Tiesittekö, että Luciferinpalvojat pitävät ko. jumaluutta hyvänä, Jahvea (Adonaita) pahana. Molemmat jumaluudet ovat tasavertaisia, mutta Lucifer, Valontuoja, on ihmistä auttava, kun taas Jahve on ihmistä kiusaava sadisti. Luciferinpalvontaa ei siis pidä sekoittaa Saatananpalvojiin jotka ovat lähinnä mielenvikaisia.
Lucifer
metheus
171435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Raamatussa tähän aamutähteen (lat. Lucifer) rinnastetaan eräs Babylonin kuningas. Miten tämä Raamatun aamutähti sitten liittyy enkeleihin, demoneihin tai mihinkään? Vastaus: ei liity mitenkään. "Lucifer" on vain myöhemmin paholaismyyttiä kasattaessa joko vahingossa tai tahallisesti ymmärretty väärin langenneeksi enkeliksi, josta tuli piru paholainen. Tähän epäilemättä vaikutti apokryfisen Eenokin kirjan langenneiden enkelten joukko, jonka johtajista (Semjaza, Azazel) ei kylläkään mitään vastaavia nimiä käytetty.
Itse pidän sekä Saatanan- että Luciferin palvontaa siis vielä älyttömämpänä kuin jonkin Raamatun jumalversion palvojia, koska koko Lucifer-Saatanan idea pohjaa väärinkäsityksiin, joiden oikean laidan löytää edelleen Raamatusta itsestään.
Totta tavallaan mitä kerrot! Kysehän on loppujen lopuksi tarinoiden muunnoksista ja ennen kaikkea nimien muutoksista. Noiden kahden titaanin taistelu lienee ikivanha taru, tai jos se ei ole taru, niin perustunee ehkä joidenkin avaruusmuukalaisten keskinäisiin välienselvittelyihin ikiaikoja sitten.
Itse kertomuksessa on pohjana kapina ylintä taivaan titaania vastaan joka päätyy kapinallisten häviöön. Kapinallisiin liittyi 1/3 väestä.
Nimet ovat aikojen saatossa muuttuneet. Vanhimpia säilyneitä nimiä ovat Adonai ja Azazeel. Ensinmainittu on sama kuin Jahve. Myöhemmin Azazeel on rinnastettu Prometheukseen joka toi tulen taivaasta, ja Luciferiin, valontuojaan.
Aamutähti Luciferin synonyymina on myöhäisempää kerrostumaa tarinassa.
Lucifer on latinaa, ja sillä tarkoitetaan aamutähteä, Venus-planeettaa. Lucifer esiintyy ensimmäisen kerran Raamatun latinankielisessä käännöksessä, jossa se on käännös heprealaisesta ilmaisusta "Päivän tähti, aamun poika". Hepreankielisessä versiossa kyseessä on täysin ilmeisesti Babylonian kuningas, joten mitään Lucifer-olentoa ei siis ollut olemassa ennen tuon kristillisen käännöstyön luomista. On syytä myös huomata että nimitystä aamutähti käytetään myös Jeesuksesta ilmestyskirjassa.
Kristillisyyden paholainen on oikeastaan yhdistelmä kolmesta erilaisesta lähteestä. Ensimmäinen on Vanhassa testamentissa ja apokryfikirjoissa mainittu langenneiden enkelten joukko, ennen kaikkea sen johtaja (Shemjaza/Azazel). Toinen on Jobin kirjassa esiintyvä taivaallinen syyttäjä, hepreaksi ha'satan, ei langennut vaan uskollinen Jumalan palvelija. Kolmas on viimeisenä keitokseen lisätty "Lucifer", joka kuten mainittua, on käännöksen aiheuttama vääristymä joka ei vastaa alkuperäistä tekstiä. Vanha testamentti ei siis tue mitään yhtenäistä paholaisoppia, vaan ajatus langenneesta saatana-enkelistä on syntynyt Jeesuksen aikoina ja saanut lopullisen muotonsa vasta kristillisen kirkon alkuvuosisatoina.
Lucifer tulee latinan sanoista lux=valo ja ferre=tuoda, siis valontuoja.
ja Venus on rakkauden jumalatar.
Gnostilaisuudessa langenneiden enkelien (valtiaiden/voimien) johtaja (joka sai itse asiassa alkunsa Sofian "lankeemuksesta) on sama kuin luojajumala eli demiurgi, typerä jumala, toisin sanoen Jahve, vaikka tälle jumalalle annetaankin gnostilaisuudessa nimeksi Jaldabaoth ym.
Nykykirkkojen saatana-opin taka, niinkuin yleensä käy, taitaa olla ennenkaikkea takana viisauskirjallisuuden vertauskuvien kirjaimellinen käsittäminen.
"Why you hit the peons?" - "It's not me, it's Lucifer" sanottiin eräässä elokuvassa kerran, mutta asiaan tai ainakin näin minä olen antanut itseni sen ymmärtää.
Lucifer, tuo enkeleistä ensimmäinen ja kaikkein kaunein tuli kateelliseksi ihmisille, koska iso-J oli kiinnostuneempi ihmisistä, kuin heistä enkeleistä. Lucifer sittemmin kokosi enkeleiden joukosta ne jotka ajattelivat samoin kuin hän ja vaativat iso-J:tä hylkäämään ihmiset (tms) ja sitten tulikin jo Taivassota. Lucifer & CO hävisivät kiistan ja kostoksi heidät karkotettiin Taivaasta. Se ei kuitenkaan riittänyt vaan menivät mokomat vielä leikkaamaan Luciferin kauniit siivet pois josta Lucifer tuli katkeraksi.
Oikeasti ne Luciferin siivet leikkasi pois Morfeus, Uni, vieläpä Luciferin omasta pyynnöstä. Tämän jälkeen Lucifer sanoutui irti paikastaan Helvetin hallitsijana ja Helvetin avain jäi Morfeuksen haltuun. Loput tarinasta kannattakin lukea Neil Gaimainin mainiosta sarjakuvasta Season of Mists (ainakin osittain suomennettu nimellä Usvien aika).
Itse asiassa Luciferin siivet leikkasi Morfeus, Uni itse, vieläpä Luciferin omasta toivomuksesta. Tämän jälkeen Lucifer luopui paikastaan Helvetin hallitsijana ja luovutti Helvetin avaimen Morfeukselle. Se mitä sitten tapahtui selviää teoksesta Season of Mists (suomennettu ainakin osittain nimellä Usvien Aika.)
Nämä ovat juuri niitä myöhempien aikojen tarinansepittäjien luomuksia, kuten esim. skotlantilaisen Miltonin proosassa missä Lucifer sanoo Jahvelle; "Parempi hallita Helvetissä kuin palvella Taivaassa!"
On aivan sama kuka hänestä kirjoittaa mitä, kaikki tarinat ovat yhtäläisen todellisia koska Lucifer on ihmisten luomus, ja todisteet ovat alkuperäisissä Raamatun kirjoissa.
se voi olla tuokin.Lusifer ei ikävä kyllä ole enää valontuoja, joskin taivaassa ollessaan oli korkea enkeliruhtinas, eikä lusifer enää koskaan sinne pääsekään vaan palaa lopullisesti helvetissä,jonne lopulta heitetään ihmisiä kauan kiusattuaan.Tietää se myös sen, että aikaa on vain
vähän jäljellä, siksi se käy ympäri kuin kiljuva jalopeura etsien kenet voisi niellä ja eksyttää jos mahdollista valitutkin. Älkää eksykö siinä ketä palvotte. onhan Amerikassakin lahko joka haluaa lusiferin Jeesuksen tilalle.Jeesus on kuitenkin voittanut lusiferin jo!!!
Eli....lusiferin palvonta on juuri samaa kuin saa
tanan palvonta, se on vain "eri paketissa"
Kyllä täytyy Jumalan (Jahven) olla aika sadisti, jos se äärellisessä ajassa tehdyistä synneistä laittaa kärsimään ikuisesti. Ja jos ainoa tie pelastukseen on omien, luonnollisten ja inhimmillisten tunteiden ja halujen tukahduttaminen niin ...
Lukekaa sen yhden JUMALA hyypiön kirjoitus (Synti -palstalla mm?) ... se on aikamoista kyynistä panettelua, mutta siinä on totuuden jyvänen.
ja ikuinen kadotus on oppi joka on vain kristinuskossa , ei juutalaisuudessa . Näin ollen taitaa olla epävarmaa onko Jahve ketään helvettiin laittamassa vai ei . Ensimmäiset Jahven palvojat sanovat ettei, myöhempi uskonto väittää kyllä. Fifty-fifty...
on livahtanut mukaan Kristinuskoon vasta varsin myöhään, käännösten myötä. Alunperin mitään ikuista kidutusta ei ollut luvassa, vain pelkkä peruuttamaton kuolema, olemattomuus.
Kadotus on alun perin juutalaisen apokalyptiikan käsite, joka sisältyi myös alkukristilliseen julistukseen pelastuksesta. Sen edellytyksenä on yleisen ylösnousemuksen ja viimeisen tuomion odotus, mikä ensimmäisen kerran esiintyy Raamatussa Dan. 12: 2. Ihmisillä on tämän mukaan kuljettavanaan kaksi tietä, joista toinen johtaa iankaikkiseen elämään ja toinen kadotukseen (Matt. 7: 13-14).
Kadotuksen eli helvetin vastakohtia ovat iankaikkinen elämä ja pelastus. Kadotus ilmaisee sen, minkä menettävät ne, jotka eivät pelastu iankaikkiseen elämään.
Saatana
Sana saatana tulee hepreankielestä, jossa se tarkoittaa vihollista ja vastustajaa.
Vanhassa Testamentissa sanaa käytetään puhuttaessa syyttäjästä ja sotilaallisesta tai poliittisesta vastustajasta. Saatana esiintyy VT:ssä myös uskonnollisessa merkityksessä. Tällöin Saatana on taivaallinen syyttäjä, jonka tehtävänä on koetella ihmisen jumalasuhteen lujuutta. Saatana on VT:ssä siis Jahven palvelija.
Uudessa Testamentissa saatana edustaa voimaa, joka yrittää vastustaa Jumalaa ja hänen valtakuntansa tuloa. Saatana on Jumalan vastustaja. Jumalan valta on kuitenkin saatanan valtaa suurempi.
Saatananpalvonta
Saatananpalvonta on yhteiskunnan arvomaailmaa ja uskontoa vastustava kulttuuri, jossa kristinuskon symboleja ja rituaaleja käytetään käänteisissä merkityksissä (esim. musta messu, musta raamattu).
Saatananpalvojat ovat yksittäisiä harrastelijoita tai nuorisoryhmiä. He tutkivat mm. okkultismiin, satanismiin, noituuteen ja magiaan liittyviä aineistoja sekä saattavat harrastaa spiritismiä, pukeutua mustiin tai kantaa saatananpalvojien symboleja. Palvontaan liittyy usein seksuaalis-maagisia rituaaleja, huumeita ja rikollisuutta.
Nykyisen saatananpalvonnan juuret ovat Amerikassa 1960-luvulla syntyneissä saatanan seurakunnissa. Suomessa saatananpalvontaa harrastavia nuorisoryhmiä on havaittu vuodesta 1992 lähtien ensin pääkaupunkiseudulla ja pian myös muualla maassa. Arviot saatananpalvojien lukumäärästä Suomessa vaihtelevat muutamista sadoista useisiin tuhansiin.
Viime vuosina seurakuntien hautausmailla on tehty runsaasti ilkivaltaa, josta osalla on yhteyksiä saatananpalvontaan. Ilkivallan teoissa on kaadettu tuhansia hautakiviä sekä vahingoitettu puu- ja metalliristejä.
Saatananpalvojat eivät ole sama asia kuin satanistit, joihin kuuluu pieni joukko varttuneempia koulutettuja nuoria. Satanismi on filosofia, joka ei edellytä harjoittajansa mielessä persoonallisen saatanan olemassaoloa. Satanismissa saatana edustaa ihmisen "eläimellistä", egoistista ja hedoinistista puolta, kuten korostunutta seksuaalisuutta, ahneutta, itsekkyyttä tai vihaa. Satanismi pyrkii vapauttamaan nämä piirteet yhteiskunnallisten ja moraalisten normien alta.