:(

Vuosi melkein siitä,
kun särjin sut palasiin,
ei oo menemistä takaisin,
unelmat lähti alta,
viilsin sua todella syvältä..

Petin luottamuksen pahimmalla tavalla,
sen kaiken pilasin ja särjin,
mikään ei ollut enää ennallaan,
mun sydän siinä tapettiin,
syvältä sielusta viillettiin,
kun muakin hyväksi käytettiin..

Sitä kauan sulta kerjäsin,
että anteeksi annat,
uutta polkua nyt rakennat,
yksin vai toisen kanssa,
en tiedä, syvää surua kannan..

Olet työntänyt mut pois elämästäs,
et koskaan halunnut asioita selvittää,
suhun sattui niin paljon,
salaa edelleen taivaalle kiuskaan,
toista mahdollisuutta,
että olisit nähnyt mun sydämeen,
sieluun, ja nähnyt kaiken sen,
miten paljon se mua viiltää..

Väkisin uuden elämän aloitin,
matkaani jatkoin ja opiskelen,
uutta suuntaa ja toivoni herää,
ehkä vierelles vielä joskus palaan..

Silti en vaihtais päivääkään,
sain koulun ja opetuksen,
kaiken mitä toivoin,
mutten tiennyt mikä sen hinta,
että tarvitsen raakuutta herääkseni eloon,
että tarvitsen jotain mitä menettää,
jotta osaisin menneistä päästää..

Enää en muuta tarvitse kuin sut,
mutta samalla tiedän - mun on jatkettava.

--

Kun soitat, sydämeni huutaa ikävää ja tuskaa, se yhä rakastaa, mut tää on parempi näin, ainakin toistaiseksi.

Olin rehellinen, syytän itseäni kivusta jota aiheutin. Se oli mun arvoni, olla rehellinen, mutta unohdin olla rehellinen itselleni. Olen ihminen, joka erehtyy - pahoillani olen siitä, ettei se sinulle kelvannut, sinulle, jota syvästi rakastin vaikket sitä uskokaan. Petinhän sinua oman exäni kanssa.

Jos olisin ollut viisaampi, jos olisin tuntenut itseni paremmin. Jos olisin nähnyt totuuden, mitä hän halusi, mitä itse halusin.. Olisin välttänyt kipua, mutta en ehkä olisi oppinut.

Olen pahoillani. Itselleni mun pitää antaa anteeksi, mutta toivon, että joku päivä säkin annat anteeksi minulle.