Neuvostoliiton suurhyökkäys.

Suosittelen sinullekin kirjaa: Sotilaiden äänet. Kannaksen läpimurtotaisteluista 1944. Yleisradion ääniarkistosta koonnut Paavo Rintala. Weilin Göös 1966.

Kannaksen todellisuus aukeaa veteraanien itsensä kertomuksista hieman paremmin.

Näinhän se on aina selitetty. Berliini oli NL:n joukkojen päätavoite, ei Helsinki. Kannaksella kesällä 1944 vallinneesta sekasorrosta, "halkijuoksusta", on kerrottu viimeiset 60 vuotta, mutta tärkeintä oli, että hyökkäys hidastui ja saatiin lopulta pysähtymään. Tietenkin keskittämällä voimiaan sivukohteeseen NL:n armeija olisi lyönyt suomalaiset, mutta sodankäynnin kannalta se olisi ollut virhe. NL:n tarkoituksena oli vallata Berliini, jonne joukot pääsivät huhtikuussa 1945, ja ottaa se haltuunsa ennenkuin läntiset joukot saapuvat.

taitaa olla punikkien ja juutalaisten valheita.

österpaska kirjoitti:

taitaa olla punikkien ja juutalaisten valheita.

Linkki on suoraan juutalaisen maailmanhallituksen aikaansaannoksia.

"Se nyt vaan on niin sodassa.
Joillakin ei se hermo pidä! "

Neuvostoliittolaisilla oli nelinkertainen miesylivoima, kuusikertainen panssariylivoima ja kuusikertainen tykistöylivoima.

Venäläisten läpimurtokohdaksi oli valittu 6,5 kilometrin levyinen kaistale Valkeasaaressa lähellä Kannaksen Suomenlahdenpuoleista rantaa. Sinne keskitettiin panssarirykmenttien ja rynnäkkötykkien tukema kaartinarmeijakunta. Läpimurtokohtaan suunnattiin yhteensä noin 1 550 tykkiä eli lähes 250 tykkiä rintamakilometriä kohti.

Vihollisen tykistö ja heittimistö ampuivat tulivalmistelussa kenraalimajuri J. Sihvon komentaman 10. D:n lohkolle noin 220 000 laukausta ja kenraalimajuri A. E. Martolan komentaman 2. D:n lohkolle noin 60 000 laukausta. Yli kaksi tuntia kestänyt tykkitulitus ja pommikoneiden ja rynnäkkökoneiden iskut tuhosivat täysin alueen hiekkamaastoon rakennetut puolustuslaitteet. Neuvostojoukkojen tykistötuli oli niin voimakasta, että sen jylinä kuului 270 kilometrin päässä olevaan Helsinkiin saakka. Suomalaisten tykistö ehti ampua vain 7 000-8 000 laukausta. Neuvostoliittolaisten panssarivaunut ajoivat suoraan linjojen lävitse ja rynnäkköjalkaväki seurasi juosten perässä. Läpimurto kasvoi ensimmäisen päivän kuluessa 12-15 kilometrin syvyiseksi ja 20 kilometrin levyiseksi. Puolustajat valtasi paniikkitunnelma, joka tarttui myös taempana oleviin. JR 1:n vahvuus oli näiden taistelujen jälkeen vain kolmannes alkuperäisestä.

Edellinen on lainattu täältä: http://koti.mbnet.fi/~juhato/Suurhyokkays.htm

-----

Ei tuollaisessa ryminässä ole häpeä jos hermo pettää. Tärkeintä oli että hermot saattiin koottua ja hyökkäys lopulta pysäytettyä.

V.Vespiä kirjoitti:

"Se nyt vaan on niin sodassa.
Joillakin ei se hermo pidä! "

Neuvostoliittolaisilla oli nelinkertainen miesylivoima, kuusikertainen panssariylivoima ja kuusikertainen tykistöylivoima.

Venäläisten läpimurtokohdaksi oli valittu 6,5 kilometrin levyinen kaistale Valkeasaaressa lähellä Kannaksen Suomenlahdenpuoleista rantaa. Sinne keskitettiin panssarirykmenttien ja rynnäkkötykkien tukema kaartinarmeijakunta. Läpimurtokohtaan suunnattiin yhteensä noin 1 550 tykkiä eli lähes 250 tykkiä rintamakilometriä kohti.

Vihollisen tykistö ja heittimistö ampuivat tulivalmistelussa kenraalimajuri J. Sihvon komentaman 10. D:n lohkolle noin 220 000 laukausta ja kenraalimajuri A. E. Martolan komentaman 2. D:n lohkolle noin 60 000 laukausta. Yli kaksi tuntia kestänyt tykkitulitus ja pommikoneiden ja rynnäkkökoneiden iskut tuhosivat täysin alueen hiekkamaastoon rakennetut puolustuslaitteet. Neuvostojoukkojen tykistötuli oli niin voimakasta, että sen jylinä kuului 270 kilometrin päässä olevaan Helsinkiin saakka. Suomalaisten tykistö ehti ampua vain 7 000-8 000 laukausta. Neuvostoliittolaisten panssarivaunut ajoivat suoraan linjojen lävitse ja rynnäkköjalkaväki seurasi juosten perässä. Läpimurto kasvoi ensimmäisen päivän kuluessa 12-15 kilometrin syvyiseksi ja 20 kilometrin levyiseksi. Puolustajat valtasi paniikkitunnelma, joka tarttui myös taempana oleviin. JR 1:n vahvuus oli näiden taistelujen jälkeen vain kolmannes alkuperäisestä.

Edellinen on lainattu täältä: http://koti.mbnet.fi/~juhato/Suurhyokkays.htm

-----

Ei tuollaisessa ryminässä ole häpeä jos hermo pettää. Tärkeintä oli että hermot saattiin koottua ja hyökkäys lopulta pysäytettyä.

Kun natseja juoksutettiin Puna-Armeijan toimesta, muistan lukeneeni että kovimmat tykistökeskitykset joihin osallistui "Stalinin urkuja" myös, kestivät yli vuorokauden ja niissä puhuttiin jopa miljoonista laukauksista.