Yksinäinen isä ja äiti

Nykypäivänä kertomasi on enemmän sääntö, kuin poikkeus..
Vanhennilta odotetaan van rahaa...

Ystäväpiirissänikin on sellainen tapaus, etä lapsi, saatuaan pyytämänsä rahat, lopetti kokonaan yhteydenpidon äitiinsä.

Me itse olemme tehneet keskinäisen testamentin, ja kerroimme sen asiallisesti lapsellemme. Aikansa mietittyään, lapsemme kävi kertomassa, että joka tapauksessa hänelle kuuluu lakiosuus. Joo...

Ehkä tämä sukupolvi on ensimmäinen, jotka kaikki, pääsääntöisesti ovat päässeet helpolla, Eivät tiedä elämän kovuudesta paljoakaan.

Pahaltahan nämä asiat tuntuvat, mutta ottakaa se ilo, minkä vielä voitte saada, irti elämästänne ja tehkää siitä paras mahdollinen. Ajatelkaa vain itseänne, niin lapsetkin tekevät.

Voimia ja jaksamista.

Voi hyvä yksinäinen isä ja äiti:

Teidän kannattaa yhdessä harrastaa jotakin mukavaa. Kun on omia harrastuksia, menoja ja ystäviä, niin säilyy mieli reippaampana ja virkeämpänä. Ei olla riippuvaisia vain lastemme ja lastenlastemme tekemisistä.

Usein on niin, kun lapset elävät omaa elämäänsä ja lastenlapsillakin kasvaessaan on omat vakituiset rientonsa ja kaverinsa, niin seuranpito meihin vanhuksiin jää vähemmälle.

Vaikka vanhemmat eivät enää tarvitse edes lastenhoitoapua, niin voittehan pyytää lastenlapsia käymään joko vanhempiensa kanssa tai ilman. - Emme mekään tyrkytä seuraamme arkisin, mutta joskus ajoissa soittelemme viikonloppuvierailusta puolin ja toisin ja ainakin merkkipäivinä ja joskus juhlapyhinäkin tapaamme puolin ja toisin. (Syntymäpäivät sentään muistamme ja ainakin kukkasin - joskus 'pikku lahjuksen kera').

Näin meillä pelaa nuo kanssakäymiset hyvin, vaikka minäkin olen todennut samoin kuin avaaja: joskus tuntuu vähän yksinäiseltä, kun ennen niin eläväiset ja läheiset lapsemme elävät niin omissa ympyröissään - että tuntuvat melkein vierailta ihmisiltä. Mutta yhtä rakkaita he silti ovat meille samoinkuin lastenlapsemmekin. Mutta kai se meneekin noin, jokainen ihminen elää sitä omaa elämäänsä tavallaan - yksi välittää muista enemmän toinen vähemmän ja joku ei huomioi muita ollenkaan.

Hei

Tehkää myös keskinäinen testamentti lopuista omaisuuksistanne niin että vaikka toinen kuolisi ennen toista ei omaisuuttanne jaeta ennenkuin toinenkin kuolee.Pankin lakimies on halvin.Näin jää turva vielä elävälle ja lapset ja heidän puolisonsa ei sotke lesken loppuelämää.
Tulimme juuri pankista ja näin tehtiin.Ei ne välttämättä ne omat lapset tilannetta sotke,mutta ne teille vieraat aviopuolisot.
Teimme niin että olemme jo lahjottaneet kiinteistöjä lapsillemme ja meidän jälkeen loput on niin että vain mol. kuoleman jälkeen lapset saa lakiosan ja lapsenlapset loput.Verotuskin on halvempaa näin.Kertokaa tilanteenne lakimiehelle pankissa hän tekee tahtonne mukaisen testamentin.
Kiittämättömyys on aina ollut maailman palkka.Ette tekään voi tietää miten sairaiksi tulette kahdestaan tai leskenä turvatkaa se nyt testamentilla.Ja tehkää elinhoitotestamentti myös .Se on uutta jos dementoituu esim.toinen.Kysykää mikä se on lakimieheltä.Me teimme sen kumpikin erikseen.Tilatkaa heti aika lakimiehelle pankkiin. Laskumme oli pankissa 500e ja siitä maksoimme bonuksilla puolet kun olemme op- asiakkaita.

Kyllä ne sen lakiosan saavat paitsi siinä tapauksessa että käytätte varat täysin loppuun.Se kannattaisikin tehdä että siirtää tai lahjoittelee hyväntekeväisyyteen nyt eläessä liikoja pois.Kunnallinen hoito on hyvää vaikka toisin puhutaan.Eläkää nyt tätäpäivää ja matkustelkaa jos on varaa.Kivoja seuramatkoja ja tutustutte muihin isovanhempiin siellä.Suomessakin tehdään taas kesän aikana kivoja bussiretkiä eri kohteisiin.Vain yhdenkin päivän retki virkistää.Tai alkakaa käymään niillä sukulaisilla jotka ovat vielä elossa,lapsuusmuistojen aika on nyt.Hyvä kun pysyvätkin pois lapset omissa perheissään.Itselleen kuoppaa kaivavat tulevaisuudessa kun ei ole mummola muistoja kun ovat vanhoja.
Minä olen aikoja sitten alkanut uskoa että esimerkillä ei ole mitään merkitystä millaisia lapsista tulee aikuisena.Ainakin tuo 40 ikävuosi on se joka muuttaa heistä aivan vieraita.Te olette tehneet hyvän mielen itsellenne hyvin kaikki tekemällä,nyt on aika nauttia.Älkää syyttäkö toisianne vaan keskustelkaa avoimesti ja halatkaa kun teillä on vielä toisenne.

Rupeatte varamummoksi ja varapapaksi jollekin muulle perheelle. Eiköhän kohta ala ne omat mukulat roikkumaan nurkissa, silkkaa kateuttaan.

Inhimillisyys ja läheisistä välittäminen/rakastaminen ovat katoava "luonnonvara", valitettavasti.
Melkoisen tylyä, ja välinpitämätöntä touhua, jos ei edes äitienpäivänä "ehditä" käymään. Jos aikuisilla ihmisillä ei ole lämpöä tuolla korvien välissä, ei sitä voi väkisin sinne taikoa. Surulliselta kuulosti aloittajan teksti. Eikö tämä sairas lapsenne ota apua vastaan, sitä hän todella tarvitsisi.

Kiitos kannustavista kommenteista asiaan. Testamentti siis on, muutta elinhoitotestamentista en ole kuullutkaan. Ja onhan meillä elämää ilman lapsia, reissataan kyllä ja meillä vielä on ystäviä, jotka käyvät ja me puolestamme heillä. Puoliso reissaa enemmänkin, minä vielä töissä käyvänä tykkään olla kotonakin. Lapsenlapsemme on vielä pieni, ei osaa mummolaan tulla yksin (ei tiedä meitä olevankaan), Vanhempi lapsemme lähentelee 40 vuottaan,sairastaa syömishäiriötä, joten siihen ei pysty tarttumaan. Ja ymmärrän, että hänen persoonallisuutensa muutos johtuu siitä. On sairastanut yli kymmenen vuotta ja ihmettelen toisaalta, että hän on vielä elossa. Mutta nyt on käynyt niin, että puolison kanssa ei lapsista puhuta mitään. Hän ikään kuin leikkii, että kaikki on kunnossa. Ei ole koskaan halunnut ikäviä asioita nostaa esille. Kyllä muistetaan lasten merkkipäivät , laitan lahjakortin tai rahaa ja lapsenlapselle lahjan. Harvoin tulee minkäänlaista kiitosta, miniä ei kiitä koskaan, mutta olenko kiitoksen kipeä. Äitienpäivänä viestitin pojalle, että tulisivatko sitten jonain arki-iltana käymään, kun tietysti viettivät omaa äitienpäivää ja miniän äidin kanssa tietysti juhlivat, niin siihen ei koskaan tullut mitään vastausta, joten varatut tarjoomukset jäivät pakkaseen.
Joku kirjoittaja ehdotti, että ruvetaan varamummoiksi jne. Sitä harkitsen kyllä, jahka eläkepäivät koittavat. Ja rahaa vastedes annan eräille sukulaisperheen lapsille, jotka sitä totisesti tarviivat. Itse olen hyvin köyhistä oloista lähtöisin ja muistan, miten pienikin summa olisi ilahduttanut, jos olisin jostain sen saanut. Jouduin ottamaan henkivakuutuksen opintolainaa saadakseni ja kas, se vakuutusaika tulee vuoden päästä täyteen ja saan sieltä mukavan pesämunan eläkepäiviksi. Taidetaan törsätä se ihan kahdestaan...

Ei ole ole olemassa mitään elinhoitotestamenttia.

Hoitotestamentti sen sijaan on, ollut käytössä jo iät ja ajat.

http://www.stakes.fi/FI/Palvelut/lomakkeet/htestamentti.htm