Onko monta adventistipappien joukossa niitä jotka olisivat aina olleet adventisteja vai ovatko adventistipapit pääsääntöisesti käännynnäisiä?
Löysin propagadavihkosen, jonka olin saanut Matti K. Markkasen "Kristuksen puolesta" käymässäni kokoussarjassa.
Vihkonen on tiivistä proropagandaa vuosikymmenien takaa, ja sen on kirjoittanut lähetyssaarnaaja G.A. Campbell.
Ällistyttävintä siinä on se, ettei se ole lainkaan "hengellinen kirja" siinä merkityksessä kuin kirjat voidaan luokitella hengellisiksi.
Kirja on tiivistä perustelua adventismista varsin löyhin perusteluin.
Kirjalla ei olekaan mitään hengellistä viisautta annettavanaan vaan se teroittaa kin suoraan "oikeaan kirkkoon kuulumista".
Se oli myös MKM:n sanoma koko puhesarjansa aikana.
Muistot yleensä saavat kultareunukset kehyksikseen, mutta eivät vähimmässäkään määrin tässä tapauksessa.
Uteliaille saatan paljastaa sisältöäkin, mikäli kiinnostaa!
Kirjan takakannessa komeilee meille niin surullisen tuttu kirkon nimi;
SUOMEN ADVENTTIKIRKKO
Löysin propagadavihkosen, jonka olin saanut Matti K. Markkasen "Kristuksen puolesta" käymässäni kokoussarjassa.
Vihkonen on tiivistä proropagandaa vuosikymmenien takaa, ja sen on kirjoittanut lähetyssaarnaaja G.A. Campbell.
Ällistyttävintä siinä on se, ettei se ole lainkaan "hengellinen kirja" siinä merkityksessä kuin kirjat voidaan luokitella hengellisiksi.
Kirja on tiivistä perustelua adventismista varsin löyhin perusteluin.
Kirjalla ei olekaan mitään hengellistä viisautta annettavanaan vaan se teroittaa kin suoraan "oikeaan kirkkoon kuulumista".
Se oli myös MKM:n sanoma koko puhesarjansa aikana.
Muistot yleensä saavat kultareunukset kehyksikseen, mutta eivät vähimmässäkään määrin tässä tapauksessa.
Uteliaille saatan paljastaa sisältöäkin, mikäli kiinnostaa!
Kirjan takakannessa komeilee meille niin surullisen tuttu kirkon nimi;
SUOMEN ADVENTTIKIRKKO
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei
Pastorit lukevat yliopistossa 180-300 opintopistettä.
Sinä heidän oppiohjelmansa on.
Eikö ammattikunnalla saisi olla mitään omaa kirjallisuutta ja pitäisikö sellaisessa mahdollisessa olla sitten kristinuskon opin alkeita vai mitä ?
Kaikenlainen esimiestason ammattikunta on myös tietysti tekemisissä ns. vertaistuen kanssa joka merkitsee henkistäkin ammattikuntaan kuuluvaa kannustavaa tukea.
Jossakin määrin papit ja pastorit ovat vastuultaan esimieskuntaan rinnastettavia.
Esimies/ johtajataso myös esm. liike- ja hallinnollisessa elämässä itse asiassa yksinäisten johtajien omaan vastuuseen kuuluu osallistua vertaistoimintaan josta sitten virikkeitä ja kannustusta. Omaa henkistä hyvinvointia jokseenkin kuitenkin "yksinäisessä" työssäään.
Ei pidä mennä ottamaan ystäviä esimies- johtajatasosta varauksetta, -siinä tulee aina ikävyyksiä ennenpitkää, on hiukan vastaavaa nk. sukupolvien välinen kuilu. Joskus voi sujua, mutta olen tämän itse oppinut. Uonhdan kaikki papit välitömästi siten etten niitä ystäväpiireihini lue. Ei papitkaan tavallisien maajussien kanssa viihdy kuin hetken. Ei niillä ole kuitenkaan tietotaitoa sitten käytännön esimiestaidoistakaan jos kun kuitenkin sellaisissakin ovat.
Minkäänlaisia suhdetoiminnan taidot ja halut eivät mihinkään rivimaajussiin ulotu. Helposti jää ilman vastausta jos jotakin kyselee. Liikkuvat paremmissa piitreissä mieluimmin ja tekevät työnsä. Tottakai jokaisella on omat ystävä-seurapiirit omat läheiset, se on selvää. Kyllä asiassa aina virka-asemien kuilu tulee vastaan, että itse olen oppinut etten pidä mitään pastorinplanttua ystävänä.
Tekevät työtään ja arvostusasiat liikkuvat omassa ammattiasioissa ja henkilöissä.
Ikävä kyllä kirkollisessa elämässäkin kaikki eivät ole ystäviä. Ystävät jokaisella ihmisellä on kirkosskin. Jotkut eivät ole ystäviä kirkossakaan. Joillekin ihmisille jotka ovat täynnä palkavaa vastakääntyneen rakkautta on sitten järkytys jäädä vaikka ypöyksin ja huomata ettei kuulu varauksetta ystäväpiireihin.
Ihmisen ihmisyys on joka paikassa ja aina missä ihmisiä on myös ristiriitoja. Laodikean seurakunta ei ole sitten palavien tarpeita vastaava ja sammuttaa monet, mutta jokainen joutuu ottamaan itse vastuun ja syyllisyyden ja kukapa sitä koskaan osaa olla mieliksi jokaiselle, ei pysty sellaiseen.
Joka tapauksessa kuitenkin papit ja pastorit kuuluvat siihen ammattikuntaan
joiden pitää etsiä vertaistuki itse ja vastata siitä itse. Kyseessä on kuitenkin ammatti jossa heillä on tilivelvollisuus kuitenkin palkkansa maksajille. Asia ei ole aivan niin yksinkertainen että "Jumalalta tulee" kokonaan. Aina sillä joka kaivaa lompsaa on sananvaltaakin.
Ei pidä olla ja tulla ylpeäksi johtajaksi. Virkojen myötä nöyryys kasvaa aina.
Niin pitäisi olla.
Monet ovat varsin suosittuja ja tavoiteltuja ja heidän aikansa ja voimansa eivät riitä tirtrnkään. Ovat siksi tavoiteltuja.
Jonkinlainen sihteerikkö pitäisi valjastaa pitämään yhteyttä joka paikkaan missä jonkinlaista kysyjää on. Kenelläkään ei ole varaa loukata asiakkaita. Hengellisessä elämässä se on myös hyvin tuhoisaa, mutta pastorikunnalla ei mitään käsitystä tällaisista asioita ole. Heille ei ole koulutusta annettu ja lähimmäisrakkaus ei ole tarpeeksi painava asia aina esim. vauvautua jotakin vastaamaan jos joku yhteyttä ottaa.
Pitäisi katsoa Kristukseen joka asiassa aina. Siten voi väisää pettymyksiä ja katsoa oikeaan esimerkkiin sillä ihmisiin pettyy aina.
jatkuu alla heti.....................
Kuitenkin Jumalan yhteisö on sellainen missä ei voida ajatella hoidettavan vain viileällä tavalla työtään vaan kyseessä on sellainen ihmissuhdeammatti jossa ei ole varaa tuottaa kenellekään pettymystä. Palveluasema jossa on huomioitava "asiakkaan tarver."
Suhdetoiminta on usein kirkollisissa piireissä joillekin tuntematon asia. Jokainen ihminen pettyy ja loukkaantuu jos ei saa palvelua. Jää vaille vastausta. Pyritään autoritaarisiin asemiin joissa sitten on toimintaa ilman mitään vuorovaikutusta. Kirkkojen esimiehet ovat esimiehiä kirkkojen palkkahenkilöstöille.
"Alamaisuus" kuuluu noin 200 vuotta vanhaan kuningaskuntadoktriiniin ja sielläkin siis vanhentunut. Tänään on vain alaistaitoja joka merkitsee orientoitumista yhteistyöhön. Seurakuntademokratia on olemassa jossa jokaisen itsenäinen valta on äänestyslapun ääni. Pastorikunnalla on tiedollisuuteen perustuen mahdololisuus kaataa maallikkojen päätöksiä kuitenkin. Muualla demokratiassa vastaisi toimitusjohtajaa kaikessa joka olisi hallitukselle alaisena.
Informaaliset asiat, suhdetoiminta, työhyvinvointi, tavoitteet ryhmässä ja yksilöinä vision suuntaan, kehityskeskustelut, ammattiosaamisen- talouden asiat, -tällaisia tulee aina eteen esimiestehtävissä varsinaisissa ja vapaaehtoistoiminnassa on esimiehiä siinäkin mutta kaikki onvapaaehtoisuuteen perustuvaa "ota tai jätä ja jos otat pätee seurakunnan demokratian säännöt tietysti" systeemiä. "Alamaisia" on turhaa kenenkään luulla pitävänsä palkanmaksullakaan ja esimiesasema suhteessa toiseen ihmiseen
merkitsee aina työsopimuksia ja palkanmaksua sekä vastavuoroista informaatioita asioiden hoidossa. Armaijan sulkeisjärjestys on ainoa poikkeus ja sulkeisien jälkeen alkaa armeijassakin jo demokratia. Alamaisuutta ei löydy kuningaskunnnista eikä armeijasta puhtaana, mutta joillakin kirkollisessa elämässä voi vielä olla sellaisia käsityksiä kentien yksilöinä.
Palvelutehtävät ovat palvelutehtäviä joissa suhteet hoidetaan ja kuningas on aina se joka kaivaa lompsaa mutta ei aina oikeassa kuitenkaan. Taitavat osaavat oikaista väärinkäsityksiä.
Kuitenkin varsinaiseen kysymykseesi, niin papit ja pastorit ovat sellaista ammattikuntaa joiden pitää huolehtia vertaistuesta itse hyvinvointinsa vuoksi kuitenkin, jaksamisensa vuoksi, ja heillä toki saa olla ja pitää olla omaa kirjallisuutta jota ei ole sitten varsinaisesti varmastikaan suunnattu ja tarkoitettu kuin määrätyn ryhmän käyttöön oman ammattikuntansa juttuja.
Sananvaltaa on aina lompsan kaivajilla joskin kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Psappiskunta vastaa työshteestaan kirkolle ja kirkkojen pitäisi myös hoitaa suhteensa hyvin kaikkiin sidosryhmiin palkkojen maksajiin ensisijaisestkin jokaiseen. Jos ei ole lompsan kaivajia ei ole kirkkoa eikä työpaikkojakaan.
Rahaa ei tipu taivaasta vaikka kuinka rukoilisi, siellä ei rahapajaa ole, ettei yhdenkään pastorinplantun pidä luulla pitävänsä ”alamaisia” palveluksessaan ja katsoa ylen palkkansa maksajia.
jatkuu heti alla.................
Pastorikuntaan on hyvä suhtautua tietysti työnsä puolesta ei ne voi revetä jokaisen käytännön ystäväksi jokaiselle. Kuitenkin jos on yhteistä työtä pitää sallia ja huolehtia vuorovaikutusasiatkin.
Ketään ei ole varaa loukata. Jos ihminen havaitsee tulevansa petetyksi, on tutkittu että tarvitaan sellainen 80 uutta asiakaskäyntiä ennen kuin luottamus palautuu. Harva siihen ryhtyy vapailla markkinoilla.
Vanhimmilta kirkossa odotetaan tietysti paljon aina. Penseys ja viileys ja omista ehdoistaan kiinni pitäminen ei tee heistä kuitenkaan koskaan viisaita vaikka olisi kuinka harmaat hapset, ne voivat olla hyvin vaaralliset väärillä kantajilla. Harva on niin pyhittynyt että olisi varaa sanoa yhtään mitään arvostelun suhteen.
Palava vastankääntynyt on aina paljon parempi kristitty kuin kymmeniä vuosia omista ehdoistaan sitkeästi kiinni pitävä 50% maalmassa ja 50% Jumalassa.
Kuitenkin penseys sitten jossakin vaiheessa saattaa yllättää vastakääntyneitä siihen ei ymmärretä suhtautua ettei toinen vielä sittenkään aivan kaikkea kestä. Kylvettu vilka joutuu tien oheen, kalliolle, ohdakkeisiin vanhemmat tahtovat kunnioitusta vuosiensa perusteella. Ryhmissä on aina ongelmia, ristiriitoja ja vastoinkäymisiä. Väärinymmärryksiä ja on myös tiedon ja taidon puutetta ja hommia vaan pitää tehdä. Nöyryyttä ja anteeksiantoa tarvitaan. Minuutiksi Jumalan Hengestä irti päästäminen voi olla hyvinkin tuhoisaa. Itsekin vajaasti pyhittyneenä voin olla huolimaton sanoissani, mutta olen nähnyt nekin ajat kun pyhitys oli 100%.
Kristittyu joutuu kuitenkin aina hakemaan syyn itsestään ja hakemaan oman asenteen, antaaksiannon, ja nöyryyden. Kristukseen katsomalla voi kehittyä rakkaudessa ja ymmärryksessä. Katkeruutta ei ole viisasta kasvattaa.
Näin minä näen näitä äkkiä pinnalta raapaisten joitakin asioita.
Kysymyksessäsi on kuitenkin kysymyksessä ammattikunnan asiat joihin on oikeus ja itse asiassa velvollisuuskin oman hyvinvointinsa vuoksi. Vaika vitsikirjan kirjoittaa ammattikunnan kirjaksi. On segmentoitu määrätylle ryhmälle/ tarkoitettu, ei jumaluusopin yleiseen käyttöön varmankaan ko kirja vaikka en sitä tunne ja tiedä.
Minä en ole pastori. Olen keskustelija. Joskus aamutuimaan temukin kanssa keskustelen hiukan myös varmaan hiukan omienkin kokemuksieni näkökukulmien kautta.
Virkojen myötä kasvaa aina nöyryys, rakkaus, palvelu, asiantuntemus, kristillinen ilokin on hyvä näkyä, ahkeruus, tunnollisuus ja vastuu. Kun nuo asiat näkyy ei sukupuolellakaan ole väliä ev.. työssä. Kenenkään ei pappiskunnassa pidä luulla pitävänsä alamaisia ja että Jumalata tulee kaikki rahakin. Kyllä siinä on ihmiset lompsaa kaivamassa aina. Kaikessa asian hoidossa vuorovaikutus molemminpuolinen pitää olla tietysti. Ryhmien työ ja esimies/alaistaidot merkitsevät kumuloituneen synergian käyttöä ja yhteistötä. Ystäviä voi ottaa mistä tahtoo jokainen, mutta tietysti on oma vaara tulla pettymystä "kastijaon" mukaan inhimillisistä syistä.
Joka osaa, pitää itse puhua ja hoitaa asiat. Minunkin., Joka ei osaa, ei voi mitään.
yst. jari