Olen onnellinen kahdesta lapsestani,mutta kuinka he voivatkaan tuottaa surua ja huolta. Tekevät tyhmyyksiä ja osa tietämättömyyttään ja osaa eivät edes tajua, miksi häly nousee. On niin masentavaa, kun ei voi auttaa. Neuvot ja puheet ei auta. Toivottavasti aikanaan viisastuvat. Murrosikä on todella joillekkin pojille vaikeaa. Koitan kannustaa, tukea ja antaa neuvoja, sillä en tiedä muuta mitä tekisin. Onneksi on tämä minne voi kirjoittaa ja samalla pikkuisen päästää paineita pois. Helpottaa hiukan oloa.
huoh...
äityliini
1176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
elämän suola ja sokeri!