materiasta, yhteiskunnallisesta asemasta ja siviilisäädystä huolimatta ei oikein onnistu ortodoksisessa kirkossa.
Miten suut pannaan huomenna kun on tälläinen päivä jolloin varmasti lapsettomia ja perheettömiä itkettää kun vieressä on ihminen jota on siunattu lapsilla ja perheellä tai puolisolla joka kantaa puolisolleen kukkia , on vieressä tukemassa ja osallisuu myös lastenhoitoon.Tai kun vieressä istuu ihminen joka on lahjottu näyttävästi ansioistaan ihan kirkon puolesta karitsanmerkeillä.
Ei ottanut paavali parka huomioon että eriarvoistaa ihmisiä järjestäessään tälläisen maallisen systeemin hengellisyyden pariin.Uskoisinpa jopa että meillä suomessa se on ainoana ortodoksisena kirkkokuntana tapa jota ei muualla maailmassa ole.Miksi ihmiset ovat näinkin itsekeskeisiä?
Miksi vieläkin yhteiskunnassa vallitsee ajatusmalli että ei akateeminen ei ole ihminen, yh- ei ole samanarvoinen ihmisenä kuin joku neitsyenä naitu periortodoksinen nainen, eronnut ei ole ihminen, lihava ei ole ihminen,vanha ei ole ihminen, ruma ei ole ihminen tai työtön ei ole ihminen.
Edesautatte omalta osaltanne ihmisten pahoinvointia te jotka lokeroitte ihmiset kasteihin arvonsa mukaan arkkipiispa etunenässä.Miksi ortodoksikirkossa ihmisillä on tälläisiä asenteita olemassa, paikassa missö tulisi olla henkinen ja maallinen tasa-arvo?
Itse olen huomannut että kirkossa kohtaa monta eri sukupolvea se vanha joille aina riitti töitä ja joille työtön on laiska lortto ja joille eronnut on kauhistus ja joille maallinen kunnioitus on tärkeää.Toinen ryhmä jossa vain on ne menestyneet ja sitten ne työttömät epäonnistuneet joille ei ole töitä riittänyt ja kolmas nuoriso joista toiset ovat näitten työttömien lapsia ja toiset ovat noita parempiosaisten lapsia.
Miten suut pannaan huomenna kun on tälläinen päivä jolloin varmasti lapsettomia ja perheettömiä itkettää kun vieressä on ihminen jota on siunattu lapsilla ja perheellä tai puolisolla joka kantaa puolisolleen kukkia , on vieressä tukemassa ja osallisuu myös lastenhoitoon.Tai kun vieressä istuu ihminen joka on lahjottu näyttävästi ansioistaan ihan kirkon puolesta karitsanmerkeillä.
Ei ottanut paavali parka huomioon että eriarvoistaa ihmisiä järjestäessään tälläisen maallisen systeemin hengellisyyden pariin.Uskoisinpa jopa että meillä suomessa se on ainoana ortodoksisena kirkkokuntana tapa jota ei muualla maailmassa ole.Miksi ihmiset ovat näinkin itsekeskeisiä?
Miksi vieläkin yhteiskunnassa vallitsee ajatusmalli että ei akateeminen ei ole ihminen, yh- ei ole samanarvoinen ihmisenä kuin joku neitsyenä naitu periortodoksinen nainen, eronnut ei ole ihminen, lihava ei ole ihminen,vanha ei ole ihminen, ruma ei ole ihminen tai työtön ei ole ihminen.
Edesautatte omalta osaltanne ihmisten pahoinvointia te jotka lokeroitte ihmiset kasteihin arvonsa mukaan arkkipiispa etunenässä.Miksi ortodoksikirkossa ihmisillä on tälläisiä asenteita olemassa, paikassa missö tulisi olla henkinen ja maallinen tasa-arvo?
Itse olen huomannut että kirkossa kohtaa monta eri sukupolvea se vanha joille aina riitti töitä ja joille työtön on laiska lortto ja joille eronnut on kauhistus ja joille maallinen kunnioitus on tärkeää.Toinen ryhmä jossa vain on ne menestyneet ja sitten ne työttömät epäonnistuneet joille ei ole töitä riittänyt ja kolmas nuoriso joista toiset ovat näitten työttömien lapsia ja toiset ovat noita parempiosaisten lapsia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ikävä kyllä tuo on totta. ikään kuin elettäis säätyläisaikaa ja johon oikeisto tuntuu kaihoavan!
Yhteiskunnassa kuin yhteiskunnassa on jakoa ihmisten välillä. Sellaista oli myös kommunistisissa maissa. Puolueen jäsenet olivat ihan oma kastinsa, jolle oli oikeuksia enemmän kuin muille. Haluaisinpa tosiaan kuulla mikä sellainen ihmevaltakunta täällä maan päällä on, missä ei olisi varakkaampia ja köyhempiä, koulutettuja ja kouluttamattomia, onnellisia ja onnettomia!
Hengellisessä mielessä eriarvoisuus on väärin ja syntiä.Maailmassa se on perin tavallista.Eivät ortodoksit voi kristittyinä eikä yksilöinä ottaa maailmasta sitä mitä haluavat ja hengellisyydestä mitä haluavat hengellisyyden mukaan.Mutta ihmiset ovatkin suurimmaksi osaksi vain maallisia ja valitsevat maallisten perusteitten mukaan ja sitten hengellisyydestä ne rusinat mitä haluavat valikoiden.
Minusta Jumala ei ole tarkoittanut niin.
Eriarvoisuudesta ei tarvitse tehdä itseisarvoa.On varakkaita jotka eivät tuo eroa esiin ja on niitä jotka sen selkeästi tuovat ja haluavat tuoda esiin.Juopa on suuri ja juopa levenee jos on kyseessä ihminen joka korostetusti tuo esille taustansa nimenomaan sen parempiosaisen.
Tälläistä ja vielä siitä palkitsemista en ymmärrä hengellisyyden parissa.
Eivät ihmiset ole täydellisiä, eivät uskovat ortodoksitkaan. Jokainen voi vain tavoitella parempaa kohti, mutta heikkoja ihmisiähän me silti olemme. Paljon sitä törmää pettymyksen tunteisiin, joita ihmiset tuntevat jotain tiettyä uskonnollista yhteisöä kohtaan, kun ihmiset siellä eivät olleetkaan parempia kuin muualla. Se pettymyksen tunne on inhimillinen, mutta siitä kannattaisi yrittää päästä yli. Seurakunnissa kun on niin monenlaista ihmistä. Jos heti pettyy ja luopuu, niin ei välttämättä tutustukaan sellaisiin sydämellisiin ihmisiin.
Itse en oikein ole törmännyt tuohon varallisuudella kerskailuun ainakaan täällä omassa srk:ssani. En oikein tiedä kuinka sellainen edes kävisi päinsä. Raha-asioista (palkasta, omaisuudesta) kukaan sivistynyt ihminen ei puhu, enkä itse ainakaan edes tiedä millaisilla autoilla muut ajelevat, tai sanoisinko etten edes välitä siitä, kun en autoasioissa ymmärrä mikä on huonoa ja mikä hyvää. Miten varallisuudella voisi kerskata??? Antamalla näkyvästi ison setelin kolehdissa? Mutta sehän sentään menee hyvään tarkoitukseen? Itse olen nähnyt isoja setelejä kolehdissa, mutta enpä osaa sanoa kuka ne on siihen laittanut.
Mitäs muita tapoja meillä on, joita muualla ortodoksimaailmassa ei ole? Mitkä ovat ne muut? Olen aina ihmetellyt miten muualla ortodoksimaailmassa kuten Venäjällä, Romaniassa ja Kreikassa kaikki on ortodoksisesti paremmin kuin täällä?
Itse en ole kokenut kirkossa ihmisten lokerointia eri osastoihin. Ikävä juttu, jos sinä olet.
Tietysti jokainen meistä varmasti jossain elämänsä vaiheessa törmää tilanteeseen, jossa haluaa ystävyyttä jonkun ihmisen kanssa, joka taas ei tunne samoin. "Hylätyksi" tulo ei kuitenkaan välttämättä johdu mistään ulkonaisista seikoista, vaan henkilökemiasta.
Itse en ole mitään palkintoja kirkolta saanut, mutta en toisaalta sellaisia odotakaan, tai tarvitse. Ei näille ulkonaisille kunnian merkeille pidä panna niin paljon painoa.
Mitä eroamiseen/yh-vanhemmuuteen/koulutuksen puutteeseen tulee, niin jokainen meistä voi ajatella olevansa Jumalan kuva, olipa elämäntilanne mikä tahansa. Jumalan kuvina ja luotuina olemme yhdenvertaiset.
Ei kannata kauheasti miettiä sitä, että olenko parempi vai huonompi kuin joku toinen. Jokainen keskittyköön omaan tiehensä ja sillä kilvoitteluun.
Ei ihminen välttämättä mieti sellaisia asioita onko hyvä vai huono mutta joskus tulee vastaan tilanne jossa muut ylenkatsovat ja tuovat erot selkeästi esiin vaikkei niitä itse toisikaan.
Jotkut ovat sokeita huomaamaan tälläistä johtuen suurimmaksiosaksi siitä etteivät ole kastin alapäässä olevia.Sillloin tuollaista olotilaa ja asiaa ei voi huomata.Tai voi olla että ihmisryhmä on tavallaan homogeeninen duunareita tai vain akateemisia tai varakkaita, silloin ei asia tule edes esille.