Mielestäni Jumaluus on meissä itsessämme.Tekoina, ei sanoina
Siihen vaikuttaa koti,ympäristö, kasvatus.
t kristitty
Siihen vaikuttaa koti,ympäristö, kasvatus.
t kristitty
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teot paljastavat tasomme, ei sanamme, olet oikeassa.
Ken tähän pyyteittä antautuu, on mestari.
On valmis lähimmäiselle, ilman vastapalvelun pyydettä, tämä ajatus on Jumalallinen.
Jumaluus ei tarkoita jotain ominaisuutta joka meillä on tai ei ole. Se ei ole mikään 'valaistumisemme' mitta tai se kuuluisi vain niille, jotka ovat osanneet valita 'sen ainoan oikean uskonnon'. Jumaluus ei myöskään ilmene erityisesti tekoina eikä sanoina vaan se näkyy käytöksessämme, asenteissamme ja kaikessa elämämme eri puolissa.
Jumaluus on kaikissa oleva perusominaisuus, sillä olemme kaikki lähtöisin (kaikki mitä on ja ei vielä 'ole') samasta Alkulähteestä, josta Jeesus käytti nimitystä "Isä". Myös Jeesus myönsi sen, että olemme Jumalia! Kukaan ei ole sitä kuitenkaan yksin, ei edes se VT:n kuuluisa sotaisa ja itsekäs pikkujumala Jehova!
Jumala on Ykseys, jossa kaikki ON! Mitään ei voi olla Jumalan ulkopuolella! Olemme Jumala/jumalia kokemassa jumaluuden eri puolia ja kokemassa niitä ja kokemustemme kautta kasvamassa tietoisuudessamme oppiaksemme vähitellen muistamaan oman jumalallisen alkuperämme, palataksemme Isän Kotiin! Moni Jeesuksen opetus (se vähä mikä niistä on jäljellä etenkin raamatussa) viittaa tähän sisäiseen jumaluuteemme, myös Isä meidän rukouksen ensimmäisen lause, joka oikein käännettynä kuuluu: Isämme joka sinä olet KAIKKIALLA (missä tahansa)...!
Jokainen elävä ilmentää jumaluutta vain sillä mitalla, miten sen on alkanut tajuamaan itsessään. Tästä kertoo mm. Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta.
Olemme vain unohtaneet tämän alkuperämme ja meitä on 'autettu' siinä etenkin ns. yksijumalaisten uskontojen puolelta.
Miksi olisimme välttämättä ihan kaikki samasta Lähteestä?
Ja millä perusteella on vain se Yksi, josta kaikki täällä on?
Eikö erillisiä ja erillaisia maailmoja ja niiden Luojia (tai olemuksia) ka niiden lähettiläitäkin voi olla aivan samalla periaatteella monista eri "jumalaista" ja maailmoista?
Jos olemme kaikki yhdestä Lähteestä, niin kaikki syyt ja niiden seurakset pautuu juuri tuohon Lähteeseen, eli vastuut myös.
Lähde on yksi, mutta "jumalia" ja luojia on lukematon määrä, joskin kaikki läheskään eivät ole saavuttaneet jumallista tietoisuutta! Tätä ei uskontopiireissä vielä ymmärretä, koska heille on opetettu toisin ja saatu uskomaan tunnetulla tavalla, vaikka tästä asiasta mainitaan niin VT:ssä kuin UT:ssakin.
Ainoa maailmankaikkeus, joska koskaan tulemme olemaan tietoisia millään olentotasolla, on tämä, mutta tässäkin on lukemattomia eri galakseja maailmoineen ja olemisen tasoineen. Ensimmäisellä Luojalla eli Alkulähteellä on ideana, ajatuksena tai miten sen sanoisi, jo kaikki mahdollisuudet mitä ikinä voi olla ja syntyä, siksi se on Kaikki Mitä ON ja enemmän!
Alkulähde on kaiken ilmenneen, millä taholla tai tasolla tahansa, alun antanut Absoluutti, josta meille ei kenelläkään ole tarkkaa tietoa. Absoluutti ei voi olla absoluuttinen, jos olisi olemassa jotain muuta kuin SE! Siis sen ohella tai ulkopuolella ei voi olla mitään muuta kuin se Itse!
Jokaisella 'maailmalla' on oma luojansa. Me olemme tämän oman planeettamme luojajumalia ja kanssaluojia, vaikkakin olemme vasta viime aikoina, - miljoonia vuosia kestäneen involuutio>evoluutio- kokemis-luomis-systeemimme ollessa vähitellen tekemässä 'loppusiirtoa ennen maaliin saapumista -, alkaneet muistamaan tämän alkuperämme '! Myös uusi tiede pystyy toteamaan kvanttifysiikan mukaisesti sen, että "kaikki riippuu tarkkailijasta" vaikkei se ihan vielä ole valmis uskomaan täysin siihen!
Koska alkulähde on ideoinut meidätkin kaltaiseksekseen eli antanut meille luomisen voiman ja taidon (se on meillä automaattinen ominaisuus). Eli näin ollen mekin luomme kaikkea elämässämme, mutta luomisen lakien mukaan vain ja ainoastaan lopulta omaksi kokemukseksemme (teemme sitä yhdessä, joten emme aina ymmärrä syitä ja seurauksia. Joudumme myös olemaan vastuussa kaikesta luomastamme eli kun syy meidän niin aina tulee ennen pitkää myös seuraus !.
Koska Lähde ei ole erillään 'pikkuluojistaan' (mehän olemme Siitä ja elämämme on sen Voimasta), siis SE on silloin kokemassa sitä samaa kuin mekin...meissä...ja samalla lailla vastuussa omasta/meidän tekosistamme... eli Jumala ei syytä meitä mistään, mutta odottaa 'kärsivällisesti' meidän oppivan erehdyksistämme.
Siis kaikki tämä kirjoittamani on ihmiskunnan saavuttamaa, mutta viimeiset vuosituhannet osittain kätkettynä ollutta viisautta, jota juuri nyt meidän aikanamme on alettu jakamaan taas ihmiskunnalle, sillä olemme saavuttamassa tietoisuudessamme huomattavan hyppäyksen ns. kristustietoisuuteen, jota myös valaistumiseksi sanotaan. Tämä uusi tieto ei kuitenkaan ole saavuttanut vielä kaikkia eivätkä kaikki edes halua kuulla mitään uutta, sillä ihmisten mieliä hallitsee uskontojensa pelko omasta 'pelastumisestaan' tai he ovat kokonaan luopuneet uskomasta mihinkään henkisyyteen!
>>Myös uusi tiede pystyy toteamaan kvanttifysiikan mukaisesti sen, että "kaikki riippuu tarkkailijasta" vaikkei se ihan vielä ole valmis uskomaan täysin siihen
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9896086
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10244291
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10152794
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10505949
Kaiken lähde on ajaton kuolematon elämä joka ei ole koskaan syntynyt, ja eikä näinollen myös koskaan kuole.
Kaikki fyysinenkin elämä on tuon elämän ylläpitämää, ja kun fyysinen elämä on aikaan ja aineeseen rajoittunutta, niin se voi esiintyä vain fyysisten elämien ketjuna jotka sitten kehittyvät
syyn ja seurauksen lain mukaan alemmasta tasosta ylempään.
Ihminen on kuitenkin poikkeus tuosta järjestyksestä, koska kehittyneimpänä on synnyttänyt kehityksen kautta ajatuksen
joka on aikaa ja ainetta, mutta tietämättään tuo ajatus synnytti henkiselle alueelle keskuksen egon sielun joka oli ajallinen näi se joutui syyn ja seurauksen lain alaiseksi
Sen seurauksena yhteys kaiken lähteeseen katkesi, kun hän joutui ajan vangiksi
Ego sielu ei ole todellinen vaan erillisyyden harha, joka päättyy kun ajatus lakkaa sitä elättämästä
Kun tuosta erillisyydestä kumpuava ajatus päättyy niin tuo keskus hajoaa ja ihminen vapautuu erillisyydestään, ja ajatus alkaa kumpuamaan kaiken lähteestä jonka osa me olemme