Raamatun kuolemasta asiaa ..

Kun lukee näitä (niin monen) uskovaisten kirjoituksia siitä kuinka he ajattelevat ja "uskovat" kuoleman olevan ja jopa mitä kuoleman jälkeen on..niin ei voi kuin ihmetellä.

.. No kristinuskossahan on monia eri suuntia, joten ei puhuta kaikista kuin olisivat samassa uskossa tai ajattelisivat samalla tavalla - kuitenkin on valta osa n.s. uskovaisista sitä mieltä että elämä jatkuu enemmän tai vähemmän automaattisesti kuoleman jälkeenkin - mikä siis oikeastaan tarkoittaa että kuolemaa ei periaatteessa edes ole .. heidän mielestään.. siis ihmisen kohdalla ... eläimet kuolevat ... mutta ihminen ei ... sanotaan että ihmisellä on kuolematon sielu.. mitä eläimillä siis ei ole ??

Tätä uskoa perustellaan kristinuskossa Raamatulla .. mikä hämmästyttää - sillä Raamatusta on vaikea löytää ihmisen (sanottaisko) oma kuolemattomuutta, Jumalan kuolemattomuus sieltä on helppo löytää - ja jopa sekin, että Jumala on AINOA jolla on kuolemattomuus. Siksi ovat kaikki puheet ikuisesta helvetinpiinasta jotain muuta kuin Raamatun oppia.

Ihmisen kuolemattomuus on Raamatun mukaan (uskoo siihen kuka sitten uskoo) täysin riippuvainen Jumalasta, jokainen joka ei halua elämää Jumalan yhteydessä jää siis ilman iankaikkista elämää.

Toisin sanoen mitään ikuista helvetinpiinaa ei Raamatusta löydy - sellaiset ajatukset tulevat perinnäisopeista joissa Raamattuakin tulkitaan sen sekauskon mukaan jonka juuret ovat monen uskonnon sekoituksesta syntyneeseen oppiin ja ajatteluun.

Mikä tarkoittaa että kirkoissa opetettu kristinuskokin (niinkuin kaikki muutkin uskonnot) on monen uskonnon sekoitusta.

Kuollut ei tiedä mistään mitään (sanotaan Raamatussa) kuolleella ei ole ajatuksia, ei tekoja .... ei kertakaikkiaan mitään.. SE on siis ihmisen LÄHTÖKOHTA Raamatussa -- ei oma-kuolemattomuus - ei mikään ikuinen elämä joko taivaassa tai helvetinikuisessa piinassa .. vaan elämä ja sen jälkeen kuolema ... jos ei kuolematon Jumala ihmiselle elämää anna ..
---

.. Onhan sillä, jonka vielä on suotu olla kaikkien eläväin seurassa, toivoa. Sillä elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.

Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu.

Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla. Tule siis, syö leipäsi ilolla ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo aikaa on Jumala hyväksynyt nuo tekosi. Vaatteesi olkoot aina valkeat, ja öljy älköön puuttuko päästäsi.

Nauti elämää vaimon kanssa, jota rakastat, kaikkina turhan elämäsi päivinä, jotka Jumala on sinulle antanut auringon alla-kaikkina turhina päivinäsi, sillä se on sinun osasi elämässä ja vaivannäössäsi, jolla vaivaat itseäsi auringon alla..

Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.
9111
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Käsittelen esoteerista kohtaa, joka on yleismaailmallisempi kuin Raamattu. Ramattu ei siis voi sitä omistaa. Saarnaajan kirja on tuo kovasti esoteerinen kirja.

" Kuollut ei tiedä mistään mitään (sanotaan Raamatussa) kuolleella ei ole ajatuksia, ei tekoja .... ei kertakaikkiaan mitään..

Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä. "


Totta. Tarkoittaa sitä, että vaikka tietoisuudessa ei ole ajatusta niinkuin me sen käsitämme, niin täällä on tietoisuus, ikuisesti "palava pensas". Tuo tietoisuus, ikuinen Alkutuli, josta myös zarathustralaiset puhuvat. Muu on illusoorista.

Tietoisuudessa Alkutulessa ei ole tietoa ei ajatusta. Se on kaikki mitä on - oleminen on - ja kun aivomme ovat virittyneet delta-taajuuksille, ymmärrämme sen. Se on läsnäolon voima, hiljaisuuden voima, hiljaisuuden ääni. Ajatus ja tieto sekä juuttuminen erillisyyteen ovat tietoisuudesta emanoitunutta, "olematonta", "illuusiota", "syntiä".

Äänestä
  • Ensiksikin – myös Zarathustralaisuudella on erilaiset juurensa - lahko on yksi niistä vanhoista uskonnoista jotka ovat lähtöisin Persiasta joskus 400 eaa. ja 600 eaa. välillä ja jonka perustajaksi sanotaan profeetta Zarathustra, tosin Zarathustran itsensä on jopa epäilty olevan pikemminkin myytti kuin todella elänyt henkilö. Oli kuinka oli niin tämäkin on yksi niistä uskonnoista jotka ovat osaltaan vaikuttaneet nykyajankin uskontoihin - myös kristinuskoon - esimerkiksi siihen ajatukseen, että elämä jatkuu kuoleman jälkeenkin. Sillä zarathustralaisuudessakin uskottiin ja uskotaan) monen muun uskonnon tavoin että kuoleman jälkeisessä olotilassa ihmiset saavat palkinnon tai rangaistuksen elämänsä aikana suorittamista teoista ja siis että ihmisen elämä ei lopu kuolemaan. Tänään on zarathustaralaisia ehkä noin 150 000 ihmistä - Teheranissa on yhä toiminnassa oleva zarathustralainen tulen temppeli.

    Zarathustralaisuuden leviämisestä sen verran, että Rooman jumala ”Avesta Mithra” jolla oli vaikutteita Zarathustralaisuudesta (1200 eaa) esiintyi myöhemmin itsenäisenä uskontona Rooman valtakunnassa jossa se kilpaili esimerkiksi kristinuskon kanssa, mutta kiellettiin muiden uskontojen tavoin, kun kristinusko tuli Rooman ”ainoaksi” uskonnoksi – joskus 300 – 400 luvulla.

    Kuolemattomuus uskon ja helvetinuskon antiikin ajan tausta tulee esimerkiksi Homeroksen (eli 700 eaa) Haadeksesta .. (mikä on kreikkalaisen tarun mukaan eräänlainen kuolleiden valtakunta) ja Platon'in (427 - 347 eaa) mietteistä sielun kuolemattomuudesta.

    Länsimaihin helvetinusko tuli siis kreikkalaisen filosofian ja kreikkalaisen jumal-taruston kautta. Voidaan sanoa, että Homeroksen Haades maailma ja Platonin ajatukset sielusta ja sielun kuolemattomuudesta ovat kaksi helvetinuskon kivijalkaa kreikkalaisessa mytologiassa - josta ne siirtyivät kristinuskoon Uudentestamentin kautta joka kirjoitettiin alkujaan kreikankielellä.

    "Roomalaisen helvetin" kuvaus löytyy Vergiliuksen (eli 79 - 19 eaa) "Aeneis" runokokoelmasta – minkä - muuten katsotaan olevan Rooman kansalliseepos.

    Kristinuskon alkuaikojen jälkeen - kristittyjen määrän lisääntyessä sen alku vuosisatoina - syntyi eräänlainen ”synteesi” kristinuskon ja Rooman valtakunnan kreikkalais-filosofisen ja hellenistisen kulttuurin kanssa. Varsinkin 200-luvulla eläneen Plotinoksen kreikkalais-intialaiseen ajatteluun perustuvat uusplatonitiset pohdiskelut jouduttivat kristinuskon filosofista ja kulttuurillista erottautumista juutalaisilta juuriltaan Rooman valtakunnan kirkoksi - siis katoliseksi kirkoksi.

    Kristinuskon asemaa helpotti merkittävästi keisari Konstantinuksen kristinuskoa suosiva politiikka, jonka seurauksena esimerkiksi ns. "oikea oppisiin kristittyihin" kohdistuneet vainot loppuivat - sillä vaikka keisari Konstantinus ei itse ottanut kastetta ennen kuin kuolinvuoteellaan v. 337 – oli se kuitenkin hän joka kutsui koolle ns. ensimmäisen kirkolliskokouksen - jonka päätöksellä 320 luvulla kristinuskosta tuli Rooman ainoa "oikeaoppinen uskonto" - kokouksen poliittinen (siis todellinen) tarkoitus oli ratkoa opillisia riitoja eri uskontojen välillä jotka uhkasivat hajottaa Rooman valtion.

    Kokouksen tuloksena ”kirkkoisät” vetivät "suuret linjat" Rooman uskonnon (katolisen kirkon) opetuksille - johon sisältyi myös kuoleman jälkeinen elämä – sen kreikkalaisen ajattelun ja filosofian mukaan mukaan, mikä oli hallitsevana sen ajan yhteiskunnassa ja jonka juuret juonsivat kauas esihistorialliseen aikaan.

    Sen ajan kirkon valta-asemaa osoittaa hyvin sekin, että ne vainot joita muiden uskontojen hävittämisen yhteydessä oli - kohdistuivat usein myös kristinuskon omiin - ”vääräoppisiin” kristittyihin...

    Se kirkon klassillinen helvettimalli - joksi helvettiä myöhemmin ajateltiin - ei ollut läheskään ”valmis” 400 luvulla – ns. ”vanhan kirkon” käsitykset poikkesivat paljon siitä mikä sittemmin keskiajalla tuli helvettiopiksi. Alku aikoina käytiin myös katolisessa ”valtion” kirkossa paljon kiistaa siitä onko helvetinusko raamatullinen vai ei - esimerkiksi oli uskovaisten keskuudessa jonkin aikaa vallalla sellainenkin helvetinusko (eräänlainen kompromissi), että kaikki pelastuvat eräänlaisen ”helvetin tulen” kautta - jossa heidät puhdistetaan pahuudestaan Jumalan eteen kelpaaviksi. (Oppi joka kehittyi sittemmin katolisen kirkon ”kiiras tuleksi” ) ..

    Äänestä

  • Kilimantzaro kirjoitti:

    Ensiksikin – myös Zarathustralaisuudella on erilaiset juurensa - lahko on yksi niistä vanhoista uskonnoista jotka ovat lähtöisin Persiasta joskus 400 eaa. ja 600 eaa. välillä ja jonka perustajaksi sanotaan profeetta Zarathustra, tosin Zarathustran itsensä on jopa epäilty olevan pikemminkin myytti kuin todella elänyt henkilö. Oli kuinka oli niin tämäkin on yksi niistä uskonnoista jotka ovat osaltaan vaikuttaneet nykyajankin uskontoihin - myös kristinuskoon - esimerkiksi siihen ajatukseen, että elämä jatkuu kuoleman jälkeenkin. Sillä zarathustralaisuudessakin uskottiin ja uskotaan) monen muun uskonnon tavoin että kuoleman jälkeisessä olotilassa ihmiset saavat palkinnon tai rangaistuksen elämänsä aikana suorittamista teoista ja siis että ihmisen elämä ei lopu kuolemaan. Tänään on zarathustaralaisia ehkä noin 150 000 ihmistä - Teheranissa on yhä toiminnassa oleva zarathustralainen tulen temppeli.

    Zarathustralaisuuden leviämisestä sen verran, että Rooman jumala ”Avesta Mithra” jolla oli vaikutteita Zarathustralaisuudesta (1200 eaa) esiintyi myöhemmin itsenäisenä uskontona Rooman valtakunnassa jossa se kilpaili esimerkiksi kristinuskon kanssa, mutta kiellettiin muiden uskontojen tavoin, kun kristinusko tuli Rooman ”ainoaksi” uskonnoksi – joskus 300 – 400 luvulla.

    Kuolemattomuus uskon ja helvetinuskon antiikin ajan tausta tulee esimerkiksi Homeroksen (eli 700 eaa) Haadeksesta .. (mikä on kreikkalaisen tarun mukaan eräänlainen kuolleiden valtakunta) ja Platon'in (427 - 347 eaa) mietteistä sielun kuolemattomuudesta.

    Länsimaihin helvetinusko tuli siis kreikkalaisen filosofian ja kreikkalaisen jumal-taruston kautta. Voidaan sanoa, että Homeroksen Haades maailma ja Platonin ajatukset sielusta ja sielun kuolemattomuudesta ovat kaksi helvetinuskon kivijalkaa kreikkalaisessa mytologiassa - josta ne siirtyivät kristinuskoon Uudentestamentin kautta joka kirjoitettiin alkujaan kreikankielellä.

    "Roomalaisen helvetin" kuvaus löytyy Vergiliuksen (eli 79 - 19 eaa) "Aeneis" runokokoelmasta – minkä - muuten katsotaan olevan Rooman kansalliseepos.

    Kristinuskon alkuaikojen jälkeen - kristittyjen määrän lisääntyessä sen alku vuosisatoina - syntyi eräänlainen ”synteesi” kristinuskon ja Rooman valtakunnan kreikkalais-filosofisen ja hellenistisen kulttuurin kanssa. Varsinkin 200-luvulla eläneen Plotinoksen kreikkalais-intialaiseen ajatteluun perustuvat uusplatonitiset pohdiskelut jouduttivat kristinuskon filosofista ja kulttuurillista erottautumista juutalaisilta juuriltaan Rooman valtakunnan kirkoksi - siis katoliseksi kirkoksi.

    Kristinuskon asemaa helpotti merkittävästi keisari Konstantinuksen kristinuskoa suosiva politiikka, jonka seurauksena esimerkiksi ns. "oikea oppisiin kristittyihin" kohdistuneet vainot loppuivat - sillä vaikka keisari Konstantinus ei itse ottanut kastetta ennen kuin kuolinvuoteellaan v. 337 – oli se kuitenkin hän joka kutsui koolle ns. ensimmäisen kirkolliskokouksen - jonka päätöksellä 320 luvulla kristinuskosta tuli Rooman ainoa "oikeaoppinen uskonto" - kokouksen poliittinen (siis todellinen) tarkoitus oli ratkoa opillisia riitoja eri uskontojen välillä jotka uhkasivat hajottaa Rooman valtion.

    Kokouksen tuloksena ”kirkkoisät” vetivät "suuret linjat" Rooman uskonnon (katolisen kirkon) opetuksille - johon sisältyi myös kuoleman jälkeinen elämä – sen kreikkalaisen ajattelun ja filosofian mukaan mukaan, mikä oli hallitsevana sen ajan yhteiskunnassa ja jonka juuret juonsivat kauas esihistorialliseen aikaan.

    Sen ajan kirkon valta-asemaa osoittaa hyvin sekin, että ne vainot joita muiden uskontojen hävittämisen yhteydessä oli - kohdistuivat usein myös kristinuskon omiin - ”vääräoppisiin” kristittyihin...

    Se kirkon klassillinen helvettimalli - joksi helvettiä myöhemmin ajateltiin - ei ollut läheskään ”valmis” 400 luvulla – ns. ”vanhan kirkon” käsitykset poikkesivat paljon siitä mikä sittemmin keskiajalla tuli helvettiopiksi. Alku aikoina käytiin myös katolisessa ”valtion” kirkossa paljon kiistaa siitä onko helvetinusko raamatullinen vai ei - esimerkiksi oli uskovaisten keskuudessa jonkin aikaa vallalla sellainenkin helvetinusko (eräänlainen kompromissi), että kaikki pelastuvat eräänlaisen ”helvetin tulen” kautta - jossa heidät puhdistetaan pahuudestaan Jumalan eteen kelpaaviksi. (Oppi joka kehittyi sittemmin katolisen kirkon ”kiiras tuleksi” ) ..

    Hyvää tekstiä, Kilimanzaro! Nyt kun meillä kaikilla on mahdollisuus ja keinot saada tietoa eri uskonnoista ja niiden synnystä ja kehityksestä ja alamme näkemään eri 'totuuksien' taustalle ja ymmärtämään sen (toivo on ainakin herännyt ;) miten meitä on vedetty kuin pässilaumaa milloin mihinkin suuntaan!

    Äänestä

  • Brina kirjoitti:

    Hyvää tekstiä, Kilimanzaro! Nyt kun meillä kaikilla on mahdollisuus ja keinot saada tietoa eri uskonnoista ja niiden synnystä ja kehityksestä ja alamme näkemään eri 'totuuksien' taustalle ja ymmärtämään sen (toivo on ainakin herännyt ;) miten meitä on vedetty kuin pässilaumaa milloin mihinkin suuntaan!

    Kysy, mutta älä koskaan oleta saavasi vastausta. On asioita, joita ei pidä nimetä, eikä niille saa antaa merkitystä. Ne pitää kokea, ja matka jatkuu kohti näennäistä totuutta.

    Äänestä

  • Brina kirjoitti:

    Hyvää tekstiä, Kilimanzaro! Nyt kun meillä kaikilla on mahdollisuus ja keinot saada tietoa eri uskonnoista ja niiden synnystä ja kehityksestä ja alamme näkemään eri 'totuuksien' taustalle ja ymmärtämään sen (toivo on ainakin herännyt ;) miten meitä on vedetty kuin pässilaumaa milloin mihinkin suuntaan!

    Kilimantzaron historioinnilla on oma paikkansa tiedon ja totuuksien (käsitteiden) maailmassa.

    Tuon historioinnin pohjalta voimme oivaltaa, että on luotu uskonnollinen kuvasto. Miksi kuvasto on luotu? Tätä voi tutkia.

    Tutkimusteni mukaan eräät elävät tuonelassakin, siis sellaisessa missä on kuvia, kuvastojen orjina. Onko meidän tarkoitus olla kuva-kataloogin orjia?

    Käsitän, että tulee ymmärtää sanaton ja kuvaton kuvaston takana. Se mihin kuvasto viittaa. Näin pääsemme kuvastoista niiden merkitykseen, joka on sanaton.

    Pääsemme tiedosta sanattomaan. Voimme toki käyttää sanoja, mutta hyvin tiedostamme, ettemme ole ajatus tai sana. Tätä mm. saarnaajan kirja valottaa. [Sanattomassa] ei tietoa, ei ajatuksia, kuvasto ( kuvaan sitoutunut elämä ) on kuollut ym.

    KUVASTO = EPÄJUMALANKUVAT, MIELIKUVIIN SITOUTUMINEN, KIRJAIMEEN KIINNITTYMINEN, KIRJOIHIN TAKERTUMINEN

    Kuinka paljon onkaan kirjoihin takertuneita Tuonelassakin, kunnes oivaltavat..

    Äänestä

  • Sipulisäkki kirjoitti:

    Kysy, mutta älä koskaan oleta saavasi vastausta. On asioita, joita ei pidä nimetä, eikä niille saa antaa merkitystä. Ne pitää kokea, ja matka jatkuu kohti näennäistä totuutta.

    Siis mielestäsi pitäisi panna säkki päähän ja odottaa vain milloin ilma loppuu (=tulee kuolema) tai joku vetäisee pois (=antaa sulle armosta tiedon/valaistumisen)! Pidätko tosiaan vastausten etsintää turhana? No sitähän se on, jos heti alussa jo olettaa ettei saa kuitenkaan mitään vastauksia joilla olisi merkitystä!
    Minä olen taas sitä mieltä, ettei meitä rajoita mikään muu kuin oma asenne ja mieli. Kansallisen uskontommekin mukaan meille tuli tehtäväksi (syntiä tai ei, luulenpa kuitenkin , että se kuului 'suunnitelmaan') kokea kaikkea, niin "hyvää kuin pahaankin" ja oppia ja tuoda tunnetuksi niistä kaiken mahdollisen.
    Kuten on selvää, oppiminen luo uusia neuroneja aivoihimme (=neuroplastisuus) ja sen ansiosta ymmärryksemme kasvaa ja tietoisuuttamme laajenee. Ja mitä enemmän tietoisuutemme (=henkinen ominaisuus!) kasvaa, sitä enemmän - kuin laajemmasta perspektiivistä - pystymme näkemään näennäisen opitun totuuden takana piilevaa perimmäistä TOTUUTTA... Henkinen kasvaminen on kun sisäinen 'ohjelmointi' joka pikkuhiljaa ajaa meitä tekemään uusia kysymyksiä ja etsimään vastauksia. Kaikilla se ei tietenkään toimi, sillä edelleen monia ihmisiä jarruttaa heihin ympätty pelko toimia väärin. Tästä muuten kertoo Jeesuksen vertaus "huonosta palvelijasta joka kätki aarteensa peltoon" eli nykyajan sanonnan mukaan "jätti aivonsa narikkaan" :)
    Jokainen uusi tieto johtaa myös sen kokemiseen. Ja tietenkin vain kokemisen kautta saavutamme todellisen TIEDON, joka ei ole enää pelkästään uskomista johonkin. Tässä tieto-kokeminen-tietoisuus-prosessissa piilee koko elämämme tarkoitus ja jossa ns. Supertietoisuus on kaiken evoluution taustavoima!

    Ilman vastausten etsintää ei ole kehitystä. Se on kuin jättäytyisi eräänlaisen ohjelmoidun "automaattipilotin" ja/tai jonkun muun (Jumalan tai uskonnon tms.) hallintavaksi sätkynukeksi. Oikeastaan koko elämällä ei olisi silloin mitään merkitystä uskoisimmepa sitten olevamme Jumalan luomia tai sattuman synnyttämiä evoluutioihmeitä!

    Äänestä

  • Brina kirjoitti:

    Siis mielestäsi pitäisi panna säkki päähän ja odottaa vain milloin ilma loppuu (=tulee kuolema) tai joku vetäisee pois (=antaa sulle armosta tiedon/valaistumisen)! Pidätko tosiaan vastausten etsintää turhana? No sitähän se on, jos heti alussa jo olettaa ettei saa kuitenkaan mitään vastauksia joilla olisi merkitystä!
    Minä olen taas sitä mieltä, ettei meitä rajoita mikään muu kuin oma asenne ja mieli. Kansallisen uskontommekin mukaan meille tuli tehtäväksi (syntiä tai ei, luulenpa kuitenkin , että se kuului 'suunnitelmaan') kokea kaikkea, niin "hyvää kuin pahaankin" ja oppia ja tuoda tunnetuksi niistä kaiken mahdollisen.
    Kuten on selvää, oppiminen luo uusia neuroneja aivoihimme (=neuroplastisuus) ja sen ansiosta ymmärryksemme kasvaa ja tietoisuuttamme laajenee. Ja mitä enemmän tietoisuutemme (=henkinen ominaisuus!) kasvaa, sitä enemmän - kuin laajemmasta perspektiivistä - pystymme näkemään näennäisen opitun totuuden takana piilevaa perimmäistä TOTUUTTA... Henkinen kasvaminen on kun sisäinen 'ohjelmointi' joka pikkuhiljaa ajaa meitä tekemään uusia kysymyksiä ja etsimään vastauksia. Kaikilla se ei tietenkään toimi, sillä edelleen monia ihmisiä jarruttaa heihin ympätty pelko toimia väärin. Tästä muuten kertoo Jeesuksen vertaus "huonosta palvelijasta joka kätki aarteensa peltoon" eli nykyajan sanonnan mukaan "jätti aivonsa narikkaan" :)
    Jokainen uusi tieto johtaa myös sen kokemiseen. Ja tietenkin vain kokemisen kautta saavutamme todellisen TIEDON, joka ei ole enää pelkästään uskomista johonkin. Tässä tieto-kokeminen-tietoisuus-prosessissa piilee koko elämämme tarkoitus ja jossa ns. Supertietoisuus on kaiken evoluution taustavoima!

    Ilman vastausten etsintää ei ole kehitystä. Se on kuin jättäytyisi eräänlaisen ohjelmoidun "automaattipilotin" ja/tai jonkun muun (Jumalan tai uskonnon tms.) hallintavaksi sätkynukeksi. Oikeastaan koko elämällä ei olisi silloin mitään merkitystä uskoisimmepa sitten olevamme Jumalan luomia tai sattuman synnyttämiä evoluutioihmeitä!

    Brina - ajattelee ja se on kaiken tiedon saamisen ehto.
    Vain kokemalla ei voi saada tietoa vaan riski on suuri että saa vain harhoja päähänsä. Kun nämä karismaattiset uskonlahkot tarjoavat ihmisille kokemuksia ei ole mitään takeita että he samalla tarjoavat totuutta. Voi sanoa että henkinen kasvaminen tulee ihmiselle ennenkaikkea kokemusten ja ajattelun kautta - se joka on käynyt läpi asian elämässään voi paremmin ajatelella mitä se tarkoittaa. Sanotaan esimerkiksi lääkäri - kun nuori ihminen päättää opiskella lääkäriksi - hän ei tiedä vielä mitä lääkärinä olominen tarkoittaa vasta kun hän on toiminut lääkärinä jonkin aikaa alkaa koko todellisuus valjeta hänelle.

    Äänestä

Olet selvästi joku jehovantodistaja tai adventisti. Esim. kohta tuonelasta viittaa miten asiat koemme olessamme ajallisessa ruumiissa. Oppinen perustuu täsyin inhimilliseen viisauteen ja järkeilyyn.
Saarnaajan kirja on Salomon tunnoista, kun hän oli uskossaan joutunut omille raiteilleen. Kerrotaan Raamtussa muitakin esimerkkejä kun ihminen joutuu ojasta allikkoon. Jos tätä kirjaa tulkitseen ottamtta huomioon kirjan kokonaisopetusta niin silloin jopa uskomien Jumlaan on turhuutta ja sama osa on ukovaisella ja uskomatomalla.

Äänestä
  • Et yhdy ajatuksiini.
    Mihin ajatuksiini ? Minä kerroin palan historiasta - siitä kuinka uskonnot ovat painaneet leimansa nitä seuraaviin uskontoihin

    Mutta voithan sinä vaikka ummistaa silmäsi ja tukkia korvasi ja vaikka mennä johonkin karismaattisen lahkon kokouksiin ja vaikka lyödä pääsi lattiaan - jos haluat haluat - mutta pakkohan ei ole sen enempää sinin kuin minunkaan - Jumalaanhan voi uskoa ilman näitä enemmän tai vähemmän poliittisia uskonyhteisöjäkin.

    Minä en kuulu sen enempää Jehovan todistajiin kuin adventtikirkoonkaan tai mihinkään muuhunkaan lahkoon - joten voit rauhoittua.

    Miksette te kestä järkipuhetta?

    Joka kerta kun joku sanoo jotain järkevää, itua aletaan käymään henkilökohtaisuuksiin.

    Eikö juuri se osoittaa sen kuinka suppeaa tuo teidän oppinne on - helvetin ikuisine piinoineen ja muine täysin ristiriitaisine opinkappaleineen joissa ei ole minkäänlaista mieltä - eikö kukaan teistä saa (tai uskalla) kyseenalaistaa noita päättömyyksiä - tai käykö siinä niin että hyppäätte kimpassa sellaisen niskaan joka uskaltaa kyseenalaistaa sen ikuisen helvetin uskonnon... ovat ehkä Jehovan todistajia tai adventisteja tai mitä nyt keksittekään.. niin ... varo ajattelemasta omilla aivoillasi joudut vielä sinne teidän helvettiinne ..

    Et yhdy ajatuksiini :) ... eikö kello kilkata missään ?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kilimantzaro kirjoitti:

Kun lukee näitä (niin monen) uskovaisten kirjoituksia siitä kuinka he ajattelevat ja "uskovat" kuoleman olevan ja jopa mitä kuoleman jälkeen on..niin ei voi kuin ihmetellä.

.. No kristinuskossahan on monia eri suuntia, joten ei puhuta kaikista kuin olisivat samassa uskossa tai ajattelisivat samalla tavalla - kuitenkin on valta osa n.s. uskovaisista sitä mieltä että elämä jatkuu enemmän tai vähemmän automaattisesti kuoleman jälkeenkin - mikä siis oikeastaan tarkoittaa että kuolemaa ei periaatteessa edes ole .. heidän mielestään.. siis ihmisen kohdalla ... eläimet kuolevat ... mutta ihminen ei ... sanotaan että ihmisellä on kuolematon sielu.. mitä eläimillä siis ei ole ??

Tätä uskoa perustellaan kristinuskossa Raamatulla .. mikä hämmästyttää - sillä Raamatusta on vaikea löytää ihmisen (sanottaisko) oma kuolemattomuutta, Jumalan kuolemattomuus sieltä on helppo löytää - ja jopa sekin, että Jumala on AINOA jolla on kuolemattomuus. Siksi ovat kaikki puheet ikuisesta helvetinpiinasta jotain muuta kuin Raamatun oppia.

Ihmisen kuolemattomuus on Raamatun mukaan (uskoo siihen kuka sitten uskoo) täysin riippuvainen Jumalasta, jokainen joka ei halua elämää Jumalan yhteydessä jää siis ilman iankaikkista elämää.

Toisin sanoen mitään ikuista helvetinpiinaa ei Raamatusta löydy - sellaiset ajatukset tulevat perinnäisopeista joissa Raamattuakin tulkitaan sen sekauskon mukaan jonka juuret ovat monen uskonnon sekoituksesta syntyneeseen oppiin ja ajatteluun.

Mikä tarkoittaa että kirkoissa opetettu kristinuskokin (niinkuin kaikki muutkin uskonnot) on monen uskonnon sekoitusta.

Kuollut ei tiedä mistään mitään (sanotaan Raamatussa) kuolleella ei ole ajatuksia, ei tekoja .... ei kertakaikkiaan mitään.. SE on siis ihmisen LÄHTÖKOHTA Raamatussa -- ei oma-kuolemattomuus - ei mikään ikuinen elämä joko taivaassa tai helvetinikuisessa piinassa .. vaan elämä ja sen jälkeen kuolema ... jos ei kuolematon Jumala ihmiselle elämää anna ..
---

.. Onhan sillä, jonka vielä on suotu olla kaikkien eläväin seurassa, toivoa. Sillä elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.

Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu.

Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla. Tule siis, syö leipäsi ilolla ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo aikaa on Jumala hyväksynyt nuo tekosi. Vaatteesi olkoot aina valkeat, ja öljy älköön puuttuko päästäsi.

Nauti elämää vaimon kanssa, jota rakastat, kaikkina turhan elämäsi päivinä, jotka Jumala on sinulle antanut auringon alla-kaikkina turhina päivinäsi, sillä se on sinun osasi elämässä ja vaivannäössäsi, jolla vaivaat itseäsi auringon alla..

Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu