Tulipahan tutustuttua taas "Suuren Isänmaallisen Sodan" neuvostoliittolaiseen viralliseen pseudo-todellisuuteen. Tässä eräs esimerkki miten "todellisuus" luotiin. Viitsittekö vilkaista?
Vuonna 1944 Neuvostoliiton ilmavoimat saivat massoittain omilta tehtailtaan upouusia lentokoneita sekä erittäin paljon huippunykyaikaisia lännestä. Tilastoissa menetykset kuitenkin kirjattiin seuraavasti:
1) Lentokoneent tyyppi
2) Ei palannut lennolta
3) Ammuttiin alas ilmataisteluissa
4) Ammuttiin alas ilmatorjunnassa
5) Tuhoutui tukikohdassa
6) Onnettomuudet
7) Lentokoneet kuluminen "kovassa käytössä"
Asiakirja joka käsitteli menetettyjä hävittäjälentokoneita vuonna 1944 sisälsi seuraavat tiedot:
2) 2 556 (Ei palannut lennolta)
3) 479 (Ammuttiin alas ilmataisteluissa)
4) 345 (Ammuttiin alas ilmatorjunnassa)
5) 52 (Tuhoutui tukikohdassa)
6) 1 979 (Onnettomuudet)
7) 2.619 (Lentokoneet kuluminen "kovassa käytössä")
Tilastoon siis merkittiin ilmataisteluissa ja ilmatorjunnassa menettynä "taistelutappiona" 479 345= 824 konetta. Mutta vastaavasti yli kolminkertainen määrä ( 2 556) nyt vain ei sattunut palaamaan lennolta. Mikähän mahtoi olla syy?
Myös aika erikoinen on tuo luku 2 619 lähes yksinomaan upouuden hävittäjälentokoneen "kulumisessa kovassa käytössä". Asian ymmärtäisi jos kyseessä olisi Suomen ilmavoimien käyttämät jopa yli kolme vuotta vanhat koneet joita jouduttiin huoltamaan tuon tuostakin. Sen sijaan uusia vuonna 1943-44 saatuja Bf-109 koneita ei tiettävästi kovan kulumisen takia jouduttu ennen vuotta 1945 poistamaan käytöstä. Poistetut koneet oli niitä jotka vaurioituivat niin pahoin ettei niitä voinut enää mitenkään korjata ja huoltaa.
Koska Neuvostoliitto varsin varmojen tietojen mukaan menetti lentokoneistansa yli 90% ennätysnopeassa tahdissa ei tosiasiallisesti mitään "kovassa käytössä tapahtunutta kulumista" ole ollut juurikaan olemassa. Tiedoissa piiloitellaan selvästi suuria sotatappioita eikä haluta tunnustaa vain että vihollinen alivoimaisuudestaan huolimatta tuhosi valtavasti enemmän Neuvostoliiton koneita kuin halutaan tunnustaa.
Huom! selitys hävittäjäkonetappioissa ei voi perustua mihinkään "onnettomuuksiin" sillä luokittelussa on sille oma kohtansa (6).
Vuonna 1944 Neuvostoliiton ilmavoimat saivat massoittain omilta tehtailtaan upouusia lentokoneita sekä erittäin paljon huippunykyaikaisia lännestä. Tilastoissa menetykset kuitenkin kirjattiin seuraavasti:
1) Lentokoneent tyyppi
2) Ei palannut lennolta
3) Ammuttiin alas ilmataisteluissa
4) Ammuttiin alas ilmatorjunnassa
5) Tuhoutui tukikohdassa
6) Onnettomuudet
7) Lentokoneet kuluminen "kovassa käytössä"
Asiakirja joka käsitteli menetettyjä hävittäjälentokoneita vuonna 1944 sisälsi seuraavat tiedot:
2) 2 556 (Ei palannut lennolta)
3) 479 (Ammuttiin alas ilmataisteluissa)
4) 345 (Ammuttiin alas ilmatorjunnassa)
5) 52 (Tuhoutui tukikohdassa)
6) 1 979 (Onnettomuudet)
7) 2.619 (Lentokoneet kuluminen "kovassa käytössä")
Tilastoon siis merkittiin ilmataisteluissa ja ilmatorjunnassa menettynä "taistelutappiona" 479 345= 824 konetta. Mutta vastaavasti yli kolminkertainen määrä ( 2 556) nyt vain ei sattunut palaamaan lennolta. Mikähän mahtoi olla syy?
Myös aika erikoinen on tuo luku 2 619 lähes yksinomaan upouuden hävittäjälentokoneen "kulumisessa kovassa käytössä". Asian ymmärtäisi jos kyseessä olisi Suomen ilmavoimien käyttämät jopa yli kolme vuotta vanhat koneet joita jouduttiin huoltamaan tuon tuostakin. Sen sijaan uusia vuonna 1943-44 saatuja Bf-109 koneita ei tiettävästi kovan kulumisen takia jouduttu ennen vuotta 1945 poistamaan käytöstä. Poistetut koneet oli niitä jotka vaurioituivat niin pahoin ettei niitä voinut enää mitenkään korjata ja huoltaa.
Koska Neuvostoliitto varsin varmojen tietojen mukaan menetti lentokoneistansa yli 90% ennätysnopeassa tahdissa ei tosiasiallisesti mitään "kovassa käytössä tapahtunutta kulumista" ole ollut juurikaan olemassa. Tiedoissa piiloitellaan selvästi suuria sotatappioita eikä haluta tunnustaa vain että vihollinen alivoimaisuudestaan huolimatta tuhosi valtavasti enemmän Neuvostoliiton koneita kuin halutaan tunnustaa.
Huom! selitys hävittäjäkonetappioissa ei voi perustua mihinkään "onnettomuuksiin" sillä luokittelussa on sille oma kohtansa (6).
Vastaukset 10
Vanhimmat
sisältää luultavasti esimerkiksi huoltovirheet. Jos koneita ei asianmukaisesti huollettu, niin kyllähän se johti "kovaan käyttöön". Siihen voi myös sisältyä esimerkiksi kehnot kiitotiet ja niistä johtuvat vauriot, joita ei välttämättä sisällytetä onnettomuuksiin.
Erääs mielenkiintoinen asia on uusien lentäjien perehdyttäminen. Jos takana ei olut kunnon koulutusta, joutuivat koneet näiden aloittelijoiden käsissä "kovaan käyttöön".
Valehtelua on neuvostoliitto täynnä
"Otto-Ville" vähän jäähyllä mutta selitykset tuntee kyllä ilmankin.
"Tilastoon siis merkittiin ilmataisteluissa ja ilmatorjunnassa menettynä "taistelutappiona" 479 345= 824 konetta. Mutta vastaavasti yli kolminkertainen määrä ( 2 556) nyt vain ei sattunut palaamaan lennolta. Mikähän mahtoi olla syy?"
Varmaan vain joku pieni vika käynyt Siperiassa sytystulppia lentokonemoottoreihin valmistaneelta tehtaalta ja tuo virhe-erä näkyy pienenä tilastopiikkinä matkalle jääneinä koneina...
Ei ole helppoa ollut, Klimov V-12 yskii ja kakoo yksi toisensa jälkeen pimentyvine tulppineen jo muutenkin ja sitten vielä takasektorista joku palkki- tai hakaristinen kone surutta pilkkoo Jakin siipivaneereita 20 mm tykillä..
Looginen ajattelu on tietysti se että mitä enemmän koneita menetetään itse taisteluissa, sitä uudempaa kalustoa ilmavoimilla on ja sitä pienempi osa kone menetyksistä johtuu muista kuin taistelutappioista.
Suomi menetti jatkosodassa n. 530 konetta joista taisteluista johtuvia tappioita oli 209. Näistäkin 209:stä 86 oli vihollisen alasampumia ja 66 konetta putosi ilmatorjuntatulituksessa. Loput olivat oikeasti taistelun tuloksena tulleita mutta laskeutumisissa vaurioituneen koneen tuhoutuminen, ilmaiskut kentälle, suunnistusvirheiden, sääolosuhteiden, törmäysten ym .syiden kautta taistelutehtävissä menetettyjä koneita.
Yleinen arvio hävittäjien aiheuttamista tappioista oli muuten se että vain 2/3 niistä voitiin todentaa ja 1/3 oli sellaisia joissa tulitettu viholliskone tuhoutui mutta sitä ei voitu todentaa.
Jos siis suomalaiset aivan oikeasti ampuivat todistetut 1 587 viholliskonetta jatkosodassa siihen olisi ehkä lisättävä lähes 800 konetta. Tämä vain sillä ehdolla että todellakin nuo viralliset pudotustilastot ovat totta. Todennäköisesti suomalaiset hävittäjät tuhosivat aivan oikeasti yli 2000 viholliskonetta jatkosodassa.
Vertailun vuoksi mainittakoot että saksalaisten hävittäjien ilmoittamien alasampumien viholliskoneiden määrä itärintamalla oli n. 45 000. Virallinen venäläistutkimus (Krivosheev) on ilmoittanut sotatappioiksi 46 000 mutta siinä oli mukana myös it:n alas ampumat.
Todennäköisesti NL:n ilmavoimien sotatoimitappiot oli yli 80 000 konetta. Niistä n. ehkä 3 500 /- 300 konetta suomalaisten toimesta.
Jotenkinhan tuota luokittelua on pyritty todentamaan, eli jos ei palannut lennolta, niin sitten ei palannut. Ei kuitenkaan pystytä selvittämään tarkemmin, miksi ei palannut. Ammuttiinko alas, tuliko tekninen vika tai mitä muuta tahansa.
Tuo luku 2556 konetta sijoitettaisiin tarkemmin "lokeroihin", jos tiedettäisiin, mitä on tapahtunut.
En ymmärrä, mikä vika tässä luokittelussa on?
Siinä on se vika että siinä vain osa sotatoimitappioista näytetään todellisina tappioina ja suurin osa esitetään "kulumisina, onnettomuuksina". Tyypillistä stalinistista omian sotatoimitappioiden eliminointia.
David Glantzin mukaan useimpien taistelujen viralliset neuvostoliittolaiset tappiolukemat ovat 40-80% pienemmät kuin todennäköisimmät lukemat. Glantzin mukaan 14,7 miljoonaa neuvostosotilasta kuoli sodassa. Krivosheevin mukaan 10 008 000.
Tapio Tiihonen havaitsi myös Kannaksen taisteluissa 1944 melkoisia "mustia aukkoja" neuvostoliittolaisissa virallisissa tappiolukemissa. Tiihosen mukaan puna-armeija menetti 6 viikossa vähintäin 130 000 -137 000 sotilasta.
-kohta on aika lailla rinnasteinen henkilötappioidem kadonneet-kohtaan. Siinähän on kyse todennäköisesti kaatuneista, joiden kohtaloa ei ole kuitenkaan kyetty tarkistamaan, koska ruumista ei ole eri syistä saatu tarkistettavaksi.
Tässä kohdassa on myös kyse ennen kaikkea taistelutappioista ( 90 %?), joista ei ole saatu varmuutta. Eili tuhoutumista ei ole kukaan nähnyt. Lisäksi mukana on eri syistä vihollisalueelle tehdyt pakkolaskut; polttoaineen loppuminen, tekninen vika, eksyminen, jopa yliloikkaus.
Kun konemäärät ja lentosuoritukset ovat valtavia ja lentäjien taso kirjava, on tällainen luku huomattavan suuri meikäläiseen verrattuna.
Jos laivueen muita koneita säästyi tuholta pystyttiin tapahtumat kirjaamaan miten koneelle taistelussa kävi, ampuiko ilmatorjunta, vihollisen kone sen alas, oliko kyseessä onnettomuus, törmäys vai teknisestä viasta johtuva onnettomuus.
Mutta Neuvostoliiton aika surkeiden ilmavoimien tapauksessa voi olla myös kyse siitä että esim. 8 koneesta kaikki putosivat vihollisen tulituksessa eikä tietoa saatu jolloin kaikki kirjattiin "kadonneiksi"..
"Tässä kohdassa on myös kyse ennen kaikkea taistelutappioista ( 90 %?), joista ei ole saatu varmuutta. Eili tuhoutumista ei ole kukaan nähnyt. Lisäksi mukana on eri syistä vihollisalueelle tehdyt pakkolaskut; polttoaineen loppuminen, tekninen vika, eksyminen, jopa yliloikkaus"
Samaa mieltä että taistelutappioita ylivoimaisesti suurin osa mutta tuo SUHDELUKU on naurettava NL hävittäjien kirjaamisissa. Jos koneita katoaa 3:1 -suhteessa myönnettyihin vihollisen aiheuttamiin tappioihin verraten niin haisee pahasti.
On jo ihme että kun neuvostodoktriini painotti "team playingiä" ilmassa ja siellä on ässiä millä tyyliin 5 henkilökohtaista ja 25 jaettua ilmavoittoa niin kumman hyvin näköjään osattu pitää kirjaa kuka ja ketkä ampuivat mitäkin viholliskonetta, sitten taas omat pudonneet "ovat jääneet näkemättä"?
Jos verrataan venäläistä hävittäjää muihin Liittoutuneiden koneisiin joiden putoaminen todella kirjattiin usein Missing In Action, niin tulee kyllä mieleen RAF yöpommittajat. Erona se että brittikone lensi pitkälle vihollisen ilmatilaan yöaikaan ja pimeässä. Koneita ilmassa paljon mutta väljä pitkä pommittajavirta ja pimeys tarkoitti sitä että yksittäinen pommikonemiehistö lensi käytännössä "yksin" sen tuntitolkulla kestäneen keikkansa, välttämättä näkemättä muita koneita lainkaan tai "vähemmän säkkipimeässä" muutaman oman, nekin silhuetteina joista ei ota selvää kuka kyseessä.
Kun sadat moottorit sitten pommituslennon jälkeen sammutettiin Englannissa, niin laskettiin kuinka monta pommikonetta puuttui ja nehän sitten olivat todella perustellusti "Failed to return tai Missing in action". Tuolle on selkeä peruste kun satoja "yksittäin pimeässä" operoivia koneita käynyt pimeässä vihollisen alueella. Tappioiksi nuo kirjattiin RAF :ssa kuitenkin. Noissa olosuhteissa tuon FTR/MIA ymmärtää hyvin.
Kuitenkin venäläisten hävittäjien, jotka toimivat pääasiassa hyvin lähellä rintamalinjoja ja valoisaan aikaan, "palaamatta jäämiset" jo vähän eri asia kun niitä on 3 kertaa enemmän kuin "tiedettyjä menetyksiä".
Tuo nimim "Penna Tervon" esittämät luvuthan eivät välttämättä tosiaankaan tarkoita sitä mitä lennoilta palanneet punapilotit ilmoittivat vain sitä mitä papereihin kirjattiin em ilmoitusten jälkeen muiden kuin pilottien toimesta. Tiedetyn totuuden vääristely ja rukkaus hyvin yleistä neuvostodiktatuurin aikana.
Koomisen puoleinen on myös tässä ketjussa esitetty väite "huoltovirheistä" suurien 2600 kpl "kone kulunut kovassa käytössä" kohdassa. Puppua.
NL hävittäjät aika simppeliä tekoa verraten länsikoneisiin. Jos mekaanikot tekevät huoltovirheitä todella SUURISSA määrin niin miten käy? Kone löytyy joko luokasta "ei palannut lennolta" kun tekniikka pettää tai luokasta "Onnettomuus" jos vielä joku ohjaukseen liittyvä pettää matalalla oman alueen päällä.
1944 neuvostokoneet olivat jo niin tasalaatuista kamaa että ei voi puhua mistään 1941-42 "tuli hännän alla/äkkiä mutta hiton nopeasti" tuotetuista koneista joista tosiaan on mainintoja että ihan tuliterät koneet olis syytä käydä läpi kun ne toimitettiin yksikköön koska saattoi puuttua ruuveja vähän sieltä sun täältä ja koneiden rakenteista löydettiin runsaasti sinne jääneitä rättejä ja työkaluja. Joku vasara tosiaan LaGG:n siivekkeiden ohjaustankojen välissä kun saattoi aiheuttaa yhtä sun toista...