Tervehdys yhä jatkuvilta lomilta! Viikko meni pohjoisessa Suomessa ja viikko Romaniassa, mutta onhan tässä oltu muutamia päiviä välillä kotonakin, ja kohta lähden itäisen Suomen kiertueelle.
Kun pohjoiseen lähtiessäni kerroin täällä lomailusuunnitelmistani, oli joku kepulainen vastineessaan esittänyt paheksuntansa siitä, että demari lomailee ja matkustelee. ”Ei ole köyhän asialla”, oli hän todennut. Luin nämä reissusta palattuani. Vastasin hänelle ja kerroin, että en osaa hävetä sitä, että en ole ihan köyhä, kuten demarin kuuluisi kepulaisen mielestä olla.
Tyhjätaskuna läksin 16-vuotiaana maailmalle leipääni tienaamaan, mistä lähtien olen työlläni itseni elättänyt. Työlläni olen saanut hieman omaisuuttakin karttumaan, ja työlläni olen eläkkeenikin ansainnut. Ja kun eläkeläisellä on aikaa myös matkustella ja kun on siihen varaa, niin miksi en tekisi mm. sitä niin kauan kuin jaksan. Ja köyhän – jos myös koko maamme – asialla koen olleeni myös monissa töissäni ja toimissani, jopa myös näitä kirjoitellessani.
Juhannuksen tienoo mökillä Perämeren rannalla meni enimmäkseen lepäillen, lueskellen ja vanhojen tuttujen kanssa seurustellen. Myös tehtiin pieniä ulkotöitä ja joka ilta saunottiin ja sitten katseltiin jalkapallon EM-kisoja tv:sta. Merelläkin kävimme muutaman kerran mutta ei kalasteltu, vaan kalat haimme läheisestä Martinniemen kalasatamasta. Muut ruokatarvikkeet haimme Oulun torilta ja Oulun mainiosta kauppahallista (josta muuten saa edelleen vanhanajan painosylttyjäkin, joita ei saa mistään Helsingissä!). Tuolta tultuani kävin näillä saiteillakin mm iloitsemassa siitä, että oikea mies – José Manuel Durão Barroso – oikeasta maasta – EU:n kaikissa ytimissä olevasta Nato-maasta – tuli EU:n johtoon.
Pian pohjoisista palattuani läksin Romanian kiertomatkalle. Viikon aikana bussimme mittariin kertyi lähes 2000 km reitillä Constanta-Bukarest-Sibiu-Sighisoara-Brasov-Constanta. Monta linnaa ja luostaria ja muuta historiallisesti merkittävää paikka tuli katsotuksi ja kuudessa hyvässä hotellissa yövyimme matkan aikana.
Matka ylitti odotukset. Romania on hyvin moni-ilmeinen maa. On silmänkantamattomia viljelystasankoja, joilla viljellään vehnää, maissin auringonkukkaa ym, on suuria viiniköynnös- ja hedelmäpuutarhoja jne.. On mahtavia metsäisiä vuoristoja, joissa mm. asuu puolet Euroopan karhuista. Kun Bukarestin eteläpuoleisilla ja itärannikon laajoilla tasangoilla vilja oli jo korjattu, vuoristoalueilla vasta korjattiin heinää. Siellä olivat vielä hevoset - usein parivaljakkoina ja varsa kulki rinnalla - aivan yleisessä käytössä.
Romaniassa on viehättäviä kyliä ja vanhoja kaupunkeja upeine, koristeellisine rakennuksineen, etenkin Transsilvanian puolella. On myös liki 3 miljoonan asukkaan suurkaupunki Bukarest, jossa on paljon nähtävää, mm. suuruudenhullun Ceausescun aikaansaannokset. ”Kansojen palatsi”, joka juuri ehti valmistua ennen diktaattorin vallastasyöksemistä ja teloitusta, on maailman toiseksi suurin julkinen rakennus Pentagonin jälkeen, tilavuudeltaan suurempi kuin Kheopsin pyramidi. Tietysti tutustuimme siihenkin. En edes yritä kuvailla tuon marmoripalatsin, myös sisältä marmorilla ja kullalla ja käsintehdyillä matoilla ja verhoilla (yhden verhon korkeus 16 metriä ja paino 500 kiloa!) verhoillun paikan mahtavuutta! Palatsin yläkerroksissa toimii nykyisin Romanian parlamentti, sen alimmat kerrokset, valtavat salit ovat tyhjillään, vain poikkeuksellisen suuria juhlavastaanottoja ja turisteille esittelyä varten. Tietysti kävimme myös vallankumousaukiolla ja näimme parvekkeen (ent. kommunistisen puolueen päämaja, nykyinen senaatti), jolla Ceausescu piti viimeisen puheensa.
Romaniassa en ollut ennen käynyt. Monet Euroopan maat ovat tulleet tutuiksi kulttuuripitoisilla kiertomatkoilla, jotkut vain työmatkoilla ja varsinkin Espanja, Kreikka, Italia ja Portugali ovat olleet myös monien rantalomien kohteina. Eipä ole enää Euroopan vanhoista isommista maista käymättä muita kuin Islanti ja Albania ja nuo kääpiöt Luxemburg, Liechtenstein ja Andorra (kääpiöistäkin olen käynyt San Marinossa ja Vatikaanissa). Uusia maita on käymättä Ukraina, Valko-Venäjä, Slovakia ja Moldova ja entisen Jugoslavian maista Bosnia-Hertsegovina. Ja onhan maailmaa nähty melko laajalti myös Aasiasta, Afrikasta ja Amerikasta ja Lähi-idän tunnen läpikotaisin vuosia siellä toimittuani. No, on maailmassa kaksi mannertakin, joilla en ole käynyt: Australia ja Antarktis. Ja saattavat jäädäkin käymättä.
En voi olla kertomatta kepulaisille matkalla sattuneesta episodista, joka kyllä silloin minua nolotti. Sigishoarassa, tuossa Dragulan eli Vlad Tepesin kaupungissa söin lounasta samassa pöydässä romanialaisen bussimme kuljettajan, Tudorin kanssa. Kun kehuin Tudorille kaikkea näkemääni, Tudor käänsi puheen Suomeen. Hän tiesi, että Suomi on korkean elintason, mutta kalliiden hintojen maa, meillä on pitkä talvi ja paljon metsiä ja – naispresidentti! Hän muisti myös Kekkosen, josta käytti nimeä Kekunen. Hän kysyi, että ”tapettiinko Kekunen silloin, kun järjestelmä Suomessa muuttui”. Luulin hänen tarkoittavan (hänen englantinsa oli melko heikkoa), että kuoliko Kekkonen vai erosiko hän muuten, ja koetin selittää asian oikein. Mutta ei hän tyytynyt, vaan jankutti edelleen ”Was Kekunen killed by new leaders, like Ceausescu, when communists lost their power in Finland?” (tappoivatko uudet johtajat Kekkosen, kun kommunistit menettivät valtansa Suomessa). Näin, että ei hän uskonut, kun selitin hänelle, että eivät kommunistit olleet koskaan vallassa Suomessa eikä Kekkonenkaan ollut oikeastaan kommunisti, ainoastaan Neuvostoliiton johtajien hyvä ystävä.
Näin minä vein nojatuolimatkalle teidätkin, te heinätöihinne ja lypsyaikoihinne sidotut kepulaiset, maan ja karjan orjat. Mutta onhan teillä se lomittajajärjestelmä ja tukiaiset tuovat rahaa rutosti. Kyllä tekin sitten syksymmällä pääsette lomille, joista riittää talven tupailloissa kerrottavaa! No, entäpä nämä näidenkin saittien kaupunkikepuloiset? He joutuvat tyytymään vain nojatuolimatkoille, sillä ei sosiaalituilla muuten matkustella. Emme me demarit ole pystyneet nostamaan niitä tukia nykyistä korkeammiksi, kun kepu on aina halunnut nekin rahat mieluummin maataloustukiaisiin.
Nyt voisin laulaa Leevi ant the Leavingsin (Gösta Sundqvistin) laulua ”minä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan farmarit verkkarihousuun, kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, juon kaljaa auringonnousuun”, paitsi että Pohjois-Karjala ei ole kotiseutuni enkä juo siellä kaljaa, vaan meloskelen Jongunjoella ja laskes Ruunaankoskia (molemmat Lieksassa), opiskelen karjalaista kulttuuria lomalaiskurssilla Nurmeksessa, käyn Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla ja teen yhtä sun toista mukavaa ja virkistävää. Niistä ehkä enemmän reissusta palattuani!
Ai mitä tekemistä tällä on SDP:n palstalla? Tämä on vain tervehdykseni kaikille ystävilleni!
Kun pohjoiseen lähtiessäni kerroin täällä lomailusuunnitelmistani, oli joku kepulainen vastineessaan esittänyt paheksuntansa siitä, että demari lomailee ja matkustelee. ”Ei ole köyhän asialla”, oli hän todennut. Luin nämä reissusta palattuani. Vastasin hänelle ja kerroin, että en osaa hävetä sitä, että en ole ihan köyhä, kuten demarin kuuluisi kepulaisen mielestä olla.
Tyhjätaskuna läksin 16-vuotiaana maailmalle leipääni tienaamaan, mistä lähtien olen työlläni itseni elättänyt. Työlläni olen saanut hieman omaisuuttakin karttumaan, ja työlläni olen eläkkeenikin ansainnut. Ja kun eläkeläisellä on aikaa myös matkustella ja kun on siihen varaa, niin miksi en tekisi mm. sitä niin kauan kuin jaksan. Ja köyhän – jos myös koko maamme – asialla koen olleeni myös monissa töissäni ja toimissani, jopa myös näitä kirjoitellessani.
Juhannuksen tienoo mökillä Perämeren rannalla meni enimmäkseen lepäillen, lueskellen ja vanhojen tuttujen kanssa seurustellen. Myös tehtiin pieniä ulkotöitä ja joka ilta saunottiin ja sitten katseltiin jalkapallon EM-kisoja tv:sta. Merelläkin kävimme muutaman kerran mutta ei kalasteltu, vaan kalat haimme läheisestä Martinniemen kalasatamasta. Muut ruokatarvikkeet haimme Oulun torilta ja Oulun mainiosta kauppahallista (josta muuten saa edelleen vanhanajan painosylttyjäkin, joita ei saa mistään Helsingissä!). Tuolta tultuani kävin näillä saiteillakin mm iloitsemassa siitä, että oikea mies – José Manuel Durão Barroso – oikeasta maasta – EU:n kaikissa ytimissä olevasta Nato-maasta – tuli EU:n johtoon.
Pian pohjoisista palattuani läksin Romanian kiertomatkalle. Viikon aikana bussimme mittariin kertyi lähes 2000 km reitillä Constanta-Bukarest-Sibiu-Sighisoara-Brasov-Constanta. Monta linnaa ja luostaria ja muuta historiallisesti merkittävää paikka tuli katsotuksi ja kuudessa hyvässä hotellissa yövyimme matkan aikana.
Matka ylitti odotukset. Romania on hyvin moni-ilmeinen maa. On silmänkantamattomia viljelystasankoja, joilla viljellään vehnää, maissin auringonkukkaa ym, on suuria viiniköynnös- ja hedelmäpuutarhoja jne.. On mahtavia metsäisiä vuoristoja, joissa mm. asuu puolet Euroopan karhuista. Kun Bukarestin eteläpuoleisilla ja itärannikon laajoilla tasangoilla vilja oli jo korjattu, vuoristoalueilla vasta korjattiin heinää. Siellä olivat vielä hevoset - usein parivaljakkoina ja varsa kulki rinnalla - aivan yleisessä käytössä.
Romaniassa on viehättäviä kyliä ja vanhoja kaupunkeja upeine, koristeellisine rakennuksineen, etenkin Transsilvanian puolella. On myös liki 3 miljoonan asukkaan suurkaupunki Bukarest, jossa on paljon nähtävää, mm. suuruudenhullun Ceausescun aikaansaannokset. ”Kansojen palatsi”, joka juuri ehti valmistua ennen diktaattorin vallastasyöksemistä ja teloitusta, on maailman toiseksi suurin julkinen rakennus Pentagonin jälkeen, tilavuudeltaan suurempi kuin Kheopsin pyramidi. Tietysti tutustuimme siihenkin. En edes yritä kuvailla tuon marmoripalatsin, myös sisältä marmorilla ja kullalla ja käsintehdyillä matoilla ja verhoilla (yhden verhon korkeus 16 metriä ja paino 500 kiloa!) verhoillun paikan mahtavuutta! Palatsin yläkerroksissa toimii nykyisin Romanian parlamentti, sen alimmat kerrokset, valtavat salit ovat tyhjillään, vain poikkeuksellisen suuria juhlavastaanottoja ja turisteille esittelyä varten. Tietysti kävimme myös vallankumousaukiolla ja näimme parvekkeen (ent. kommunistisen puolueen päämaja, nykyinen senaatti), jolla Ceausescu piti viimeisen puheensa.
Romaniassa en ollut ennen käynyt. Monet Euroopan maat ovat tulleet tutuiksi kulttuuripitoisilla kiertomatkoilla, jotkut vain työmatkoilla ja varsinkin Espanja, Kreikka, Italia ja Portugali ovat olleet myös monien rantalomien kohteina. Eipä ole enää Euroopan vanhoista isommista maista käymättä muita kuin Islanti ja Albania ja nuo kääpiöt Luxemburg, Liechtenstein ja Andorra (kääpiöistäkin olen käynyt San Marinossa ja Vatikaanissa). Uusia maita on käymättä Ukraina, Valko-Venäjä, Slovakia ja Moldova ja entisen Jugoslavian maista Bosnia-Hertsegovina. Ja onhan maailmaa nähty melko laajalti myös Aasiasta, Afrikasta ja Amerikasta ja Lähi-idän tunnen läpikotaisin vuosia siellä toimittuani. No, on maailmassa kaksi mannertakin, joilla en ole käynyt: Australia ja Antarktis. Ja saattavat jäädäkin käymättä.
En voi olla kertomatta kepulaisille matkalla sattuneesta episodista, joka kyllä silloin minua nolotti. Sigishoarassa, tuossa Dragulan eli Vlad Tepesin kaupungissa söin lounasta samassa pöydässä romanialaisen bussimme kuljettajan, Tudorin kanssa. Kun kehuin Tudorille kaikkea näkemääni, Tudor käänsi puheen Suomeen. Hän tiesi, että Suomi on korkean elintason, mutta kalliiden hintojen maa, meillä on pitkä talvi ja paljon metsiä ja – naispresidentti! Hän muisti myös Kekkosen, josta käytti nimeä Kekunen. Hän kysyi, että ”tapettiinko Kekunen silloin, kun järjestelmä Suomessa muuttui”. Luulin hänen tarkoittavan (hänen englantinsa oli melko heikkoa), että kuoliko Kekkonen vai erosiko hän muuten, ja koetin selittää asian oikein. Mutta ei hän tyytynyt, vaan jankutti edelleen ”Was Kekunen killed by new leaders, like Ceausescu, when communists lost their power in Finland?” (tappoivatko uudet johtajat Kekkosen, kun kommunistit menettivät valtansa Suomessa). Näin, että ei hän uskonut, kun selitin hänelle, että eivät kommunistit olleet koskaan vallassa Suomessa eikä Kekkonenkaan ollut oikeastaan kommunisti, ainoastaan Neuvostoliiton johtajien hyvä ystävä.
Näin minä vein nojatuolimatkalle teidätkin, te heinätöihinne ja lypsyaikoihinne sidotut kepulaiset, maan ja karjan orjat. Mutta onhan teillä se lomittajajärjestelmä ja tukiaiset tuovat rahaa rutosti. Kyllä tekin sitten syksymmällä pääsette lomille, joista riittää talven tupailloissa kerrottavaa! No, entäpä nämä näidenkin saittien kaupunkikepuloiset? He joutuvat tyytymään vain nojatuolimatkoille, sillä ei sosiaalituilla muuten matkustella. Emme me demarit ole pystyneet nostamaan niitä tukia nykyistä korkeammiksi, kun kepu on aina halunnut nekin rahat mieluummin maataloustukiaisiin.
Nyt voisin laulaa Leevi ant the Leavingsin (Gösta Sundqvistin) laulua ”minä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan farmarit verkkarihousuun, kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, juon kaljaa auringonnousuun”, paitsi että Pohjois-Karjala ei ole kotiseutuni enkä juo siellä kaljaa, vaan meloskelen Jongunjoella ja laskes Ruunaankoskia (molemmat Lieksassa), opiskelen karjalaista kulttuuria lomalaiskurssilla Nurmeksessa, käyn Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla ja teen yhtä sun toista mukavaa ja virkistävää. Niistä ehkä enemmän reissusta palattuani!
Ai mitä tekemistä tällä on SDP:n palstalla? Tämä on vain tervehdykseni kaikille ystävilleni!
Vastaukset 4
Vanhimmat
joo kyllä ne maalaistollot vähän niin luulee että demarien pitäisi täysköyhiä olla,sillä sehän olisi rikos pitää muistakin huolta jos itse pärjää...mutta mutta,harmi että lomasi päättyi,mutta toivottavasti jäi paljon hyviä muistoja/kokemuksia reissusta...hyviä jatkoja
tuohan onm sitä kapitalismia puhtaimmillaan..voi teitä raukkoja
Demari höpinää.
Kun ihminen on tarpeeksi "onnellinen", niin siunattu hulluus alkaa olla aika lähellä. Silloin voi ummistaa silmänsä kaikilta vääryyksiltä ja vainoilta. Mitä Suomessakin tapahtuu. Onnellisuus on sulkenut silmäsi myös siltä köyhyydeltä ja kurjuudelta mitä Romaniassakin on todella paljon.
Taitaa olla Albanian kanssa kansantulossa samalla viivalla.