Kuinka moni entinen

Jaa, näyttää siltä että exät toteuttaa saarnaamisviettiään esim Vs-sivustolla,
kertomalla että jumalaa ei ole ja raamattu on paimentolaisten kirjoittama satukirja..
.
Näin he tahtomattaan toteuttavat sen Raamatun profetian, että porukan omasta keskuudesta nousevat tyypit,
jotka kieltävät Kristuksenkin, Lunastajamme.

http://koti.mbnet.fi/jpoika/Raportti.pdf

Tämä kysely julkaistiin näillä sivuilla viikko pari sitten.

Joka kolmas entisistä Jeh tod ilmoitti uskovansa Jumalaan.

Käypä kattomassa sivulla. Siitä saat jotakin osviittaa. Vastaajia oli satakunta, joista osa vielä nykyään jeh tod seurakunnassa. Tämäntyyppisissä kyselyissa saattaa herkästi painotua joku osa-alue liikaa, mutta kyllä tästä jotakin selviää.

Ottamatta kantaa feikahtavan avauksen "kohta ex jt" todenmukaisuuteen tai ei, niin entisiä todistajia koskien ei ole olemassa mitään tilastoa eikä varsinkaan luotettavaa sellaista.

Kokonaisuus on varin nyanssinen eikä valmiita muotteja ja kaavoja voi soveltaa.

Myös kategoria erotetut ja itse eronneet on osin melko harhaanjohtava. Osa erotetuista on jo ennen erottamistaan menettänyt luottamuksensa Järjestön väittämään asemaan ja itse erottamisen oikeuskomiteallinen virallinen syy on vain edellisen seurausta, eikä kerro todellisuutta.

Tähän vaikuttaa myöskin se, että itse eronneisiin suhtaudutaan maan alhaisimipina olentoina, luopioina ja he saavat kaikkein ankarimman ja kylmimmän kohelun, kun taasen erotettujen ajatellaan olevan potentiaalisia takaisin palaajia ja siksi joissakin tapauksissa perhe saattaa rikkoa ainakin osittain Seuran karttamiskieltoa katkaisematta välejä täysin 100%, vaikka varsinaista seurustelua ja yhteisiä illallisia ja / tai vierailuja ei enää milloinkaan olekaan.

Siksi ei ole lainkaan harvinaista miten monikin sanoo, ettei itse eroa vaan hänet joutuu pois potkimaan, erottamaan. Se on yllä mainitusta johtuen kaikesta huolimatta ulkoisesti hieman softimpi vaihtoehto, vaikka Vartiotorniseuran jättämisessä ei mitään softia olekaan, eikä kunniallista ja ihmisarvoista ulospääsyä ole edes olemassa.

Ensireaktio. Monikin Vartiotorniseuran ylijyräävästä ja totalitäristyyppisestä mankelista tavalla tai toisella viimein poistuttuaan kokee suuria vaikeuksia edes sietää ihmisten ylläpitämiä uskontoja yleensä ja / tai varsinkaan julistuksellisia selaisia jotka koettavat tavalla tai toisella sanella miten kunkin tulee uskoa ja elää voidakseen pelastua. Kaikkiin nähin organsoituihin uskontoihin liitty jollakin asteella ihmisen elämän kontrolonti ja hengelliselle vallalleen alistaminen.

Näkisin päälinjoissaan seuravia rekatiomalleja entisten todistajien keskuudessa, jotka nekin voivat kehittyä suuntaan jos toiseen vuosien varrella. Vaikea sanoa missä määrin kunkin ensirekatio pois lähdettyään tulee ohjaamaan jatkoa pidemmällä aikavälillä.

a) Uskovat edelleenkin Seuralla olevan totuus, ajatellen että he itse eivät heille erityisistä syistä johtuen onnistuneet asetettua mittaa täyttämään. Osa heistä pyrkii myöhemmin takaisin, osa elää tämän vuoksi hyvin raskaiden taakkojen ja syyllisyyden kanssa.

Useimmiten nämä henkilöt eivät milloinkaan ole tehneet perusteellista työtä selvittääkseen Vartiotorniseuran alkujuuria, oppihistoriaa, sen kehitystä, ristiriitaisuuksia ja Seuran eri menettelytapoja.

Tämän vuoksi jokaisen poislähtijän tulisi perehtyä huolella kaikkeen Vartiotorniseuran historiaan ja oppihistoriaan liittyvään opetellen se tuntemaan riittävän hyvin. Tokihan se on melkoinen työmaa, mutta keskeneräiseltä pohjalta elämässä eteneminen voi tuoda myöhemmin ikäviä yllätyksiä kun selvittämättömät asiat alkavat nousta pintaan, kummitella ja oireilla eri tavoin joskun myöhemin ja tämä sopivaa hetkeä ja lupaa kysymättä.

b) Ajattelee Seuralla olevan osittain oikea Raamatun ymmärrys, vaan ei katso sen olevan AOT. Tällainen henkilö uskoo ilman uskontoa.

c) Henkilö joka hylkää kaiken opillisen jehovantodistajuuteen liittyvän, uskoen edelleen ja liittyen mahdollisesti johonkin toiseen ryhmään.

d) Päättämätön. Ei enää oikein tiedä mihin voi / osaa uskoa, uskoo ja ei usko. Järjestäytyneet uskonnot eivät oikein vedä puoleensa.

e) Henkilö joka Vartiotorniseurasta lähdettyään ei enää usko mihinkään hengellisessä merkityksessä. Ateisti, pragmaatikko.

Päätyipä henkilö sitten mihin lopputulokseen tahansa, niin tärkeään olisi löytää rauha itsensä, menneisyytensä ja nykyisyytensä kanssa ja elää harmoniassa arvojensa kansa.

Näkisin, että kaikki ääri- ja ylirektioit, sekä asiattomuudet tämän teeman ympärillä ovat ositus sittä, että viimeksi mainittu on vielä toteutumatta.

Tosin epäinhimillinen ja suorastaan hekisesti ja tunneperäisesi sadistinen karttaminen perheenjäsenian ja entisten ystävien taholta, sekä ala-arvoisesti ja halventavasti leimaaminen on valitettavasti aina osa entisen todistajan elämää aina hänen kuolemaansa saakka.

Juuri tällä viikolla eräs noin 60-vuotis rouva oli kasteella ja liittyi helluntaiseurakuntaan. Hänen tytär on ollut jh:n todistaja aikoinaan mutta eronnut järjestöstä. Tämäkin rouva on kulkenut Vartiotorniseurassa vuosia ja häntä on yritetty käännyttää. Hänellä on mennyt pitkä aika selvitellä uskonkysymyksiä ja on käynyt nyt vuoisa hell.rks:ssa.
Nyt hän sitten oli mielestään kypsä ja vakuuttunut, että on löytänyt totuuden ja seurakunnan.
Hän ei ole ollut koskaan jäsenenä jehovissa.

Itse olen entinen jt,mutta erostani on jo 16 vuotta.Siihen aikaan mahtuu jo jos monelaista.
Ensimmäiset vuodet menivät ajatuksissa:"ei voi olla totta,että minua on sahattu linssiin koko elämäni."Olin silloin juuri 40v täyttänyt.
Mutta en ollut menettänyt uskoani Jumalaan,oli vain joitain epäilyksen vuosia.
Tulin uskoon vuonna 2001 tai 2002.Ihan tarkkaa hetkeä en pysty sanomaan.

En kuulu mihinkään nimenomaiseen seurakuntaan.Käyn eri seurakunnissa,yhteiskristillisissä tilaisuuksissa ja seurailen tv7:n ohjelmia,analyyttisesti.
Mutta sen voin sanoa että nämä menneet vuodet ovat olleet minulle hyvin antoisia ja opin jatkuvasti uutta.

Jeesus Kristus on elämäni Herra.
Evankelioimista teen,netissä,jakelemalla traktaatteja,missä milloin ja puhu tarvittaessa Jeesuksesta.

Itse uskon Jumalaan, vielä enemmän kuin ennen. Jumala-kuva vaan on muuttunut armollisemmaksi ja rakastavammaksi ja sellaiseksi, joka rakastaa minua ha hyväksyy omana itsenäni. Antaa minun itkeä ja nauraa.

Usko on vapautumista, uskonto taas kahlehtimista. Hengellinen koti on nyt läsnä, kun voin kuunnella itseäni ja Luojaa ilman kenenkään järjestöläisen välikätenä olemista. Ainoa välikäsi on Jeesus.

Sitähän en tiedä, miten saarnaamiskäskyn tulevaisuudessa teen, mutta tällä hetkellä en saarnaa, mutta jos joku kysyy henkisestä tasapainostani, että mistä se on peräisin, niin kerron että henkilökohtaisesta uskostani Jumalaan ja Jeesukseen...

Jumalaan uskomisen perustana on yksilön sisäinen tarve uskoa jumalaan. Jos se sisäinen tarve syystä tai toisesta häipyy, häviää myöskin jumalaan usko itsestään.

Oma kokemukseni tästä on ollut, että kun lapsena ulkoa opittu jumalaan uskominen väistyi aikuisen ajattelun kasvettua, niin koko idea jumalasta menetti mielekkyytensä.

Voisin verrata tätä siihen että aikuistuttuaan useat ihmiset, eivät toki kaikki, näkevät esimerkiksi omat vanhempansa aivan toisessa valossa, kuin mitä he näyttivät olevan lapsena ollessa. Heidät voi nähdä niinä aikuisina ihmisinä, yksilöinä, joita he todellisuudessa olivat koko ajan olleetkin ja kun yksilön sisäinen vanhempien tarve häviää, häviää myöskin tarve nähdä heidät lapsen tavoin kaikkitietävinä ja kaikkivoipana. Vanhemmat voi siis viimein päästää vapaaksi kahleista olemaan sitä, mitä he ovat, - tavallisia ihmisiä, - helpotukseksi kaikille osapuolille.