Tervehdys yhä jatkuvilta lomilta! Viikko meni pohjoisessa Suomessa ja viikko Romaniassa, mutta onhan tässä oltu muutamia päiviä välillä kotonakin, ja kohta lähden itäisen Suomen kiertueelle.
Kun pohjoiseen lähtiessäni kerroin täällä lomailusuunnitelmistani, oli joku kepulainen vastineessaan esittänyt paheksuntansa siitä, että demari lomailee ja matkustelee. ”Ei ole köyhän asialla”, oli hän todennut. Luin nämä reissusta palattuani. Vastasin hänelle ja kerroin, että en osaa hävetä sitä, että en ole ihan köyhä, kuten demarin kuuluisi kepulaisen mielestä olla.
Tyhjätaskuna läksin 16-vuotiaana maailmalle leipääni tienaamaan, mistä lähtien olen työlläni itseni elättänyt. Työlläni olen saanut hieman omaisuuttakin karttumaan, ja työlläni olen eläkkeenikin ansainnut. Ja kun eläkeläisellä on aikaa myös matkustella ja kun on siihen varaa, niin miksi en tekisi mm. sitä niin kauan kuin jaksan. Ja köyhän – jos myös koko maamme – asialla koen olleeni myös monissa töissäni ja toimissani, jopa myös näitä kirjoitellessani.
Juhannuksen tienoo mökillä Perämeren rannalla meni enimmäkseen lepäillen, lueskellen ja vanhojen tuttujen kanssa seurustellen. Myös tehtiin pieniä ulkotöitä ja joka ilta saunottiin ja sitten katseltiin jalkapallon EM-kisoja tv:sta. Merelläkin kävimme muutaman kerran mutta ei kalasteltu, vaan kalat haimme läheisestä Martinniemen kalasatamasta. Muut ruokatarvikkeet haimme Oulun torilta ja Oulun mainiosta kauppahallista (josta muuten saa edelleen vanhanajan painosylttyjäkin, joita ei saa mistään Helsingissä!). Tuolta tultuani kävin näillä saiteillakin mm iloitsemassa siitä, että oikea mies – José Manuel Durão Barroso – oikeasta maasta – EU:n kaikissa ytimissä olevasta Nato-maasta – tuli EU:n johtoon.
Pian pohjoisista palattuani läksin Romanian kiertomatkalle. Viikon aikana bussimme mittariin kertyi lähes 2000 km reitillä Constanta-Bukarest-Sibiu-Sighisoara-Brasov-Constanta. Monta linnaa ja luostaria ja muuta historiallisesti merkittävää paikka tuli katsotuksi ja kuudessa hyvässä hotellissa yövyimme matkan aikana.
Matka ylitti odotukset. Romania on hyvin moni-ilmeinen maa. On silmänkantamattomia viljelystasankoja, joilla viljellään vehnää, maissin auringonkukkaa ym, on suuria viiniköynnös- ja hedelmäpuutarhoja jne.. On mahtavia metsäisiä vuoristoja, joissa mm. asuu puolet Euroopan karhuista. Kun Bukarestin eteläpuoleisilla ja itärannikon laajoilla tasangoilla vilja oli jo korjattu, vuoristoalueilla vasta korjattiin heinää. Siellä olivat vielä hevoset - usein parivaljakkoina ja varsa kulki rinnalla - aivan yleisessä käytössä.
Romaniassa on viehättäviä kyliä ja vanhoja kaupunkeja upeine, koristeellisine rakennuksineen, etenkin Transsilvanian puolella. On myös liki 3 miljoonan asukkaan suurkaupunki Bukarest, jossa on paljon nähtävää, mm. suuruudenhullun Ceausescun aikaansaannokset. ”Kansojen palatsi”, joka juuri ehti valmistua ennen diktaattorin vallastasyöksemistä ja teloitusta, on maailman toiseksi suurin julkinen rakennus Pentagonin jälkeen, tilavuudeltaan suurempi kuin Kheopsin pyramidi. Tietysti tutustuimme siihenkin. En edes yritä kuvailla tuon marmoripalatsin, myös sisältä marmorilla ja kullalla ja käsintehdyillä matoilla ja verhoilla (yhden verhon korkeus 16 metriä ja paino 500 kiloa!) verhoillun paikan mahtavuutta! Palatsin yläkerroksissa toimii nykyisin Romanian parlamentti, sen alimmat kerrokset, valtavat salit ovat tyhjillään, vain poikkeuksellisen suuria juhlavastaanottoja ja turisteille esittelyä varten. Tietysti kävimme myös vallankumousaukiolla ja näimme parvekkeen (ent. kommunistisen puolueen päämaja, nykyinen senaatti), jolla Ceausescu piti viimeisen puheensa.
Romaniassa en ollut ennen käynyt. Monet Euroopan maat ovat tulleet tutuiksi kulttuuripitoisilla kiertomatkoilla, jotkut vain työmatkoilla ja varsinkin Espanja, Kreikka, Italia ja Portugali ovat olleet myös monien rantalomien kohteina. Eipä ole enää Euroopan vanhoista isommista maista käymättä muita kuin Islanti ja Albania ja nuo kääpiöt Luxemburg, Liechtenstein ja Andorra (kääpiöistäkin olen käynyt San Marinossa ja Vatikaanissa). Uusia maita on käymättä Ukraina, Valko-Venäjä, Slovakia ja Moldova ja entisen Jugoslavian maista Bosnia-Hertsegovina. Ja onhan maailmaa nähty melko laajalti myös Aasiasta, Afrikasta ja Amerikasta ja Lähi-idän tunnen läpikotaisin vuosia siellä toimittuani. No, on maailmassa kaksi mannertakin, joilla en ole käynyt: Australia ja Antarktis. Ja saattavat jäädäkin käymättä.
En voi olla kertomatta kepulaisille matkalla sattuneesta episodista, joka kyllä silloin minua nolotti. Sigishoarassa, tuossa Dragulan eli Vlad Tepesin kaupungissa söin lounasta samassa pöydässä romanialaisen bussimme kuljettajan, Tudorin kanssa. Kun kehuin Tudorille kaikkea näkemääni, Tudor käänsi puheen Suomeen. Hän tiesi, että Suomi on korkean elintason, mutta kalliiden hintojen maa, meillä on pitkä talvi ja paljon metsiä ja – naispresidentti! Hän muisti myös Kekkosen, josta käytti nimeä Kekunen. Hän kysyi, että ”tapettiinko Kekunen silloin, kun järjestelmä Suomessa muuttui”. Luulin hänen tarkoittavan (hänen englantinsa oli melko heikkoa), että kuoliko Kekkonen vai erosiko hän muuten, ja koetin selittää asian oikein. Mutta ei hän tyytynyt, vaan jankutti edelleen ”Was Kekunen killed by new leaders, like Ceausescu, when communists lost their power in Finland?” (tappoivatko uudet johtajat Kekkosen, kun kommunistit menettivät valtansa Suomessa). Näin, että ei hän uskonut, kun selitin hänelle, että eivät kommunistit olleet koskaan vallassa Suomessa eikä Kekkonenkaan ollut oikeastaan kommunisti, ainoastaan Neuvostoliiton johtajien hyvä ystävä.
Näin minä vein nojatuolimatkalle teidätkin, te heinätöihinne ja lypsyaikoihinne sidotut kepulaiset, maan ja karjan orjat. Mutta onhan teillä se lomittajajärjestelmä ja tukiaiset tuovat rahaa rutosti. Kyllä tekin sitten syksymmällä pääsette lomille, joista riittää talven tupailloissa kerrottavaa! No, entäpä nämä näidenkin saittien kaupunkikepuloiset? He joutuvat tyytymään vain nojatuolimatkoille, sillä ei sosiaalituilla muuten matkustella. Emme me demarit ole pystyneet nostamaan niitä tukia nykyistä korkeammiksi, kun kepu on aina halunnut nekin rahat mieluummin maataloustukiaisiin.
Nyt voisin laulaa Leevi ant the Leavingsin (Gösta Sundqvistin) laulua ”minä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan farmarit verkkarihousuun, kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, juon kaljaa auringonnousuun”, paitsi että Pohjois-Karjala ei ole kotiseutuni enkä juo siellä kaljaa, vaan meloskelen Jongunjoella ja laskes Ruunaankoskia (molemmat Lieksassa), opiskelen karjalaista kulttuuria lomalaiskurssilla Nurmeksessa, käyn Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla ja teen yhtä sun toista mukavaa ja virkistävää. Niistä ehkä enemmän reissusta palattuani!
Ai mitä tekemistä tällä on Keskustan palstalla? Tämä on vain tervehdykseni minua varmaan jo kauan kaipailleille kepulaisille ystävilleni!
Kun pohjoiseen lähtiessäni kerroin täällä lomailusuunnitelmistani, oli joku kepulainen vastineessaan esittänyt paheksuntansa siitä, että demari lomailee ja matkustelee. ”Ei ole köyhän asialla”, oli hän todennut. Luin nämä reissusta palattuani. Vastasin hänelle ja kerroin, että en osaa hävetä sitä, että en ole ihan köyhä, kuten demarin kuuluisi kepulaisen mielestä olla.
Tyhjätaskuna läksin 16-vuotiaana maailmalle leipääni tienaamaan, mistä lähtien olen työlläni itseni elättänyt. Työlläni olen saanut hieman omaisuuttakin karttumaan, ja työlläni olen eläkkeenikin ansainnut. Ja kun eläkeläisellä on aikaa myös matkustella ja kun on siihen varaa, niin miksi en tekisi mm. sitä niin kauan kuin jaksan. Ja köyhän – jos myös koko maamme – asialla koen olleeni myös monissa töissäni ja toimissani, jopa myös näitä kirjoitellessani.
Juhannuksen tienoo mökillä Perämeren rannalla meni enimmäkseen lepäillen, lueskellen ja vanhojen tuttujen kanssa seurustellen. Myös tehtiin pieniä ulkotöitä ja joka ilta saunottiin ja sitten katseltiin jalkapallon EM-kisoja tv:sta. Merelläkin kävimme muutaman kerran mutta ei kalasteltu, vaan kalat haimme läheisestä Martinniemen kalasatamasta. Muut ruokatarvikkeet haimme Oulun torilta ja Oulun mainiosta kauppahallista (josta muuten saa edelleen vanhanajan painosylttyjäkin, joita ei saa mistään Helsingissä!). Tuolta tultuani kävin näillä saiteillakin mm iloitsemassa siitä, että oikea mies – José Manuel Durão Barroso – oikeasta maasta – EU:n kaikissa ytimissä olevasta Nato-maasta – tuli EU:n johtoon.
Pian pohjoisista palattuani läksin Romanian kiertomatkalle. Viikon aikana bussimme mittariin kertyi lähes 2000 km reitillä Constanta-Bukarest-Sibiu-Sighisoara-Brasov-Constanta. Monta linnaa ja luostaria ja muuta historiallisesti merkittävää paikka tuli katsotuksi ja kuudessa hyvässä hotellissa yövyimme matkan aikana.
Matka ylitti odotukset. Romania on hyvin moni-ilmeinen maa. On silmänkantamattomia viljelystasankoja, joilla viljellään vehnää, maissin auringonkukkaa ym, on suuria viiniköynnös- ja hedelmäpuutarhoja jne.. On mahtavia metsäisiä vuoristoja, joissa mm. asuu puolet Euroopan karhuista. Kun Bukarestin eteläpuoleisilla ja itärannikon laajoilla tasangoilla vilja oli jo korjattu, vuoristoalueilla vasta korjattiin heinää. Siellä olivat vielä hevoset - usein parivaljakkoina ja varsa kulki rinnalla - aivan yleisessä käytössä.
Romaniassa on viehättäviä kyliä ja vanhoja kaupunkeja upeine, koristeellisine rakennuksineen, etenkin Transsilvanian puolella. On myös liki 3 miljoonan asukkaan suurkaupunki Bukarest, jossa on paljon nähtävää, mm. suuruudenhullun Ceausescun aikaansaannokset. ”Kansojen palatsi”, joka juuri ehti valmistua ennen diktaattorin vallastasyöksemistä ja teloitusta, on maailman toiseksi suurin julkinen rakennus Pentagonin jälkeen, tilavuudeltaan suurempi kuin Kheopsin pyramidi. Tietysti tutustuimme siihenkin. En edes yritä kuvailla tuon marmoripalatsin, myös sisältä marmorilla ja kullalla ja käsintehdyillä matoilla ja verhoilla (yhden verhon korkeus 16 metriä ja paino 500 kiloa!) verhoillun paikan mahtavuutta! Palatsin yläkerroksissa toimii nykyisin Romanian parlamentti, sen alimmat kerrokset, valtavat salit ovat tyhjillään, vain poikkeuksellisen suuria juhlavastaanottoja ja turisteille esittelyä varten. Tietysti kävimme myös vallankumousaukiolla ja näimme parvekkeen (ent. kommunistisen puolueen päämaja, nykyinen senaatti), jolla Ceausescu piti viimeisen puheensa.
Romaniassa en ollut ennen käynyt. Monet Euroopan maat ovat tulleet tutuiksi kulttuuripitoisilla kiertomatkoilla, jotkut vain työmatkoilla ja varsinkin Espanja, Kreikka, Italia ja Portugali ovat olleet myös monien rantalomien kohteina. Eipä ole enää Euroopan vanhoista isommista maista käymättä muita kuin Islanti ja Albania ja nuo kääpiöt Luxemburg, Liechtenstein ja Andorra (kääpiöistäkin olen käynyt San Marinossa ja Vatikaanissa). Uusia maita on käymättä Ukraina, Valko-Venäjä, Slovakia ja Moldova ja entisen Jugoslavian maista Bosnia-Hertsegovina. Ja onhan maailmaa nähty melko laajalti myös Aasiasta, Afrikasta ja Amerikasta ja Lähi-idän tunnen läpikotaisin vuosia siellä toimittuani. No, on maailmassa kaksi mannertakin, joilla en ole käynyt: Australia ja Antarktis. Ja saattavat jäädäkin käymättä.
En voi olla kertomatta kepulaisille matkalla sattuneesta episodista, joka kyllä silloin minua nolotti. Sigishoarassa, tuossa Dragulan eli Vlad Tepesin kaupungissa söin lounasta samassa pöydässä romanialaisen bussimme kuljettajan, Tudorin kanssa. Kun kehuin Tudorille kaikkea näkemääni, Tudor käänsi puheen Suomeen. Hän tiesi, että Suomi on korkean elintason, mutta kalliiden hintojen maa, meillä on pitkä talvi ja paljon metsiä ja – naispresidentti! Hän muisti myös Kekkosen, josta käytti nimeä Kekunen. Hän kysyi, että ”tapettiinko Kekunen silloin, kun järjestelmä Suomessa muuttui”. Luulin hänen tarkoittavan (hänen englantinsa oli melko heikkoa), että kuoliko Kekkonen vai erosiko hän muuten, ja koetin selittää asian oikein. Mutta ei hän tyytynyt, vaan jankutti edelleen ”Was Kekunen killed by new leaders, like Ceausescu, when communists lost their power in Finland?” (tappoivatko uudet johtajat Kekkosen, kun kommunistit menettivät valtansa Suomessa). Näin, että ei hän uskonut, kun selitin hänelle, että eivät kommunistit olleet koskaan vallassa Suomessa eikä Kekkonenkaan ollut oikeastaan kommunisti, ainoastaan Neuvostoliiton johtajien hyvä ystävä.
Näin minä vein nojatuolimatkalle teidätkin, te heinätöihinne ja lypsyaikoihinne sidotut kepulaiset, maan ja karjan orjat. Mutta onhan teillä se lomittajajärjestelmä ja tukiaiset tuovat rahaa rutosti. Kyllä tekin sitten syksymmällä pääsette lomille, joista riittää talven tupailloissa kerrottavaa! No, entäpä nämä näidenkin saittien kaupunkikepuloiset? He joutuvat tyytymään vain nojatuolimatkoille, sillä ei sosiaalituilla muuten matkustella. Emme me demarit ole pystyneet nostamaan niitä tukia nykyistä korkeammiksi, kun kepu on aina halunnut nekin rahat mieluummin maataloustukiaisiin.
Nyt voisin laulaa Leevi ant the Leavingsin (Gösta Sundqvistin) laulua ”minä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan farmarit verkkarihousuun, kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, juon kaljaa auringonnousuun”, paitsi että Pohjois-Karjala ei ole kotiseutuni enkä juo siellä kaljaa, vaan meloskelen Jongunjoella ja laskes Ruunaankoskia (molemmat Lieksassa), opiskelen karjalaista kulttuuria lomalaiskurssilla Nurmeksessa, käyn Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla ja teen yhtä sun toista mukavaa ja virkistävää. Niistä ehkä enemmän reissusta palattuani!
Ai mitä tekemistä tällä on Keskustan palstalla? Tämä on vain tervehdykseni minua varmaan jo kauan kaipailleille kepulaisille ystävilleni!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Tervehdys Jongunjoella syntyneeltä prokepu-kirjoittajalta. (Syksymmällä jatketaan)
vaikka on ollut tilaisuus piipahtaa 130 valtiossa on jäänyt romania
käymättä - nyt ei huvita mennä edes helsinkiin
vaan joskus 1989 sain pelastettua romanialaisen perheen tänne
pois Ceausescun hirmuvallasta. Nyt on kyseinen hra toimtusjohtaja.
alkoi sorvarina täällä
Anna meille lisää sosiaalipornoa. Kerro kuinka olit orpo ja köyhä ja valkolahtarit kiusasivat koko sukua.
sosiaalipornosta
äitini oli karjakkona maatilalla ja sain jäädä sinne - tekemään töitä - kaksivuotiaana
hyvä ympäristö
4 mielisairasta perhehoidossa
renki
karjakko
pääsin oppikouluun 9-vuotiaana - upea juttu
yo_ksi 17-vuotiaana - upea juttu
ekonomiksi 21-vuotiaana - mukava fiilis
ensimmäinen työ Kaliforniassa
yrittäjänä 40 vuotta
tämä os siis sosiaalipornoa
olkoon vain
mikä on sinun tarinasi heti?
ruikutuksellako elätät itseäsi?
sinunkin mielestä rupusakkia?
kun on itse 9-vuotiaana paimentanut lehmiä ja lämmitellyt paljaita
jalkooja lämpimässä lehmänpaskassa, miten voisi pitää maalaisia rupusakkina?
yrittäjiä on traditionaalisesti syntynyt
a)maatiloilla
b)yrittäjäperheissä
minusta tuli yrittäjä vahingossa - oltuani opettamassa kansantaloustiedettä
1962-64
nyt eläkeläisenä ja ent. yrittäjänä yritän rohkaista jokaista, joka uskaltaa
ottaa riskejä
kylässäni yksi sellainen on vietnamilainen rouva, joka sai kahvilan
kannattamaan ja nosti henkilöstöä hiljan 100%
näistä paskanjauhajista täällä ei ole moiseen
Eivät valkolahtarit kiusanneet sukuani. Isäni oli kyllä työmies, mutta ammattimies ja tietääkseni isänmaallinen. Talvisodassa hän haavoittui Suomussalmella ja jatkosodan alussa heinäkuussa 1941 hän kaatui Kuusamon Paanajärvellä ja lepää nyt sankarihaudassa Haukiputaan kauniilla kirkkomaalla. Muualta tulleen isäni suvusta en paljoakaan tiedä, sillä kasvoin äitini vanhempien kasvattina.
Isoisäni eli ukkini oli pienviljelijä, uittomies, kirvesmies, puuseppä, suutari ja mitä kaikkea kulloinkin tarvittiin ja mummoni oli yhtä kätevä kaikissa töissään. Lapsuuskodissani, pienessä tuvan ja kamarin mökissä, ei ollut juuri muuta ostettua kuin ikkunalasit, helat, hella ja astiat, lähes kaikki muu oli ukin ja mummon tekemää. Köyhiä he olivat, ja työväenhenkisiä, mutta eivät koskaan katkeria, ja he uskoivat aina itseensä ja mahdollisuuksiinsa. Siinä mielessä sain kyllä hyvät eväät elämälleni.
Ei ole minullakaan aihetta pienimpäänkään katkeruuteen, sillä olen saanut enemmän ja päässyt pitemmälle mitä lähtökohtani lupasivat. Tämän olen todennut ennenkin. Minulle oli mahdollista se, mikä ei ollut mahdollista vielä isälleni eikä varmasti minua etevämmälle ukilleni, paljolti kiitos sosialidemokraattien yhteiskunnallisen toiminnan ja vaikutuksen.
Tunnen monia vauraammissa oloissa eläneitä lapsuustovereitani, jotka eivät päässeet elämässään kovin pitkälle. Ehkäpä he olivat saaneet lapsuudessaan kaikkea haluamaansa liian helposti, ja eivät sitten osanneet tai jaksaneet ponnistella omin avuin. Heistä jonkun tiedän olevan katkeran jopa minulle, vaikka mielestäni syyt heidän menestymättömyyteensä löytyvät peiliin vilkaisemalla.
Että tällaista sosiaalipornoa.
olen helvetin huono tämän koneen käytössä,
mutta opin
K.K.Korhoselle sanon
sinä et vaarmaan syyttänyt minua sosiaalipornosta
(mitähän se muuten on)
minullakin kävi tuuri, äpärä pääsi maatilalle
oppi tekemään työtä ja juttelemaan muiden kanssa
jostakin syysstä minusta tuli kosmopoliitti -
silloin joskus
tyttäret 42, 40 ja 36 asuvat Los Angelesissa,
Amsterdamissa ja Lontoossa
äitinsä asuu Helsingissä ja minä maalla
saan eläkettä 650 euroa kuussa ja se riittä hyvin
mutta mitä on sosiaaliporno?
En todellakaan tarkoittanut Sinua "sosiaalipornolla" vaan tuo oli vastineeni nimimerkkiä "heti" käyttäneelle, joka oli määritellyt minun avausjuttuni sosiaalipornoksi. En kyllä ymmärrä, mikse se sellaist oli hänen mielestään. Tuo termikin on minulle kovin epämääräinen. Ehkäpä tuo nimimerkki "heti" valistaa meitä tarkoituksestaan?
Hyvin olet oppinut koneen käytön vaikka toista sanot ja hyvin ja ytimekkäästi kirjoitatkin. Helppoa se on silloin, kun on jotakin sanottavaa. Kaikilla sitä ei näy olevan, vaan jonkun täytyy aina vain huudella samaa ulkoa oppimaansa mantraa, jonka sisällöstä hänellä ei ole hajuakaan!
tuohan on kapitalistinen menestystarina, ei sosialistinen.
kun piti heti loman jälkeen tänne tulla kertomaan saavutuksistasi köyhälle kansalle?
-- Kyllä sinulle vielä "jarruvalot" näytetään, jos et älyä lopettaa tuota höpötystä!
kerro murheistasi
sinulla on joku ongelma
mitä kerrot nimimerkilläsi?
ei isompia murheita
ei ole
se ei ollut sinulle tarkoitettu
mitä itse kerrot nimimerkilläsi?
kiitos kysymästä
oletan kysymyksen vilpittömäksi
rpu on lyhyt
tärkeintä kuitenkin,että pidä saman nimmerkin koko ajan
en kertakaikkiaan ymmärrä nimimerkkien vaihtoa
miksi sitä tehdään?
jos olisi tasoa täällä, kirjoittaisin omalla nimellä
mutta paskahuusissa....
sellainen punainen vaate, että sauhu syöksyy sieraimista ja höyry päästä heti, kun KKK vain jotain kirjoittaa. Johtunee siitä, että kyseisellä kirjoittajalla on sana todella hallussaan ja kokemusta sekä näkemystä asioihin. Olen kanssasi aivan samaa mieltä tuosta saman nimimerkin käytöstä. Itse kannattaisin myös rekisteröintiä, ettei niitä käytettäisi väärin. Pahimmat huussikirjailijatkin jäisivät varmaan pois.
Myös minä kannatan rekisteröitymistä ja vain sen yhden nimen tai nimimerkin käyttöä. Esitin sitä jo pari kuukautta sitten Suomi 24-keskustelupalstojen vetäjälle ja sain vastauksen, että rekisteröityminen tulee pakolliseksi joskus syksyllä. Olen jo varannut oman nimimerkkini (se ei välttämättä ole K.K.Korhonen).
Tuo huomiosi vaikutuksestani moneen taitaa olla oikea - pitäisikö sanoa valitettavasti vai Luojan kiitos! Mielipiteesi kirjoitustaidostani imartelee minua liikaa; ei tuon vaikutuksen tekemiseksi tällä areenalla kovin suuria vaadita. Kiitos kuitenkin!
Älä äänestä ämmä,
Terttu,
Wiljo,
Kapi K K,
jne...
laadukas ketju
koetko, että olemme samanmielisiä?
mitä tarkoittaa aate jalo?
miksi kirjoittelet?
mikä on viestisi meille?
vilpittömiä kysymyksiä
kapi ukosta minun kyytiin ?
Aate Jalo
että minä kysyn ja sinä vastaat?
Ei minua mikään vaivaa, ellei hyvää mieltä vaivaksi lueta. Enkä ole tällä kertaa kertonut mitään "saavutuksistani", vaan olen vain tuonut terveisiä lomiltani. Ja köyhä kansa on aina lähellä sydäntäni, sillä siitä olen itsekin lähtöisin ja olenhan demari ja en ole kovin rikas vieläkään.
Luepa nuo pari muuta pätkääni (sellaista sosiaalipornoa ja pieni täydennys) niin ehkä ymmärrät paremmin.
Jos tarkoitat minua, niin ei minusta todella ole Sinun kyytiisi. Me kuljemme eri teitä. Ja jos toinen meistä on se Camel-mies, niin se et ole Sinä.
Rangaistukeksi typeryydestänne, määrään:
Kaksikymmentä (20) etunojapunnerrusta.
Rangaistus muunnetaan, iltakävelyksi Lauttasaaren siltojen alle, missä voitte tavata kaltaisianne kapiaisia.
Kerron tuossa avauksessani, miten kiertomatkabussimme mainio romanialainen kuljettaja, noin 50-vuotias Tudor, tiesi Kekkosen (Kekunen hänelle) ja piti häntä ja hänen aikaista Suomeakin kommunistisena. Tuli vain mieleeni, että ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun olen joutunut maailmalla selittelemään asiaa ja mm. ”puolustelemaan” tuota Kekkosta, josta monen kepulaisen mielestä olen antanut täällä väärää todistusta.
Vuonna 1966 YK-joukoissa Kyproksella palvellessani vierailimme irlantilaisten YK-joukkojen luona. Istuimme iltaa heidän messissään. Eräs hieman ”vaikutuksen alainen” sergeant major (vääpeli) joka oli ensin vaahdonnut brittejä vastaan siitä, että ne miehittävät osaa hänen maastaan käänsi puheen Suomen kovaan kohtaloon, miten se urhoollisesti Neuvostoliittoa vastaan sodittuaan joutui kuitenkin Neuvostoliiton alistamaksi ja kommunistiseen järjestelmään. Kun minä ja pari suomalaista toveriani yritimme kertoa kiihtyneelle irkulle miten asia oikeasti on, ei hän suostunut ollenkaan uskomaan ja lopulta hän suuttui meihinkin ja alkoi nimitellä meitä kommunisteiksi, jotka Neuvostoliitto on soluttanut YK-joukkoihin!
Olen muutaman kerran muulloinkin joutunut valistamaan Suomesta väärän kuvan omaavia, ja aina olen huomannut olevani silloin epäuskottava. Amerikkalaiselle sotilastarkkailijalle, fiksulle ja valistuneelle upseerille, jouduin 1982 Syyriassa vakuuttamaan, että suomalaisen upseerin ei YK-joukkoihin tai yleensä ulkomaille päästäkseen tarvitse olla ”poliittisesti luotettava” kuten samanaikaisesti Golanilla palvelleiden puolalaisupseerien piti olla.
Mistähän tuollainen kuva asemastamme syntyi? Kyllä noita aikoja eläneet tähän pystyvät helposti vastaamaan.
Silti tuolla Romaniassa sitä Ceausescun palatsia ja sen ympäristöä katsellessani kiitin mielessäni Luojaa siitä, että Kekkonen, jolla oli lähes samanlainen valta kuin Ceausescullakin, ei ollut samalla lailla suuruudenhullu. ”Kansojen palatsilta” alkavan 4 700 metriä pitkän ja lähes 100 metriä leveän bulevardin paikalta on raivattu pois tuhansia taloja ja satoja tuhansia ihmisiä on pakkosiirretty muualle. Bulevardi on muuten Pariisin Champs-Elyseesin kopio, mutta hieman pitempi ja leveämpi – tietenkin!
sen politiikan, olisi sinun mielestäsi pitänyt olla silloin Kekkosen aikana?
Jaarituksesi oli sen verran pitkä ja joutavan oloinen, etten jaksanut sitä lukea alun itsekehuja pidemmälle.
Ajattelin tässä korjata yhden asiavirheen, joka on aika yleinen alemman koulutuksen saaneiden piirissä. Kirjoitit:
Työlläni olen saanut hieman omaisuuttakin karttumaan, ja työlläni olen eläkkeenikin ansainnut.
Tästä tulee käsitys, että olisit omilla maksuillasi rahoittava eläkkeesi. Etpä ole. Suomen eläkejärjestelmä on vain osittain rahastoiva ja ison osan lomarahoistasi maksamme me työtätekevät veronmaksajat. Tämä sen takia, että sossuhallitukset ovat ajaneet ansiosidonnaisuuden beslsbubin tähänkin järjestelmään.
Silti tuolla Romaniassa sitä Ceausescun palatsia ja sen ympäristöä katsellessani kiitin mielessäni Luojaa siitä, että Kekkonen, jolla oli lähes samanlainen valta kuin Ceausescullakin, ei ollut samalla lailla suuruudenhullu.
-------------------------
Kuules. Korhonen. Eiköhän sovita, että pysyt vain siellä Kekkoskaunaisten puolella, ja nautit sitä "itseansaitsemaasi eläkettä", jonka itseasiassa maksavat veronmaksajat, sillä Suomen eläkejärjestelmä ei tosiaankaan ole rahastoitu, kuten on monissa muissa maissa, vaan Suomessa suurin osa eläkkeistä maksetaan sisääntulevista maksuista ja verovaroista.
Esimerkiksi tuolla kauheuksien USA:ssa, missä jokainen saa tehdä elämästään juuri sen kokoisen ja näköisen kuin haluaa, eläkemaksut rahastoidaan joko yhtiöiden ylläpitämiin omiin rahastoihin, viranomaisvalvonnassa oleviin rahastoihin tai taloudellisella tulosvastuulla toimiviin rahastoihin.
Yritysten omat rahastot ovat siellä riskipitoisia, koska voivat lainata rahaa yritykselle takaisin tai ostaa oman yrityksen osakkeita, eli rahasto voi kaatua yrityksen mukana konkurssitilanteessa.
Tulosvastuu rahastot taas vastaavat suurinpiirtein meillä pankkien tarjoamia rahastosijoituksia.
Julkisen vallan jonkin verran valvomia ovat esim opettajien yms rahastot, joihin eläkesijoituksia on tehty.
Mutta Suomalaistyyppinen eläkejärjestelmä, jossa eläke kertyy prosentteina palkasta, eikä suinkaan aidosti maksettujen eläkemaksujen mukaan on todella harhaanjohtavaa, koska kertyneet eläkevastuut ovat suurempia kuin todellisuudessa koskaan rahastoidut eläkkeiden maksuun tarkoitetut varat.
Tästä syystä, Korhonen, nauti illuusiosi harhasta, pyri pelastamaan Suomi Kekkoselta (vaikka myöhässä) ja nauti korkeasta elintasostasi, jonka "ehkä ansaitsemasi" mutta "ei maksamasi" eläke sinulle takaa.
Korhonen, sosiaalidemokraattiseen öykkäröintipolitiikkaan kuuluu kyseenalaistaa tietoisuus.
Sosdem öykkäröintipolitiikkaan kuuluu pyrkiä nujertamaan yritteliäät ihmiset, jotta he eivät yrittäisi liikaa, ja varsinkaan eivät uskaltaisi vaatia itselleen tuloksia työnsä hedelmistä, jos ja kun niitä sitkeän yrittämisen jälkeen syntyy.
Juuri sitä varten Korhonen kaltaisia sosdem liikkeen työnsankareita aika-ajoin pulpahtaa pintaa paskapökäleen tavoin vaatimaan palkintoa suoritetuista työliikkeistä ja oikeaoppisesta sosialistisn ideologian levittämisestä.
Korhonen, muistele tarkkaan Romanian muistojasi.
Suomi olisi voinut olla aivan samanlainen tänä päivänä, mikäli Kekkonen ja muut itsenäisen Suomen asialla olleet eivät olisi estäneet sirppiliiterin punapolitrukkien aikomuksia aikanaan.
Hehkuta Korhonen vain isäsi muistolla. Isäsi kaatui maan puolesta, et sinä.
Nosta mieluummin malja vaikka suurille SDP:n miehille, kuten
IV Tampere 20.-22.11.1905 , työväentalo *)
Yrjö Sirola siht (joulukuusta 1905-)
VII Helsinki 4.-10.9.1911, työväentalo
O.W. Kuusinen pj
Korhonen, Terijoen hallitus ei tehnyt tästä maasta NeuvostoSuomea, eikä Yrjö poika kommunistien Romaniaa sisältäpäin.
Siksi
NeuvostoSuomi nostakoon punalippua ja vetäköön kättä lippaan Terijoen hallituksen ja Sirola opiston kommunistisien manifestin opetuksen kunniaksi.
Jumalauta, Tikkakoski, Suomi ja karjalan Pystykorva sekä törkeämpää lievempää väkivaltaa käyttäen röyhkeästi anastetut Emmat (os. Dextarjev) ovat sellaisia muotovalioita, jotka hajulle päästyään eivät luovuta...
Kekkonen veti nenästä ja munasta kommunisteja rajan kahden puolen ja säilytti Suomen itsenäisenä.
Ja pellet hei, otetaan asento, kun kuulette kunnianarvoisan presidentin nimen "Urho Kaleva Kekkonen".
Urkin kalju kiiltää vieläkin, mutta NeuvostoSuomen lippu ei ole Suomessa liehunut Terijoen hallituksen johdolla, eikä liehu.
Korhonen, hyvää lomamatkaa minne lie sitten oletkin menossa, toivottavasti mahdollisimman kauas.
Tulomatkalle ei toivota onnea, sillä en olisi rehellinen, jos toivoisin punataudin kääntyvän kohti Suomea...
Ai, niin muista sitten, että eihän sitä tosissaan täällä olla, vinoillaan huvikseen tässä työn lomassa, että saadaan eläkkeesi maksuun...
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000003970985
Kohtuullinen pyyntö...
Kirjoittanut: ... on täytettävä?, 14.7.2004 klo 15.03
Leif Salmen:
Luuserit (Iltalehden kolumni 7.7.2004)
Demarien vaalitappiosta on kulunut 16 kuukautta. Puolue ei vieläkään näytä hyväksyvän sitä.
Aluksi taktiikaksi valittiin keskustan heikentäminen eliminoimalla Anneli Jäätteenmäki. Heinäluoman juntta, joka pitää valtaa puolueessa, arvioi, että Matti Vanhanen on pehmeä mies, jota voi riepotella mielensä mukaan, ja että hallitus tanssii sdp:n sävelten tahdissa. Keskustaa hiillostettiin myös lausumattomalla uhkauksella, että sdp tarpeen tullen valitsee kokoomuksen. Oletukset olivat vääriä, taktiikka petti.
Matti Vanhanen ei aikonutkaan heittäytyä demarien kynnysmatoksi. Omalla vähäeleisellä mutta tehokkaan ovelalla tyylillään hän on noussut politiikan johtajaksi. Jos hän haluaa, mitä epäilen, hän nousee Halosen toisen kauden jälkeen presidentiksi. Eikä kokoomuksesta näillä näkymin ole hallituspuolueeksi, niin heikossa kunnossa se on. Kataisen valinta puheenjohtajaksi ei sitä vahvistanut. Kuka viitsii kuunnella iänikuista piipitystä?
Pääministeriratkaisun myötä sdp menetti ulkopolitiikan värisuoran. Tänään menetyksiä tulee lisää, kun Olli Rehn nousee EU-komissaariksi.Tämä kiukuttaa entistä valtapuoluetta, mutta politiikassa mölyt pitäisi pystyä pitämään mahassa. Se lisää vatsahappoja, mutta pää ainakin pysyy kirkkaana.
Uhmaikäisen kakaran lailla sdp heitti komissaaripeliin Mönkäreen, josta EU:n piirissä varmasti kysytään, että kuka Mönkäre? Jouni Backmanin selitykset eivät kaunista kuvaa pikkusieluisesta pikkuajattelusta. Totta kai Rehn on tehtävään pätevämpi. Totta kai tässä toteutuu virkapaketti, jolla keskustalle korvataan Erkki Liikasen käsittämätön palkkiovirka Suomen Pankissa. Liikanen muuten kuuluu siihen suureen demarijoukkoon, joka vannoo markkinoiden nimeen, muttei vahingossakaan hakeudu yksityiselle sektorille mittauttamaan kykyjään.
Jotkut demarit taisivat muuten todella uskoa, että kaikki virat kuuluvat heille. Ahneudella ja ylimielisyydellä ei ole äärtä eikä laitaa.
Asemien menetys tuntuu jatkuvasti piinaavan myös Paavo Lipposta. Monet kommentaattorit sievistelevät ylenpalttisesti, kun he kuvaavat Lipposen ehdotusta Margot Wallströmin puolesta "neulanpistoksi", ja vielä "tyylikkääksi kostoksi" Göran Perssonia kohtaan.
Jos vähääkään tuntee suomalais-ruotsalaisia suhteita, ymmärtää että Lipposen ehdotus oli sikamainen röyhtäisy suoraan Perssonin kasvoille. Temppu todisti taas kerran, että Lipponen on älykäs, osaava ja touhukas, ei tyylikäs, tasokas eikä diplomaatti. Kaiken ohessa tuli rikotuksi yhteisen pohjoismaisen talon ikkunoita. Halonen ja Tuomioja joutuvat nyt remonttihommiin.
Sdp on hallinnut maata ulkoparlamentaarisen voiman kautta. Ilman ay-liikettä ja sen rahoja puolue olisi hätää kärsimässä. Asetelma on pysyvästi vinouttanut poliittisen järjestelmän. Tilanne pahenee, kun Heinäluomasta tehdään puheenjohtaja. Silloin ay-liikkeen ja puolueen välillä ei ole enää edes hajurakoa. Eikä asia siitä parane, että myös Vasemmistoliitto on ay-siipensä panttivanki. Koko vasemmisto korporativismin pönäkkänä paaluttajana!
Mitä siitä seuraa? Ei mitään hyvää, ei mitään luovaa, ei ainutta uutta ajatusta.
Sdp:n pystyttämä valtakoneisto on maailmankaikkeuden viimeinen tosibreshneviläinen järjestelmä, pysähtyneisyyden malliesimerkki. Sitä perustellaan sen tuomalla vakaudella. Se on hautuumaan vakautta, mutta enemmän kuin vakautta Suomi kaipaa pyörremyrskyä, joka myllertää talouden, politiikan, hallinnon ja kulttuurin.
Nyt valtaa haetaan - mutta mihin käyttöön - ja virkoja haalitaan. Vallatut asemat koetaan voitoiksi vaikka ne todellisuudessa ovat Pyrrhoksen voittoja. Vaikka sdp voittaa, se häviää. Sillä jo kauan sitten esitettiin hyvä kysymys. Mitä hyödyttää, vaikka voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon?
Leif Salmen
Lähde:
http://www.iltalehti.fi/2004/07/09/kolumnistit/salmen.s html
Vastaa
Kerro kaverille tästä viestistä Ilmoita asiattomasta viestistä
Keskustelun kulku:
Kapi Korhoselle Salmenin kirjoitus. Laittakaa 12:54
Ihan sama 13:03
Salmen voisi 2004 13:48
Palstakepulaisten reaktio Linkittäjä 14:36
Tosi katkera demari kiljuu hädis... Siellä 14:41
Kohtuullinen pyyntö... ... on täyt... 15:03
tekevät "hallaa" vain SDP.lle.
Olettaisinkin, että palkkioksi kirjoituksista, SDP.n puoluetoimistosta annettaisiin hänelle ilmainen Kiinanmatka. Mutta vain menolippu.
Mitä halutaan kertoa sillä, että minulle suunnataan jokin Leif Salménin kirjoitus? Ehkä vahvistaa minun uskoani demarien asian oikeuteen ja mielipiteiden totuudellisuuteen? Tiedetäänhän minun tietävän, että kommunistit (kuten Salmén, vanha stalinisti ja taistolainen)ovat aina pitäneet demareita pahimpina vihollisinaan ja ovat tehneet härskimpiäkään tekoja ja valheita kaihtamatta kaikkensa demarien kampittamiseksi. En tarvitse tuollaista uskonvahvistusta, olen kirjani lukenut ja elämää opiskellut niin kauan ja monelta kantilta, että tiedän olevani oikeassa yhtä varmasti kuin Salmén tietää olevansa väärässä, on aina ollut. Ja se onkin hänestä sietämätöntä, kun kommunismi on luhistunut, mutta sosialidemokratia se vain porskuttaa! Kiehukoon vain Salmén edelleen itse keittämässään liemessä.
Salmeen kirjoitti asian niin kuin se on. Oikea kuvaus demareista.
Niin, Korhonen, miksi juuri sinulle Salmen'in "saatanallisia säkeitä" Marxin mitalla..?
Jokainen puna-arvoinen on yhtä puna-arvoinen kuin muut puna-arvoiset, kuitenkin niin, että toiset puna-arvoiset ovat puna-arvoisempia kuin toiset puna-arvoiset, jotka toki ovat puna-arvoisia, mutta eivät kuitenkaan yhtä puna-arvoisia kuin toiset puna-arvoiset, jotka ovat puna-arvoisempia kuin toiset puna-arvoiset.
Vappumarssilla vastoin omaan tahtoaan ..?
Niinkö, Korhonen ??