Vaikeat vanhemmat

Loistoidea! Anna mummolle pitkä tehtävälista, joka työllistää hänet juhliin saakka. Kaikki hyötyvät! Mummo saa touhuta ja kokee itsensä tarpeelliseksi ja sinä saat apua hommiin.

Onko se liikaa, jos osoittaa vilpitöntä kiitollisuutta saamastaan avusta? Tuskin sentään joudut sitä otsa ruvella tekemään. Kyllä ainakin minä olisin hyvin kiitollinen, jos joku leipoisi pikkuleivät juhliini.
Mitäpä jos sopisitte, kuinka usein hän voi soittaa teille. Hän ei varmaan ole selvillä ärsytyskynnyksestäsi.
Miten voisit olla selvillä täysi-ikäisten tyttäriesi seksielämästä? Älä missään tapauksessa ala levitellä omia kuvitelmiasi, vaan kerro, ettet tiedä mitään.
Anna tyttärien hoitaa omat asiansa isoäitinsä kanssa, äläkä sinä niihin sotkeudu.
Osta vaatteesi mistä haluat, äläkä odota käsi pitkällä rahallista apua äidiltäsi.
Millaista apua olet itse antanut vanhemmillesi? Ettekö ole jo siinä iässä, että huoltosuhteen pitäisi kääntyä?

yxmuzi kirjoitti:

Onko se liikaa, jos osoittaa vilpitöntä kiitollisuutta saamastaan avusta? Tuskin sentään joudut sitä otsa ruvella tekemään. Kyllä ainakin minä olisin hyvin kiitollinen, jos joku leipoisi pikkuleivät juhliini.
Mitäpä jos sopisitte, kuinka usein hän voi soittaa teille. Hän ei varmaan ole selvillä ärsytyskynnyksestäsi.
Miten voisit olla selvillä täysi-ikäisten tyttäriesi seksielämästä? Älä missään tapauksessa ala levitellä omia kuvitelmiasi, vaan kerro, ettet tiedä mitään.
Anna tyttärien hoitaa omat asiansa isoäitinsä kanssa, äläkä sinä niihin sotkeudu.
Osta vaatteesi mistä haluat, äläkä odota käsi pitkällä rahallista apua äidiltäsi.
Millaista apua olet itse antanut vanhemmillesi? Ettekö ole jo siinä iässä, että huoltosuhteen pitäisi kääntyä?

Lue lisää

Kiitos sinulle näistä lohdutuksen sanoista :(
Kyllähän minä vilpittömästi kiitän, mutta eikö sinustakin ole pikkasen liikaa, jos samasta asiasta tarvitsee kiitellä useaan otteeseen, jotta tyytyväisyystakuu on varmasti saavutettu.
Onko sinusta normaalia, että soittoja tulee toistakymmentä päivässä? Mielestäni omaan hyvänkin ärsytyskynnyksen.
Minulla ja tyttärilläni on niin hyvät suhteet, että olen ihan tietoinen heidän seksielämästään, josta haluavat itse minulle avautua. en kai voi kieltääkkään, vai?
En voi odottaa rahallista apua, kun en sitä koskaan ole saanut, saati pyytänyt.

Alottajatar kirjoitti:

Kiitos sinulle näistä lohdutuksen sanoista :(
Kyllähän minä vilpittömästi kiitän, mutta eikö sinustakin ole pikkasen liikaa, jos samasta asiasta tarvitsee kiitellä useaan otteeseen, jotta tyytyväisyystakuu on varmasti saavutettu.
Onko sinusta normaalia, että soittoja tulee toistakymmentä päivässä? Mielestäni omaan hyvänkin ärsytyskynnyksen.
Minulla ja tyttärilläni on niin hyvät suhteet, että olen ihan tietoinen heidän seksielämästään, josta haluavat itse minulle avautua. en kai voi kieltääkkään, vai?
En voi odottaa rahallista apua, kun en sitä koskaan ole saanut, saati pyytänyt.

Lue lisää

Ole hyvä vain.
Kiitos ei maksa mitään, pikkuleivät sen sijaan maksavat. Ei kai ole mahdotonta kiittää useampaankin otteeseen? Millä tavoin äitisi ilmaisee, että sinun pitäisi vielä kiittää?
Kuten sanoin, teidän kannattaisi yhdessä sopia, kuinka usein soitellaan. Jos soittoja tulee tosiaan toistakymmentä päivässä, se on merkki jostakin, esimerkiksi siitä, että äitisi on kovin yksinäinen tai kovin huolissaan sinusta.
Jos arvelet olevasi tietoinen tyttäriesi seksielämästä - mistä en olisi aivan varma - niin et kai mene kertomaan tietojasi muille? Eivätkö ne ole luottamuksellisia? Minusta voit hyvin sanoa äidillesi, että sinä et kerro ihmisten yksityisasioista kenellekään. Äläkä sitten kerro.
Äidilläsi ei ole minkäänlaista velvollisuutta avustaa sinua taloudellisesti. Et voi sitä edes mielessäsi odottaa, vaikka kirjoitatkin: "ikänäni en ole euroakaan heiltä saanut, joskus pari ruisleipää ja muuta sellaista, tai lapsille pinenä vaatteita.
Nykyisinkin vain kysytään tarviitko rahaa lainaksi. Koskaan eivät mitään anna."
Etköhän sinä aikuisten lasten äitinä pysty normalisoimaan suhteesi omaan äitiisi, jos sitä todella haluat. Olisi jo korkea aika.

yxmuzi kirjoitti:

Onko se liikaa, jos osoittaa vilpitöntä kiitollisuutta saamastaan avusta? Tuskin sentään joudut sitä otsa ruvella tekemään. Kyllä ainakin minä olisin hyvin kiitollinen, jos joku leipoisi pikkuleivät juhliini.
Mitäpä jos sopisitte, kuinka usein hän voi soittaa teille. Hän ei varmaan ole selvillä ärsytyskynnyksestäsi.
Miten voisit olla selvillä täysi-ikäisten tyttäriesi seksielämästä? Älä missään tapauksessa ala levitellä omia kuvitelmiasi, vaan kerro, ettet tiedä mitään.
Anna tyttärien hoitaa omat asiansa isoäitinsä kanssa, äläkä sinä niihin sotkeudu.
Osta vaatteesi mistä haluat, äläkä odota käsi pitkällä rahallista apua äidiltäsi.
Millaista apua olet itse antanut vanhemmillesi? Ettekö ole jo siinä iässä, että huoltosuhteen pitäisi kääntyä?

Lue lisää

Mitäs itse sanoisit, jos sinun läheisesi ilmoittaisi soittoajat sinulle?

Jos en vastaa, soittaa hän 4-5 kertaa peräkkäin puhelimeeni, sen jälkeen molempien tyttärien puhelimeen ja miehen puhelimeen ja viimein joku vastaa kun ei enään kestä jatkuvaa soittoa. Niin ja siinä välissä tietysti kaikille muutama tekstiviesti, että oletteko kuolleet kun ei kukaan vastaa.

Hoijaa vaan kirjoitti:

Jos en vastaa, soittaa hän 4-5 kertaa peräkkäin puhelimeeni, sen jälkeen molempien tyttärien puhelimeen ja miehen puhelimeen ja viimein joku vastaa kun ei enään kestä jatkuvaa soittoa. Niin ja siinä välissä tietysti kaikille muutama tekstiviesti, että oletteko kuolleet kun ei kukaan vastaa.

Lue lisää

Vastaa: "Olemme kuolleet! Voit aloittaa juhlinnan!"

Anna takaisin kirjoitti:

Vastaa: "Olemme kuolleet! Voit aloittaa juhlinnan!"

Toi oli hyvä! ;D

Hoijaa vaan kirjoitti:

Jos en vastaa, soittaa hän 4-5 kertaa peräkkäin puhelimeeni, sen jälkeen molempien tyttärien puhelimeen ja miehen puhelimeen ja viimein joku vastaa kun ei enään kestä jatkuvaa soittoa. Niin ja siinä välissä tietysti kaikille muutama tekstiviesti, että oletteko kuolleet kun ei kukaan vastaa.

Lue lisää

Laita viesti takaisin, ettet nyt jouda vastaamaan, mutta soitat illalla, kun on sopivasti aikaa.

Kyllä olen 47 vee, ihan suhtkoht normaali :D, toki ihanaa, jos olen mielestäsi noinkin nuorekas, miksi minut leimasit.
Enkä täällä apuja huutelisi, mutta ymmärtänet, että kun on 47 vuotta hirmuvallan alaisena, sitä alkaa näinkin epätoivoisella tavalla kuin suoli 24:lta hakemaan apua ongelmiin.
Olisin kovasti edelleenkin kiitollinen, millä tavoin voisin toimia loukkaamatta vanhempiani.
Äitini on niin suuri persoona, että hänestä olisi riittänyt hyvin jakaa parille veljelle ja siskollekkin, mutta valitettavasti niitä ei ole. Ja jos olisi, en varmasti roikkuisi tällä pastalla tukea pyytämässä.

Kummitäti on elossa, kummisetäni menehtyi jokin aika sitten. Tuo olisi tietysti hyvä idea, mutta vanhempani ovat niin pahasti riidoissa kummitätini kanssa, että eivät saaneet edes mennä kummisetäni hautajaisiin.
Eilen minulle ehdottivat, että kutsu kiusallasi kummitäti juhliin kun ei varmasti tule. Sanoin, etten saa siitä mitään nautintoa, että kiusallani kutsuisin ja näin jätän kutsumatta. Äitini on riidoissa myös ainoan veljensä kanssa ja aika ajoin kaikkien tuttujensa kanssa. Työikäisenä myös tappeli kaikkien työkavereitensa kanssa ja ei mennyt edes hänelle osoitettuun läksiäistilaisuuteen kun eläkkeelle jäi.
Että ihan helposti en nyt keksi varsinaista "uhria", joka tilanteen ratkaisisi.

....jatkaisin vielä, että vaihtaisitte puhelinnumeron salaiseksi, sillä jatkuvat puhelimen soiminen on hermoja raastavaa. Onneksi ette ole antaneet avainta heille.

Mutta puhelinrauha on saatava.

Kova kovaa vastaan! Ja osoittakaa, että tilanne on nyt riistäytynyt käsistä. Jos ei kutsu näin kelpaa, ei ole pakko tulla, ja itseasiassa ihan parempinkin niin...
Sen voisi tytär ilmoittaa, vaikkapa uudella kortilla.
Eivät he muuten usko.

Koettu on kirjoitti:

....jatkaisin vielä, että vaihtaisitte puhelinnumeron salaiseksi, sillä jatkuvat puhelimen soiminen on hermoja raastavaa. Onneksi ette ole antaneet avainta heille.

Mutta puhelinrauha on saatava.

Kova kovaa vastaan! Ja osoittakaa, että tilanne on nyt riistäytynyt käsistä. Jos ei kutsu näin kelpaa, ei ole pakko tulla, ja itseasiassa ihan parempinkin niin...
Sen voisi tytär ilmoittaa, vaikkapa uudella kortilla.
Eivät he muuten usko.

Lue lisää

Kiitos, vihdoinkin joku, joka ymmärtää. Huh. Numeron muuttaminen salaiseksi pikkasen vaikeaa kun mulla on oma yritys.
Niin ja näiden soittojen lisäksi pyyhältävät vielä autolla pihaan ilmoittamatta tulostaan ja tätäkin tapahtuu lähes päivittäin, ainakin joka toinen päivä.
Eilenkin kävivät yllätyshyökkayksellä ja kuisti oli maalattu väärän väriseksi, samoin lattia oli liian tumma, kuten myös verhot. Kakut olin tilannut väärästä paikasta ja ja ja ja , lista on loputon.
Hirvittävän loukkaavaa kun näinkin vanha ämmä kuin minä saa jatkuvasti kuulla suoraan, tai vihjaten kuinka nykyinenkään puoliso ei kelpaa, pistää niin vihaksi.

Alottajatar kirjoitti:

Kiitos, vihdoinkin joku, joka ymmärtää. Huh. Numeron muuttaminen salaiseksi pikkasen vaikeaa kun mulla on oma yritys.
Niin ja näiden soittojen lisäksi pyyhältävät vielä autolla pihaan ilmoittamatta tulostaan ja tätäkin tapahtuu lähes päivittäin, ainakin joka toinen päivä.
Eilenkin kävivät yllätyshyökkayksellä ja kuisti oli maalattu väärän väriseksi, samoin lattia oli liian tumma, kuten myös verhot. Kakut olin tilannut väärästä paikasta ja ja ja ja , lista on loputon.
Hirvittävän loukkaavaa kun näinkin vanha ämmä kuin minä saa jatkuvasti kuulla suoraan, tai vihjaten kuinka nykyinenkään puoliso ei kelpaa, pistää niin vihaksi.

Lue lisää

Palasin lukemaan ketjua ja näyttää aika hulvattomalta. :)
Mitä vastasit, kun äitisi totesi kuistin olevan maalattu väärän väriseksi ja lattian liian tumman? Sanoitko, että kuisti on sinun, samoin verhosi ja pidät niiden väristä.
Pyydä muoria tilaamaan uudet kakut, jollei tilaamasi kelpaa hänelle, mutta kerro, että maksaa ne myös sitten itse.
Olen jo kahdet ylppärit järjestänyt ja ikävä kyllä äitini ei päässyt edes ensimmäisiin yo-juhliimme, koska hänen terveytensä oli jo niin heikko. Nyt hän lepää jo mullan alla ja minulla on järjestettävänä jo kolmannet ylppärit...
Vanha sanonta kuuluu, että mikäs pahan tappaisi, joten mitä todennäköismmin äitisi tulee olemaan luonanne vielä pitkään. Sopeutukaa tai yrittäkää kouluttaa muoria olemaan puuttumatta elämäänne. :)

½½½½½½½½½½½½½½½½ kirjoitti:

Palasin lukemaan ketjua ja näyttää aika hulvattomalta. :)
Mitä vastasit, kun äitisi totesi kuistin olevan maalattu väärän väriseksi ja lattian liian tumman? Sanoitko, että kuisti on sinun, samoin verhosi ja pidät niiden väristä.
Pyydä muoria tilaamaan uudet kakut, jollei tilaamasi kelpaa hänelle, mutta kerro, että maksaa ne myös sitten itse.
Olen jo kahdet ylppärit järjestänyt ja ikävä kyllä äitini ei päässyt edes ensimmäisiin yo-juhliimme, koska hänen terveytensä oli jo niin heikko. Nyt hän lepää jo mullan alla ja minulla on järjestettävänä jo kolmannet ylppärit...
Vanha sanonta kuuluu, että mikäs pahan tappaisi, joten mitä todennäköismmin äitisi tulee olemaan luonanne vielä pitkään. Sopeutukaa tai yrittäkää kouluttaa muoria olemaan puuttumatta elämäänne. :)

Lue lisää

Sanoin juuri noin, että minusta kuisti on hyvä ja niinhän se onkin. Sain vain valtavan mulkaisun takaisin. Kiitos sinulle kannustuksesta ja pikkasen otti sydänalasta, että kitisen täällä äidistä, joka elää, kun olet omasi menettänyt.
Aamun jälkeen ei yhtään soittoa, kun hieman avasin suutani siitä kutsusta. Eli meidän tapauksessa hiljaisuus on suuren närkästymisen merkki...

Alottajatar kirjoitti:

Sanoin juuri noin, että minusta kuisti on hyvä ja niinhän se onkin. Sain vain valtavan mulkaisun takaisin. Kiitos sinulle kannustuksesta ja pikkasen otti sydänalasta, että kitisen täällä äidistä, joka elää, kun olet omasi menettänyt.
Aamun jälkeen ei yhtään soittoa, kun hieman avasin suutani siitä kutsusta. Eli meidän tapauksessa hiljaisuus on suuren närkästymisen merkki...

Lue lisää

Älä sinä nyt ota yhteyttä sinne päin!

Mitä tulee siihen kutsuun, niin onpa todella tyttären vähättelyä ja hänen tunteittensa sivuuttamista, jos pidetään epäsopivana, että hänen isäpuolensa ja sisarensa ovat kutsujina hänen juhliinsa. Tytärellä on täysi oikeus sanoa isovanhemmille, että jos hänelle läheiset ihmiset eivät passaa, niin isovanhemmat eivät ole tervetulleita.
Älä estä häntä loukkaantumasta. Älä sovittele ja sano, että mummua pitää ymmärtää. EI PIDÄ.

Omien kokemuksien perusteella tiedän, miltä hänestä tuntuu. Hän ei ole mitään: Hänen tarpeensa ja tahtonsa ei ole mitään. Hänen oikeutensa valita läheisensä ja tunteittensa kohteet eivät ole mitään.
Vastaavassa tapauksessa minulle olisi pärskähdetty halveksivasti ja sanottu, että minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten kutsu on kirjoitettava. Koko tilaisuus latistetaan jo etukäteen isovanhempien mielestä huonosti laaditun kutsun vuoksi.

Miten miehesi kestää tilanteen. Luulisi, että hänenkin pinnansa palaa kaikesta vähättelystä.

Jos hän ei ole koskaan vastustanut, niin uskoisin, että yksi karjaisu riittäisi.

Koettu on kirjoitti:

Älä sinä nyt ota yhteyttä sinne päin!

Mitä tulee siihen kutsuun, niin onpa todella tyttären vähättelyä ja hänen tunteittensa sivuuttamista, jos pidetään epäsopivana, että hänen isäpuolensa ja sisarensa ovat kutsujina hänen juhliinsa. Tytärellä on täysi oikeus sanoa isovanhemmille, että jos hänelle läheiset ihmiset eivät passaa, niin isovanhemmat eivät ole tervetulleita.
Älä estä häntä loukkaantumasta. Älä sovittele ja sano, että mummua pitää ymmärtää. EI PIDÄ.

Omien kokemuksien perusteella tiedän, miltä hänestä tuntuu. Hän ei ole mitään: Hänen tarpeensa ja tahtonsa ei ole mitään. Hänen oikeutensa valita läheisensä ja tunteittensa kohteet eivät ole mitään.
Vastaavassa tapauksessa minulle olisi pärskähdetty halveksivasti ja sanottu, että minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten kutsu on kirjoitettava. Koko tilaisuus latistetaan jo etukäteen isovanhempien mielestä huonosti laaditun kutsun vuoksi.

Miten miehesi kestää tilanteen. Luulisi, että hänenkin pinnansa palaa kaikesta vähättelystä.

Jos hän ei ole koskaan vastustanut, niin uskoisin, että yksi karjaisu riittäisi.

Lue lisää

En kehtaa, enkä uskalla edes kaikesta kertoa, en ole tästäkään kertonut, koska tosiaan hän kieltäisi heitä tulemasta jos tietäisi ja sitäkään en halua. En millään jaksaisi riidellä, en pahoittaa kenenkään mieltä, mutta tosiaan alkaa olla keinot ja voimavarat aika loppu.

Alottajatar kirjoitti:

En kehtaa, enkä uskalla edes kaikesta kertoa, en ole tästäkään kertonut, koska tosiaan hän kieltäisi heitä tulemasta jos tietäisi ja sitäkään en halua. En millään jaksaisi riidellä, en pahoittaa kenenkään mieltä, mutta tosiaan alkaa olla keinot ja voimavarat aika loppu.

Lue lisää

Sinun vanhempasi luulevat, että miehesi ja tyttäresi ovat yhtä alistuvisia kuin sinä. He pompottavat teitä loputtomasti.
Pöyristyttävää, että he kyselevät tyttäresi seurustelusuhteistakin, se on ehdottomasti tunkeilevaisuutta ja tahdittomuutta, ja olisi tärkeää, että saisit kerrottua utelut tyttärellesi,
Hänellä on oikeus se tietää.

Kun saat tarpeeksesi, sano vanhemmillesi, että nyt on sinun viisainta kertoa perheellesi kaikki. Perhe päättäköön, miten edetään sitten.

Älä ole se kiltti, jota pompotetaan, sillä SINUN hermosi siinä menevät. Minä aikanani yritin, kunnes katkaisin välini päällepäsmäriini, ja murehdin sitten vain sitä, että olin sietänyt asiaa liian kauan. On ollut niin paljon helpompaa elää ilman alituista painostusta.

Koettu on kirjoitti:

Sinun vanhempasi luulevat, että miehesi ja tyttäresi ovat yhtä alistuvisia kuin sinä. He pompottavat teitä loputtomasti.
Pöyristyttävää, että he kyselevät tyttäresi seurustelusuhteistakin, se on ehdottomasti tunkeilevaisuutta ja tahdittomuutta, ja olisi tärkeää, että saisit kerrottua utelut tyttärellesi,
Hänellä on oikeus se tietää.

Kun saat tarpeeksesi, sano vanhemmillesi, että nyt on sinun viisainta kertoa perheellesi kaikki. Perhe päättäköön, miten edetään sitten.

Älä ole se kiltti, jota pompotetaan, sillä SINUN hermosi siinä menevät. Minä aikanani yritin, kunnes katkaisin välini päällepäsmäriini, ja murehdin sitten vain sitä, että olin sietänyt asiaa liian kauan. On ollut niin paljon helpompaa elää ilman alituista painostusta.

Lue lisää

Minä en kyllä millään ilveellä usko sitä, että aloittajatar on kiltti!

Jos on äitinsä hirveä, niin onpä tytärkin yks' hirmu.

ihan selvästi kirjoitti:

Minä en kyllä millään ilveellä usko sitä, että aloittajatar on kiltti!

Jos on äitinsä hirveä, niin onpä tytärkin yks' hirmu.

Miksei tytär ole voinut tulla isäänsä? Jos tytär olisi ollut hirmu, hän olisi jo 47 vuodessa koulinut äidistään ihmisen.

Alottajatar kirjoitti:

Kiitos, vihdoinkin joku, joka ymmärtää. Huh. Numeron muuttaminen salaiseksi pikkasen vaikeaa kun mulla on oma yritys.
Niin ja näiden soittojen lisäksi pyyhältävät vielä autolla pihaan ilmoittamatta tulostaan ja tätäkin tapahtuu lähes päivittäin, ainakin joka toinen päivä.
Eilenkin kävivät yllätyshyökkayksellä ja kuisti oli maalattu väärän väriseksi, samoin lattia oli liian tumma, kuten myös verhot. Kakut olin tilannut väärästä paikasta ja ja ja ja , lista on loputon.
Hirvittävän loukkaavaa kun näinkin vanha ämmä kuin minä saa jatkuvasti kuulla suoraan, tai vihjaten kuinka nykyinenkään puoliso ei kelpaa, pistää niin vihaksi.

Lue lisää

Hyvin tuttua tekstiä ,samanlaista on tullut koettua !
Ainoa keino on pysyä pois äitisi vaikutuspiiristä. Minulla tämä ongelma on jatkunut 46 vuotta olen nyt 62 vuotias nainen.

Jos hän ottaa yhteyttä sen jälkeen ja on asiallinen voit pitää jonkinlaiset välit.Jos taas sama jatkuu älä ole missään yhteydessä ,se on parempi koko perheelle,kokemuksesta tiedän että tällinen tilanne kuormittaa todella paljon koko teidän perhettä.
On melkein sama kuin taistelisi "tuulimyllyjä " vastaan eli olen huomannut että toiveistani huolimatta tilanne ei parane .

Jaksamisia ja keskity omaan perheeseesi jotka kohtelevat sinua hyvin ja rakastavat sinua.

Voi kun olisikin vain provo. Kaikki on totisinta totta. Ajattelin tässä juuri hetki sitten, että minusta tehtäisiin varmaan perinnötön ja karkoitettaisiin siperiaan, jos vanhempani tietäisivät, että tällätavalla julkisesti täällä haen henkistä tukea. :D

Alottajatar kirjoitti:

Voi kun olisikin vain provo. Kaikki on totisinta totta. Ajattelin tässä juuri hetki sitten, että minusta tehtäisiin varmaan perinnötön ja karkoitettaisiin siperiaan, jos vanhempani tietäisivät, että tällätavalla julkisesti täällä haen henkistä tukea. :D

Lue lisää

Ei sinua Siperiaan voisi karkottaa. En usko, että sinua voisi helposti tehdä perinnöttömäksikään, mutta tietenkin vanhempasi voisivat käyttää omaisuutensa jo eläessään.
Tietenkin on sopimatonta kirjoittaa ihmisistä, jotka joku voi tunnistaa. En usko, että vielä ainakaan kukaan tunnistaa äitiäsi, melkein kaikillahan on jossakin elämän vaiheessa maailman tyhmin mutsi.

yxmuzi kirjoitti:

Ei sinua Siperiaan voisi karkottaa. En usko, että sinua voisi helposti tehdä perinnöttömäksikään, mutta tietenkin vanhempasi voisivat käyttää omaisuutensa jo eläessään.
Tietenkin on sopimatonta kirjoittaa ihmisistä, jotka joku voi tunnistaa. En usko, että vielä ainakaan kukaan tunnistaa äitiäsi, melkein kaikillahan on jossakin elämän vaiheessa maailman tyhmin mutsi.

Lue lisää

Niinpä, jossain vaiheessa tyhmin mutsi. Mutta kuulehan yxmutzi, hänellä ymmärtääkseni tätä piinaavaa mutsitusta on jatkunut jo 47 vuotta.
Täytyy ihmisen jo ollakkin aika loppu, jos tommonen on ollu koko ajan.

Niin on tuttua huttua, että kerronpa pääpiirteittäin miten minulla asia meni. Näitä kuvatunlaisia ihmisiä ei ymmärrä jos ei ole ollut tekemisissä heidän kanssaan eikä edes uskota, että jotain sellaista on olemassa.

Minun ei auttanut lopulta muu kuin pistää välit tyystin poikki. On kirjoitettu kirjeitä, istuttu alas puhumaan, koitettu saada yhteistä ymmärrystä ennen kuin todella tajusin ettei sellaista tule koskaan tapahtumaan. Äidilleni toinen ihminen tarpeineen, toiveineen ja haluineen ei ole mitään. Hän lähtökohtaisesti ei millään lailla kunnioita toista ihmistä eikä ymmärrä, etteivät muut ole kuin hän itse vaan ovat erillisiä yksilöitä omine persoonineen. Tällaisen ihmisen kanssa ei yksinkertaisesti pysty keskustelemaan koska hän ei ota millään tavoin huomioon toista; on vain tämä ihminen itse ja hänen mielipiteensä joka on totuus.

Äiti mielellään tarjoitui avuksi, varsinkin muiden kuullen. Mitä enempi korvia, sen juhlallisempia lupaukset olivat: taloudellista tukea, lastenhoitoapua, sitä ja tätä. Koskaan en ole pyytänyt mitään enkä mitään ole saanutkaan. Joskus nuorempana rohkenin huomauttaa lupauksista, mutta aina äiti luikerteli niistä ja käänsi kaiken päinvastoin; että mitä minä häneltä aina olin vaatimassa.

Saadessani lapsia ei minun odotusaikani tai synnytykseni millään lailla kiinnostaneet vaan se oli pääasia, että hänestä tuli isoäiti. Kaikesta, ja todella kaikesta, tuli vääntöä äidin kanssa. Imetys, pukeminen, hoitaminen jne. kaiken tein väärin ja äiti ei epäröinyt puuttua mihinkään. Myös meille tultiin kuin saluunaan, etuoven ollessa lukossa tultiin suoraan takaovesta ja tultiin niin kuin hänelle itselleen sopi. Viis siitä mikä rytmi vauvaperheessä mahdollisesti oli. Ja voi vitsi, vitsi jos edes uskalsit arasti ottaa asiaa puheeksi meni herne niiiiiiin syvälle nenään ettei se millään meinannut tulla sieltä pois. Samoista asioista kerta kerran jälkeen koitin sanoa, mieheni sanoi, kirjoitin kirjeitä, mutta kun ei niin ei. Minkään näköisiä kompromissi vaihtoehtoja ei ole olemassakaan, on vaan äiti ja äidin mielipide. Asiasta kuin asiasta.

Mom from hell kirjoitti:

Niin on tuttua huttua, että kerronpa pääpiirteittäin miten minulla asia meni. Näitä kuvatunlaisia ihmisiä ei ymmärrä jos ei ole ollut tekemisissä heidän kanssaan eikä edes uskota, että jotain sellaista on olemassa.

Minun ei auttanut lopulta muu kuin pistää välit tyystin poikki. On kirjoitettu kirjeitä, istuttu alas puhumaan, koitettu saada yhteistä ymmärrystä ennen kuin todella tajusin ettei sellaista tule koskaan tapahtumaan. Äidilleni toinen ihminen tarpeineen, toiveineen ja haluineen ei ole mitään. Hän lähtökohtaisesti ei millään lailla kunnioita toista ihmistä eikä ymmärrä, etteivät muut ole kuin hän itse vaan ovat erillisiä yksilöitä omine persoonineen. Tällaisen ihmisen kanssa ei yksinkertaisesti pysty keskustelemaan koska hän ei ota millään tavoin huomioon toista; on vain tämä ihminen itse ja hänen mielipiteensä joka on totuus.

Äiti mielellään tarjoitui avuksi, varsinkin muiden kuullen. Mitä enempi korvia, sen juhlallisempia lupaukset olivat: taloudellista tukea, lastenhoitoapua, sitä ja tätä. Koskaan en ole pyytänyt mitään enkä mitään ole saanutkaan. Joskus nuorempana rohkenin huomauttaa lupauksista, mutta aina äiti luikerteli niistä ja käänsi kaiken päinvastoin; että mitä minä häneltä aina olin vaatimassa.

Saadessani lapsia ei minun odotusaikani tai synnytykseni millään lailla kiinnostaneet vaan se oli pääasia, että hänestä tuli isoäiti. Kaikesta, ja todella kaikesta, tuli vääntöä äidin kanssa. Imetys, pukeminen, hoitaminen jne. kaiken tein väärin ja äiti ei epäröinyt puuttua mihinkään. Myös meille tultiin kuin saluunaan, etuoven ollessa lukossa tultiin suoraan takaovesta ja tultiin niin kuin hänelle itselleen sopi. Viis siitä mikä rytmi vauvaperheessä mahdollisesti oli. Ja voi vitsi, vitsi jos edes uskalsit arasti ottaa asiaa puheeksi meni herne niiiiiiin syvälle nenään ettei se millään meinannut tulla sieltä pois. Samoista asioista kerta kerran jälkeen koitin sanoa, mieheni sanoi, kirjoitin kirjeitä, mutta kun ei niin ei. Minkään näköisiä kompromissi vaihtoehtoja ei ole olemassakaan, on vaan äiti ja äidin mielipide. Asiasta kuin asiasta.

Lue lisää

Ymmärrän tietenkin nämä hyvää tarkoittavat neuvot kuten kirjoita kirje, puhu asiasta jne. jotka toimivatkin yleensä hyvin normaalin ihmisen kanssa, mutta ei äitini eikä varmaankaan aloittajan äidin kaltaisten ihmisten kanssa.

Myös minun äitini on jatkuvasti riidoissa ihmisten kanssa ja välit ovat herkästi poikki. Hän omasta mielestään on loistavaa seuraa ja ihana emäntä eikä missään muodossa näe omaa osuuttaan tapahtumissa, ei vaikka sen sanoisi päin naamaa kuten olen kokeillut. Silloin hän kieltää mitään tapahtuneen/sanottaneen, kääntää asiat täysin päälaelleen, väittää minun ymmärtäneen tahallani hänet väärin (vaikka siis asia oli täysin yksiselitteinen) tai yksinkertaisesti kieltäytyy sanomasta mitään. Ja ehdottomasti suuttuu, verisesti. Koska häntä on tällä tavoin törkeästi loukattu ja häntä syytellään.

Lopulta ihan oman ja perheeni hyvinvoinnin takia pistin välit ensin jäähylle ja sitten poikki. Tätä edelsi vielä erittäin törkeä käytös äitini puolelta jonka tietenkin olin vaan päässäni kuvitellut, kuten hän asian ilmaisi. Emme esim. hyväksy viinan käyttöä lasten seurassa ollenkaan ja molemmat vanhempani ovat alkon suurkuluttajia, voisi melkein sanoa alkoholisteja, mutta eivät tietenkään omasta mielestään. Jos he nyt joskus ottavat..vähän.

Pohdin todella pitkään mitä teen, mutta lopulta vaihtoehtoja ei vaan ollut vaan kerroin äidille etten halua olla tekemisissä hetkeen. Olin vihdoin vakuuttunut ettei häiriökäytös ollut minussa vaan äidissä. Sain muutamalta sukulaiselta taustatukea historian kerronnan muodossa; äiti oli se joka aiheutti harmia ei 'ne muut'.

Mom from hell kirjoitti:

Ymmärrän tietenkin nämä hyvää tarkoittavat neuvot kuten kirjoita kirje, puhu asiasta jne. jotka toimivatkin yleensä hyvin normaalin ihmisen kanssa, mutta ei äitini eikä varmaankaan aloittajan äidin kaltaisten ihmisten kanssa.

Myös minun äitini on jatkuvasti riidoissa ihmisten kanssa ja välit ovat herkästi poikki. Hän omasta mielestään on loistavaa seuraa ja ihana emäntä eikä missään muodossa näe omaa osuuttaan tapahtumissa, ei vaikka sen sanoisi päin naamaa kuten olen kokeillut. Silloin hän kieltää mitään tapahtuneen/sanottaneen, kääntää asiat täysin päälaelleen, väittää minun ymmärtäneen tahallani hänet väärin (vaikka siis asia oli täysin yksiselitteinen) tai yksinkertaisesti kieltäytyy sanomasta mitään. Ja ehdottomasti suuttuu, verisesti. Koska häntä on tällä tavoin törkeästi loukattu ja häntä syytellään.

Lopulta ihan oman ja perheeni hyvinvoinnin takia pistin välit ensin jäähylle ja sitten poikki. Tätä edelsi vielä erittäin törkeä käytös äitini puolelta jonka tietenkin olin vaan päässäni kuvitellut, kuten hän asian ilmaisi. Emme esim. hyväksy viinan käyttöä lasten seurassa ollenkaan ja molemmat vanhempani ovat alkon suurkuluttajia, voisi melkein sanoa alkoholisteja, mutta eivät tietenkään omasta mielestään. Jos he nyt joskus ottavat..vähän.

Pohdin todella pitkään mitä teen, mutta lopulta vaihtoehtoja ei vaan ollut vaan kerroin äidille etten halua olla tekemisissä hetkeen. Olin vihdoin vakuuttunut ettei häiriökäytös ollut minussa vaan äidissä. Sain muutamalta sukulaiselta taustatukea historian kerronnan muodossa; äiti oli se joka aiheutti harmia ei 'ne muut'.

Lue lisää

Ja vielä viimeinen viesti :-)

Niin, pistin siis välit poikki ja myös kerroin äidilleni miksi, koin hänen käytöksensä todella tahdittomana ja erittäin loukkavana ja häiritsevänä. Toivoin hänen kunnioittavan päätöstäni. Vielä mitä!

Tämän jälkeen saimme todella tuta mitä on kun ei asiat mene kuten äiti haluaa, tähän saakka ne olivat suurin piirtein menneet muiden kustannuksella. Äiti teki meistä perättömiä lastensuojeluilmoituksia peräti kolmesti; enää häneltä ei oteta niitä vastaan. Äiti on koittanut järjestää minua psykiatriseen hoitoon koska hänen mielestään olen sairas, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän on terrorisoinut neuvolaa ja päiväkotia soitoillaan ja 'huolenaiheillaan' minusta, että lapset pitäisi ottaa huostaan ja ne voisi sijoittaa vaikka mummolle! Hän lähettelee miehelleni eri mielenterveystahojen esitteitä joihin minut olisi hyvä saada hoitoon, jos vaikka mieheni tulisi mukaan tähän hoitoonsaattamisprosessiin. Hän on jopa tarjoutunut maksamaan minun hoitoni, hän sanojensa mukaan haluaa auttaa.

Oikeustoimenpiteet ovat harkinnassa meidän puolelta, mutta vielä emme ole niihin ryhtyneet. Siksi koska äitini kaltaiset ihmiset ovat juuri niitä, jotka saavat vaan vettä myllyynsä siitä. He työllistävät (aivan turhaan) monia virkamies- , oikeus- ja viranomaistahoja ihan vaan saadakseen 'oikeutta' itselleen ja koska heitä on niin kovin loukattu. He itse ovat vain uhreja.

Tässäpä näitä, en halua missään tapauksessa pelotella aloittajaa, mutta tämäkin on mahdollista. Äitisi ei miksikään muutu ja onkin sinun päätäntävallassa siedätkö hänen käytöstään vai et.

Tsemppiä mihin ikinä päädytkään! Halusin vain kertoa, että meitä on olemassa jotka todella tietävät mitä tarkoitat :-)

Mom from hell kirjoitti:

Ja vielä viimeinen viesti :-)

Niin, pistin siis välit poikki ja myös kerroin äidilleni miksi, koin hänen käytöksensä todella tahdittomana ja erittäin loukkavana ja häiritsevänä. Toivoin hänen kunnioittavan päätöstäni. Vielä mitä!

Tämän jälkeen saimme todella tuta mitä on kun ei asiat mene kuten äiti haluaa, tähän saakka ne olivat suurin piirtein menneet muiden kustannuksella. Äiti teki meistä perättömiä lastensuojeluilmoituksia peräti kolmesti; enää häneltä ei oteta niitä vastaan. Äiti on koittanut järjestää minua psykiatriseen hoitoon koska hänen mielestään olen sairas, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän on terrorisoinut neuvolaa ja päiväkotia soitoillaan ja 'huolenaiheillaan' minusta, että lapset pitäisi ottaa huostaan ja ne voisi sijoittaa vaikka mummolle! Hän lähettelee miehelleni eri mielenterveystahojen esitteitä joihin minut olisi hyvä saada hoitoon, jos vaikka mieheni tulisi mukaan tähän hoitoonsaattamisprosessiin. Hän on jopa tarjoutunut maksamaan minun hoitoni, hän sanojensa mukaan haluaa auttaa.

Oikeustoimenpiteet ovat harkinnassa meidän puolelta, mutta vielä emme ole niihin ryhtyneet. Siksi koska äitini kaltaiset ihmiset ovat juuri niitä, jotka saavat vaan vettä myllyynsä siitä. He työllistävät (aivan turhaan) monia virkamies- , oikeus- ja viranomaistahoja ihan vaan saadakseen 'oikeutta' itselleen ja koska heitä on niin kovin loukattu. He itse ovat vain uhreja.

Tässäpä näitä, en halua missään tapauksessa pelotella aloittajaa, mutta tämäkin on mahdollista. Äitisi ei miksikään muutu ja onkin sinun päätäntävallassa siedätkö hänen käytöstään vai et.

Tsemppiä mihin ikinä päädytkään! Halusin vain kertoa, että meitä on olemassa jotka todella tietävät mitä tarkoitat :-)

Lue lisää

Voi kiitos, olenkin tässä ollut näiden juhlakiireiden ja henkisen piinan välissä niin kiieinen, etten ole kerinnyt päivittää tarinaani.
Viime perjantaina äitini ilmoitti, että tyttären tuleva kampaus, jonka kampaaja tekee tulee olemaan aivan perseestä, ei sovi, ei varmasti sovi sitten millään, no päästiin lauantaihin, niin olimme erinomaisen huonoja ihmisiä kun emme olleet kutsuneet juhliin juhlakalun siskon kummeja, ne kun ovat niin hienoja ihmisiä, mieskin on oikeen rehtori ja kaikki, että etikettivirhe ja silleen.., no selitin, että tulevat sitten ensi vuonna kun se oma kummityttö valmistuu. Ja emme muutenkaan juurikaan ole tekemisissä, kun on entisen mieheni puolelta tuttu. Ei ymmärrystä ja sanoin, että tuntuuko hänestä kun minusta ainakin tuntuu pikkuhiljaa, etten osaa ollenkaan näitä kemuja järjestää, hän kun puuttuu joka asiaan, mekkoon, kuistiin, kutsuihin, kutsuttaviin ja kampaukseen jne.
Hän katkaisi lauseeni tuon tuostakin ja lopulta HUUSIN puhelimeen, että ole nyt saatana, edes hetki hiljaa, että saan sanoa sanottavani, sen jälkeen tuut, tuut, tuut ja luuri korvaan, myöhemmissä soitoissa sanoi minun kironneen hänet ja että hän ei ole tehnyt elämässään kuin yhden ison virheen ja sitten hiljaisuus. Se virhe, mitä ilmeisemmin taidan olla minä.
Nyt hän on marttyyri, uhri ja minun ja tyttäreni on aneltava anteeksi käytöstämme ja hän ei tule juhliin ollenkaan, koska ei sanojensa mukaan osaa käyttäytyä.(niin totta:D), olemme asiasta kamalan surullisia, tyttökin on itkien soittanut ja anellut, mutta ei. Luin juuri netistä narsisteista ja taidan nyt tietää, että vaikka meissä kaikissa on pieni narsisti, taitaa se äidilläni olla sairauden puolella. Voi kun tietäisitte, miten raskasta tämä on ja juhlatkin tulossa ja jaksaa täytyisi hitto vie.

Alottajatar kirjoitti:

Voi kiitos, olenkin tässä ollut näiden juhlakiireiden ja henkisen piinan välissä niin kiieinen, etten ole kerinnyt päivittää tarinaani.
Viime perjantaina äitini ilmoitti, että tyttären tuleva kampaus, jonka kampaaja tekee tulee olemaan aivan perseestä, ei sovi, ei varmasti sovi sitten millään, no päästiin lauantaihin, niin olimme erinomaisen huonoja ihmisiä kun emme olleet kutsuneet juhliin juhlakalun siskon kummeja, ne kun ovat niin hienoja ihmisiä, mieskin on oikeen rehtori ja kaikki, että etikettivirhe ja silleen.., no selitin, että tulevat sitten ensi vuonna kun se oma kummityttö valmistuu. Ja emme muutenkaan juurikaan ole tekemisissä, kun on entisen mieheni puolelta tuttu. Ei ymmärrystä ja sanoin, että tuntuuko hänestä kun minusta ainakin tuntuu pikkuhiljaa, etten osaa ollenkaan näitä kemuja järjestää, hän kun puuttuu joka asiaan, mekkoon, kuistiin, kutsuihin, kutsuttaviin ja kampaukseen jne.
Hän katkaisi lauseeni tuon tuostakin ja lopulta HUUSIN puhelimeen, että ole nyt saatana, edes hetki hiljaa, että saan sanoa sanottavani, sen jälkeen tuut, tuut, tuut ja luuri korvaan, myöhemmissä soitoissa sanoi minun kironneen hänet ja että hän ei ole tehnyt elämässään kuin yhden ison virheen ja sitten hiljaisuus. Se virhe, mitä ilmeisemmin taidan olla minä.
Nyt hän on marttyyri, uhri ja minun ja tyttäreni on aneltava anteeksi käytöstämme ja hän ei tule juhliin ollenkaan, koska ei sanojensa mukaan osaa käyttäytyä.(niin totta:D), olemme asiasta kamalan surullisia, tyttökin on itkien soittanut ja anellut, mutta ei. Luin juuri netistä narsisteista ja taidan nyt tietää, että vaikka meissä kaikissa on pieni narsisti, taitaa se äidilläni olla sairauden puolella. Voi kun tietäisitte, miten raskasta tämä on ja juhlatkin tulossa ja jaksaa täytyisi hitto vie.

Lue lisää

Sanonko mitä vahingosa ajattelin? Taidatte pitää mummista koko perhe niin että teette mitä vain hän käskee.
Tyttäresikin olet kasvattanut yhtä nöyristeleväksi kuin itse olet.

Olet antanut mammalle liikaa valtaa. Nyt hän käyttää sitä.

Se on moro! kirjoitti:

Sanonko mitä vahingosa ajattelin? Taidatte pitää mummista koko perhe niin että teette mitä vain hän käskee.
Tyttäresikin olet kasvattanut yhtä nöyristeleväksi kuin itse olet.

Olet antanut mammalle liikaa valtaa. Nyt hän käyttää sitä.

Lue lisää

Toottakai pidämme ja viimeiseen asti pidättelemme, ettemme loukkaisi, tokihan tässä 47 vuoden aikana itsekkin tavallaan sairastuu ja läheisriippuvuus korostuu, kun tässä helvetissä saa päivästä toiseen elää.
Niin, tyttär ja toinen ja aikuinen poikakin ja moni moni muu vieraskin suorastaan pelkää tätä ihmistä.
Totta että valtaa on annettu ja sitä käyttää nyt sairaisiin tarkoitusperiinsä, tiedän, vaan minkä teet.

Alottajatar kirjoitti:

Toottakai pidämme ja viimeiseen asti pidättelemme, ettemme loukkaisi, tokihan tässä 47 vuoden aikana itsekkin tavallaan sairastuu ja läheisriippuvuus korostuu, kun tässä helvetissä saa päivästä toiseen elää.
Niin, tyttär ja toinen ja aikuinen poikakin ja moni moni muu vieraskin suorastaan pelkää tätä ihmistä.
Totta että valtaa on annettu ja sitä käyttää nyt sairaisiin tarkoitusperiinsä, tiedän, vaan minkä teet.

Lue lisää

Hups, tulipa kirjoitusvirheitä. Sori.

Mom from hell kirjoitti:

Ja vielä viimeinen viesti :-)

Niin, pistin siis välit poikki ja myös kerroin äidilleni miksi, koin hänen käytöksensä todella tahdittomana ja erittäin loukkavana ja häiritsevänä. Toivoin hänen kunnioittavan päätöstäni. Vielä mitä!

Tämän jälkeen saimme todella tuta mitä on kun ei asiat mene kuten äiti haluaa, tähän saakka ne olivat suurin piirtein menneet muiden kustannuksella. Äiti teki meistä perättömiä lastensuojeluilmoituksia peräti kolmesti; enää häneltä ei oteta niitä vastaan. Äiti on koittanut järjestää minua psykiatriseen hoitoon koska hänen mielestään olen sairas, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän on terrorisoinut neuvolaa ja päiväkotia soitoillaan ja 'huolenaiheillaan' minusta, että lapset pitäisi ottaa huostaan ja ne voisi sijoittaa vaikka mummolle! Hän lähettelee miehelleni eri mielenterveystahojen esitteitä joihin minut olisi hyvä saada hoitoon, jos vaikka mieheni tulisi mukaan tähän hoitoonsaattamisprosessiin. Hän on jopa tarjoutunut maksamaan minun hoitoni, hän sanojensa mukaan haluaa auttaa.

Oikeustoimenpiteet ovat harkinnassa meidän puolelta, mutta vielä emme ole niihin ryhtyneet. Siksi koska äitini kaltaiset ihmiset ovat juuri niitä, jotka saavat vaan vettä myllyynsä siitä. He työllistävät (aivan turhaan) monia virkamies- , oikeus- ja viranomaistahoja ihan vaan saadakseen 'oikeutta' itselleen ja koska heitä on niin kovin loukattu. He itse ovat vain uhreja.

Tässäpä näitä, en halua missään tapauksessa pelotella aloittajaa, mutta tämäkin on mahdollista. Äitisi ei miksikään muutu ja onkin sinun päätäntävallassa siedätkö hänen käytöstään vai et.

Tsemppiä mihin ikinä päädytkään! Halusin vain kertoa, että meitä on olemassa jotka todella tietävät mitä tarkoitat :-)

Lue lisää

Voi hyvä jumala, kamalaa lukea kokemuksistasi. Onneksi teit oikean päätöksen ja katkaisit välisi äitiisi, ei hänenkaltaisensa ihmisen kanssa kukaan voi olla tekemisissä menettämättä omaa terveyttään.
Toivon myös aloittajalle voimia ja rohkeutta pitää omista oikeuksistaan kiinni.

Eikö tämä provoilu jo käsitelty. Ei ole provo, vaikka uskomattomalta kuulostaa.

Alottajatar kirjoitti:

Eikö tämä provoilu jo käsitelty. Ei ole provo, vaikka uskomattomalta kuulostaa.

Nämä jotka provosoimiseksi esittävät eivät vaan ymmärrä, että tämmöistä todella on olemassa. Taikka eivät voi uskoa, en minäkään varmaan uskoisi ellen itse olisi kokenut. On helpompi kuitata 'provo' kommentilla kuin todella miettiä asiaa, normaalissa perheessä kasvanut normaali lapsi josta on tullut normaali aikuinen ei tiedä eikä hänen tarvitsekkaan tietää 'ei normaaleista' toimintatavoista. Eikä täten meinaa uskoa sellaista olevan.

Minun äidilläni oli tapana kaikista hulluimmat juttunsa sanoa silloin kun olimme vaan kahden ja minun ottaessani niitä puheeksi väittää ettei mitään semmoista ole koskaan puhunut, olen hullu ja kuvittelen omiani. Ei hän mikään tyhmä ole! Päinvastoin todella ovela ja ilkeä.

Ihminen, joka on saanut kasvaa rakastavien vanhempien kanssa ei voi ymmärtää minkälaista on kun oma vanhempi taikka molemmat kiusaavat lasta aivan vauvasta saakka. Opit ettet ole mitään ja suorastaan ihmisarvokin viedään. On siinä opettelemista normaaleille tavoille sellaisen jälkeen. Jotkut siihen pystyvät, toiset eivät.

Vähän samoja juttuja kuin mikset lähde väkivaltaisesta suhteesta. Se on niin helppo huudella puskista kun et itse ole joutunut elämään siinä.

Eikös ole se sanonta, että kaikista uskomattominta on se totuus..

Aloittajalle lähetän terveisiä, että ala vahvistaa itseäsi :-) Itsetuntoasi, minä-kuvaasi. Ja tietenkin kaikille näitä juttuja kokeneille!

Nyt ystäväisemme, talleta nämä kirjoitukset ja lue niitä, kun seuraava tilaisuus on suunnitteilla.
1) Älä esitä suunnitelmiasi äidillesi
2) Älä ota häneltä apua missään muodossa, ei rahana ei työnä.
3) Älä kerro keitä muita on kutsuttu.
4) Älä kysy häneltä mitään neuvoa ja tai mielipidettä.
5) Valehtele, jos hän kysyy kustannuksia. Liioittele skumpan laadusta ja kehu, miten edullisesti haitte viinit Tallinnasta. Älä sano todellisia hintoja mistään hankinnasta. "Unohda" hinnat.
6) Jos haluaa puuttua asioihin ja uhkaa jäädä pois kemuista, jollei häntä kuunnella, sano, että parempihan onkin, koska niinkuin tiedät, teillä on ahdasta. Hyvä, kun edes jotkut jäävät pois.

hei hyvä AP minä myös olen saannut kärsiä aika samanlaisesta äidistä , nyt kun äitini on kuollut niin minun elämä menee hyvin en koskaan eläisäni ole pärjännyt ja voinut näin hyvin ! Suosittelen että et ole äitisi kanssa enää tekemissä ,sinun ja perheesi elämän laatu paranee tosi paljon kun et enää moisen sairaan kanssa ole tekemissä ! Kaikkea hyvää sinulle ja perheelesi ! Voimia kovasti! T. Samanlaisen kohtelun saannut (asiat joissa äitini minua moitti osin samat ja sitte on esi asioita joita en nyt lähde eritelemään , suojelen perhettäni ettei kukaan satu minua tunnistaan ) ps . Suojele omat lapset /nuoresi tältä kohtelulta .

Hei itsellesi.
Kun ihminen on 47 vee, niin hän ei ole enää sidottu äitiinsä henkisesti. Muulla tavalla ehkä, kun äiti ei päästä irti ja haluaa kaiken aikaa muistuttaa olemassaolostaan.

Luonnon lakien mukaan jokainen lapsi alkaa aikuistuttuaan elää omaa elämäänsä, ja siihen pitäisi äitienkin tyytyä.

Väillä vain tuntuu siltä, että äidit eivät ymmärrä lapsiensa oikeutta.

Pitäisi käsittää, että äitiys ei ole omistamista, vaan laulun sanojen mukaan "lainaa vaan, pienen hetken lainaa vaan". Äitien tehtävä on valmistaa lapsensa itsenäiseen elämään ja opettaa se minkä itse on oppinut, ja kun lapsi lähtee kotoa, on hän omillaan.
Ei lasta tietenkään hyljätä silloinkaan, mutta viisas vanhempii perääntyy ja päästää lapsensa opettelemaan itsenäistä elämää ja tekemään itse niin hyvät kuin huonotkin päätökset.

47-vuotias totisesti on sen jo oppinut. Nyt pitää äidin rauhoittua ja elää oma elämänsä loppuun.