Kuinka monta suomalaista sotilasta ammuttiin, kun he kieltäytyivät ylittämästä vanhaa rajaa jatkosodan aikana syksyllä 1941?
Lahtarit
valkosuomaIainen
14145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sodan piti olla vain kesäsota joten tuskinpa kurikomppaniaan joutumisesta kummemmasta oli silloin kyse. Kesällä 1944 oli toisin, heh, silloin uhattiin ampua puolestaan ne jotka palaavat vanhan rajan yli.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomenlinnan_kurikomppania
Nousiko pikku pili taivasta kohti? Siis mähän olen ihan otettu, kun teidän on kertakaíkkiaan pakko käyttää mun nimimerkkiä.
"Kesällä 1944 oli toisin, heh, silloin uhattiin ampua puolestaan ne jotka palaavat vanhan rajan yli. "
Ampumisella uhkailtiin vain karkureita ja taistelusta kieltäytyviä. Ja uhkailut pantiin joissain tapauksissa myös toimeen kenttäoikeuksien päätöksillä.
"Ampumisella uhkailtiin vain karkureita ja taistelusta kieltäytyviä. Ja uhkailut pantiin joissain tapauksissa myös toimeen kenttäoikeuksien päätöksillä. "
Mikseivät Suursuomen rakentajat ampuneet itseään kun Suomi luovutti sodan jälkeen Petsamon ja muita valtavia maa-alueita. Olisivat kantaneet poliittisen vastuunsa kansalle loppuun saakka suunnattomien maa-alueiden menetyksistä. Karjala meni Talvisodan tappion seurauksena mutta muut alueet menetettiin silloisen poliittisen elitin utopioiden vuoksi. Muinaisessa Karthagossa tappion kärsineet kenraalit ristiinnaulittiin eikä nostettu kansakunnan sankareiksi. Suursuomen tekijät olisi pitänyt tuomita kenttäoikeudessa ammuttaviksi ihan suomalaisten itsensä toimesta.
Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin tuomiot olivat liian lieviä, ainakin jos otetaan vertauskohdaksi Nürnbergin sotarikostuomioistuin tai Eichmannin kaltaisten natsirikollisten oikeudenkäynnit. Suomen jatkosodan aikaisella johdolla oli paljon verta käsissään. Neuvosto-Karjalan ja Leningradin asukkaiden mittaamattomien kärsimysten rinnalla sotasyyllisten saamat tuomiot olivat keveydessään lähinnä irvokkaita. Oli kyse melkein provokaatiosta liittoutuneita kansoja kohtaan. Valvontakomission olisi pitänyt lyödä nyrkkiä kunnolla pöytään jotta rangaistuksista olisi saatu kovempia.
tuomiot liitosta natsien kanssa 23.8. 39, hyökkäyksistä Puolaan, Baltiaan ja Suomeen? Niihin syyllistyi NL:n johto. Tiedätkö sen Viljanen?
Olen Sven Hassel, se ainoa oikea. Minulla on niin pieni pili että joskus itsekin epäilen olevani nainen.
Vankilatuomioita kyllä jaeltiin.
"Kuinka monta suomalaista sotilasta ammuttiin, kun he kieltäytyivät ylittämästä vanhaa rajaa jatkosodan aikana syksyllä 1941?"
Valkosuomalais nimimerkille
Pahoitiko mielesi kun eräs nimimerkki kertoi että kuinka urhoollisia ne neuvostovenäläiset sotilaat oikein olivatkaan. Tuo nimimerkkihän paljasti
karuttomasti sen totuuden mistä venäläisten sotilaiden pelottomuus ja urhoollisuus
oikein johtui. Kyseinen nimimerkkihän kertoi että aina kun neuvostovenäläiset sotilaat lähti hyökkäykseen niin Politrukit ja kansankomissaarit tulivat aseidensa kanssa heti venäläissotilaiden perässä.Jos hyökkäyksessä Suomalaisia kohti ns. peloton
neuvostosotilas kääntyi tai hän joutui paniikkiin Suomalaisten tulituksessa niin nämä Politrukit ampuivat tuon pelottoman ja rohkean neuvostosotilaan siihen paikkaan.
Politrukkien aseet olivat varmistamattomia jolloin ne olivat aina toimintavalmiudessa.
Myöskin josef stalin piti yllä sotilaidensa luotettavuutta sillä että stalin sanoi.
Meillä ei ole yhtään sotavankia on vaan isänmaan pettureita . isänmaan pettureita .
Venäläisethän ,kuten yleisesti tiedetään pieksivät ja hakkasivat kuoliaiksi kaikki sotavangit joita ei lähetetty siperiaan.
Miksi muuten käytät nimimerkkiä valkosuomalainen vaikka olet sisältä punainen.
Tuon kurikomppanian olemassaolo oli kyllä ihan perusteltua silloin sotaaikana.
Nuo etupäässä venäläismieliset henkilöt joita siellä oli olisivat saaneet ,jos neuvostoliitto olisikin miehittänyt maamme niin venäläiset olisivat palkinneet heidät siitä korkeilla kunniamerkeillä. Sitäpaitsi venäläismieliset olisivat auttaneet vihollista mielellään. Mitä oli silloin jopa kuolemantuomion arvoinen rikos. Ja ihan oikeen.
Nimimerkille ei kylläkään. Oikaisen hieman väärää käsitystäsi.
Sodan aikana Suomalaisilla ja venäläisillä oli erilainen ratkaisu sotilaskarkuruuteen ja pelkuruuteen tahi tilanteeseen ,jos sotilas joutui paniikkiin ja pakeni kotimaahansa päin taisteluja. Venäläiset ratkaisivat heidän ongelmansa siinä samassa ampumalla venäläissotilas siihen paikkaan jos hän täytti kyseiset kriteerit.
Sensijaan Suomalaisilla oli toinen ratkaisu joka on parempi. Ei ollut mitenkään harvinaista että hyökkäyksen alettua löydettiin Lappeenrannasta harhailevia Suomalaissotilaita jotka pyrkivät kotiin. Sotilaspoliisit tavoittivat heitä mm junista sekä kuljetuskalustoista linjaautoista jne. Rintamalta karannut sotilas pidätettiin ja vietiin
armeijan ..putkaan. Yleensä jonkin päivän kuluttua sotilas oli rauhoittunut ja keskustelutilanteessa jossa häntä kehoitettiin palaamaan omaan joukkoosastoonsa hän useimmiten palasi rintamalle. Mikäli hän kieltäytyi ei häntä teloitettu. Hänen kieltäytyessä hänet vangittiin uudelleen. Myöhemmässä kuulustelutilanteessa hänelle annettiin mahdollisuus palata yksikköönsä. Mikäli hän toistamiseen kieltäytyi palaamasta rintamalle hänelle kerrottiin kuten ensimmäisessäkin kuulustelussa että jos kieltäytyy kolmesti palaamasta rintamalle niin siitä saa sotalain mukaan kuolemantuomion. Ellei sotilas toisenkaan kuulustelutilanteen jäleen olisi halunnut palata rintamalle niin hänellä oli vielä mahdollisuus kolmannen kuulustelutilanteen jälkeen palata rintamalle ellei halunnut kuolemantuomiota. Mikäli sotilas joka muuten oli todettu terveeksi taistelijaksi kieltäytyi kolmannen kerran niin hänelle kerrottiin mitä siitä seuraa.
Varmasti kolmannen kuulustelun jälkeen oli harkittava vakavasti mennäkö rintamalle vai valita kuolemantumio. Silloinkaan tuomiota ei laitettu heti täytänköön vaan sotilas oli vangittuna odottamassa kenttäoikeuden päätöstä.
Tuolloinkin oli ihan riittävästi aikaa miettiä kumman valitsee.
Viipurin menetyksen jälkeen katosi satoja suomalaissotilaita jäljettömiin. Heidän jälkensä häviävät historiasta noina kesäkuun lopun päivinä. Luultavasti koko joukko arkebuseerattiin rintaman takana. Huhtiniemen tapaus on vain jäävuoren huippu, mutta täydellinen rikos on peittänyt jälkensä hyvin. Teloittajat menivät hautaan synkät salaisuutensa mukanaan.
"Viipurin menetyksen jälkeen katosi satoja suomalaissotilaita jäljettömiin. Heidän jälkensä häviävät historiasta noina kesäkuun lopun päivinä."
Emävale taas kerran. Kadoksiin jäi Viipurin menetyksen jälkeen
noin 70 miestä. Asian selvitti jo Uuno Tarkki Viipuri-kirjoissaan 1990-luvulla.
Asian on tutkinut perusteellisesti Jarmo Nieminen.Tulokset on julkaistu Eero Elfvengrernin ja Eeva Tammen kirjassa "Viipuri 1944".
Kadonneiden kohtalot on selvitetty. Täysin kadoksiin jäi yhteensä viisi. Heistäkin neljän oletetaan joutuneen vangeiksi ja siinä menehtyneiksi. Vain yhdestä ei ole muuta tietoa kuin kadonnut Viipurissa. Hänkin on siis mitä todennäköisimmin kaatunut taistelussa tai ammuttu vankina.
Karkureiksi osoittautui kuusi. He ilmoittautuivat viranomaisille sodan päätyttyä.
Yhtään miestä ei Viipurin menetyksen seurauksena ammuttu.
Tieto sadoista kadonneista on peräisin 23.6. 44 tilanteesta, jolloin prikaatin kokoaminen oli vielä käynnissä. Se jäi kummittelemaan historioihin lopullisena totuutena, vaikka tilanne olisi ollut tarkasti nähtävänä 20. Prikaatin vahvuusilmoituksissa.
Myös Huhtiniemen huhu on osoittautunut törkeäksi väärennysyritykseksi. Lappeenrannassa ei ammuttu ainoatakaan suomalaissotilasta viime sotien aikana.
Olet siis vain yksi surkea valehtelija monien muiden lisäksi.