Koska yhteiskunnassa ja mediassa (viimeksi esim. Suomenmaa 8.7. ja 9.7. ja Ilkka 8.7.2004) tuntuu vallitsevan yleinen hymistely jopa suhteessa keskeisiin poliittisiin toimihenkilöihin ja heidän tekemiinsä
ratkaisuihin (ks. myös esimerkiksi Olli Rehnin "haastattelu" viimeisimmässä Suomen Kuvalehdessä eli 28/2004), on syytä arvioida asiantilaa hivenen toisestakin näkövinkkelistä.
Seuraava kirjoitelma on syntynyt alun alkaen kommentiksiKeskisuomalaisen pääkirjoitukseen (8.7.2004) ja päätoimittajan kolumniin
(3.7.2004), mutta sillä lienee (vrt. esim Tuomas Keskisen kolumni Iltalehdessä 8.7.2004) yleisempääkin kantavuutta.
Niin presidentin kuin pääministerinkin liki sadan prosentin kannatuksen tai hyväksynnän (ks. esim. Suomenmaan pääkirjoitukset 8.7.2004) pitäisi - ainakin mediaa, sitä taannoin jopa vallan vahtikoiraksi kutsuttua - enemmänkin huolestuttaa kuin hymistyttää. Esim. Olli Rehnin johtaman työryhmän globalisaatioraportiin sisältyy niin paljon ja niin sinisilmäisiä hurskaita toiveita ja (uusliberalistista) tavoitteidenasetantaa, että aihetta ei rahvaalla ole ainoastaan huoleen, vaan jopa suoranaiseen pelkoon. "Tie helvettiin kun on tunnetusti katettu hyvillä aikomuksilla..." Tässä katsannossa Uutispäivä Demarin pääkirjoitus (9.7.2004) ja varsinkin sen loppuosa on
analyyttisyydessään virkistävä poikkeus, kuten olivat jo aiemmin ulkoministeri Erkki Tuomiojan Rehnin työryhmän globalisaatioraportista esittämät huolenilmaisut.
Kun on joutunut tässä viimeisen vuoden ajan seuraamaan muuatta vastenmielistä näytelmää, jossa pääministeri Matti Vanhanen - kutsuttakoon häntä tätä nykyä EU-perustuslakikantansa vuoksi Lepsämän EU-liturgiksi - vimmalla näytti ajavan muuatta ex-pääministeri Paavo Lipposta EU-komission puheenjohtajaksi, tuli pakostakin mieleen vanha miete: "Kun taitamaton panee haluttoman tekemään tarpeetonta, tuntuu vähän siltä, kuin turha työ menisi hukkaan..." Saattoihan asianlaita ainakin yhdestä savolaisesta kyseen ollen olla tietysti toisinnii?!
Vaan kun asia ratkesi siltä osin itse kunkin (EU-)kansalaisen kannalta kutakuinkin onnellisesti - senhän näyttää rahvaalle vain aika - eli
paikalle nousikin Paavo Lipposen sijasta ihan oikea (oikeisto)sosialidemokraatti eli Portugalin Parosen Jussi, avautuivat -
ja ehkä vielä avautuvatkin - onnen portit tässä maassa ja maailmalla niin monille. Puuhataanhan Tarja Halosesta jo peräti YK:n pääsihteeriä!
Kun en liene ns. hyviä tapoja ennättänyt vielä tähän ikään mennessä oppia, riennän myös minä - raju kun on ajan riento - onnittelemaan
Suomen uutta ehdokasta EU-komission jäseneksi Erkki Liikasen kauden loppuajaksi ja kaiketi sitten Parosen Jussinkin komission ns.
savolaisjäseneksi...
On se vaan ihmeellistä, että 16.3.2003 eduskuntavaalituloksen perusteella on noussut jokunenkin herrahenkilö - nuorista neideistä, rouvakokelaista ja rouvista puhumattakaan - mustan auton takapenkille. Ja sattumakersantti
Vanhasta myöten kohtalaisen paljon ilman omia ansioita!
Tokko kukaan rehellinen tarkkailija rohkenisi sanoa, että ilman Anneli Jäätteenmäen valintaa keskustan puheenjohtajaksi ja hänen VARSIN
HENKILÖKOHTAISTA VAALIVOITTOAAN demareista ja Paavo Lipposesta tämän pääministerivaaleiksi kutsumissa eduskuntavaaleissa maaliskuussa 2003
(vain neljä päivää ennen ns. koalition laitonta hyökkäystä Irakiin) moinen henkilökohtaisen tulotason nousu ja turvattu tulevaisuus olisi
heistä kovinkaan monelle ollut mahdollista?!? Vai olisikohan?
Nyt maailmaa katselee Esko Aho SITRAn tornista, Matti Vanhanen Kesärannan laiturilta ja monet muut niin monilta muilta näköalapaikoilta. Ja ajatella, että aina Hannu Takkulaa myöten! Tokko
olisi ollut Olli Rehnilläkään - niin Savon Mafian ottopoika kuin on pienen ikänsä ollutkin - asiaa edes Lipposen kaltaiseksi ikuiseksi
kandideerajaksi kaikkiin mahdollisiin komission johtotehtäviin, ellei eduskuntavaaleissa 2003 olisi käynyt juuri niin hyvin kuin kävi. Eikö se
juuri ollutkin Esko Aho, joka jaksoi hokemistaan hokea, että "niin on hyvä kun käy"??
Tuomas Keskinen jo viime heinäkuussa Iltalehden kolumnissaan lausahti enteellisesti (sen jälkeen kun Anneli J. oli ilmoittanut jättävänsä
keskustan puheenjohtajuudenkin): "On vanha jengi koolla taas!" Ja hän tarkoitti nimenomaan sitä jengiä, joka onnistui demarien ns.
betonidemarisiiven - primus motorina tunnettu ja tunnustettu naistenkaataja Matti Putkonen - avituksella rahastamaan viimeistä senttiä myöten Annelin vaalivoitoilla hankitut mahdollisuudet. "Sella vie", sanoisi fransmanni.
Mutta minäpä sanonkin, että taistelu jatkuu! Eli taistelu alkiolaisen sosiaaliradikaalin yleisen yhteiskuntapolitiikan ja kekkoslaisen, sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja aktiiviseen rauhanpolitiikkaan perustuvan ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolesta!
Siksipä olenkin jo ennättänyt onnittelemaan EU-komissaari Olli Rehniä näin sanoen:
"EU-komission jäsen Olli Rehn
Finland
Primus inter pares!?! "Ettei totuus unohtuisi", pitää vielä vain tämä sanoman: muistakaa hyvät toverit ja kaverit - komissaareista
puhumattakaan, että muutamalla sangen hennolla ja kaitaluisella henkilöpuolisella henkilöllä, joka tuli taannoin kesällä 2002 Hämeenlinnassa valituksi ensimmäisellä kierroksella Suomen Keskusta rp:n puheenjohtajaksi ja joka sitä ennen ja sen jälkeen oli viemässä Suomen
keskustan erittäin merkittäviin vaalituloksiin, oli ja on ollut varsin merkittävä rooli ja vaikutus siinä prosessissa, jonka tuloksena
muutamakin keskustan herrahenkilö on viimeisten eduskuntavaalien jälkeen noussut "kansakunnan kaapin päälle". Ja Te, Hyvä Olli Rehn,
jopa "kansakuntien kaapin päälle"...
Näissä merkeissä toivotan onnea ja menestystä uudessa työssä. Vaikutusvaltaahan siinä lienee oleva ilman eri toivotuksiakin..."
PS. Tämä on sitten 13.4.2004 ensimmäinen - ja toistaiseksi myös ainoa eli viimeinen - kirjoitukseni suomi24.fi:n politiikkaa ja eritoten keskustan politiikkaa kommentoimaan tarkoitetuilla keskustelusivustoilla.
Kolmen (3) kuukauden "luovan hiljaisuuden" aikana ennätti tapahtua paljon sekä tässä maassa että maailmalla. Suomi24.fi:n palstoilla kuuluvat kaiken maailman kkkorhoset ynnä muut stadin kundit, mielipidepankit ja wiljamit itse tyydytyksellä jatkaneen kaunaista kirjoitteluaan niin Kekkosesta kuin Jäätteenmäestäkin.
Se kaikki oli ennakoitavissa siltikin eli myös siksi, että moiset väijystä kirjoittelijat aika ajoin kuulemma kertoivatkin saaneensa milloin mistäkin asiasta niin tarpeekseen, että muka "poistuivat ikiajoiksi" häiritsemästä vakavammin otettavaa poliittista keskustelua. Nehän ovat osoittautuneet vain pelkiksi lupauksiksi...
Summa summarum: ex-pääministeri Paavo Lipposesta ei sitten tullut EU-komission puheenjohtajaa, sdp jäi EU-parlamenttivaaleissa reippaasti kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi ja mikä kamalinta, Anneli Jäätteenmäestä tuli EU-vaalien ylivoimainen äänikuningatar, joka keräsi yksin enemmän ääniä kuin kolme europarlamenttiin valituksi tullutta demaria yhteensä. Vae victis!
ratkaisuihin (ks. myös esimerkiksi Olli Rehnin "haastattelu" viimeisimmässä Suomen Kuvalehdessä eli 28/2004), on syytä arvioida asiantilaa hivenen toisestakin näkövinkkelistä.
Seuraava kirjoitelma on syntynyt alun alkaen kommentiksiKeskisuomalaisen pääkirjoitukseen (8.7.2004) ja päätoimittajan kolumniin
(3.7.2004), mutta sillä lienee (vrt. esim Tuomas Keskisen kolumni Iltalehdessä 8.7.2004) yleisempääkin kantavuutta.
Niin presidentin kuin pääministerinkin liki sadan prosentin kannatuksen tai hyväksynnän (ks. esim. Suomenmaan pääkirjoitukset 8.7.2004) pitäisi - ainakin mediaa, sitä taannoin jopa vallan vahtikoiraksi kutsuttua - enemmänkin huolestuttaa kuin hymistyttää. Esim. Olli Rehnin johtaman työryhmän globalisaatioraportiin sisältyy niin paljon ja niin sinisilmäisiä hurskaita toiveita ja (uusliberalistista) tavoitteidenasetantaa, että aihetta ei rahvaalla ole ainoastaan huoleen, vaan jopa suoranaiseen pelkoon. "Tie helvettiin kun on tunnetusti katettu hyvillä aikomuksilla..." Tässä katsannossa Uutispäivä Demarin pääkirjoitus (9.7.2004) ja varsinkin sen loppuosa on
analyyttisyydessään virkistävä poikkeus, kuten olivat jo aiemmin ulkoministeri Erkki Tuomiojan Rehnin työryhmän globalisaatioraportista esittämät huolenilmaisut.
Kun on joutunut tässä viimeisen vuoden ajan seuraamaan muuatta vastenmielistä näytelmää, jossa pääministeri Matti Vanhanen - kutsuttakoon häntä tätä nykyä EU-perustuslakikantansa vuoksi Lepsämän EU-liturgiksi - vimmalla näytti ajavan muuatta ex-pääministeri Paavo Lipposta EU-komission puheenjohtajaksi, tuli pakostakin mieleen vanha miete: "Kun taitamaton panee haluttoman tekemään tarpeetonta, tuntuu vähän siltä, kuin turha työ menisi hukkaan..." Saattoihan asianlaita ainakin yhdestä savolaisesta kyseen ollen olla tietysti toisinnii?!
Vaan kun asia ratkesi siltä osin itse kunkin (EU-)kansalaisen kannalta kutakuinkin onnellisesti - senhän näyttää rahvaalle vain aika - eli
paikalle nousikin Paavo Lipposen sijasta ihan oikea (oikeisto)sosialidemokraatti eli Portugalin Parosen Jussi, avautuivat -
ja ehkä vielä avautuvatkin - onnen portit tässä maassa ja maailmalla niin monille. Puuhataanhan Tarja Halosesta jo peräti YK:n pääsihteeriä!
Kun en liene ns. hyviä tapoja ennättänyt vielä tähän ikään mennessä oppia, riennän myös minä - raju kun on ajan riento - onnittelemaan
Suomen uutta ehdokasta EU-komission jäseneksi Erkki Liikasen kauden loppuajaksi ja kaiketi sitten Parosen Jussinkin komission ns.
savolaisjäseneksi...
On se vaan ihmeellistä, että 16.3.2003 eduskuntavaalituloksen perusteella on noussut jokunenkin herrahenkilö - nuorista neideistä, rouvakokelaista ja rouvista puhumattakaan - mustan auton takapenkille. Ja sattumakersantti
Vanhasta myöten kohtalaisen paljon ilman omia ansioita!
Tokko kukaan rehellinen tarkkailija rohkenisi sanoa, että ilman Anneli Jäätteenmäen valintaa keskustan puheenjohtajaksi ja hänen VARSIN
HENKILÖKOHTAISTA VAALIVOITTOAAN demareista ja Paavo Lipposesta tämän pääministerivaaleiksi kutsumissa eduskuntavaaleissa maaliskuussa 2003
(vain neljä päivää ennen ns. koalition laitonta hyökkäystä Irakiin) moinen henkilökohtaisen tulotason nousu ja turvattu tulevaisuus olisi
heistä kovinkaan monelle ollut mahdollista?!? Vai olisikohan?
Nyt maailmaa katselee Esko Aho SITRAn tornista, Matti Vanhanen Kesärannan laiturilta ja monet muut niin monilta muilta näköalapaikoilta. Ja ajatella, että aina Hannu Takkulaa myöten! Tokko
olisi ollut Olli Rehnilläkään - niin Savon Mafian ottopoika kuin on pienen ikänsä ollutkin - asiaa edes Lipposen kaltaiseksi ikuiseksi
kandideerajaksi kaikkiin mahdollisiin komission johtotehtäviin, ellei eduskuntavaaleissa 2003 olisi käynyt juuri niin hyvin kuin kävi. Eikö se
juuri ollutkin Esko Aho, joka jaksoi hokemistaan hokea, että "niin on hyvä kun käy"??
Tuomas Keskinen jo viime heinäkuussa Iltalehden kolumnissaan lausahti enteellisesti (sen jälkeen kun Anneli J. oli ilmoittanut jättävänsä
keskustan puheenjohtajuudenkin): "On vanha jengi koolla taas!" Ja hän tarkoitti nimenomaan sitä jengiä, joka onnistui demarien ns.
betonidemarisiiven - primus motorina tunnettu ja tunnustettu naistenkaataja Matti Putkonen - avituksella rahastamaan viimeistä senttiä myöten Annelin vaalivoitoilla hankitut mahdollisuudet. "Sella vie", sanoisi fransmanni.
Mutta minäpä sanonkin, että taistelu jatkuu! Eli taistelu alkiolaisen sosiaaliradikaalin yleisen yhteiskuntapolitiikan ja kekkoslaisen, sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja aktiiviseen rauhanpolitiikkaan perustuvan ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolesta!
Siksipä olenkin jo ennättänyt onnittelemaan EU-komissaari Olli Rehniä näin sanoen:
"EU-komission jäsen Olli Rehn
Finland
Primus inter pares!?! "Ettei totuus unohtuisi", pitää vielä vain tämä sanoman: muistakaa hyvät toverit ja kaverit - komissaareista
puhumattakaan, että muutamalla sangen hennolla ja kaitaluisella henkilöpuolisella henkilöllä, joka tuli taannoin kesällä 2002 Hämeenlinnassa valituksi ensimmäisellä kierroksella Suomen Keskusta rp:n puheenjohtajaksi ja joka sitä ennen ja sen jälkeen oli viemässä Suomen
keskustan erittäin merkittäviin vaalituloksiin, oli ja on ollut varsin merkittävä rooli ja vaikutus siinä prosessissa, jonka tuloksena
muutamakin keskustan herrahenkilö on viimeisten eduskuntavaalien jälkeen noussut "kansakunnan kaapin päälle". Ja Te, Hyvä Olli Rehn,
jopa "kansakuntien kaapin päälle"...
Näissä merkeissä toivotan onnea ja menestystä uudessa työssä. Vaikutusvaltaahan siinä lienee oleva ilman eri toivotuksiakin..."
PS. Tämä on sitten 13.4.2004 ensimmäinen - ja toistaiseksi myös ainoa eli viimeinen - kirjoitukseni suomi24.fi:n politiikkaa ja eritoten keskustan politiikkaa kommentoimaan tarkoitetuilla keskustelusivustoilla.
Kolmen (3) kuukauden "luovan hiljaisuuden" aikana ennätti tapahtua paljon sekä tässä maassa että maailmalla. Suomi24.fi:n palstoilla kuuluvat kaiken maailman kkkorhoset ynnä muut stadin kundit, mielipidepankit ja wiljamit itse tyydytyksellä jatkaneen kaunaista kirjoitteluaan niin Kekkosesta kuin Jäätteenmäestäkin.
Se kaikki oli ennakoitavissa siltikin eli myös siksi, että moiset väijystä kirjoittelijat aika ajoin kuulemma kertoivatkin saaneensa milloin mistäkin asiasta niin tarpeekseen, että muka "poistuivat ikiajoiksi" häiritsemästä vakavammin otettavaa poliittista keskustelua. Nehän ovat osoittautuneet vain pelkiksi lupauksiksi...
Summa summarum: ex-pääministeri Paavo Lipposesta ei sitten tullut EU-komission puheenjohtajaa, sdp jäi EU-parlamenttivaaleissa reippaasti kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi ja mikä kamalinta, Anneli Jäätteenmäestä tuli EU-vaalien ylivoimainen äänikuningatar, joka keräsi yksin enemmän ääniä kuin kolme europarlamenttiin valituksi tullutta demaria yhteensä. Vae victis!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ristiriita tämän palstan kepufundamentalistien ja nykyisen hallituksen kepulaisten välillä on niin huutava, että tarvitaan Oiva Härkösen lainen jonglööri selittämään, että tällaista ristiriitaa ei ole. Timo T A Ristimäki on selkeästi rehellisempi. Vaikka olenkin kaikissa asioissa eri mieltä, tulee hänen rehellisyyttään arvostaa.
Mikä ihmeen ristiriita ??
Anneli on MEP, 149 646 tai jotain..
Olli Rehn on Komissaari
Ja Lipponen edelleenkin SDP:n puheenjohtaja..
Eihän tässä ole mitään ristiriitaa.
Toivotaan, että niin Anneli Euroopan Parlamentissa, Olli komissaarina kuin Lipponenkin SDP:n johdossa, jatkavat kautensa ja valitaan seuraavallekin kaudelle.
Erityisen tärkeää tämä on SDP:ssä, missä Lipposen Paavo puheenjohtajana on lahja maailmalle.
Sillä tavalla Irak, uudistukset ja nuoret kotiäidit saavat olla rauhassa, kun Paavo istuu ja pitää palleistaan kiinni..
Mitä pitempään Lipponen puheenjohtajuus SDP:ssä jatkuu, sitä paremmin kaikki tarpeettomat uudistukset ja erityisesti SAK:n Heinäluoman pääsy kruununprinsessan paikalta kalifiksi kalifin paikalle kestää...
ristiriitaa, minkä minä sille voin. Mutta käytät kuitenkin fundamentalistien vakiotemppua, Lipposta haukkumalla omat rivit suoristuvat ja maailma paranee.
kun päivi sanoi paavolle, että ellet saa
komission puheenjohtajan hommaa, haluan, että
jäät suomeen kasvattamaan lapsiasi
niin kävi
toivottavasti ei opeta vesipallossa käytettäviä
raakoja temppuja
puhemiehellä on hyvä palkka ja hyvä eläke
kaikkea hyvää paavolle
Demarit on kansan tuho ja kirous.
Lipponen ja nuolijat on katkeria ja kieroja.
vaikuttaa aidolta Ristimäeltä.
tästähän puuttui kokonaan linkit omiin ja vieraisiin mitäänsanomattomiin kuukausia ja vuosia vanhoihin asioihin.
tämä jonkinmoinen kuurupiiloleikki?
niin johan loppuu paskanjauhanta ja kuurupiilo.
leikkiä vaikka mikä rupusakki.
Ranska järjestää kansanäänestyksen EU:n perustuslaista
PARIISI. Ranskassa järjestetään kansanäänestys EU:n perustuslaista luultavasti vuonna 2005, sanoi presidentti Jacques Chirac keskiviikkona.
"Perustuslaki vaikuttaa suoranaisesti ranskalaisten elämään, sen takia heidän tulee itse saada päättää asiasta", Chirac sanoi.
Ranskassa presidentillä on yksin valta päättää ratifioidaanko EU:n perustuslaki parlamentissa vai kansanäänestyksellä.
REUTERS
Aiemmin Verkkoliitteessä:
HS 13.7.2004: EU:n perustuslaki allekirjoitetaan lokakuussa (ilmainen, mutta vaatii rekisteröitymisen)
Lähde: http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1076153243153
Itälä: Komissaaripeli voi tulla Suomelle kalliiksi
Julkaistu 14.7.2004 klo 1:15
Ville Itälä
Tuore europarlamentaarikko Ville Itälä (kok) pelkää, että Suomen vaikutusvalta EU:ssa vähenee hallituksen komissaaripelin takia.
Itälän mielestä Olli Rehn (kesk) ei pysty kisaamaan tärkeimmistä komissaarinviroista. Itälän mukaan Suomen olisi pitänyt valita niin pätevä komissaariehdokas, ettei tälle olisi edes ehdotettu keveitä komissaarinsalkkuja.
"Olisi pitänyt miettiä maan, ei vain keskustapuolueen etua. Nyt jäätiin yhteen nimeen kiinni, tähän liittyy suuria riskejä", Itälä moittii.
Esimerkkiä olisi Itälän mielestä voinut ottaa vaikka Ruotsista, missä komissaarille haetaan ensin painavaa salkkua ja vasta sitten salkulle kantajaa. "Suomessa tehtiin päinvastoin. Tai jos nimiä olisi ehdotettu ensiksi, olisi pitänyt ladella niin kovia nimiä, ettei heille olisi keveitä salkkuja edes ehdoteltu. Tällaisia nimiä olisivat hänen mielestään olleet Paavo Lipponen (sd) tai Sauli Niinistö (kok). Muille maille tietenkin sopii, että Suomi tulee mukaan heikolla nimellä", Itälä sanoo.
Itälä uskoo, että oppositio hyötyy ennen pitkää keskustan politiikasta. Miinuspisteitä Itälä ennustaa ainakin kehnosta maatalousratkaisusta, vapaaehtoisista eläkevakuutuksista ja poliittisista virkanimityksistä.
"Erkki Liikanen on taitava poliitikko, mutta ei hänestä pankkimiestä saa tekemälläkään", Itälä kritisoi Suomen Pankin uuden isännän nimitystä.
Lisää aiheesta keskiviikon Helsingin Sanomissa
Lisää aiheesta:
Itälä valittiin ryhmänsä puheenjohtajistoon
(14:05)
--------------------------------------------------------------------------------
Helsingin Sanomat
[email protected]
Lähde: http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1076153236148
Eikö kesä ole aikaa, jolloin voisi kuunnella vaikka The Sound Of Silence.,