Kun monesti olen huomannut kaste keskustelun "kuohuttavan" täällä mieliä ja samoille Raamatun paikoille annetaan eri tulkintoja, niin kerrataanpa, mikä on ajattelun pääero, joka lopulta vaikuttaa tulkinnan muodostumiseen.
Nyt aivan ensiksi on kysyttävä, ketä varten Uusiliitto solmittiin. Jumalaako, vaiko ihmistä varten?
Tarkistetaanpa miksi Uusiliitto solmittiin? Eikö se solmittu sitä varten, että syntinen pääsisi Jumalan yhteyteen.
Uusiliitto on kirjoitusten mukaan solmittu ihmisten syntien sovitukseksi. Se, joka uskoo Kristuksen sovitustyöhön on Uudesta liitosta osallinen.
Palataanpa nyt ensimmäiseen kysymykseen. Jeesus asetti Uudenliiton merkeiksi ehtoollisen ja kasteen.
Nyt siis kysytään, ketä varten Uusiliito solmittiin. Ja ketä varten ovat Uudenliiton merkit. Jos ne ovat Jumalaa varten, niin silloin kastekin on merkki Jumalalle, että uskova haluaa tulla hänen yhteyteensä. Niin myös ehtoollinen on merkki Jumalalle, että on uskovia, jotka luottavat Kristuksen solmimaan liittoon ja haluavat ehtoollista viettäen muistuttaa siitä.
Jos taas liitto solmittiin ihmisiä varten, niin silloin liiton merkitkin ovat ihmistä varten. Kaste kertoo ihmiselle, että hänet on otettu Kristuksen yhteyteen. Mitä yhteys Kristukseen merkitsee? Eikö juuri syntien anteeksi antoa ja osallisuutta tulevaan elämään taivaissa.
Entä taas ehtoollinen? Eikö se merkitse osallisuutta Kristuksen ruumiiseen ja vereen, jotka annettiin syntien sovitukseksi.
Tämä liito on solmittu Jumalan puolelta merkiksi ihmiselle. Jos ihminen nämä uskoo, niin eikö ne ole vakuutena Kristuksesta. Jos taas ihminen ei usko, niin onko silloin Jumalan työ tehty tyhjäksi? Jumalan puolelta liitto on pätevä. Ihminen voi toki tehdä liiton omalta kohdaltaan epäpäteväksi.
Toki on yksipuolista ajatella liittoa yksipuolisena. Onhan se tietyllä tavalla merkityksellinen molemmille osapuolille.
Jumalahan oli liiton alullepanija Kristuksen kautta. Kristuksen sanotaankin olevan liiton välimies.
Kuitenkin näen kasteen ja ehtoollisen ennenkaikkea liiton merkkeinä. Mutta se kummalle osapuolelle ne ovat ensisijaisesti osoitettu, antaa niile aivan eri merkityksen, jotka erottavat uskovia toisistaan.
Tämä samainen versio on myös joillakin muilla keskustelu palstoilla
Nyt aivan ensiksi on kysyttävä, ketä varten Uusiliitto solmittiin. Jumalaako, vaiko ihmistä varten?
Tarkistetaanpa miksi Uusiliitto solmittiin? Eikö se solmittu sitä varten, että syntinen pääsisi Jumalan yhteyteen.
Uusiliitto on kirjoitusten mukaan solmittu ihmisten syntien sovitukseksi. Se, joka uskoo Kristuksen sovitustyöhön on Uudesta liitosta osallinen.
Palataanpa nyt ensimmäiseen kysymykseen. Jeesus asetti Uudenliiton merkeiksi ehtoollisen ja kasteen.
Nyt siis kysytään, ketä varten Uusiliito solmittiin. Ja ketä varten ovat Uudenliiton merkit. Jos ne ovat Jumalaa varten, niin silloin kastekin on merkki Jumalalle, että uskova haluaa tulla hänen yhteyteensä. Niin myös ehtoollinen on merkki Jumalalle, että on uskovia, jotka luottavat Kristuksen solmimaan liittoon ja haluavat ehtoollista viettäen muistuttaa siitä.
Jos taas liitto solmittiin ihmisiä varten, niin silloin liiton merkitkin ovat ihmistä varten. Kaste kertoo ihmiselle, että hänet on otettu Kristuksen yhteyteen. Mitä yhteys Kristukseen merkitsee? Eikö juuri syntien anteeksi antoa ja osallisuutta tulevaan elämään taivaissa.
Entä taas ehtoollinen? Eikö se merkitse osallisuutta Kristuksen ruumiiseen ja vereen, jotka annettiin syntien sovitukseksi.
Tämä liito on solmittu Jumalan puolelta merkiksi ihmiselle. Jos ihminen nämä uskoo, niin eikö ne ole vakuutena Kristuksesta. Jos taas ihminen ei usko, niin onko silloin Jumalan työ tehty tyhjäksi? Jumalan puolelta liitto on pätevä. Ihminen voi toki tehdä liiton omalta kohdaltaan epäpäteväksi.
Toki on yksipuolista ajatella liittoa yksipuolisena. Onhan se tietyllä tavalla merkityksellinen molemmille osapuolille.
Jumalahan oli liiton alullepanija Kristuksen kautta. Kristuksen sanotaankin olevan liiton välimies.
Kuitenkin näen kasteen ja ehtoollisen ennenkaikkea liiton merkkeinä. Mutta se kummalle osapuolelle ne ovat ensisijaisesti osoitettu, antaa niile aivan eri merkityksen, jotka erottavat uskovia toisistaan.
Tämä samainen versio on myös joillakin muilla keskustelu palstoilla
Vastaukset 8
Vanhimmat
On myös ryhmien välisiä liittoja, mutta kasteen liitossa on kaksi osapulta. Ilman molempien suostumista ei liittoa synny. Siksi kasteen tulisi tapahtua niin, että ihminen on siinä osallisena. Vauvan kastamisessa ei näin tapahdu. Kasteen tulisi siis aina olla uskovan kaste.
Puhut asiaa Tapani. Tuolla lestadiolais palstalla eräs jo kiihkoili, etteivät kaste ja ehtoollinen ole mitään liiton merkkejä (koska sitä ei selvästi Raamatussa sanota). Kehoitti vielä opiskelemaan Raamattua.
Vain toiselle osoitettu liiton merkki on todella yksipuolista ajattelua. Tokihan niissä molemmat osapuolet on, mutta sillä on ero kumman puolelta liiton merkki osoitetaan.
Uskovien kasteessa kaste kertoo, niin Jumalalle, kuin ihmiselle, että vanha on jätetty pois ja nyt kuulutaan Jumalalle.
Mutta kuuliaisuuden askeleena se on mielestäni merkki Jumalalle. Vai tarvitseeko ihminen merkin itselleen omasta kuuliaisuudestaan.
Luterilaisessa ajattelussa kaste on merkki Jumalalle, että Hän on ottnut lapsen omakseen. Monien mielestä Jumala ei tällaista merkkiä tarvitse, koska hän on uskollinen muutenkin ja niinpä se on merkki ihmiselle. Uskon kautta Kristukseen ihminen voi omistaa pelastusvarmuuden, osallisuuden Kristukseen, josta kaste kertoo.
Luterilaisessa ajattelussa ei epäusko tee Jumalan työtä (kastetta), tyhjäksi, vaan ihminen voi sen myöhemminkin ottaa uskolla vastaan.
Minustakin on merkityksellistä se, että ihminen saa kasteessa konkreettisen muistutuksen, merkin, tekemästään ratkaisusta elää evankeliumin mukaan. Eihän meistä kasteessa tule täydellisiä, mutta siitä alkaa eläminen uskossa ja jatkuvassa parannuksessa. Sakrametissa uudistamme kasteen liittomme ja osoitamme pyrkivämme aina parempaan ja korjaamaan virheitämme.
VT:n aikana merkittiin verellä ruksi niiden talojen ovien pihtipieleen, jotka perheet oli tarkoitus säästää tuholta. Merkki oli tiedoksi vihan enkelille, jotta tämä osasi kulkea merkittyjen talojen ohi. Kasteessa laitetaan samanlainen merkki, Karitsan verellä, eli Pyhän Hengen sinetti kastetun sydämen ovipieleen jotta toinen osataan korjata talteen ja toinen jätetään.
Tosi hyvä huomio. Niinhän on kirjoitettu, että Pyhän Hengen sinetti on ylösnousemuksen päivää varten. Joidenkin mielestä kaste on tämän sinetin ja siten ylösnousemuksen "uskallanko sanoa" vertaus kuva.
Toisten mielestä kasteessa todella annetaan Pyhä Henki eli sinetti.
Mutta jos kaste on merkki ylösnousemuksen päivää varten, niin silloin se on merkki, sekä Jumalalle, "että tämä uskova korjataan" tai sitten vakuutus uskovalle, että "minut korjataan".
Näistä äskeisistä lausunnoistani tulee vielä paljon korjaavia ja erimielisiä kannanottoja.
Hyvä kirja liitosta on nimeltään "Veriliitto", en muista tekijää.
Sinetti painettiin merkiksi siitä, kenelle merkitty kuuluu ja kuka vastaa koko omaisuudellaan, vallallaan ja auktoriteetillaan sinetillä merkitystä.
Esimerkiksi Daavid ja Joonatan tekivät veriliiton keskenään. Tämä veriliitto oli vielä voimassa, kun Daavid etsi elossa olevia Saulin perillisiä ja Joonatanin sukulaisia, joita löytyi vielä Mefiboset, syntymästään jaloista rampa poika. Kuningas Daavid kuitenkin haetti tuon ramman pojan hienoilla vaunuilla kuninkaan hoviin ja Mefiboset sai aina ruokailla kuninkaan pöydässä. Veriliitto piti, vaikka se oli jo aikoja sitten unohtunut Mefibosetilta, joka ei osannut vedota voimassa olevaan liittoon, vaan eli kurjaa elämää sanoen itseään koiranraadoksi.
Vanhassa käännöksessä 1. Piet. 3:21 käännetään:
Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä.
Kasteessa Jumala tekee meidän kanssamme liiton ja lahjoittaa meille hyvän omantunnon syntien anteeksiantamisen kautta.
Jumalan armoliitto ei ole Jumalan ja ihmisen keskenään tekemä sopimus, jossa molemmat osapuolet ovat päättämässä keskenään liiton ehdoista.
Se on Jumalan yksin, mutta silti meidän iankaikkiseksi parhaaksi tekemä liitto.
Perusteena siihen on Jumalan rakkaus meitä langenneita kohtaan ja hänen uskollisuutensa.
Luterilaisen ja ns. uskovien kasteen eroista:
http://www.japo.fi/~ekallio./sala.htm
siunauksin, TAPIO
Edellä mainittiin, että uudenliiton merkkejä ovat kaste ja ehtoollinen (=armonvälineitä).
Aivan!
Tämä tulee hyvin esille 1. Kor.10:1-4.
Näissä jakeissa ovat kasteen ja ehtoollisen vanhatestamentilliset esikuvat.
Myös lapsikasteen puollustukseksi hyvä esimerkki; "KAIKKI (Myös pienet lapsetkin) kulkivat meren läpi ja KAIKKI saivat kasteen Moosekseen" (j.1,2).
siunauksin, TAPIO