Monet käy sivarin ja aseettoman palveluksen.
Suuri joukko on kuitenkin niitä, jotka hankkivat vapautuksen mielenterveydellisistä syistä ja sanovat sitten muille, että polvi yms. ei kestänyt.
Tällaista armeijapinnausta esiintyy ihan perhekunnittain. Miten se sopii uskovaisen moraaliin?
Suuri joukko on kuitenkin niitä, jotka hankkivat vapautuksen mielenterveydellisistä syistä ja sanovat sitten muille, että polvi yms. ei kestänyt.
Tällaista armeijapinnausta esiintyy ihan perhekunnittain. Miten se sopii uskovaisen moraaliin?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suomen pitäisi ottaa Israelista mallia ja pakottaa naisetkin armeijaan.
"Tasa-arvon". Tavuviiva väliin.
Kiitos huomautuksesta. Se olisi näköjään sopinut kokonaan, väliviivoineen, tuohon nimimerkille tarkoitettuun paikkaan.
Yhdyssanan osien välissä oleva viiva ei ole tavuviiva, vaan yhdysmerkki.
Miksi uskovaisen pitäisi mennä armeijaan rauhan aikana? Monet Euroopan maat ovat lopettaneet yleisen asevelvollisuuden, Suomessa vain kuvitellaan Ryssän pelkäävän suomalaisia asevelvollisia niin paljon että pysyy rajan takana. Ei tilanteemme muuttuisi, jos meillä olisi palkka-armeija.
Juutalaiset ovat meidän idoleitamme ja meidän tulee seurata heitä kaikessa.
Heillä on pakollinen armeija naisille, siispä meidänkin tulee vaatia valtiotamme pakottamaan naisemme samaan. Saako kannatusta?
Useimmat helluntailaiset suorittavat normaalin asevelvollisuuden. Muutamat menevät siviilipalvelukseen, joka on lain suoma oikeus kenelle tahansa.
Joku saattaa terveydellisistä syistä joutua luopumaan palveluksesta. Suurin osa heistä on muista kuin mielenterveydellisistä syistä palvelukseen sopimattomia.
Tahallaan armeijan käymättä jättäviä pinnareita ei vakaista helluntailaisista löydy ainoatakaan. Joku, joka on jo ennen uskoon tuloaan ollut peruspersoonallisuudeltaan epävakaa, saattaa joukosta löytyä. Sellainenkin nuori voi kypsyä ja kasvaa uskossaan niin, että meneekin myöhemmin suorittamaan joko tavallisen, aseettoman tai siviilipalveluksen. Kaikki nämä palvelustavat ovat laillisia.
Minä tiedän tuntevani asian. Olen ollut näiden asioiden kanssa niin paljon tekemisissä. Nykyään suurin osa sivilipalvelusmiehistä on muita kuin uskovia. Joukko koostuu monista erilaisista "elämäntaiteilijoista" enkä halua yleistää nimeämällä mitään erityistä ryhmää. Se ei olisi oikein niitä kohtaan, jotka samantapaisista taustoista huolimatta suorittavat yksilöinä palveluksen.
Isänmaan etu on, että jokainen palvelee, niin kuin kykenee.
Ainoat täysin palveluksesta vapautetut ovat Jehovan todistajat - ilman sanktioita. Aiemmin he joutuivat vankilaan. Nykyisin sinne joutuvat muut kaikesta palveluksesta kieltäytyvät. Pidän tätä epäoikeudenmukaisena.
Mitä epäoikeudenmukaista siinä on että Jehovan todistajien ei tarvitse käydä armeijaa. He ovat ainoita tosiuskovia jotka eivät sodissa ole koskaan tarttuneet aseisiin. Heitä kidutettiin, vietiin keskitysleireihin ja tapettiin uskonsa vuoksi.
He eivät taivu eikä heitä voi ostaa. he ovat valmiita kuolemaan uskonsa vuoksi.
Voiko nimikristityistä sanoa samaa?
>Mitä epäoikeudenmukaista siinä on että Jehovan todistajien ei tarvitse käydä armeijaa.<
Se, että vain osa heistä (Jehovan todistajat) saa laillisesti olla armeijaa käymättä, ja jotkut joutuvat vankilaan, on epäoikeudenmukaista. Kaikkia totaalikieltäytyjiä pitäisi kohdella samanarvoisina.
Jos Suomen viime sodissa kaikki suomalaiset olisivat olleet
totaaleja, emme kirjoittelisi näitäkään juttuja täällä. Tuskin olisimme edes olemassa. Sinä ehkä ajattelet, ettei siitä olisi suurtakaan haittaa.
Minä arvostan omaa ja kansani elämää ja vapautta. Kannatan yleistä asevelvollisuutta Suomen miehille. Naiset valitkoot, haluavatko käydä intin vai ei. Naisilla on pakoton "synnytysvelvollisuus", jotta uusia sukupolvia syntyisi ja kansa kasvaisi. Se riittäköön heille.
Nyt ollaankin kristillisellä keskustelufoorumilla ja ajattelen tätä siltä kantilta.
Uskon puolesta täytyy olla valmis kuolemaan.
Raamatun käsky, älä tapa, on ehdoton.
Onhan selvää että jos ottaa aseen käteensä lähimmäisensä tappaminen mielessä, niin ei sellainen voi olla oikeassa uskossa.
Ihailen Jehovan todistajien järkkymätöntä uskoa. Itse en pystyisi samaan.
Jos minulle annettaisiin vaihtoehto tappaa tai tulla tapetuksi niin kyllä uskoni jäisi toiseksi, eli tappaisin lähimmäiseni ennemmin kuin olisin valmis kuolemaan.
Olen melko varma että mistään muusta uskontokunnasta, helluntailaisista tai luterilaisista ( joka minä olen), ei löydy tuollaista uskoa tosi paikan tullen kuin Jehovan todistajista.
Siksi on vain oikein että meidät muut pakotetaan armeijan. ( Minä olen sen käynyt).
Tämä siis Jumalan lasten näkökannalta. Jumalattomien kannalta asia on tietysti eri lailla.
>>Uskon puolesta täytyy olla valmis kuolemaan.
Hä? Minä taas tunnen monta hellaria, jotka ovat ammattisotilaita. Ei pidä yleistää, kun ei tiedä asioista yhtään mitään.
Vihervasuripiipertäjät ne muuten pahimpia lusmuja näissä maanpuolustuksellisissa asioissa ovat, niissähän on muuten melkein kaikki ateisteja.
Kysymys armeijasta sotilaallispoliittinen ja yhteiskunnallisen moraalin kysymys. Monet uskovat kieltäytyvät armeijasta ja jopa sotimasta toista vastaan.
Nostan heille hattua. Ne muutamat ovat sanojen "älä tapa" takana.
Jumala ei ole kieltänyt puolustamasta maata, joka väkivalloin yritetään riistää ja jonka rajat hän on itse asettanut eikä missään ole kielletty puolustamasta heikoimpia, lapsia, vammaisia ja vanhuksia raakalaisilta, jos se vaatii kuulan kalloon, niin se on sitten niin.
Pitää ottaa huomioon että viime sodassakin jotkut kannatti tätä puolustussotaa mutta ei hyökkäyssotaa, kieltäytyjiä oli , jotka eivät halunneet ylittää rajaa jolloin kenttäoikeus tuomitsi monia kuolemaan sekä muihin rangaistuksiin. On kaksi eri asiaa puolustaa tai hyökätä.
> On kaksi eri asiaa puolustaa tai hyökätä. <
Oikein! Eihän ihmisen tarvitse olla militantti, jos puolustautuu. Kuka uskova haluaisikaan käydä hyökkäyssotaa. Sodissa tappamisesta vastaa valtio. Yksilö on vapaa, kunhan toimii oikein eikä syyllisty sotarikoksiin.
Tahtoisinpa nähdä sen uskovan tai ei-uskovan ihmisen, joka antaa vapaasti tappaa silmiensä edessä vaimonsa ja muun perheensä tarttumatta mihin tahansa aseeseen, jos sellainen on käytettävissä.