Seuraa!

Olimme ajaneet piiiitkän matkan.
Tapasimme koiran nykyisen omistajan.
Lunastimme koiran omaksemme.

Avoin automme takaluukun. Koira hyppäsi sisään.
Ihmeellistä. Se halusi tulla meidän omaksemme. Siltä istumalta.
Ilman epäilyksen häivää se jätti vanhan elämänsä ja isäntänsä.

Oli pilkkopimeä talviyö, kun ajelimme kotia kohden.
Olisiko sillä pissahätä. Ja olihan sillä.
Asioinnin jälkeen se hyppäsi taas innoissaan autoomme.
Takaluukku kiinni. Käynnistin auton.
Ja … voi ei. Nyt auto hajosi. Ja olemme ties missä.
Minä. Vaimoni. Ja tuo uusi seuralaisemme.
Jokin kummallinen laahustava ääni kuului auton takaosasta.
Sammutin auton. Ääni lakkasi.
Käynnistin uudelleen. Ja sama ääni alkoi taas kuulua.
Sammutin auton. Ja ääni lakkasi.
Käynnistin vielä kerran hyvin epätoivoisena.
Ja sama ääni alkoi taas kuulua.

Lopulta tajusimme, että ääni syntyi siitä,
että koira alkoi heiluttaa tuuheaa häntäänsä,
aina kun käynnistin auton.
Häntä laahusti edestakaisin tavaratilan lattiaa vasten.
Se oli niin iloinen siitä, että emme jättäneetkään
sitä pois matkasta kylmään ja pimeään yöhön,
vaan se pääsi edelleen mukaan ja matkaan.

Emmehän me niin olisi voineet tehdä.
Vielä vähemmän Jeesus tekisi niin.
Hän kutsuu sanoen: ”Tule …”.
Ja sitä, joka Hänen tykönsä tulee, Hän ei heitä ulos.

Ihmettelen vieläkin tuota koiraamme.
Kuinka se saattoi ilman epäilyksen häivää jättää entisen elämänsä.
ja lähteä siltä istumalta meidän matkaamme.

Yhtä lailla ihmettelen Leeviä, joka jätti työpaikkansa,
tai vaikkapa Sebedeuksen poikia,
jotka jättivät isänsä ja kalaverkot siihen paikkaan,
kun Jeesus sanoi: ”tule ja seuraa minua”.

Verbin akolutheo kantasana on keleuthos eli ”polku”.
Tule. Lähde liikkeelle. Kulje kanssani. Samaa polkua.

Jeesusta seuraamaan lähteminen oli radikaali ratkaisu.
Asenteella ”salli minun ensin” ei Jeesuksen matkaan voinut lähteä.
Jeesus tyrmäsi seuraajan, joka luuli ainakin yösijan aina löytyvän.
Jeesuksen seuraaminen merkitsee itse asiassa ristin kantamista.
”Joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.”

Mitä tuosta kärsimyksen puun kantamisesta sitten saamme.
Pietarille Jeesus vastasi näin:
"Totisesti minä sanon teille:
siinä uudestisyntymisessä,
jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella,
saatte tekin, jotka olette minua seuranneet,
istua kahdellatoista valtaistuimella
ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.”

Mutta tässä ja nyt Jeesuksen seuraaminen voi merkitä vaikkapa myrskyä.
Ja hän astui venheeseen, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
"Ja katso, järvellä nousi kova myrsky,
niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta Hän nukkui."

Ja kuitenkin juuri tällä myrskyisellä ja pimeällä merellä
uhkaavien hyökyaaltojen keskellä me olemmekin
Valon lähteen luona ja ainoalla todellisella elämän tiellä.
”Minä olen maailman valkeus;
joka Minua seuraa, se ei pimeydessä vaella,
vaan hänellä on oleva elämän valkeus.”

Mutta tällä tiellä olisimme täysin hukassa ilman Hyvää Paimenta.
Siksi kuljemme Häntä seuraten niin tiiviisti,
että emme koskaan jää kuuloetäisyyden ulkopuolelle.
Voimme aina kuulla Hänen äänensä.
Ja olemme levollisia kuin lampaat,
jotka kuulevat hyvän paimenensa äänen.
Tiedämme Hänen äänen kuullessamme,
että kaikki on hyvin. Emme ole eksyneet pois Hyvän Paimenemme luota.
”Ja laskettuaan kaikki omansa ulos Hän kulkee niiden edellä,
ja lampaat seuraavat Häntä, sillä ne tuntevat Hänen äänensä.
Mutta vierasta ne eivät seuraa,
vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.”

Kun tulemme Hänen tykönsä, Hän puhaltaa meihin Elämän Hengen.
Ja niin meillä on Hengen korvat kuullaksemme Hänen äänensä.
Ja niin voimme seurata Häntä.
Mutta meidän on tultava sisälle ahtaasta portista.
Jos tulemme sisälle leveillen,
mukanamme omaa vanhurskauttamme,
emme mahdu portista sisälle. Jäämme ulkopuolelle.

Rikas nuorukainen tuli Jeesuksen tykö asenteella,
Hyvä Opettaja, mitä minun pitää tekemän,
että minä iankaikkisen elämän perisin.
Rikas nuorukainen ajatteli,
että hän voisi jotenkin vastikkeellisesti hankkia itselleen iankaikkisen elämän.
Mutta ei kukaan ihminen voi tehdä mitään hyvää,
sillä ihmisessä ei asu mitään hyvää.
Vasta kun meidät on siirretty kuolemasta elämään,
eli kun olemme jo saaneet lahjaksi elämän,
me voimme tehdä hyviä tekoja Kristuksessa.