Viime vuosien hengellinen liikehdintä on saanut runsaasti karismaattisuuden piirteitä. Tätä on esiintynyt hillitymmässä muodossa erilaisissa sanan ja rukouksen illoissa ja villiintyneemmässä muodossa Nokian Herätyksen ja monien vapaiden suuntien ylläpitämissä tapahtumissa.
Olemme saaneet lukea lehdistöstä (olikohan se keväällä 2004), kuinka vihaiset vanhemmat hakivat pelästyneitä lapsiaan pois Heinolan maaseurakunnan rippileiriltä.Syynä oli pitkälle yöhön kestänyt "kaatorukouskokous", jossa ilmeni hurmosta; laulettiin ylistyslauluja, yksi pojista makasi lattialla ja puhui käsittämättömällä kielellä, jota nuorisotyöntekijä tulkkasi. Muutakin kummallisuuksia ilmeni.
Tämänkaltainen kristillisyys saa monet hämmennyksiin. Mistä tässä on oikein kyse?Tarvitsemme seurakunnan tervettä harkintaa ja tarkkaa kritiikkiä tällaisesta hengellisestä toiminnasta.
Tulisi huomioida seuraavia asioita, mitä ns. äärikarismaattisuuteen tulee (STI:n KULMAKIVI-lehdestä):
1. Kaatamisen tulisi loppua. Esirukousjonojen kaatamisesta on tullut sielullinen sakramentti. Vaikka tällaisella erikoisella tapahtumalla olisi jossain erityistapauksessa ehkä joskus ollutkin merkitystä Jumalan siunauksen välittämisessä, nykyisessä Hengen markkinoinnissa sitä ei enää ole. Kaatuminen ei ole Jumalasta, vaan se on sielullinen tapahtuma. Tämä täytyy uskaltaa sanoa ääneen. Kaatamisen on loputtava, ja painopisteen on siirryttävä ihmisten todelliseen sielunhoitoon.
2. Raamattu täytyy nostaa esille. Seurakunnan opettaminen on jätetty omien sisäisten kokemusten kuvailemiseksi. Tunnevaltaisella julistuksella on riepoteltu kuulijoita milloin sinne, milloin tänne. Tämän tilalle täytyy asettaa vankka raamattuopetus. Jumala on sitoutunut Sanaansa.
-----------
Onko sinulla minkälaisia kokemuksia äärikarismaattisuudesta?
siunauksin, TAPIO
Olemme saaneet lukea lehdistöstä (olikohan se keväällä 2004), kuinka vihaiset vanhemmat hakivat pelästyneitä lapsiaan pois Heinolan maaseurakunnan rippileiriltä.Syynä oli pitkälle yöhön kestänyt "kaatorukouskokous", jossa ilmeni hurmosta; laulettiin ylistyslauluja, yksi pojista makasi lattialla ja puhui käsittämättömällä kielellä, jota nuorisotyöntekijä tulkkasi. Muutakin kummallisuuksia ilmeni.
Tämänkaltainen kristillisyys saa monet hämmennyksiin. Mistä tässä on oikein kyse?Tarvitsemme seurakunnan tervettä harkintaa ja tarkkaa kritiikkiä tällaisesta hengellisestä toiminnasta.
Tulisi huomioida seuraavia asioita, mitä ns. äärikarismaattisuuteen tulee (STI:n KULMAKIVI-lehdestä):
1. Kaatamisen tulisi loppua. Esirukousjonojen kaatamisesta on tullut sielullinen sakramentti. Vaikka tällaisella erikoisella tapahtumalla olisi jossain erityistapauksessa ehkä joskus ollutkin merkitystä Jumalan siunauksen välittämisessä, nykyisessä Hengen markkinoinnissa sitä ei enää ole. Kaatuminen ei ole Jumalasta, vaan se on sielullinen tapahtuma. Tämä täytyy uskaltaa sanoa ääneen. Kaatamisen on loputtava, ja painopisteen on siirryttävä ihmisten todelliseen sielunhoitoon.
2. Raamattu täytyy nostaa esille. Seurakunnan opettaminen on jätetty omien sisäisten kokemusten kuvailemiseksi. Tunnevaltaisella julistuksella on riepoteltu kuulijoita milloin sinne, milloin tänne. Tämän tilalle täytyy asettaa vankka raamattuopetus. Jumala on sitoutunut Sanaansa.
-----------
Onko sinulla minkälaisia kokemuksia äärikarismaattisuudesta?
siunauksin, TAPIO
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aikanaan 70-luvulla äärikarismaattisessa kokouksessa kaaduin ns. kaatojonossa taaksepäin. Tapahtui jonkinlainen tajunnan tilan muutos? Sitten myöhemmin rukouksen yhteydessä toistelin yksittäisiä tavuja tai sanoja, joiden kuvittelin olevan sitä arvostettua kielillä puhumista. Senkaltainen pelkän saman tavun tai sanan toistuva hokeminen kuitenkin loppui, kun kysyin puhuvalta hengeltä, tunnustaako se Jeesuksen Kristuksen lihaan tulleeksi.(1.Joh.4:1-3)
siunauksin
Esim siellä riparilla Jumala toimi, Pyhä Henki laskeutui ja siunasi läsnäolevia. Se oli sitä Elävää uskoa, ei kuollutta, kuten monissa kirkoissa tahtoo olla tänäkin päivänä.
On Ihanaa ja virvoittavaa kokea Pyhän Hengen läsnäoloa, Jumalan läheisyyttä ja rakkautta.
Rukoillaan siis että Jumala ilmestyy ja toimii Suomen kaikissa kirkoissa ja eri seurakunnissa.
Painottaisin vielä että ihminen Ei synny uudesti ylhäältä kasteessa. Vaan silloin kun Jumala kutsuu ihmistä (jokaista, etsikkoaikana), eli kun ihminen kiinnostuu uskonasioista, tarvitsee tehdä parannus, pyytää Jeesusta elämän Herraksi, pyytää että Jeesus puhdistaa sovintoverellään kaikista synneistä. Sillä syntien kanssa ei voi kukaan päästä taivaaseen.
Tästä pitäisi kirkoissa puhua heti ensi sunnuntaista alkaen, parannuksenteon välttämättömyydestä.
Siunauksin
Kati,
hyvä linkki kasteesta:
http://www.japo.fi/~ekallio/sala.htm
Miten selität Joh. 3:5 "vedestä ja Hengestä"-syntymisen?
siunauksin, TAPIO
Avauksen aihe on äärikarismaattisuus, eikä helluntailaisuus.
Äärikarismaattisuudessa vältetään puhumasta esim kasteesta tai sille ei anneta suurtakaan merkitystä.Myös ehtoollisen merkitys on vähäistä.
Spirutualistisissa piireissä luovat yhteiset hengelliset kokemukset ykseyden.
Senpä takia esim. kasteesta puhumista vältetään ja muistakin tärkeistä opin kysymyksistä.
Usein kuulee sanottavan: "Erilainen oppi hajoittaa, Henki yhdistää".
Tätä kokemusten yhteysyyttä pidetään jopa avarakatseisuutena ja korkeamman hengellisyyden merkkinä.
Opin halveksunta on kuitenkin Jumalan Sanan totuuden väheksymistä.
Todellinen ja kestävä yhteys rakentuu vain Jumalan Sanan ja armonvälineitten (kaste ja ehtoollinen)varaan.
siunauksin, TAPIO
Jati kirjoittaa: "On Ihanaa (iso kirjain Jatin) ja virvoittavaa kokea Pyhän Hengen läsnäoloa, Jumalan läheisyyttä ja rakkautta."
En voisi näin kirjoittaneen kanssa enempää samaa mieltä. Eri mieltä olen siitä, että Jati tuntuu rajaavan näiden kokemisen ainoastaan karismaattisiin "kohtaamisiin" ja pitää monia ev.lut. kirkkoja hengellisesti kuolleina. Käsittääkseni armolahjojen erottamisen kyky on myös yksi lahjoista, eikä sitä ole suotu meille kaikille.
Myönnän, että on ihmisiä, kuten apostoli Tuomas, joiden on saatava itse nähdä ja koskettaa voidakseen uskoa. Mutta on myös sellaisia ihmisiä, joiden usko saa parhaiten ravintoa ja elää hiljaisuudessa Herran sanan ja ehtoollisen äärellä, joita molempia saa sunnuntain jumalanpalveluksissa. Heidänkään hengellisyyttään ei saa väheksyä.
Ihmisten elämässä on myös asioita ja tapahtumia, joissa Jumala on vaikuttanut voimakkaastikin, mutta ne saavat myös olla vain ihmisen ja Jumalan välisiä eikä hengellisten viikkolehtien otsikoissa eikä todistuskokousten vakio-ohjelmana. Jos jollakulla on kutsu todistaa sanallisesti, todistakoon, mutta älkää tehkö siitä uskon mittaa.
Me emme voi mitata kenenkään uskon elävyyttä, vain Jumala. On helppoa sanoa kielilläpuhujasta, että siinä ihmisessä on Pyhä Henki, useammin on vaikea nähdä ja tunnustaa pieniä tekoja, jotka liittyvät esim. palveluun tai rohkaisuun (armolahjoja, ks. esim. Room. 12:7-8).
On myös ihmisiä, joille riittää Jumalan ihmeeksi ja kiitoksen aiheeksi jokainen uusi päivä, jonka saa elää ja lopulta pääsy taivaan kotiin. Ne ovat lopulta Jumalan lahjoista suurimmat.
Hyviä linkkejä äärikarismaattisista ilmiöistä:
Risto Soramies:
http://www.teolinst.fi/kulmakivi/kulm01_1/kulm01_110.html
Timo Eskola:
http://www.teolinst.fi/kulmakivi/kulm01_3/s05.html
Risto Soramiehen pitempi artikkeli:
http://www.kristitynfoorumi.fi/sejyraa.htm
siunauksin, TAPIO