Luultavasti useimpia ihmisiä kiinnostaa, mitä on tämän elämän jälkeen ja kuoleman rajan takana. Tämän takia he saattavat etsiä tietoa spiritismi-istunnoista tai vaikka kirjoista, joissa pohditaan samaa aluetta. Monilla on myös erityisiä henkilökohtaisia kuolemanrajakokemuksia - eli kokemuksia, jolloin heidän sydämensä saattaa pysähtyä sairaalassa tai onnettomuuden yhteydessä, ja jolloin he saattavat nähdä itsensä ikäänkuin ulkopuolelta, nähdä itselleen tehtäviä elvytystoimenpiteitä sekä nähdä ehkä koko leikkaussalin. Jotkut ovat saattaneet kokemustensa yhteydessä nähdä myös valo-olennon, joka tuntuu olevan täynnä "myötätuntoa ja rakkautta".
Suurin keskustelu tällä alueella liittyy yleensä siihen, että ovatko kaikki kuolemanrajakokemukset myönteisiä ja käykö kaikille rajan takana hyvin huolimatta heidän eletystä elämästään ja uskonnostaan. Monet tutkijat haluavat ajatella näin, mutta pitääkö se paikkansa? Aiommekin tulevilla riveillä lähteä tutkimaan tätä asiaa. Useat havainnot ja esimerkit, joita seuraavassa luetellaan, näyttävät viittaavan siihen, ettei kaikille välttämättä käy hyvin.
tekstin lähde; http://www.jariiivanainen.net/kuolemanraja_kokemukset.html
Suurin keskustelu tällä alueella liittyy yleensä siihen, että ovatko kaikki kuolemanrajakokemukset myönteisiä ja käykö kaikille rajan takana hyvin huolimatta heidän eletystä elämästään ja uskonnostaan. Monet tutkijat haluavat ajatella näin, mutta pitääkö se paikkansa? Aiommekin tulevilla riveillä lähteä tutkimaan tätä asiaa. Useat havainnot ja esimerkit, joita seuraavassa luetellaan, näyttävät viittaavan siihen, ettei kaikille välttämättä käy hyvin.
tekstin lähde; http://www.jariiivanainen.net/kuolemanraja_kokemukset.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
Linkki sisältää samaa mitä kokija opiskeli n. 20 vuotta, kokouksissa istuen, tuota taivas-helvetti -kuvastoa elätellen ja Jumalaa rukoillen ollen ns. harras uskovainen.
Tuli hetki, jolloin kokija sai nähdä Jumalaa ja koki kuolemaa. "Jumalan näkijä joutuu kuolemaan" -sanonta pitää paikkansa. Mutta miten? Hänen ajatuksena ja kehonsa pysäytettiin ja hän sai nähdä ajatuksettoman tietoisuuden, ollen tuo ajatukseton tietoisuus. Samalla kokijan persoona tuhoutui osittain. Tätä on kuolema Jumalan edessä, sillä voimavirta on liian suuri persoonan kestää sitä.
Tietoisuus näki, että maailma on kuvista koottu pilvilinna ja sen pituinen se. Turhuutta niinkuin saarnaajan kirjassa kerrotaan. Mutta merkillistä turhuutta, sillä kun turhuus on mennyt, Jumala voi olla. Kuvaston, jonka te näette maailmana, tarkoitus on kasvattaa ihmisiä kohti tuota sanatonta, jota te sanotte kuolemattomaksi sieluksi tai jopa Jumalaksi.
Tuosta kokemuksesta asti on saarnattu tätä näkemystä. Täyteyttä, joka tyhjyyden täyttää. Tyhjä onkin täysi.
Myötätunto ja rakkaus on merkki siitä, että tarkkailja alkaa sulaa tarkailtavaan. Se on sulattava aine, jota päällemme viskotaan, jotta voisimme nähdä ja kokea Elämää. Kaikkiallista Elämää joka kaiken läpäisee kaikkialla läsnä olevana.
Universumin näkökulmasta kaikki on ehdottomasti oikein ja kaikki kulkee ehdottomasti oikein, sillä oikein kulkeminen on laki ja sitä ei voi kukaan väistää. Te sanotte helvetiksi sitä, kun persoona tuhoutuu tai liukenee, mutta onko se tietoisuuden katoaminen? Ei ole, sillä, kun se on mennyt, niin Jumala voi olla niiden hitusten kautta, jotka jäljelle jäivät tuosta ihmisestä. Se on autuutta.
Ihmisen näkökulmasta koette pahana, jos joku tuhoutuu, onko niin? Ei, sillä universumi ja sen voittamaton laki puhdistaa kaiken mikä ei kestä todellisuutta. Universumi jää, henkinen universumi.
Todellisuutta kestää vain tosi. Jumalan edessä kestää vain tosi, muu palaa poroksi. Universumi on myötämielinen evoluutiolle, siksi kaikki turha kuvasto tullaan polttamaan. Polttaminen on tässä yhteydessä hyvinkin kehitystä edistävää.
Mutta ette te ihmiset ole sellaisia, että menisitte sulatusuuniin, aika ei ole nyt vaan miljardien vuosien kuluttua, jolloin kaikkien on oltava tosia. Materiaalisen universumin loppuessa myös muut psykologiset universumit vedetään Jumalaan. Näin on laki. Kun ihminen on mennyt, Jumala voi ilmetä. Kuolema, jota jatkan edelleen kehossa eläen (eikös olekin hauskaa), on hyvin armoisaa ja täyttä autuutta joka hetki. Joka hetki on kiitoksen aika.
Kiitos Elämälle että antoi kuoleman joka turhat poistaa. Universumin näkökulmasta kaikki on aina oikein, sillä puhdistava laki toteutuu koko ajan. Tapahtumat jotka koette maailamassa ovat sen lain toteutusta, myllynkivet jauhavat teistä taivaallista kultaa.
Kaikelle käy siis hyvin, ja kuka on kaikki? Jumala, kuvista viis. Tämä on universumin näkökulmaa. Kuinka kiitollisia saammekaan olla että oikeus toteutuu ja Jumala voi olla.
Viisas kirjoitus, kiitos sen kokijalle, että toit hieman valoa pimeään.
Lainaus aloittajan tuomasta tekstistä:
LAINAUS /
Charles G. Finneyn kirjasta "Ihmeellisiä herätyksiä" (s. 59,60).
"Kuoleman lähestyessä hän sai sellaisen näkemyksen Jumalasta ja siitä pyhyydestä, joka sen asukkailla täytyy olla, että hän huusi tuskasta sanoen olevansa menossa helvettiin. Tässä tilassa hän kuulemani mukaan kuoli."
/ LAINAUS
Tuo lainaus valottaa sitä puolta, että todellakin katsoessaan "taivastietoisuutta" avautuneella käsityskyvyllään hän vertasi sitä tietoisuuteensa ja havaitsi tietoisuutensa laadun juuri sillä hetkellä kykenemättömäksi olemaan tuossa "taivastietoisuudessa", joka näyttäytyi hänelle varmaankin sokaisevana valona tai olentona. Hän vertasi sitä itseensä ja tuomitsi itseänsä peljäten toisenlaiseen tilaan, sen hetkisen käsityskykynsä mukaan.
Taipumuksena ihmisillä uutta kohdatessa on joko ali- tai yliarvioida asiaa. Tuo ihminen todennäköisesti ylikorosti ja ylidramatisoi tapahtumaa. Koska rajan taakse tullessa tunteet herkistyvät moninkertaisiksi. Pieninkin mielenliikahdus aiheuttaa suuren tunnereaktion. Siksi olisi tarpeellista oppia jo tällä puolen hallitsemaan tunteita, että kun ne saavat valtaa viimeistään tuolla puolen, niin emme ylidramatisoi vaan näemme suht koht oikein.
Rajan takana on kova työ auttajilla opastaa, etteivät kielteiset tilat, kuten usein eivät myönteisetkään, ole ikuisia. Tilat ovat vaihtelevia ja kestoltaan rajallisia. Myönteisillä tiloilla tosin on taipumusta kestää pitempään, koska myönteinen hienovireisempi aine on vähemmän altis hajoamiselle (entropialle) kuin kielteinen.
Kielteinen aines hajoaa entropian lakien mukaan suht nopeasti. Tätä eivät kokijat monestikaan heti tiedä, sillä kokemus vaikuttaa dramaattiselta ja kokijat ylikorostavat tilannettaan.
Tässä puhun Tuonelasta aineen valtakuntana, missä on mielihyvää ja mielipahaa. Aineessa on kumpaakin, riippuen kärsimyksen laadusta. Mielihyväkin on jonkinlaista epätyydyttävyyttä Tuonelan aineen valtakunnissa.
Sitten on olemassa aineeton valtakunta, missä ei ole enää ainekehoa tai muuta kehoa, vaan tietoisuus. Tämä tietoisuus ei tunne mielihyvää eikä mielipahaa, vaan on niiden tavoittamattomissa autuudessa. Tietoisuus voi siten astua mihin tahansa Tuonelan aineen valtakuntien kärsimystiloihin, myös ns. taivaisiin. Huomattava, että taivaskin mielihyvän tilana [aineellinen] näyttäytyy jonkinlaisena kärsimystilana ja epätyydyttävänä, koska sitä koskee Entropian hajoamisen laki.
Kaikkea ainetta koskee Entropia eli hajoaminen. On olemassa materiaa tällä tasolla, hienoainetta "taivaissa" sekä tietoisuus aineettomassa tietoisuudessa. Tietoisuus, joka on laadultaan rajaton ja tilaton, ei ole entropian lain alla, koska se ei ole materiaa. Näin ollen se on ikuinen. Mutta niinkauan kuin pystään kuvitelmissa, johon kuuluvat taivaat ja helvetit, ollaan aineen tasoilla Tuonelassa.
Hyvä linkki toi ekassa viestissä se kannattaa lukea!
jes lukekaa ihmeessä se linkki!