Menettäminen. . .

Olen siis 12-v tyttö.

mun hoitohevoselle synty varsa........ sitä ootettiin vuosi ja hypittiin mun kaverin kans ihan innoissaan ku kuultiin et se astutettiin huippuravuril......olin just ku varsa synty 11.5.11 vaasas ja meinasin jäädä pois sielt jutust.....olis pitäny. Tulin tallille ja sielä se oli♥ pitkäjalkainen komee tammavarsa♥ mun hoitohevonen oli 4v ja ei oikeen tienny et mitä pitäis tehä eikä antanu sen imee nisistä..varsa ei ees pysyny pystys ilman tukee:(((((( me imetettiin sitä ja menin 11 sisälle nukkuun ja tulin klo 01 imettään sitä...se oli heikko menin nukkuun ja tulin aamulla nklo 7 talliin ja var´sa makasi hiljaa. Menin sen luo mutta se ei hengittönyt!!! se kuoli!! kärsin tuosta surusta ja tuskasta koko loppukesän............ muistan se kuin eilisen;((((( varsa haudattiin ja viemme välillä sinne kukkia....R.I.P lepää rauhas pikkuvarsa:((((((

Ikävää toikin juttu. . . Meillekkin nyt pitäisi varsa tulla, mutta emä voi hieman huonosta ;c

Kääk, aina se tekee tiukkaa, meilläkin on ollut vanhoja ja otettiin sitten yhdelle likalle14-vuotias terve lv, vuosi meni niin meni selkä, parannettiin ennustetta otettiin 7-vuotias terve lv, alle vuosi ja meni selkä!
Nyt otettiin 6-vuotias ja vielä tuossa on ja totisesti toivon että pysyisi myös.
Aina se on menetys. mutta ihan oikeasti siihen tottuu ja tuska menee nopeammin ohi. Usko siihen että hevosetkin pääsevät niinkuin taivaaseen, terveinä ja hyvinvoivina 'vihreämmille niityille' auttaa kummasti, kun hepalla on sitten taatusti hyvä olla ja kun itse on kaikkensa heppulin eteen tehnyt on loppu Luojan kädessä. Hepatkin ovat enkelien kavereita.
Luojan päätökset ovat aina oikeita, vaikkei me sitä ainakaan sillä hetkellä hyväksytä tai tajuta.
ps.En kuulu mihinkään uskonlahkoon tai kirkkoon.

Eilinen oli tiedossa mutta lähdin silti tallille... Kisojen jälkeen hain rakkaan lipizzan tarhasta... Harjasin hoitsuni.. itkin koko päivän. Aikuiset kyselivät onko huono olo.. vain paras kaverini tiesi mikä on... Harjaus jäi viimeiseksi kerraksi.. Puoli kuuden aikaan traileri ajoi pihaan. Juttelin uuden omistajan kanssa ja selvisi että rakas lähtee Lohjalle saakka. Täältä on 3 tunnin matka.. Kerroin kaiken mistä hevonen pitää ja kävin karsinassa viellä viimeistä kertaa. Itkin tallinomistajan ja uuden hevosen omistajan vieressä kun rakas painoi päänsä syliini.. Trailerin ovi oli jo kiinni mutta omistaja avasi sen ja sanoi että käy sanomassa heipat.. olin onnistunut pidättämään itkua mutta siinä vaiheessa kun kävelin trailerille olo oli niin paha niin hysteerinen itku tuli pakosti.. olin viimeinen täältä joka sanoi heipat.. halasin hevosta ja sanoin: Heippa rakas. Älä pelkää. Me nähdään vielä. Olin epävarma siitä... Näämmekö vielä... Itken koko ajan ja mietin... Tähänasti mun elämän rankin päivä...

Otan osaa. Kunnioitan kaikkia kuolleita hevosia. Meiltäkin kuoli koira, neljä kissaa ja vuokra hevonen. :( En vain kestä sitä surua aina kun katson puhelimesta kuolleiden eläinteni kuvia kyyneleet kihoavat silmiin. Itken vieläkin. En ole päässyt siitä vieläkään yli. Minulla on ikävä heitä. Hevonen oli kiltein hevonen mitä olin koskaan nähnyt. Kun nousin ensimmäistä kertaa sen selkään tiesin että voin luottaa siihen. Oli kuin olisin ratsastanut sillä syntymästäni saakka. Tämä hevonen oli Lucia. Koira oli nimeltään Iina se suojeli kotiamme. Ja nämä kissat olivat Krisse, Muru, Dusty ja Nuppu. Pyydän että kunniotatte heitä kuten minä kunnioitan...