Mietin, millaisia ihmisiä lääkärit ovat henkisesti kun jaksavat tuollaista työtä tehdä? Ovatko kaikki lääkärit vahvoja ja hyvän itsetunnon omaavia, vai miten he kestävät?
Kyselen tätä siksi, että olen kiinnostunut lääketieteestä, mutta ongelmani on luonteenpiirteeni. Olen pahuksen herkkä ihminen, lisäksi olen jo jonkin aikaa kärsinyt alakulosta (ellei se mene jo masennuksen puolelle). Olen samaan aikaan hirveän kiinnostunut lääkiksestä mutta pelkään samalla tulevaisuuttani.
Varsinkin psykiatria minua kiehtoo kovasti.
Jos onnistun pääsemäänkin sisään lääkikseen, pelkään toisaalta romahtavani. Kun nyt on jo masennuskausi takana, pelkään mahdollista masentumista jo etukäteen (siis jos lääkäriksi päädyn). Kuitenkin minua kiinnostaisi lääkärin ammatti ihan hirveästi. Ja mitäkö kysymyksilläni yritän saada irti? Kyselen vain tässä, että löytyykö sieltä lääketieteellisenkin tiedekunnan puolelta yhtä lailla herkkiä ihmisiä? Miten te selviätte? Onko mahdollista toimia lääkärinä vaikka herkkä olisikin, vai kaatuvatko haaveeni jo nyt?
Kyselen tätä siksi, että olen kiinnostunut lääketieteestä, mutta ongelmani on luonteenpiirteeni. Olen pahuksen herkkä ihminen, lisäksi olen jo jonkin aikaa kärsinyt alakulosta (ellei se mene jo masennuksen puolelle). Olen samaan aikaan hirveän kiinnostunut lääkiksestä mutta pelkään samalla tulevaisuuttani.
Varsinkin psykiatria minua kiehtoo kovasti.
Jos onnistun pääsemäänkin sisään lääkikseen, pelkään toisaalta romahtavani. Kun nyt on jo masennuskausi takana, pelkään mahdollista masentumista jo etukäteen (siis jos lääkäriksi päädyn). Kuitenkin minua kiinnostaisi lääkärin ammatti ihan hirveästi. Ja mitäkö kysymyksilläni yritän saada irti? Kyselen vain tässä, että löytyykö sieltä lääketieteellisenkin tiedekunnan puolelta yhtä lailla herkkiä ihmisiä? Miten te selviätte? Onko mahdollista toimia lääkärinä vaikka herkkä olisikin, vai kaatuvatko haaveeni jo nyt?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lisäksi mietin, ehtiikö lääkärintöiden ohella myös harrastamaan tekemään sivutyönä piirustustyötä? Kuvataide on minulle niin tärkeä asia, että minun pitää myös saada olla luova. Kuitenkin kuvataidealalla elantonsa eteen pitää tehdä paljon töitä, enkä välttämättä ehtisi piirtää niin paljoa että voisin sillä työllä elää. Siksi en lahjakkuuttani ehkä päätoimisena elannonlähteenä käyttäisi.
Turhaan murehdit :) lääkäreitä on erilaisia, eri erikoisaloilla on suuriakin eroja vastuussa (Vert. Radiologia - Kirurgia). Sitäpaitsi, ei lääkikseen mentäessä täydy olla jo "lääkäriainesta", kyllä se 6vuotta kouluttaa ihmisen lääkäriksi, huomaamatta! Työajoistakin on mahdollista neuvotella (Tuttuni on lääkäri ja käy kolmena päivänä vikkossa töissä), joten varmasti löydät aikaa myös harrastuksillesi.
Jos oikeasti lääketiede kiinnostaa, kannattaa nyt edes kokeilla sitä polkua. Tutkiskele motiivisi, pohdi vaihtoehtosi. Lääkis ei ole sen oikeutetumpi paikka kellekkään muulle kuin sinullekkaan. Tsemii!
*harrastamaan tai tekemään sivutuönä.
Itse mietin aivan samaa! olen 15 vuotta halunnut lääkäriksi (kirurgiksi), mutta tulevaisuudessa haluan myös perheen, matkustella ja harrastaa urheilua. Onkohan näiden kaikkien yhdistäminen mahdollista?
On varmasti! Itsellä on ihan pian pääsykokeet - lukeminen on ollut rankkaa, mutta toivotaan, että ovet aukeaa. Nykyäänhän lukiolla on oikeastaan kaikki merkitys, joten panostakaa lukioon erittäin paljon!
Itse työstä en tietenkään osaa sanoa mitään, mutta erittäin mielenkiintoinen, palkitseva, monipuolinen, hyvät etenemismahdollisuudet tarjoava sekä tietysti hyväpalkattu työ lienee kyseessä.
Hakekaa toki lääkikseen!
T. Ehkä tuleva kolleeganne