sen päätöksen, että uskoo ja luottaa ja rakastaa niin vahvasti, että päättää vielä olla ja elää siinä suhteessa. Antaa rakastamalleen miehelle aikaa ja tilaa. Koska jos hän lähtisi siitä, hän saattaisi menettää elämänsä rakkauden. Mistä sen voi tietää, onko se elämänsä rakkaus? Jotkut ajattelevat tietävänsä sen yhdestä asiasta, jotkut jostain toisesta. Nitä ei voi selittää. Mutta ei ole olemassa vain tietynlaisia merkkejä ja osoitusta siitä, mitä on aito, todellinen rakkaus. Onko todellista rakkautta jättää ristiriidoissa kamppaileva mies yksin tekemään elämänsä suurin päätös, vai ennemmin olla hänen tukenaan. Osoittaa rakkautensa luottamalla ja antamalla miehelle se aika, jonka hän tarvitsee.

Edellä oleva on kuvaus omasta elämästäni. Minä olen tehnyt niin. Antanut miehelle aikaa, ja annan sitä edelleen. Puolitoista vuotta on mennyt. Jotkut sanovat minulle, että mitä kaikkea olisin voinut tänä aikana tehdä. NIin mitä? Tavata kuulema toisia miehiä. Miksi? Miten? Ajatukseni ja tunteeni ovat tämän yhden ja ainoan miehen luona. Rakastan häntä, syvästi, vilpittömästi. Ehdoitta. En odota häneltä mitään, mutta toki toivon. Uskon, luotan, rakastan. En koe menettäväni mitään muuta kuin yhteistä aikaa hänen kanssaan. Mutta koska rakastan häntä, ja tiedän hänen olevan mies, joka tarvitsee tilaa ja aikaa ajatella, annan sen hänelle. Hän pysyy lähelläni, hän tulee lähemmäs koko ajan. Ensimmäisen kerran elämässään hän voi luottaa siihen, että hän kelpaa sellaisena kuin hän on, että en jätä häntä yksin vaikka mikä olisi. Jos hän sitten lopulta tulee siihen tulokseen, ettei halua erota, niin elän sen päätöksen kanssa. Elän ennemmin sen päätöksen kanssa kuin sen, että olisin jättänyt rakaimpani yksin, hylännyt hänet silloin, kun hän eniten minua tarvitsee. Ja samalla ehkä luopunut onnellisimmasta loppuelämästä jonka voin saada - elämästä hänen rinnallaan.

päivänkakkarainen kirjoitti:

...jatkuu

Mihin tähtään tällä? Siihen, että joskus tilanne voi olla vaikkapa tuollainen. Mies voi oikeasti rakastaa syvästi toista naista ja nähdä, että hän olisi loppu elämänsä paljon onnellisempi tämän kanssa kuin vaimonsa, mutta monet asiat pitävät häntä kiinni perheessään, lapsissaan, kodissaan; kaikessa siinä, mitä on vuosikymmeniä rakennettu. Hän käy kuukausia, ehkä vuosiakin tätä kamppailua. Mitä hän haluaa? Mihin suuntaan hänellä on eniten menetettävää? Entä mistä suunnasta, millä valinnoilla hän voi saada kaikkein eniten? Naisen ystävät sanovat, että ei se mies eroa, että jos eroaisi, olisi sen jo tehnyt. Naisen usko alkaa loppua ja mies tietää sen. Lopulta hän tekee päätöksen, joko uskaltaa tai ei. Tai sitten hän ei tee päätöstä vaan tämä hänen rakastamansa nainen tekee. Hän lähtee.

Mutta vaikka tällaisessa tilanteessa tuntuisi, että langat ovat miehellä, että nainen vain odottaa, että tekeekö mies päätöksen, milloin ja minkälaisen, niin nainenkin tekee päätöksiä. Hän tekee ehkä joka päivä sen päätöksen, että uskoo ja luottaa ja rakastaa niin vahvasti, että päättää vielä olla ja elää siinä suhteessa. Antaa rakastamalleen miehelle aikaa ja tilaa. Koska jos hän lähtisi siitä, hän saattaisi menettää elämänsä rakkauden. Mistä sen voi tietää, onko se elämänsä rakkaus? Jotkut ajattelevat tietävänsä sen yhdestä asiasta, jotkut jostain toisesta. Nitä ei voi selittää. Mutta ei ole olemassa vain tietynlaisia merkkejä ja osoitusta siitä, mitä on aito, todellinen rakkaus. Onko todellista rakkautta jättää ristiriidoissa kamppaileva mies yksin tekemään elämänsä suurin päätös, vai ennemmin olla hänen tukenaan. Osoittaa rakkautensa luottamalla ja antamalla miehelle se aika, jonka hän tarvitsee.

Edellä oleva on kuvaus omasta elämästäni. Minä olen tehnyt niin. Antanut miehelle aikaa, ja annan sitä edelleen. Puolitoista vuotta on mennyt. Jotkut sanovat minulle, että mitä kaikkea olisin voinut tänä aikana tehdä. NIin mitä? Tavata kuulema toisia miehiä. Miksi? Miten? Ajatukseni ja tunteeni ovat tämän yhden ja ainoan miehen luona. Rakastan häntä, syvästi, vilpittömästi. Ehdoitta. En odota häneltä mitään, mutta toki toivon. Uskon, luotan, rakastan. En koe menettäväni mitään muuta kuin yhteistä aikaa hänen kanssaan. Mutta koska rakastan häntä, ja tiedän hänen olevan mies, joka tarvitsee tilaa ja aikaa ajatella, annan sen hänelle. Hän pysyy lähelläni, hän tulee lähemmäs koko ajan. Ensimmäisen kerran elämässään hän voi luottaa siihen, että hän kelpaa sellaisena kuin hän on, että en jätä häntä yksin vaikka mikä olisi. Jos hän sitten lopulta tulee siihen tulokseen, ettei halua erota, niin elän sen päätöksen kanssa. Elän ennemmin sen päätöksen kanssa kuin sen, että olisin jättänyt rakaimpani yksin, hylännyt hänet silloin, kun hän eniten minua tarvitsee. Ja samalla ehkä luopunut onnellisimmasta loppuelämästä jonka voin saada - elämästä hänen rinnallaan.

Lue lisää

Juuri näin! Asiallista pohdintaa siitä, miten erilaisia tilanteet ovat. Miksi ei koskaan kannattaisi yleistää.

Mitä on tosirakkaus? Sinun tapasi kuvata sitä on mielestäni todella kaunis. Rakastat ehdoitta. Osoitat rakkautesi vilpittömästi ja antautuen vaikka tilanne on mikä on. Se kysyy sinulta paljon rohkeutta. Mutta tuolla tavalla voit myös saada paljon, ja olet varmasti saanutkin.

Onnea elämääsi. Jos tuo mies rakastaa sinua, kuten kirjoituksestasi voisi päätellä, teillä tulee vielä olemaan hyvä elämä yhdessä. Miksikö, mistäkö tiedän? Miehet arvostavat (hyvän seksin ja hellyyden ohella) naista, jonka kanssa voi keskustella ja johon he voivat todella luottaa.

aurinko paistaa!! kirjoitti:

Juuri näin! Asiallista pohdintaa siitä, miten erilaisia tilanteet ovat. Miksi ei koskaan kannattaisi yleistää.

Mitä on tosirakkaus? Sinun tapasi kuvata sitä on mielestäni todella kaunis. Rakastat ehdoitta. Osoitat rakkautesi vilpittömästi ja antautuen vaikka tilanne on mikä on. Se kysyy sinulta paljon rohkeutta. Mutta tuolla tavalla voit myös saada paljon, ja olet varmasti saanutkin.

Onnea elämääsi. Jos tuo mies rakastaa sinua, kuten kirjoituksestasi voisi päätellä, teillä tulee vielä olemaan hyvä elämä yhdessä. Miksikö, mistäkö tiedän? Miehet arvostavat (hyvän seksin ja hellyyden ohella) naista, jonka kanssa voi keskustella ja johon he voivat todella luottaa.

Lue lisää

Vastaan tähän hieman toisesta näkökulmasta - petettynä vaimona. Päivänkakkaraisen kirjoituksessa on paljon sellaisia elementtejä, joita se "luuseri vaimo, joka ei päästä miestään lähtemään, vaan pitää pakolla kiinni keittiön patterissa" myös ajattelee. Kun on pitkä historia ja suhde aviopuolisonsa kanssa, ei ihan heti välttämättä pysty irrottamaan ja olemaan rakastamatta. Vaikka kuinka sattuu ja tuntuu siltä, että oma rakastama henkilö ei voi kohdella minua näin. Silloin ajattelee, että kun oikeasti rakastaa, voi antaa myös aikaa ja anteeksi paljon.
Mutta niin se vain on. On sitä sitten vaimo tai se kakkonen, irtipäästäminen ei ole helppoa. Kakkosella on ne omanlaiset tunteet ja vaimolla omansa. Molemmat varmasti erilaisia tunteita, toisella enemmän sitä intohimon ja hehkun tunnetta, toisella taas arjessa elettyjen pikkuhetkien ja niiden suurempien tunteiden muistoja ja hyviä hetkiä. Ei se avioliittokaan aina pelkkää arkea ole, kyllä siihenkin niitä juhlahetkiä on sisältynyt, ja paljon rakkautta, ei sitä muuten olisi naimisiin menty.
Jotenkin näissä vain tulee sellainen tunne, että miehen tunteita ei nähdä muiksi kuin velvollisuuden tunteiksi avioliittoa ja puolisoa kohtaan.
Omakohtaisesti voin sanoa, aivan kamalan helvetin läpikäyneenä miehen suhteen paljastuttua, että ei se mieskään enää siinä vaiheessa pysty sanomaan, mikä on rakkautta. Kun sitä oikein alkaa pohtimaan. Ja mitkä ovat ne asiat oikeasti, jotka miehellä painavat, kun pitää miettiä, erotako ja lähteä vai jäädä. Minä en heittänyt pihalle, vaan annoin miehen myös miettiä, mitä haluaa. Ihan kuten minäkin tein.
Vaikka kuinka mieskin oli selvästi erittäin rakastunut tähän kakkoseensa, hän jäi hetkeksi vielä kotiin, itseasiassa liki vuodeksi. Hänestä tuntui, että hän haluaa oikeasti korjata kaiken ja tunsi, että oma paikka on kuitenkin kotona.
Asiat eivät mene kuitenkaan aina kuten Strömsössä ja erosimme, kun tunsin, että mies ei "palaa" henkisesti kotiin, vaan on jäänyt salasuhteensa vangiksi.
Tämä salasuhde tuli julkiseksi sen jälkeen, eikä puolen vuoden jälkeen "arjessa elämisessä" sitten ollutkaan enää sitä hohtoa, vaan pari erosi. Vaikka he olivat vuosia yhdessä. Se ihmetyttää. Oliko kaikki vain sitä salaisuuden kuplaa? Joka ei kantanut enää arjessa?
Surullisinta tässä on mielestäni kuitenkin se, että lopulta, kaiken tämän jälkeen meitä on monta ihmistä, jotka etsivät nyt omaa paikkaansa elämässä. Minä lasten kanssa, mies yksin omassa asunnossaan ja tämä kakkonen myös yksin. Oliko kaikki sen arvoista? Sitä joudun välillä miettimään, sillä oikeasti rakastin miestäni enemmän kuin mitään muuta ja siksi halusin antaa meille mahdollisuuden vielä saada avioliitto toimimaan tämän suhteen jälkeen.
Mutta elämä antaa aina yllätyksiä ja uskon, että sillä on meidän kaikkien varalle vielä paljon hyvää. Niin on parasta elää, eikä jäädä katkeruuden vangiksi.

elämä ottaa ja antaa kirjoitti:

Vastaan tähän hieman toisesta näkökulmasta - petettynä vaimona. Päivänkakkaraisen kirjoituksessa on paljon sellaisia elementtejä, joita se "luuseri vaimo, joka ei päästä miestään lähtemään, vaan pitää pakolla kiinni keittiön patterissa" myös ajattelee. Kun on pitkä historia ja suhde aviopuolisonsa kanssa, ei ihan heti välttämättä pysty irrottamaan ja olemaan rakastamatta. Vaikka kuinka sattuu ja tuntuu siltä, että oma rakastama henkilö ei voi kohdella minua näin. Silloin ajattelee, että kun oikeasti rakastaa, voi antaa myös aikaa ja anteeksi paljon.
Mutta niin se vain on. On sitä sitten vaimo tai se kakkonen, irtipäästäminen ei ole helppoa. Kakkosella on ne omanlaiset tunteet ja vaimolla omansa. Molemmat varmasti erilaisia tunteita, toisella enemmän sitä intohimon ja hehkun tunnetta, toisella taas arjessa elettyjen pikkuhetkien ja niiden suurempien tunteiden muistoja ja hyviä hetkiä. Ei se avioliittokaan aina pelkkää arkea ole, kyllä siihenkin niitä juhlahetkiä on sisältynyt, ja paljon rakkautta, ei sitä muuten olisi naimisiin menty.
Jotenkin näissä vain tulee sellainen tunne, että miehen tunteita ei nähdä muiksi kuin velvollisuuden tunteiksi avioliittoa ja puolisoa kohtaan.
Omakohtaisesti voin sanoa, aivan kamalan helvetin läpikäyneenä miehen suhteen paljastuttua, että ei se mieskään enää siinä vaiheessa pysty sanomaan, mikä on rakkautta. Kun sitä oikein alkaa pohtimaan. Ja mitkä ovat ne asiat oikeasti, jotka miehellä painavat, kun pitää miettiä, erotako ja lähteä vai jäädä. Minä en heittänyt pihalle, vaan annoin miehen myös miettiä, mitä haluaa. Ihan kuten minäkin tein.
Vaikka kuinka mieskin oli selvästi erittäin rakastunut tähän kakkoseensa, hän jäi hetkeksi vielä kotiin, itseasiassa liki vuodeksi. Hänestä tuntui, että hän haluaa oikeasti korjata kaiken ja tunsi, että oma paikka on kuitenkin kotona.
Asiat eivät mene kuitenkaan aina kuten Strömsössä ja erosimme, kun tunsin, että mies ei "palaa" henkisesti kotiin, vaan on jäänyt salasuhteensa vangiksi.
Tämä salasuhde tuli julkiseksi sen jälkeen, eikä puolen vuoden jälkeen "arjessa elämisessä" sitten ollutkaan enää sitä hohtoa, vaan pari erosi. Vaikka he olivat vuosia yhdessä. Se ihmetyttää. Oliko kaikki vain sitä salaisuuden kuplaa? Joka ei kantanut enää arjessa?
Surullisinta tässä on mielestäni kuitenkin se, että lopulta, kaiken tämän jälkeen meitä on monta ihmistä, jotka etsivät nyt omaa paikkaansa elämässä. Minä lasten kanssa, mies yksin omassa asunnossaan ja tämä kakkonen myös yksin. Oliko kaikki sen arvoista? Sitä joudun välillä miettimään, sillä oikeasti rakastin miestäni enemmän kuin mitään muuta ja siksi halusin antaa meille mahdollisuuden vielä saada avioliitto toimimaan tämän suhteen jälkeen.
Mutta elämä antaa aina yllätyksiä ja uskon, että sillä on meidän kaikkien varalle vielä paljon hyvää. Niin on parasta elää, eikä jäädä katkeruuden vangiksi.

Lue lisää

Kiitos tästä, kerrankin erittäin avoimesta ja asiallisesta vastauksesta.

Pystyn samaistumaan noihin tunteisiin vaikka olenkin kakkosen asemassa. Mutta juurikin noiden sinun kuvailemiesi tunteiden perusteella olen kirjoittanut täälläkin sitä, että asiat eivät näissä tilanteissa ole yleensä mustavalkoisia. Kaikilla on monenlaisia tunteita moneen suuntaan. Vaikka pettäjä kokisi, ettei parisuhde ole enää aikoihin ollut sitä mitä hän toivoisi tai tarvitsisi, hänellä on kuitenkin ollut hyvät hetkensä ja paljon rakkautta vaimoaan kohtaan. Hän haluaa selvittää todelliset tunteensa, käydä läpi eri skenariot siitä, mitä ero ja uusi suhde voisivat tarkoittaa ja punnita ne huolella. Yrittää kaikkensa, ettei sitten mahdollisten pettymyksien jälkeen tarvitse katua, ettei yrittänyt parastaan, katsonut kaikkia kortteja silloin kun se vielä oli mahdollista. Kun takana on pitkä suhde, siitä ei yleensä erota nopeasti, vaikka niin moni täällä sanookin, että "kyllä puolessa vuodessa jo tietää". Ei se niin mene, useimmilla.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Kiitos tästä, kerrankin erittäin avoimesta ja asiallisesta vastauksesta.

Pystyn samaistumaan noihin tunteisiin vaikka olenkin kakkosen asemassa. Mutta juurikin noiden sinun kuvailemiesi tunteiden perusteella olen kirjoittanut täälläkin sitä, että asiat eivät näissä tilanteissa ole yleensä mustavalkoisia. Kaikilla on monenlaisia tunteita moneen suuntaan. Vaikka pettäjä kokisi, ettei parisuhde ole enää aikoihin ollut sitä mitä hän toivoisi tai tarvitsisi, hänellä on kuitenkin ollut hyvät hetkensä ja paljon rakkautta vaimoaan kohtaan. Hän haluaa selvittää todelliset tunteensa, käydä läpi eri skenariot siitä, mitä ero ja uusi suhde voisivat tarkoittaa ja punnita ne huolella. Yrittää kaikkensa, ettei sitten mahdollisten pettymyksien jälkeen tarvitse katua, ettei yrittänyt parastaan, katsonut kaikkia kortteja silloin kun se vielä oli mahdollista. Kun takana on pitkä suhde, siitä ei yleensä erota nopeasti, vaikka niin moni täällä sanookin, että "kyllä puolessa vuodessa jo tietää". Ei se niin mene, useimmilla.

Lue lisää

Jos aikaisempi parisuhde on oikeasti jo paskana, niin kyllä siihen puoli vuotta riittää kevyesti. Jos taas parisuhde on ihan tavallinen pitkä suhde, ei siitä ihan hevin lähdetä ollenkaan. Pidetään molemmat niin kauan kuin mahdollista ja otetaan sitten se, joka siihen loppupeleissä jää. Jokainen aikuinen tietää - rakastumisen huuman jo ainakin kerran koettuaan - että niin se vain suurikin rakkaus haihtuu, ja tulee haihtumaan se uusikin. Siitä halutaan kuitenkin nauttia niin kauan kuin mahdollista eli niin kauan kuin kakkonen se mahdolliseksi tekee.

Jos ja kun vaimo on se, joka peliin kyllästyy, mies ottaa kyllä useimmiten kakkosensa, mutta usein sekin sitten päättyy, kun se rakastumisen huuma häviää. Salasuhteen romantiikka ja jännitys häviävät sen sileän tien, kun suhteesta tulee julkinen. Kakkosesta tulee se tylsä vahtija ja vaatija, joka haluaa ihan niitä samoja asioita kuin se vaimokin aikoinaan. Rakastuminen ei vaan kestä, on kyse ykkösestä, kakkosesta tai siitä taistellusta miehestä.

Yksin kaksin kirjoitti:

Jos aikaisempi parisuhde on oikeasti jo paskana, niin kyllä siihen puoli vuotta riittää kevyesti. Jos taas parisuhde on ihan tavallinen pitkä suhde, ei siitä ihan hevin lähdetä ollenkaan. Pidetään molemmat niin kauan kuin mahdollista ja otetaan sitten se, joka siihen loppupeleissä jää. Jokainen aikuinen tietää - rakastumisen huuman jo ainakin kerran koettuaan - että niin se vain suurikin rakkaus haihtuu, ja tulee haihtumaan se uusikin. Siitä halutaan kuitenkin nauttia niin kauan kuin mahdollista eli niin kauan kuin kakkonen se mahdolliseksi tekee.

Jos ja kun vaimo on se, joka peliin kyllästyy, mies ottaa kyllä useimmiten kakkosensa, mutta usein sekin sitten päättyy, kun se rakastumisen huuma häviää. Salasuhteen romantiikka ja jännitys häviävät sen sileän tien, kun suhteesta tulee julkinen. Kakkosesta tulee se tylsä vahtija ja vaatija, joka haluaa ihan niitä samoja asioita kuin se vaimokin aikoinaan. Rakastuminen ei vaan kestä, on kyse ykkösestä, kakkosesta tai siitä taistellusta miehestä.

Lue lisää

Rakastuminen ei kestä, mutta rakastaminen voi kestää. Toisen ihmisen kanssa se kestää kauemmin kuin toisen. Jos on takana pitkä suhde, ehkä pari, kolme vuosikymmentä ja menty teininä yhteen, ollaan keski-iässä aivan eri ihmisiä eivätkä toiveet ja tarpeet enää välttämättä kohtaa. Tällöin saatat kohdata ihmisen, joka sopiikin sinulle nykyistä puolisoasi paremmin "loppuelämän kumppaniksi".

elämä ottaa ja antaa kirjoitti:

Vastaan tähän hieman toisesta näkökulmasta - petettynä vaimona. Päivänkakkaraisen kirjoituksessa on paljon sellaisia elementtejä, joita se "luuseri vaimo, joka ei päästä miestään lähtemään, vaan pitää pakolla kiinni keittiön patterissa" myös ajattelee. Kun on pitkä historia ja suhde aviopuolisonsa kanssa, ei ihan heti välttämättä pysty irrottamaan ja olemaan rakastamatta. Vaikka kuinka sattuu ja tuntuu siltä, että oma rakastama henkilö ei voi kohdella minua näin. Silloin ajattelee, että kun oikeasti rakastaa, voi antaa myös aikaa ja anteeksi paljon.
Mutta niin se vain on. On sitä sitten vaimo tai se kakkonen, irtipäästäminen ei ole helppoa. Kakkosella on ne omanlaiset tunteet ja vaimolla omansa. Molemmat varmasti erilaisia tunteita, toisella enemmän sitä intohimon ja hehkun tunnetta, toisella taas arjessa elettyjen pikkuhetkien ja niiden suurempien tunteiden muistoja ja hyviä hetkiä. Ei se avioliittokaan aina pelkkää arkea ole, kyllä siihenkin niitä juhlahetkiä on sisältynyt, ja paljon rakkautta, ei sitä muuten olisi naimisiin menty.
Jotenkin näissä vain tulee sellainen tunne, että miehen tunteita ei nähdä muiksi kuin velvollisuuden tunteiksi avioliittoa ja puolisoa kohtaan.
Omakohtaisesti voin sanoa, aivan kamalan helvetin läpikäyneenä miehen suhteen paljastuttua, että ei se mieskään enää siinä vaiheessa pysty sanomaan, mikä on rakkautta. Kun sitä oikein alkaa pohtimaan. Ja mitkä ovat ne asiat oikeasti, jotka miehellä painavat, kun pitää miettiä, erotako ja lähteä vai jäädä. Minä en heittänyt pihalle, vaan annoin miehen myös miettiä, mitä haluaa. Ihan kuten minäkin tein.
Vaikka kuinka mieskin oli selvästi erittäin rakastunut tähän kakkoseensa, hän jäi hetkeksi vielä kotiin, itseasiassa liki vuodeksi. Hänestä tuntui, että hän haluaa oikeasti korjata kaiken ja tunsi, että oma paikka on kuitenkin kotona.
Asiat eivät mene kuitenkaan aina kuten Strömsössä ja erosimme, kun tunsin, että mies ei "palaa" henkisesti kotiin, vaan on jäänyt salasuhteensa vangiksi.
Tämä salasuhde tuli julkiseksi sen jälkeen, eikä puolen vuoden jälkeen "arjessa elämisessä" sitten ollutkaan enää sitä hohtoa, vaan pari erosi. Vaikka he olivat vuosia yhdessä. Se ihmetyttää. Oliko kaikki vain sitä salaisuuden kuplaa? Joka ei kantanut enää arjessa?
Surullisinta tässä on mielestäni kuitenkin se, että lopulta, kaiken tämän jälkeen meitä on monta ihmistä, jotka etsivät nyt omaa paikkaansa elämässä. Minä lasten kanssa, mies yksin omassa asunnossaan ja tämä kakkonen myös yksin. Oliko kaikki sen arvoista? Sitä joudun välillä miettimään, sillä oikeasti rakastin miestäni enemmän kuin mitään muuta ja siksi halusin antaa meille mahdollisuuden vielä saada avioliitto toimimaan tämän suhteen jälkeen.
Mutta elämä antaa aina yllätyksiä ja uskon, että sillä on meidän kaikkien varalle vielä paljon hyvää. Niin on parasta elää, eikä jäädä katkeruuden vangiksi.

Lue lisää

elämä ottaa ja antaa.
Ihana kirjoitus. Olen monesti miettinyt omaa liittoani ja eroani.

Minua loukkaa suunnattomasti se kun ykköstynyt kakkonen kuuluttaa kuinka heidän rakkaus on aitoa ja ainutlaatuista. Että mies ei koskaan rakastanut minua kuten rakastaa häntä. Hän on paljon parempi nainen kuin minä ym.
Milestäni on jokaisessa suhteessa koettu oikea ja ainutlaatuinen rakkaus. Jokainen suhde on oikea juuri sillähetkellä mitä on. Pitäisi elää tätäpäivää ei katsoa menneeseen ykköstyneenkin pitäisi elää tässä hetkessä eikä kiinniittä niinpaljon huomiota siihen minkälainen liitto minulla oli exän ikanssa. Tuhlaa vain elämäänsä siinä.

Meillä oli paljon hellyyttä, iloa. leikkisyyttä, rakkautta sielunkumppanuutta. Sielunkumppanus on vaikea selittää mutta me tunsimme toistemme ajatukset. Siksi kai erokin on ollut erittäin vaikea.

Kun kakkonen esittäytyi minulle, annoin miehelle mahdollisuuden lähteä, Mutta ei hän halusi jatkaa kanssani. KIletäydyin yhtyedenpidostakin hänen kanssaan mutta niinvain tunteisiini vetoamalla pääsi takasin.
Yritin tosiaan poistua ja antaa tilaa toiselle mutta mies ei sitä halunnut.
Hän vannoi rakastavasa minua eikä tuo toinen merkinnyt mitään. Hän vain käytti hyväkseen.
Kunnes sitten lähti sen viimeisen kerran, Odotin ruan kanssa monta tuntia. Turhaan.
Jos tuosta jotain oppii niin sen että pitäisi kaikkien olla rehellisiä. Ei voi vaatia vaimoa tekemään ratkisua jota ei halua tehdä ja toinenkaan ei halua niitä tehdä.

En tiedä exäni ja kakkosen nyk ykköstyneen motiivia tuohon pelleilyyn. Eivätkö olleet varmoja toisistaan vaan mikä oli se syy että minun elämä piti murentaa täysin. Vielä lopullisen eronkin jälkeen on tapahtunut asioita joita en olisi halunnut kokea heidän taholtaan. He saivat toisensa ja ovat onnellisia niin miksi en minä saisi olla onnellinen.

särkynyt luottamus kirjoitti:

elämä ottaa ja antaa.
Ihana kirjoitus. Olen monesti miettinyt omaa liittoani ja eroani.

Minua loukkaa suunnattomasti se kun ykköstynyt kakkonen kuuluttaa kuinka heidän rakkaus on aitoa ja ainutlaatuista. Että mies ei koskaan rakastanut minua kuten rakastaa häntä. Hän on paljon parempi nainen kuin minä ym.
Milestäni on jokaisessa suhteessa koettu oikea ja ainutlaatuinen rakkaus. Jokainen suhde on oikea juuri sillähetkellä mitä on. Pitäisi elää tätäpäivää ei katsoa menneeseen ykköstyneenkin pitäisi elää tässä hetkessä eikä kiinniittä niinpaljon huomiota siihen minkälainen liitto minulla oli exän ikanssa. Tuhlaa vain elämäänsä siinä.

Meillä oli paljon hellyyttä, iloa. leikkisyyttä, rakkautta sielunkumppanuutta. Sielunkumppanus on vaikea selittää mutta me tunsimme toistemme ajatukset. Siksi kai erokin on ollut erittäin vaikea.

Kun kakkonen esittäytyi minulle, annoin miehelle mahdollisuuden lähteä, Mutta ei hän halusi jatkaa kanssani. KIletäydyin yhtyedenpidostakin hänen kanssaan mutta niinvain tunteisiini vetoamalla pääsi takasin.
Yritin tosiaan poistua ja antaa tilaa toiselle mutta mies ei sitä halunnut.
Hän vannoi rakastavasa minua eikä tuo toinen merkinnyt mitään. Hän vain käytti hyväkseen.
Kunnes sitten lähti sen viimeisen kerran, Odotin ruan kanssa monta tuntia. Turhaan.
Jos tuosta jotain oppii niin sen että pitäisi kaikkien olla rehellisiä. Ei voi vaatia vaimoa tekemään ratkisua jota ei halua tehdä ja toinenkaan ei halua niitä tehdä.

En tiedä exäni ja kakkosen nyk ykköstyneen motiivia tuohon pelleilyyn. Eivätkö olleet varmoja toisistaan vaan mikä oli se syy että minun elämä piti murentaa täysin. Vielä lopullisen eronkin jälkeen on tapahtunut asioita joita en olisi halunnut kokea heidän taholtaan. He saivat toisensa ja ovat onnellisia niin miksi en minä saisi olla onnellinen.

Lue lisää

Sinun ja "elämä ottaa ja antaa" kirjoitukset ovat todella hyviä. Kiitos niistä. Ne myös odistavat sen, ettei oikeasti koskaan kannata yleistää ja vetää suoraviivaisia linjoja siitä, miten kukin "roolissaan" toimii; vaimo, kakkonen tai pettäjä. Vaimot eivät aiva vaan heitä miestä pihalle tai ole heittämättä, kakkoset eivät aina tee tahallaan vaimoille kiusaa tai pettäjät vain käytä hyväkseen tai elä kuolleessa liitossa. Asioilla on aina monenkirjavat värinsä.

Itse olen kakkonen ja minäkin olen virheitä tehnyt. delleen toimin monen mielestä tyhmästi, typerästi, itsekkäästi ja naivisti, kun jatkan suhdetta ukkomieheen ja luotan meidän tulevaisuuteen, josta mies minulle paljon puhuu. Mutta en ole empatiakyvytön enkä ikinä, ikinä ole halunnut hänen vaimolleen tai perheelleen pahaa. Tiedän, että myötävaikutan siihen olemalla suhteessa miehen kanssa, mutta mies on tehnyt sen valinnan, ryhtyä avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Sitä en tiedä, olisiko se joku muu, jos se en olisi minä. Uskon, että ei, mutta en voi tietää.

Mutta siihen asiaan, että osaan asettua vaimon näkökulmaan. Ymmärrän, miten pahalta petetyksi tuleminen tuntuu, miltä tuntuu yrittää sen jälkeen vielä uskoa ja luottaa, miltä tuntuu, kun mies johon on täysillä luottanut, vetää maton jalkojen alta. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan sellaista. Minun syntini on se, että annoin itseni tutustua paremmin tuohon mieheen vaikka tiesin, että hän tulee muuttamaan elämäni ja minä hänen. Olin silloin itsekin varattu, mutta erosin nopeasti; a) koska en halunnut loukata silloista miestäni enää pahemmin, b) koska todella rakastuin tähän ukkomieheen ja puhuimme yhteisestä tulevaisuudesta.

Yritin aluksi saada miehen kertomaan meidän suhteestamme, mutta hänellä oli aina syynsä olla kertomatta. Jälkeen päin ajateltuna, hän ei varmasti halunnut silloin meidän tulevaisuuttamme tarpeeksi tai jotain. Vaimo sai tietää ihan muuta kautta. Mies toivoi, että vaimonsa ottaisi eron, mutta vaimo ei ottanut. Ja minä en lähtenyt. Kukaan ei voi "pakottaa" ketään toista tekemään päätöstä, jota ei itse halua tehdä. Päätökset tulevat elämällä, ajan kanssa. Joskus siihen menee kauemmin, jotkut toimivat nopeammin. Me erosimme hetkeksi toisistamme, vain palataksemme takaisin. Rakkaus ei väistynyt, halu olla yhdessä vahvistui. Mutta vaimon kanssa miehellä on takana vuosikymmenien yhteinen elämä. Kun arki toimii, ei ole helppoa päästää siitä irti vaikka kuinka rakastaisi toista ja vaikka kuinka omasta liitosta olisi loppunut se "kipinä". Kiintymys, yhteiset onnelliset hetket, lapset, koti, ystävät, suku... kaikki se merkitsee paljon. Surutyö ottaa aikaa, luopuminen ottaa aikaa.

Nyt mies on aloittanut uudestaan keskustelut vaimonsa kanssa siitä, että haluaa erota, koska liitto ei vain tyydytä häntä, eikä hän usko asioiden muuttuvan. Vaikka hän on nyt yrittänyt. Mies ei ole kertonut vaimolleen, että on tapaillut taas minua, eromme jälkeen. Hän haluaa nyt hoitaa asiat niin, että laittaa eron vireille, muuttaa pois ja alkaa sitten "virallisesti" rakentaa suhdetta kanssani. Hänen mielestään se on vaimolle "pehmeämpi" tapa, kuin se, että kertoisi meidän suhteen jatkuneen koko ajan. En itse tiedä, ehkä se sitten on niin. MInä en halua ottaa kantaa asiaan. Se on miehen valinta.

Pointtini on kai sitten se, että koskaan ei pidä mennä yleistämään, kukaan muu ei voi tietää, mistä todella on kyse, ja että vaikka kuinka olen kakkonen, niin pystyny kyllä ajattelemaan myös muita. Kun mies halusi tosissaan yrittää vaimonsa kanssa, astuin taakse, annoin hänelle tilla, annoin heille mahdollisuuden. En pitänyt mieheen yhteyttä. Kunnes hän sitten halusi minut takaisin. Ehkä joidenkin mielestä tein virheen jatkamalla suhdetta ennen kuin hän oli eronnut. Ehkä, mutta uskoin häneen ja rakkauteemme ja tulevaisuuteemme.

uskoluottamusrohkeus kirjoitti:

Sinun ja "elämä ottaa ja antaa" kirjoitukset ovat todella hyviä. Kiitos niistä. Ne myös odistavat sen, ettei oikeasti koskaan kannata yleistää ja vetää suoraviivaisia linjoja siitä, miten kukin "roolissaan" toimii; vaimo, kakkonen tai pettäjä. Vaimot eivät aiva vaan heitä miestä pihalle tai ole heittämättä, kakkoset eivät aina tee tahallaan vaimoille kiusaa tai pettäjät vain käytä hyväkseen tai elä kuolleessa liitossa. Asioilla on aina monenkirjavat värinsä.

Itse olen kakkonen ja minäkin olen virheitä tehnyt. delleen toimin monen mielestä tyhmästi, typerästi, itsekkäästi ja naivisti, kun jatkan suhdetta ukkomieheen ja luotan meidän tulevaisuuteen, josta mies minulle paljon puhuu. Mutta en ole empatiakyvytön enkä ikinä, ikinä ole halunnut hänen vaimolleen tai perheelleen pahaa. Tiedän, että myötävaikutan siihen olemalla suhteessa miehen kanssa, mutta mies on tehnyt sen valinnan, ryhtyä avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Sitä en tiedä, olisiko se joku muu, jos se en olisi minä. Uskon, että ei, mutta en voi tietää.

Mutta siihen asiaan, että osaan asettua vaimon näkökulmaan. Ymmärrän, miten pahalta petetyksi tuleminen tuntuu, miltä tuntuu yrittää sen jälkeen vielä uskoa ja luottaa, miltä tuntuu, kun mies johon on täysillä luottanut, vetää maton jalkojen alta. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan sellaista. Minun syntini on se, että annoin itseni tutustua paremmin tuohon mieheen vaikka tiesin, että hän tulee muuttamaan elämäni ja minä hänen. Olin silloin itsekin varattu, mutta erosin nopeasti; a) koska en halunnut loukata silloista miestäni enää pahemmin, b) koska todella rakastuin tähän ukkomieheen ja puhuimme yhteisestä tulevaisuudesta.

Yritin aluksi saada miehen kertomaan meidän suhteestamme, mutta hänellä oli aina syynsä olla kertomatta. Jälkeen päin ajateltuna, hän ei varmasti halunnut silloin meidän tulevaisuuttamme tarpeeksi tai jotain. Vaimo sai tietää ihan muuta kautta. Mies toivoi, että vaimonsa ottaisi eron, mutta vaimo ei ottanut. Ja minä en lähtenyt. Kukaan ei voi "pakottaa" ketään toista tekemään päätöstä, jota ei itse halua tehdä. Päätökset tulevat elämällä, ajan kanssa. Joskus siihen menee kauemmin, jotkut toimivat nopeammin. Me erosimme hetkeksi toisistamme, vain palataksemme takaisin. Rakkaus ei väistynyt, halu olla yhdessä vahvistui. Mutta vaimon kanssa miehellä on takana vuosikymmenien yhteinen elämä. Kun arki toimii, ei ole helppoa päästää siitä irti vaikka kuinka rakastaisi toista ja vaikka kuinka omasta liitosta olisi loppunut se "kipinä". Kiintymys, yhteiset onnelliset hetket, lapset, koti, ystävät, suku... kaikki se merkitsee paljon. Surutyö ottaa aikaa, luopuminen ottaa aikaa.

Nyt mies on aloittanut uudestaan keskustelut vaimonsa kanssa siitä, että haluaa erota, koska liitto ei vain tyydytä häntä, eikä hän usko asioiden muuttuvan. Vaikka hän on nyt yrittänyt. Mies ei ole kertonut vaimolleen, että on tapaillut taas minua, eromme jälkeen. Hän haluaa nyt hoitaa asiat niin, että laittaa eron vireille, muuttaa pois ja alkaa sitten "virallisesti" rakentaa suhdetta kanssani. Hänen mielestään se on vaimolle "pehmeämpi" tapa, kuin se, että kertoisi meidän suhteen jatkuneen koko ajan. En itse tiedä, ehkä se sitten on niin. MInä en halua ottaa kantaa asiaan. Se on miehen valinta.

Pointtini on kai sitten se, että koskaan ei pidä mennä yleistämään, kukaan muu ei voi tietää, mistä todella on kyse, ja että vaikka kuinka olen kakkonen, niin pystyny kyllä ajattelemaan myös muita. Kun mies halusi tosissaan yrittää vaimonsa kanssa, astuin taakse, annoin hänelle tilla, annoin heille mahdollisuuden. En pitänyt mieheen yhteyttä. Kunnes hän sitten halusi minut takaisin. Ehkä joidenkin mielestä tein virheen jatkamalla suhdetta ennen kuin hän oli eronnut. Ehkä, mutta uskoin häneen ja rakkauteemme ja tulevaisuuteemme.

Lue lisää

Rohkeaa ja suoraa puhetta. Kiitos sanoistasi.

jo elämää kokenut kirjoitti:

Rakastuminen ei kestä, mutta rakastaminen voi kestää. Toisen ihmisen kanssa se kestää kauemmin kuin toisen. Jos on takana pitkä suhde, ehkä pari, kolme vuosikymmentä ja menty teininä yhteen, ollaan keski-iässä aivan eri ihmisiä eivätkä toiveet ja tarpeet enää välttämättä kohtaa. Tällöin saatat kohdata ihmisen, joka sopiikin sinulle nykyistä puolisoasi paremmin "loppuelämän kumppaniksi".

Lue lisää

Niin, rakastaminen voi kestää ja aika usein se eronnut ja vaimonsa jättänytkin mies rakastaa koko loppuelämänsä myös sitä entistä vaimoaan.

Miten itselläsi? Oletko sä tehnyt päätöksesi vai vastako mietit haluatko sitä todella?

Mulla se tilanne, että miehellä lomamatkaa jäljellä vielä reilu viikko, melkein puolitoista. Toisinaan tuntuu, että päivät menee nopsaan enkä edes ajattele häntä, ja toisina päivinä, etenkin iltaisin, on aivan mieletön ikävä. Aluksi viestittelimme enemmän, kirjoitimme kaipauksesta yms. Sitten pidin neljän päivän hiljaisuuden, kunnes taas laitoin hänelle viestiä. En tiedä olisiko parempi olla loppuaika ihan hissukseen vai vaan avoimesti kirjoittaa ja kertoa hänelle tunteistaan? Aikuisiahan tässä ollaan, eikä pelata mitään teinien "kirjoitan sinulle vasta kun sinä olet kirjoittanut ensin minulle" -peliä.

Jännä asia on se, että hänellä/heillä on näitä reissuja ollut, mutta nyt olen ihan selkeästi paljon rauhallisempi. Ehkä siksi, että olen enemmän sinut itseni ja tilanteen kanssa, ehkä myös luotan meihin vahvemmin. En koe tarvetta hätääntyä. Olen ajatellut niin, että koska rakastamme toisiamme syvästi ja hänkin ennen matkalle lähtöään niin vahvasti puhui yhteisestä tulevaisuudesta ja muutoksista elämässään, katson nyt tämän rauhassa, enkä ennakoi. Jos hän minua tässä vedättää, niin se on sitten sen ajan murhe. Ja loppupeleissä, hänen menetyksensä, ei minun.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Miten itselläsi? Oletko sä tehnyt päätöksesi vai vastako mietit haluatko sitä todella?

Mulla se tilanne, että miehellä lomamatkaa jäljellä vielä reilu viikko, melkein puolitoista. Toisinaan tuntuu, että päivät menee nopsaan enkä edes ajattele häntä, ja toisina päivinä, etenkin iltaisin, on aivan mieletön ikävä. Aluksi viestittelimme enemmän, kirjoitimme kaipauksesta yms. Sitten pidin neljän päivän hiljaisuuden, kunnes taas laitoin hänelle viestiä. En tiedä olisiko parempi olla loppuaika ihan hissukseen vai vaan avoimesti kirjoittaa ja kertoa hänelle tunteistaan? Aikuisiahan tässä ollaan, eikä pelata mitään teinien "kirjoitan sinulle vasta kun sinä olet kirjoittanut ensin minulle" -peliä.

Jännä asia on se, että hänellä/heillä on näitä reissuja ollut, mutta nyt olen ihan selkeästi paljon rauhallisempi. Ehkä siksi, että olen enemmän sinut itseni ja tilanteen kanssa, ehkä myös luotan meihin vahvemmin. En koe tarvetta hätääntyä. Olen ajatellut niin, että koska rakastamme toisiamme syvästi ja hänkin ennen matkalle lähtöään niin vahvasti puhui yhteisestä tulevaisuudesta ja muutoksista elämässään, katson nyt tämän rauhassa, enkä ennakoi. Jos hän minua tässä vedättää, niin se on sitten sen ajan murhe. Ja loppupeleissä, hänen menetyksensä, ei minun.

Lue lisää

Miehellä on vielä 1½ viikkoa matkaa jäljellä vaimonsa kanssa. Älä häiritse heitä viestein. Hehän voivat parasta aikaa rakastella etelän tummassa, samettisessa yössä. Tämä ei ole taatusti heidän viimeinen matkansa, Kirjoituksista päätellen olet naivi. Varmasti kiltti ihminen, mutta itsekeskeinen.

mies ja sen vaimo kirjoitti:

Miehellä on vielä 1½ viikkoa matkaa jäljellä vaimonsa kanssa. Älä häiritse heitä viestein. Hehän voivat parasta aikaa rakastella etelän tummassa, samettisessa yössä. Tämä ei ole taatusti heidän viimeinen matkansa, Kirjoituksista päätellen olet naivi. Varmasti kiltti ihminen, mutta itsekeskeinen.

Lue lisää

Onko naivia rakastaa? Onko naivia luottaa? Onko naivia olla rohkea ja uskaltaa antautua suhteeseen?

Tiedän, että viittaatte nyt tässä siihen, että ko. nimimerkillä on suhde ukkomieheen, mutta minusta hänen toimintansa ei kuulosta naivilta. Minusta se kuulostaa siltä, että hän tietää ja tuntee, että kyseessä on tosirakkaus, aito rakkaus, joka on molemminpuolinen, ja siksi hän uskaltaa niin vahvasti luottaa siihen.

Puhun läheisestä kokemuksesta. Hyvällä ystävälläni oli pitkä suhde ukkomieheen. Tämä puhui eroavansa, mutta sen olevan vaikeaa. Meni vuosi ja toinenkin. Välillä ystäväni yritti ajatuksissaan jo ottaa etäsyyttä, mutta he uskoivat kuitenkin suhteeseensa. Toisin kuin minä tai kukaan muukaan heidän lähipiirissään. Mies kuitenkin erosi ja nyt ovat olleet onnellisesti naimsissakin jo yli viisi vuotta.

Älä siis varauksetta julista luottamusta, rohkeutta ja rakkautta naiviksi!

mies ja sen vaimo kirjoitti:

Miehellä on vielä 1½ viikkoa matkaa jäljellä vaimonsa kanssa. Älä häiritse heitä viestein. Hehän voivat parasta aikaa rakastella etelän tummassa, samettisessa yössä. Tämä ei ole taatusti heidän viimeinen matkansa, Kirjoituksista päätellen olet naivi. Varmasti kiltti ihminen, mutta itsekeskeinen.

Lue lisää

"Älä häiritse heitä viestein"... En häiritse heitä, rauhoitan miestä, joka pyysi minua kirjoittamaan. Miestä, joka murtui kyyneliin, kun ennen reissuun lähtöään sanoin, etten halua sen aikana kuulla hänestä enkä ilmoittaa itsestäni. Mies jätti vastaajaani viestin, jossa pyysi mun kuitenkin kirjoittavan hänelle, jotta kaipaus ja ikävä olisivat edes hieman helpommat kestää. Meidän suhteemme on alusta asti ollut hyvin intensiivinen, ja olemme yhteydessä monta kertaa päivässä. Tämän matkan aikana yhteydenpito on minun puoleltani ollut hyvin vähäistä ja tiedän sen olevan miehelle kova paikka. Tiedän, millaista on itse olla matkalla, vajonneena omiin ajatuksiin ja kaivata toista. Vaikka puolison kanssa onkin, niin ajatukset ja tunteet ovat toisaalla; kokemusta on, puolin ja toisin.

Naivi? Ehkä sitten olen. Mutta kuten joku tuossa jo sinulle vastasikin, jos on naivia uskaltaa ja luottaa, kunnes on aihetta toimia toisin, niin olen sitten naivi.

kukkamerikki kirjoitti:

Onko naivia rakastaa? Onko naivia luottaa? Onko naivia olla rohkea ja uskaltaa antautua suhteeseen?

Tiedän, että viittaatte nyt tässä siihen, että ko. nimimerkillä on suhde ukkomieheen, mutta minusta hänen toimintansa ei kuulosta naivilta. Minusta se kuulostaa siltä, että hän tietää ja tuntee, että kyseessä on tosirakkaus, aito rakkaus, joka on molemminpuolinen, ja siksi hän uskaltaa niin vahvasti luottaa siihen.

Puhun läheisestä kokemuksesta. Hyvällä ystävälläni oli pitkä suhde ukkomieheen. Tämä puhui eroavansa, mutta sen olevan vaikeaa. Meni vuosi ja toinenkin. Välillä ystäväni yritti ajatuksissaan jo ottaa etäsyyttä, mutta he uskoivat kuitenkin suhteeseensa. Toisin kuin minä tai kukaan muukaan heidän lähipiirissään. Mies kuitenkin erosi ja nyt ovat olleet onnellisesti naimsissakin jo yli viisi vuotta.

Älä siis varauksetta julista luottamusta, rohkeutta ja rakkautta naiviksi!

Lue lisää

Niin tämä on tätä naisten "rakkaus voittaa kaiken" ajattelua. Olisihan se ihanaa jos elämä menisi niin että kun vaan rakastaa niin sitten juoksennellaan käsi kädessä kukkapellossa koko loppu elämä. Valitettavasti rakkaus ei aina riitä. Tai kai se joillekin riittää koska tällä palstalla kirjoittelee sellasiakin naisia jotka ovat tyytyneet kakkosen osaan ihan pysyvästi ja heille se on ihan ok.Itse en kuulu heihin. Miksi ihmeessä tyytyisin sellaiseen.

Jos joku haluaa uskoa varauksetta ja rakastaa sillä riskillä että mies joskus viiden vuoden jälkeen yht äkkiä ilmoittaa ettei muuten nyt aiokaan erota ja tämä on ohi..eikä sitten katkeroidu tai ole vihainen että turhaa uskoi niin pitkään.. niin mikäs siinä. Voi käydä toisinkin mutta mitä pidempään odottaa sitä pienemmäksi mahdolisuus käy.

Lovely kirjoitti:

Niin tämä on tätä naisten "rakkaus voittaa kaiken" ajattelua. Olisihan se ihanaa jos elämä menisi niin että kun vaan rakastaa niin sitten juoksennellaan käsi kädessä kukkapellossa koko loppu elämä. Valitettavasti rakkaus ei aina riitä. Tai kai se joillekin riittää koska tällä palstalla kirjoittelee sellasiakin naisia jotka ovat tyytyneet kakkosen osaan ihan pysyvästi ja heille se on ihan ok.Itse en kuulu heihin. Miksi ihmeessä tyytyisin sellaiseen.

Jos joku haluaa uskoa varauksetta ja rakastaa sillä riskillä että mies joskus viiden vuoden jälkeen yht äkkiä ilmoittaa ettei muuten nyt aiokaan erota ja tämä on ohi..eikä sitten katkeroidu tai ole vihainen että turhaa uskoi niin pitkään.. niin mikäs siinä. Voi käydä toisinkin mutta mitä pidempään odottaa sitä pienemmäksi mahdolisuus käy.

Lue lisää

Ymmärrän ajatuksesi hyvin. On hassua, miten tällaisessa ajatukset menevät aaltoliiketta vaikka tunteet eivät muutukaan. Ensimmäisen puoli vuotta uskoin varauksetta. Sitten kakkosena olo alkoi ahdistaa, halusin enemmän ja turhautti, että mies kyllä puhui siitä ja antoi lupausta tulevasta, muttei kuitenkaan tehnyt mitään konkreettista, tai ainakaan sitä ratkaisevaa askelta. Silti elin ja kipuilin sitä vaihetta useamman kuukauden. Kunnes mies sanoi, ettei enää näin. Hän halusi vielä yrittää avioliitossaan ja pitää ehjän kodin. Jälkeen päin hän sanoi minulle, ettei vaan kestänyt enää sitä ajatusta siitä, miten paljon kaikkea ikävää ero toisi tullessaan. Että vaikka näki kaikki mahdollisuudet ja uskoi meihin, niin kipu ja ahdistus tuntuivat liian suurilta.

No, sitten kuukauden päästä palasimme kuitenkin "yhteen", mutta eri lähtökohdista. Sanoin miehelle, että enää en lähde tähän olemaan kakkonen vaan odotan tämän johtavan yhteiseen tulevaisuuteen, askel kerrallaan. Emme enää puhuneet muuttavamme yhteen samantien tms. vaan että etenisimme askel kerrallaan. Ensimmäiset kuukaudet minun oli todella vaikeaa luottaa miehen sanoihin tai tekoihin vaikka hän yritti sitä kaikin voimin. Että voisin ja uskaltaisin luottaa. Kun sanoin, etten jaksa näin, hän auttoi minut siitä yli sanoen, että hän kyllä uskoo ja luottaa meihin, että se ei katoa.

Nyt olemme menneet yli monta vaihetta ja ensimmäisen keran kaikkien tunnemyrskyjen jälkeen oloni on rauhallinen, oikeasti. Luotan meihin, en koe tarvetta jatkuvasti hakea siihen pönkitystä mieheltä, että kaipaathan, rakastathan? Kumpikin meistä on sen toiminnallaan osoittanut, että tosissaan tässä ollaan ja jos tämä olisi mennäkseen ohi, se olisi jo mennyt. Rakkautemme on vain syventynyt. Mutta kyse ei ole pelkästään rakkaudesta vaan siitä, millaista on olla yhdessä, minkälaiseksi tunnemme itsemme, kun olemme yhdessä. Ehkä rauhani tulee siitä.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta nyt oloni on rauhallinen aj luottavainen. Odotan miehen paluuta matkaltaan, jotta voimme olla taas yhdessä. Olen hänen tukenaan ja rinnallaan, jos hän haluaa kulkea ja elää kanssani. Jos ei, niin se on sitten eri asia, mutta jotenkin vaan tunnen, että olemme menneet jo siitä vaiheesta ohitse.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

"Älä häiritse heitä viestein"... En häiritse heitä, rauhoitan miestä, joka pyysi minua kirjoittamaan. Miestä, joka murtui kyyneliin, kun ennen reissuun lähtöään sanoin, etten halua sen aikana kuulla hänestä enkä ilmoittaa itsestäni. Mies jätti vastaajaani viestin, jossa pyysi mun kuitenkin kirjoittavan hänelle, jotta kaipaus ja ikävä olisivat edes hieman helpommat kestää. Meidän suhteemme on alusta asti ollut hyvin intensiivinen, ja olemme yhteydessä monta kertaa päivässä. Tämän matkan aikana yhteydenpito on minun puoleltani ollut hyvin vähäistä ja tiedän sen olevan miehelle kova paikka. Tiedän, millaista on itse olla matkalla, vajonneena omiin ajatuksiin ja kaivata toista. Vaikka puolison kanssa onkin, niin ajatukset ja tunteet ovat toisaalla; kokemusta on, puolin ja toisin.

Naivi? Ehkä sitten olen. Mutta kuten joku tuossa jo sinulle vastasikin, jos on naivia uskaltaa ja luottaa, kunnes on aihetta toimia toisin, niin olen sitten naivi.

Lue lisää

Samaa mieltä. Naiviuden ja itsekeskeisyyden lisäksi olet röyhkeä. Anna avioparin olla matkallaan rauhassa. Toivoisitko sinä, jos olisit miehesi kanssa matkalla jonkun sivullisen viestittelevän. He ovat aviopari, he ovat nyt yhdessä matkalla. Jos tulevaisuudessa olet tuon miehen kanssa matkalla, on ex varmasti niin sivistynyt että ei häiritse teitä.

naivi ja itsekäs kirjoitti:

Samaa mieltä. Naiviuden ja itsekeskeisyyden lisäksi olet röyhkeä. Anna avioparin olla matkallaan rauhassa. Toivoisitko sinä, jos olisit miehesi kanssa matkalla jonkun sivullisen viestittelevän. He ovat aviopari, he ovat nyt yhdessä matkalla. Jos tulevaisuudessa olet tuon miehen kanssa matkalla, on ex varmasti niin sivistynyt että ei häiritse teitä.

Lue lisää

Voit olla aivan rauhassa tuota mieltä, sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Tiedät kuitenkin vain pienen osan koko tarinaa. Mies ei pistä pahakseen, että kirjoitan hänelle, ennemminkin juuri pahoitteli sitä, etten ole kirjoittanut enempää. Olemme tottuneet näkemään lähes joka päivä ja viestittelemään sekä soittelemaan useita kertoja päivässä, joten muutos on näiden viikkojen aikana melkoinen.

Silloin kun olin vielä naimsissa, todellakin toivoin lomamatkallani, että mies on yhteydessä, ja olimmekin, tiiviisti. "Sivullinen" en koe olevani, vaikka ymmärrän, miksi sinä, ja moni muukin, näkee sen niin. Juuri äsken puhuimme puhelimessa. Mies soitti ja kertoi, miten paljon kaipaa ja odottaa sitä, että pääsee takaisin luokseni, jotta saamme asiat eteenpäin. Ei ole helppoa olla erossa ihmisestä jota rakastaa.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Voit olla aivan rauhassa tuota mieltä, sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Tiedät kuitenkin vain pienen osan koko tarinaa. Mies ei pistä pahakseen, että kirjoitan hänelle, ennemminkin juuri pahoitteli sitä, etten ole kirjoittanut enempää. Olemme tottuneet näkemään lähes joka päivä ja viestittelemään sekä soittelemaan useita kertoja päivässä, joten muutos on näiden viikkojen aikana melkoinen.

Silloin kun olin vielä naimsissa, todellakin toivoin lomamatkallani, että mies on yhteydessä, ja olimmekin, tiiviisti. "Sivullinen" en koe olevani, vaikka ymmärrän, miksi sinä, ja moni muukin, näkee sen niin. Juuri äsken puhuimme puhelimessa. Mies soitti ja kertoi, miten paljon kaipaa ja odottaa sitä, että pääsee takaisin luokseni, jotta saamme asiat eteenpäin. Ei ole helppoa olla erossa ihmisestä jota rakastaa.

Lue lisää

Eiväthän tätä palstaa lukevat vaimot koskaan haluaisi uskoa, että esimerkiksi heidän uskolliseksi kuvittelemallaan puolisolla olisi toinen. Ja vaikka olisikin, niin eihän se puoliso ole kakkosen suuntaan aktiivinen vaan toisin päin. Ja herran jestas, eihän se mies nyt yhteiseltä lomamatkalta ainakaan sille toiselle soittelisi tai viestittelisi?!?

Avatkaa silmät! Jos yhteisellä lomamatkalla ei ala romantiikka kukoistamaan niin ei sitten koskaan! Kokemuksesta sanon, että sinun "ukkomiehesi" liitto tuntuu todellakin olevan kuopattu ja kauan sitten, mutta sen myöntäminen vaan ottaa kummaltakin puolisolta aikaa. Yhteiselle lomamatkallekin piti lähteä, kuns ellainen on joskus "aikojen alussa" varattu, vaikka kumpikaan ei varmasti sinne olisi toistensa kanssa halunnut lähteä! Mies ei itkisi sinulle puhelimessa kaipaustaan, jos olisi vaimonsa kanssa "lemmenlomalla". Vai miten on, jos laitat itsesi samaan tilanteeseen?? Olet onnellisesti parisuhteessa, niin itkisitkö kaipaustasi lomalta silloin jollekin kotimaassa olevalle?! Niin, et itkisi, vaan viettäisit lomaa sen puolisosi kanssa. Mutta kun olet siellä hänen kanssaan vain fyysisesti.

mies ja sen vaimo kirjoitti:

Miehellä on vielä 1½ viikkoa matkaa jäljellä vaimonsa kanssa. Älä häiritse heitä viestein. Hehän voivat parasta aikaa rakastella etelän tummassa, samettisessa yössä. Tämä ei ole taatusti heidän viimeinen matkansa, Kirjoituksista päätellen olet naivi. Varmasti kiltti ihminen, mutta itsekeskeinen.

Lue lisää

"rakastella etelän tummassa samettisessa yössä..." Blaablaablaa... taas yksi petetty vaimo yrittää uhitella kakkosta luovuttamaan vaikka kaikesta huomaa, että mies on jo valinnut kakkosen! Se mitään vaimon kanssa siellä rakastele, tai jos tekeekin niin, niin se on "vain seksiä", kuten vaimot haluavat asian toiseen suuntaan nähdä. Vain seksiä samalla kun ajattelee ja kaipaa rakastamaansa kakkosta.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Voit olla aivan rauhassa tuota mieltä, sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Tiedät kuitenkin vain pienen osan koko tarinaa. Mies ei pistä pahakseen, että kirjoitan hänelle, ennemminkin juuri pahoitteli sitä, etten ole kirjoittanut enempää. Olemme tottuneet näkemään lähes joka päivä ja viestittelemään sekä soittelemaan useita kertoja päivässä, joten muutos on näiden viikkojen aikana melkoinen.

Silloin kun olin vielä naimsissa, todellakin toivoin lomamatkallani, että mies on yhteydessä, ja olimmekin, tiiviisti. "Sivullinen" en koe olevani, vaikka ymmärrän, miksi sinä, ja moni muukin, näkee sen niin. Juuri äsken puhuimme puhelimessa. Mies soitti ja kertoi, miten paljon kaipaa ja odottaa sitä, että pääsee takaisin luokseni, jotta saamme asiat eteenpäin. Ei ole helppoa olla erossa ihmisestä jota rakastaa.

Lue lisää

Olen kyllä samaa mieltä siitä että kyllä mies voi olla ties millä lomamatkoilla perheensä kanssa ihan pelkästä velvollisuudentunnosta. Vaikka tunteet ja rakkaus olisivat muualla. Tai rakkaus omia lapsia kohtaan voi mennä kaiken yli vaikka tunteet puolisoon olisivatkin väljäntyneet. Olisin silti huolestuneepi jos ovat matkalla kahdestaan ilman lapsia, tosin silloinkin voi olla siellä pelkästä velvollisuudesta. Ja mies voi silti välittää vaimostaan eikä halua loukata vaikkei enää rakasta kuin puolisoa rakastetaan. Siltikin olen sitä mieltä että AIVAN SAMA se syy miksi mies on siellä, niin kauan kun mies pysyy vaimonsa kanssa eikä kakkosen kanssa niin kakkosen ja miehen suuri rakkaus on ihan yhtä tyhjän kanssa.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Ymmärrän ajatuksesi hyvin. On hassua, miten tällaisessa ajatukset menevät aaltoliiketta vaikka tunteet eivät muutukaan. Ensimmäisen puoli vuotta uskoin varauksetta. Sitten kakkosena olo alkoi ahdistaa, halusin enemmän ja turhautti, että mies kyllä puhui siitä ja antoi lupausta tulevasta, muttei kuitenkaan tehnyt mitään konkreettista, tai ainakaan sitä ratkaisevaa askelta. Silti elin ja kipuilin sitä vaihetta useamman kuukauden. Kunnes mies sanoi, ettei enää näin. Hän halusi vielä yrittää avioliitossaan ja pitää ehjän kodin. Jälkeen päin hän sanoi minulle, ettei vaan kestänyt enää sitä ajatusta siitä, miten paljon kaikkea ikävää ero toisi tullessaan. Että vaikka näki kaikki mahdollisuudet ja uskoi meihin, niin kipu ja ahdistus tuntuivat liian suurilta.

No, sitten kuukauden päästä palasimme kuitenkin "yhteen", mutta eri lähtökohdista. Sanoin miehelle, että enää en lähde tähän olemaan kakkonen vaan odotan tämän johtavan yhteiseen tulevaisuuteen, askel kerrallaan. Emme enää puhuneet muuttavamme yhteen samantien tms. vaan että etenisimme askel kerrallaan. Ensimmäiset kuukaudet minun oli todella vaikeaa luottaa miehen sanoihin tai tekoihin vaikka hän yritti sitä kaikin voimin. Että voisin ja uskaltaisin luottaa. Kun sanoin, etten jaksa näin, hän auttoi minut siitä yli sanoen, että hän kyllä uskoo ja luottaa meihin, että se ei katoa.

Nyt olemme menneet yli monta vaihetta ja ensimmäisen keran kaikkien tunnemyrskyjen jälkeen oloni on rauhallinen, oikeasti. Luotan meihin, en koe tarvetta jatkuvasti hakea siihen pönkitystä mieheltä, että kaipaathan, rakastathan? Kumpikin meistä on sen toiminnallaan osoittanut, että tosissaan tässä ollaan ja jos tämä olisi mennäkseen ohi, se olisi jo mennyt. Rakkautemme on vain syventynyt. Mutta kyse ei ole pelkästään rakkaudesta vaan siitä, millaista on olla yhdessä, minkälaiseksi tunnemme itsemme, kun olemme yhdessä. Ehkä rauhani tulee siitä.

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta nyt oloni on rauhallinen aj luottavainen. Odotan miehen paluuta matkaltaan, jotta voimme olla taas yhdessä. Olen hänen tukenaan ja rinnallaan, jos hän haluaa kulkea ja elää kanssani. Jos ei, niin se on sitten eri asia, mutta jotenkin vaan tunnen, että olemme menneet jo siitä vaiheesta ohitse.

Lue lisää

Ymmärrän kyllä että haluat vielä yrittää, nämähän ovat aina henkilökohtaisia asioita, että milloin kenelläkin se raja tulee vastaan vai tuleeko ollenkaan. Sen tietää vain itse. Sanot että mies on toiminnallaan osoittanut olevansa tosissaan suhteesi.. pakko sanoa että miehesi on kyllä mielestäni toiminnallaan myös osoittanut ettei ole valmis jättämään puolisoaan..vaikka on puhunut mitä. Voisin itsekin ajatella tilanteessani kuten sinä mutta olen eri mieltä että mies ei ole osoittanut YHTÄÄN MITÄÄN ellei ole jättänyt entistä elämää taakseen. Vain sillä on merkitystä.

Mutta kerro ihmeessä jos tilanne muuttuu välillänne, olisihan se kiva kuulla vaihteeksi hyviäkin uutisia että jotkut onnistuu :)

Lovely kirjoitti:

Ymmärrän kyllä että haluat vielä yrittää, nämähän ovat aina henkilökohtaisia asioita, että milloin kenelläkin se raja tulee vastaan vai tuleeko ollenkaan. Sen tietää vain itse. Sanot että mies on toiminnallaan osoittanut olevansa tosissaan suhteesi.. pakko sanoa että miehesi on kyllä mielestäni toiminnallaan myös osoittanut ettei ole valmis jättämään puolisoaan..vaikka on puhunut mitä. Voisin itsekin ajatella tilanteessani kuten sinä mutta olen eri mieltä että mies ei ole osoittanut YHTÄÄN MITÄÄN ellei ole jättänyt entistä elämää taakseen. Vain sillä on merkitystä.

Mutta kerro ihmeessä jos tilanne muuttuu välillänne, olisihan se kiva kuulla vaihteeksi hyviäkin uutisia että jotkut onnistuu :)

Lue lisää

Mies soitti mulle tänään reissultaan. Oli sanonut vaimolleen haluavansa erota. Sanoi, että oli tiennyt jo ennen matkalle lähtöä, että ero on päivän selvä, mutta koki silti helpommaksi lähteä. Kertoi, että koko loma on mennyt ihan omissa ajatuksissa, ja tulevaa miettien. Lopulta hänen oli vaan pakko ottaa asia puheeksi vaimon kanssa, koska ei halunnut enää satuttaa minua.

On vaikea pukea omaa oloa sanoiksi, on oikeastaan vain paljon tunteita. Ihanaa saada mies sieltä muutaman päivän päästä kotiin. MIes sanoi minulle olevansa niin onnellinen minusta ja siitä, että olen kaikesta huolimatta jaksanut uskoa meihin ja kärsivällisesti ollut hänen rinnallaan vaikka ratkaisujen tekeminen on ottanut aikaa. Tiedän, että vaikka mun uskoni yhteiseen tulevaisuuteen, siis oikeasti sen realisoitumiseen, oli hetkittäin koetuksella, mies ei koskaan menettänyt uskoaan siihen. Mutta kun kerran tulee vastaan jotain, joka oikeaati menee todella syvälle, sen vaan tietää ja se ei mene ohi. Onnellisena kohti tulevaa kesää!

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Mies soitti mulle tänään reissultaan. Oli sanonut vaimolleen haluavansa erota. Sanoi, että oli tiennyt jo ennen matkalle lähtöä, että ero on päivän selvä, mutta koki silti helpommaksi lähteä. Kertoi, että koko loma on mennyt ihan omissa ajatuksissa, ja tulevaa miettien. Lopulta hänen oli vaan pakko ottaa asia puheeksi vaimon kanssa, koska ei halunnut enää satuttaa minua.

On vaikea pukea omaa oloa sanoiksi, on oikeastaan vain paljon tunteita. Ihanaa saada mies sieltä muutaman päivän päästä kotiin. MIes sanoi minulle olevansa niin onnellinen minusta ja siitä, että olen kaikesta huolimatta jaksanut uskoa meihin ja kärsivällisesti ollut hänen rinnallaan vaikka ratkaisujen tekeminen on ottanut aikaa. Tiedän, että vaikka mun uskoni yhteiseen tulevaisuuteen, siis oikeasti sen realisoitumiseen, oli hetkittäin koetuksella, mies ei koskaan menettänyt uskoaan siihen. Mutta kun kerran tulee vastaan jotain, joka oikeaati menee todella syvälle, sen vaan tietää ja se ei mene ohi. Onnellisena kohti tulevaa kesää!

Lue lisää

Onnittelut! Olen oikeasti onnellinen puolestanne jos saatte asiat selvittyä ja tuskainen tilanne loppuu vihdoin. Kiva että jotkut onnistuukin, itsellä on ollut kyllä vaikea myös uskoa että noinkin voin käydä.

Päivittelehän tänne kuulumisia jatkossakin olisi tosi kiva kuulla miten nyt yhteiselonne jatkuu ja mitä sitä sitten tuntee kun se ahdistus loppuu..

Minullakin mies pitää yhä hanakasti yhteyttä mutta pysyn kyllä yhä kannassani

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

Mies soitti mulle tänään reissultaan. Oli sanonut vaimolleen haluavansa erota. Sanoi, että oli tiennyt jo ennen matkalle lähtöä, että ero on päivän selvä, mutta koki silti helpommaksi lähteä. Kertoi, että koko loma on mennyt ihan omissa ajatuksissa, ja tulevaa miettien. Lopulta hänen oli vaan pakko ottaa asia puheeksi vaimon kanssa, koska ei halunnut enää satuttaa minua.

On vaikea pukea omaa oloa sanoiksi, on oikeastaan vain paljon tunteita. Ihanaa saada mies sieltä muutaman päivän päästä kotiin. MIes sanoi minulle olevansa niin onnellinen minusta ja siitä, että olen kaikesta huolimatta jaksanut uskoa meihin ja kärsivällisesti ollut hänen rinnallaan vaikka ratkaisujen tekeminen on ottanut aikaa. Tiedän, että vaikka mun uskoni yhteiseen tulevaisuuteen, siis oikeasti sen realisoitumiseen, oli hetkittäin koetuksella, mies ei koskaan menettänyt uskoaan siihen. Mutta kun kerran tulee vastaan jotain, joka oikeaati menee todella syvälle, sen vaan tietää ja se ei mene ohi. Onnellisena kohti tulevaa kesää!

Lue lisää

Upea kuulla noin hyviä uutisia. Minäkin haluan kuulla jatkossakin miten menette eteenpäin. Näinkin voi käydä ja monelle käykin hyvin. Ehkä kuitenkin valtaosassa kakkonen joutuu huomaamaan jäävänsä kakkoseksi, mies ei pysty irrottautumaan vaimostaan/perheestään. MInun tapauksessani se on velvollisuudentunto ja rakkaus lapsiin, minkä yli ei mene kukaan. Ja koska ei voisi kuvitella ettei olisi joka päivä läsnä lastensa elämässä, ei pysty eroamaan.

Tuskin minun miehelläni on muutenkaan kovin huonosti asiat kotona. Luulen, että arki sujuu hyvin, mutta läheisyyttä ja romanttista rakkautta ei ehkä tai ainakaan tarpeeksi. Sen huomaan kyllä selvästi ja tunnen myös että tällä miehellä on syviä tunteita minua kohtaan. Kuten minullakin häntä.

En tiedä mitä tekisin, tuntuu että rakkauteni on tässä. Ehken vain ole vielä valmis luopumaan. Mieluummin kiusaan itseäni.

Niinsurullinenjaväsy kirjoitti:

Upea kuulla noin hyviä uutisia. Minäkin haluan kuulla jatkossakin miten menette eteenpäin. Näinkin voi käydä ja monelle käykin hyvin. Ehkä kuitenkin valtaosassa kakkonen joutuu huomaamaan jäävänsä kakkoseksi, mies ei pysty irrottautumaan vaimostaan/perheestään. MInun tapauksessani se on velvollisuudentunto ja rakkaus lapsiin, minkä yli ei mene kukaan. Ja koska ei voisi kuvitella ettei olisi joka päivä läsnä lastensa elämässä, ei pysty eroamaan.

Tuskin minun miehelläni on muutenkaan kovin huonosti asiat kotona. Luulen, että arki sujuu hyvin, mutta läheisyyttä ja romanttista rakkautta ei ehkä tai ainakaan tarpeeksi. Sen huomaan kyllä selvästi ja tunnen myös että tällä miehellä on syviä tunteita minua kohtaan. Kuten minullakin häntä.

En tiedä mitä tekisin, tuntuu että rakkauteni on tässä. Ehken vain ole vielä valmis luopumaan. Mieluummin kiusaan itseäni.

Lue lisää

Niinsurullinenjaväsy - ovatko "miehesi" lapset vielä pieniä? Tämän minun harhailijan lapset ovat pieniä ja ero siksi todella vaikeaa. Tosin heillä on asunto yhä myynnissä joten voisin takertua siihen ja odottaa siihen asti.. mutta en kyllä halua nyt alkaa uskoa taas kun olen jo näin pitkälle päässyt..

Lovely kirjoitti:

Onnittelut! Olen oikeasti onnellinen puolestanne jos saatte asiat selvittyä ja tuskainen tilanne loppuu vihdoin. Kiva että jotkut onnistuukin, itsellä on ollut kyllä vaikea myös uskoa että noinkin voin käydä.

Päivittelehän tänne kuulumisia jatkossakin olisi tosi kiva kuulla miten nyt yhteiselonne jatkuu ja mitä sitä sitten tuntee kun se ahdistus loppuu..

Minullakin mies pitää yhä hanakasti yhteyttä mutta pysyn kyllä yhä kannassani

Lue lisää

Hullu ajatus. Nämä nimimerkit Lovely ja Aurinkoinenkukkanen ovat sama henkilö. Tämäpä kertoisi palstan kirjoittijista ja tasosta. Mielikuvitusta nämä stoorit.

Lovely kirjoitti:

Niinsurullinenjaväsy - ovatko "miehesi" lapset vielä pieniä? Tämän minun harhailijan lapset ovat pieniä ja ero siksi todella vaikeaa. Tosin heillä on asunto yhä myynnissä joten voisin takertua siihen ja odottaa siihen asti.. mutta en kyllä halua nyt alkaa uskoa taas kun olen jo näin pitkälle päässyt..

Lue lisää

Ovat alakouluikäisiä eli aika pieniä. Tuntuu vain, ettei hän tahdo uskoa rakkauteen, on pettynyt siinä useamman kerran eikä siksi ole myöskään valmis riskeeraamaan suhdettaan lapsiinsa. Ymmärän jotenkin täysin ja uskon häntä.

Minun olisi aika päästää irti hänestä.

Reginaosastoa kirjoitti:

Hullu ajatus. Nämä nimimerkit Lovely ja Aurinkoinenkukkanen ovat sama henkilö. Tämäpä kertoisi palstan kirjoittijista ja tasosta. Mielikuvitusta nämä stoorit.

voi herranen aika no ei todellakaan olla.. miten tän nyt voisin edes todistaa mutta minä olen ihan yksinäni minä? mielestäni tämä todistaa vaan sen että on paljon ihmisiä samassa tilanteessa

Lovely kirjoitti:

voi herranen aika no ei todellakaan olla.. miten tän nyt voisin edes todistaa mutta minä olen ihan yksinäni minä? mielestäni tämä todistaa vaan sen että on paljon ihmisiä samassa tilanteessa

Lue lisää

Todella surullista mielestäni, siis se, miten paljon ihmisiä on samassa tilanteessa. Sitä ei todellakaan osannut edes kuvitella, miten yleistä tällainen todella on, ennen ku itse eli sitä.

Hieno homma, pysy nyt lujana. Peru tapaaminen. Tässä tulee oikein iloiseksi sinun puolestasi. Olen itse ollut joskus koukussa varattuun mieheen ja tiedän, miten vaikeaa voi olla päästä eroon.

Hyvää kesää!

happy future kirjoitti:

Hieno homma, pysy nyt lujana. Peru tapaaminen. Tässä tulee oikein iloiseksi sinun puolestasi. Olen itse ollut joskus koukussa varattuun mieheen ja tiedän, miten vaikeaa voi olla päästä eroon.

Hyvää kesää!

Lue lisää

Ei ole helppoa mutta toisaalta tuntuu kyllä nyt paremmalle kun aikoihin..tiedän tekeväni oikein enkä todellakaan usko että "pilaan" mitään. Aluksi mietin että mitä jos kävelen onneni ohi jos en jaksa odottaa. Mutta tässä vaiheessa en enää usko että voitan odottelulla mitään.

Voi kauhea, 20 v. varatulle miehelle. Miten surullista. Kyselin aika vasta yhdeltä tutulta eräästä naisesta, joka on varmaan nyt jo eläkeiässä. Hän oli tosi kaunis nuorena ja upea työura. Jostain syystä hänellä ei ollut aviomiestä. Tuttuni arveli, että tuolla naisella oli ollut varattu mies jossakin vaiheessa elämäänsä. Tulee surullinen olo. Kaikilla pitäisi olla vierellä se oikea rakkaus. Naisten pitäisi arvostaa itseään niin paljon, ettei anna elämästään mitään varatulle miehelle. He eivät ansaitse ihanaa vapaata naista.

jokaiselle onnea kirjoitti:

Voi kauhea, 20 v. varatulle miehelle. Miten surullista. Kyselin aika vasta yhdeltä tutulta eräästä naisesta, joka on varmaan nyt jo eläkeiässä. Hän oli tosi kaunis nuorena ja upea työura. Jostain syystä hänellä ei ollut aviomiestä. Tuttuni arveli, että tuolla naisella oli ollut varattu mies jossakin vaiheessa elämäänsä. Tulee surullinen olo. Kaikilla pitäisi olla vierellä se oikea rakkaus. Naisten pitäisi arvostaa itseään niin paljon, ettei anna elämästään mitään varatulle miehelle. He eivät ansaitse ihanaa vapaata naista.

Lue lisää

Juuri näin. Niin surullista.. en millään usko että se on oikeasti kenenkään toive olla jakamatta tätä elämää toisen kanssa. Avoimesti, rehellisesti ja tasapainoisesti. Olen juuri lentokentällä toisessa maassa palaamassa työmatkalta kotiin ja luokseni käveli tuntematon mies joka halusi vaan tulla sanomaan että olen todella kaunis. Miehen sormessa vihkisormus eikä hän muuta tehnyt kun sanoi tämän ja käveli pois :) Ja hyvä niin.

jokaiselle onnea kirjoitti:

Voi kauhea, 20 v. varatulle miehelle. Miten surullista. Kyselin aika vasta yhdeltä tutulta eräästä naisesta, joka on varmaan nyt jo eläkeiässä. Hän oli tosi kaunis nuorena ja upea työura. Jostain syystä hänellä ei ollut aviomiestä. Tuttuni arveli, että tuolla naisella oli ollut varattu mies jossakin vaiheessa elämäänsä. Tulee surullinen olo. Kaikilla pitäisi olla vierellä se oikea rakkaus. Naisten pitäisi arvostaa itseään niin paljon, ettei anna elämästään mitään varatulle miehelle. He eivät ansaitse ihanaa vapaata naista.

Lue lisää

Juuri näin. Niin surullista.. en millään usko että se on oikeasti kenenkään toive olla jakamatta tätä elämää toisen kanssa. Avoimesti, rehellisesti ja tasapainoisesti. Olen juuri lentokentällä toisessa maassa palaamassa työmatkalta kotiin ja luokseni käveli tuntematon mies joka halusi vaan tulla sanomaan että olen todella kaunis. Miehen sormessa vihkisormus eikä hän muuta tehnyt kun sanoi tämän ja käveli pois :) Ja hyvä niin.

Lovely kirjoitti:

Juuri näin. Niin surullista.. en millään usko että se on oikeasti kenenkään toive olla jakamatta tätä elämää toisen kanssa. Avoimesti, rehellisesti ja tasapainoisesti. Olen juuri lentokentällä toisessa maassa palaamassa työmatkalta kotiin ja luokseni käveli tuntematon mies joka halusi vaan tulla sanomaan että olen todella kaunis. Miehen sormessa vihkisormus eikä hän muuta tehnyt kun sanoi tämän ja käveli pois :) Ja hyvä niin.

Lue lisää

Mies toi sinulle hienon viestin. Aivan kuin enkeli tähän hetkeen tuomaan viestin hyvästä tulevaisuudesta rakastavassa suhteessa.

onnea kaikille kirjoitti:

Mies toi sinulle hienon viestin. Aivan kuin enkeli tähän hetkeen tuomaan viestin hyvästä tulevaisuudesta rakastavassa suhteessa.

Eikö? Tuli hyvä mieli :) P.S Pahoittelut että ed viesti tuli kahteen kertaan , lähettelen näitä kännystä ja yhteys pätkii...

Toi on kyllä hurjaa. En oikeasti tiedä, kumpi olisi pahempi tai parempi; olla autuaan tietämätön siitä, miten paljon uskottomuutta on ympärillä, kuinka valtavan manipulatiivisesti ja törkeästi pettäjät voivat toimia. Vai tietää se kaikki ja miettiä, voiko oikeasti koskaan löytää miestä, joka ei pettäisi?! No, menneeseen ei ole paluuta. Vielä pari vuotta sitten en ollut kohdannut uskottomuutta, en seurustellut ukkomiehen kanssa vaan olin naimisissa enkä ajatellut uskottomuuden ikinä koskettavan minua millään tavalla. Silloin en myöskään vielä tiennyt, miten valtavan paljon sellaista oikeasti tapahtuu, ja tosiaan kuinka hirvittävän törkeää.

Nyt on totuuden kanssa elettävä. On uskallettava ottaa ja luottaa, "kunnes toisin todistetaan", mutta sitäkään ei pidä odottaa, että toinen kuitenkin jossain vaiheessa pettää, mutta olen tässä onnellinen siihen asti... Ei niinkään voi elää. Mutta miten karistaa se pelko ja epävarmuus persuksista, kun tietää, miten niin moni mies kuitenkin voi toimia?!? Mihin voi luottaa?? Sanojen ja tekojen samansuuntaisuuteen?? Mutta vaimoke, sinun kertomasi osoittaa, että mies voi olla kotona ihana ja hellä ja hemmotteleva ja rakastella ja luvata maat ja taivaat, mutta silti mennä tyyliin samana iltana toisen luo ja toimia hänen kanssaan täysin samoin!! Hyi helskutti!!!

En halua kyynistyä, en halua menettää uskoani aitoon rakkauteen tai siihen, että on myös paljon miehiä, jotka eivät toimi noin, mutta ei se helppoa ole kaiken tämän jälkeen. Tuskin kovin moni näistä törkeäyksiä tekevistä miehistä vielä naimisiin mennessään ajatteli joskus toimivansa kuten nyt toimii!!! Pistää miettimään...

Niin lähteä vaimonsa luo, mitähän vaimo nyt ajattelee kun on saanut tietoonsa kaiken.
Voithan sitä kysyä niin olet valmistautunut sitten muutaman vuoden päästä itse samassa tilanteessa olevana kun mies on uuden kakkosen löytänyt.
Sanoo kakkonen jolle on käynyt aivan samoin jalanjäljin kuin sinulle.

sinulle aurinkoinenkukkanen. tässä erään odottelijan tarina..tämä nainen jätti perheensä tämän miehen vuoksi 4 vuotta sitten. jossakin kohtaa tämä mies myös erosi vaimostaan ja muutti omilleen..vai kuinkas sitten kävikään. lue alta. sinuna en vielä paljon uskaltaisi tuulettaa tossa kohtaa

http://onplanetsola.blogspot.fi/2012/06/syy-ja-seuraus.html

helluntaihela kirjoitti:

Niin lähteä vaimonsa luo, mitähän vaimo nyt ajattelee kun on saanut tietoonsa kaiken.
Voithan sitä kysyä niin olet valmistautunut sitten muutaman vuoden päästä itse samassa tilanteessa olevana kun mies on uuden kakkosen löytänyt.
Sanoo kakkonen jolle on käynyt aivan samoin jalanjäljin kuin sinulle.

Lue lisää

Ja taas pettyneet ja kyyniset eivät voi hyväksyä sitä, että jotkut onnistuvat ovat onnellisia. Mistäköhän johtuu, että notkutte täällä kyynisinä?? Hmm, jos asenne on tuo, niin on aika vaikeaa saavuttaa onnellisuutta.

pirjoliisapirjo kirjoitti:

sinulle aurinkoinenkukkanen. tässä erään odottelijan tarina..tämä nainen jätti perheensä tämän miehen vuoksi 4 vuotta sitten. jossakin kohtaa tämä mies myös erosi vaimostaan ja muutti omilleen..vai kuinkas sitten kävikään. lue alta. sinuna en vielä paljon uskaltaisi tuulettaa tossa kohtaa

http://onplanetsola.blogspot.fi/2012/06/syy-ja-seuraus.html

Lue lisää

En mä tässä ole mitään tuulettelemassa. Tajuan kyllä elämän realiteetit, mutta olen myös uskaltanut antaa tilaa tunteilleni ja uskoa niihin. Jos en olisi tehnyt niin, meillä ei olisi sitä, mitä meillä on. Olemme tavoitelleet ja rakentaneet pitkään tätä, missä nyt olemme. Ja silti kaikki on vielä hyvin alussa. Uskomme, että tämä kestää, ja olemme valmiita tekemään töitä suhteemme eteen. Kun on kerran eronnut, tietää mitä haluaa ja mitä ei. Miten voi ainakin yrittää tehdä parhaansa ja ehkä välttää parisuhteen suurimmat sudenkuopat.

Ennen kaikkea olemme ehdottoman helpottuneita, että ristiriidat ovat tiessään. Ei enää koskaan elämistä kahtaalla, salailua, vastentahtoista tarinoiden keksimistä ihmisille, jotka ovat kuitenkin hyvin tärkeitä. Ei enää ahdistusta siitä, kun haluaisi olla yhdessä, mutta ei vain voi. Ei kaipausta, joka johtuu olosuhteista.

Sydämessäni on rauhallisempi olo kuin vuosiin. Tunne kuin olisin vihdoin tullut kotiin. Onnellisuus ei ole kovin vaikeaa, kun sille uskaltaa antaa tilaa.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

En mä tässä ole mitään tuulettelemassa. Tajuan kyllä elämän realiteetit, mutta olen myös uskaltanut antaa tilaa tunteilleni ja uskoa niihin. Jos en olisi tehnyt niin, meillä ei olisi sitä, mitä meillä on. Olemme tavoitelleet ja rakentaneet pitkään tätä, missä nyt olemme. Ja silti kaikki on vielä hyvin alussa. Uskomme, että tämä kestää, ja olemme valmiita tekemään töitä suhteemme eteen. Kun on kerran eronnut, tietää mitä haluaa ja mitä ei. Miten voi ainakin yrittää tehdä parhaansa ja ehkä välttää parisuhteen suurimmat sudenkuopat.

Ennen kaikkea olemme ehdottoman helpottuneita, että ristiriidat ovat tiessään. Ei enää koskaan elämistä kahtaalla, salailua, vastentahtoista tarinoiden keksimistä ihmisille, jotka ovat kuitenkin hyvin tärkeitä. Ei enää ahdistusta siitä, kun haluaisi olla yhdessä, mutta ei vain voi. Ei kaipausta, joka johtuu olosuhteista.

Sydämessäni on rauhallisempi olo kuin vuosiin. Tunne kuin olisin vihdoin tullut kotiin. Onnellisuus ei ole kovin vaikeaa, kun sille uskaltaa antaa tilaa.

Lue lisää

Ja nyt se vasta alkaa se ristiriitaisuus, miehen asiat exvaimon kanssa joihin sinulla ei tulevaisuudessa tule olemaan sanan sijaa vaikka kuinka yrittäisit selvittää että olemme rakentaneet jne.
Sieltä voikin tulla aivan erilainen vastus kun vaimo saa tietää juttunne kuinka kauan on ollut, rahojen käyttö sinuun, kaikki heidän on selvitettävä.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

En mä tässä ole mitään tuulettelemassa. Tajuan kyllä elämän realiteetit, mutta olen myös uskaltanut antaa tilaa tunteilleni ja uskoa niihin. Jos en olisi tehnyt niin, meillä ei olisi sitä, mitä meillä on. Olemme tavoitelleet ja rakentaneet pitkään tätä, missä nyt olemme. Ja silti kaikki on vielä hyvin alussa. Uskomme, että tämä kestää, ja olemme valmiita tekemään töitä suhteemme eteen. Kun on kerran eronnut, tietää mitä haluaa ja mitä ei. Miten voi ainakin yrittää tehdä parhaansa ja ehkä välttää parisuhteen suurimmat sudenkuopat.

Ennen kaikkea olemme ehdottoman helpottuneita, että ristiriidat ovat tiessään. Ei enää koskaan elämistä kahtaalla, salailua, vastentahtoista tarinoiden keksimistä ihmisille, jotka ovat kuitenkin hyvin tärkeitä. Ei enää ahdistusta siitä, kun haluaisi olla yhdessä, mutta ei vain voi. Ei kaipausta, joka johtuu olosuhteista.

Sydämessäni on rauhallisempi olo kuin vuosiin. Tunne kuin olisin vihdoin tullut kotiin. Onnellisuus ei ole kovin vaikeaa, kun sille uskaltaa antaa tilaa.

Lue lisää

Toivon teille kaikkea hyvää. Uskon vahvasti juuri tuohon, että kun on kerran eronnut, osaa ja tietää nyt paremmin, mitä haluaa ja pitää tehdä toisin. Ja toki myös se parisuhde on kiinni siitä, kenen kanssa on - joku voi olla sopivin ekat kaksikymmentä vuotta, toinen seuraavat neljäkymmentä.

aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

En mä tässä ole mitään tuulettelemassa. Tajuan kyllä elämän realiteetit, mutta olen myös uskaltanut antaa tilaa tunteilleni ja uskoa niihin. Jos en olisi tehnyt niin, meillä ei olisi sitä, mitä meillä on. Olemme tavoitelleet ja rakentaneet pitkään tätä, missä nyt olemme. Ja silti kaikki on vielä hyvin alussa. Uskomme, että tämä kestää, ja olemme valmiita tekemään töitä suhteemme eteen. Kun on kerran eronnut, tietää mitä haluaa ja mitä ei. Miten voi ainakin yrittää tehdä parhaansa ja ehkä välttää parisuhteen suurimmat sudenkuopat.

Ennen kaikkea olemme ehdottoman helpottuneita, että ristiriidat ovat tiessään. Ei enää koskaan elämistä kahtaalla, salailua, vastentahtoista tarinoiden keksimistä ihmisille, jotka ovat kuitenkin hyvin tärkeitä. Ei enää ahdistusta siitä, kun haluaisi olla yhdessä, mutta ei vain voi. Ei kaipausta, joka johtuu olosuhteista.

Sydämessäni on rauhallisempi olo kuin vuosiin. Tunne kuin olisin vihdoin tullut kotiin. Onnellisuus ei ole kovin vaikeaa, kun sille uskaltaa antaa tilaa.

Lue lisää

iitu on jälleen kerran tullut kotiin