Positiivinen arvo on sillä, mikä edistää elämän tarkoituksen toteuttamista ja negatiivinen sillä, mikä estää tarkoituksen toteuttamista. Jotkut arvot ovat välinearvoja perusarvon toteuttamisessa. Selkeä näkemys päämäärästä selkeyttää myös arvojen hierarkiaa. Kysymyksessä on totuuden tunteminen. Ilman tietoa totuudesta eivät arvotkaan ole selkeitä eikä niitä onnistuta asettamaan oikeaan järjestykseen. Silti eläminen sen mukaan, minkä uskoo todeksi, on arvokasta, vaikka ei täydellistä tietoa olisikaan.
Elämän tarkoituksen toteuttaminen ei ole itsestään selvää. Hyvin monelta puuttuu tarkoituksen tunne. Niiltäkin joilla on ymmärrys tarkoituksesta, vaaditaan uskoa ja pyrkimystä oikeaksi havaittuun suuntaan. Emme aina muista, millaisiksi voimme tulla eli itseluottamus voi olla heikko. Olemme itseemmekin nähden sellaisia kuin opettajat, jotka eivät osanneet nähdä oppilaidensa mahdollisuuksia, mutta kun heille uskoteltiin, että tietyt oppilaat tulevat menestymään, he alkoivatkin toimia niin, että menestystä tapahtui. Meidän tulisi siis uskoa itsestämme enemmän, kuin mitä olemme kunakin hetkenä.
Voidaan päätellä, että ihmiset yleensäkin elävät epäuskon ja tietynlaisen katkeruuden tilassa, koska heihin ei osata suhtautua sellaisina kuin he voisivat olla. Kysymys on oikean rakkauden kaipuusta, koska tunnetaan, että sen kautta olisi helpompaa toteuttaa parasta itsessään. Ihmiset tarvitsevat tukea tullakseen sellaisiksi kuin he voisivat olla ja uskoakseen omiin mahdollisuuksiinsa. Perhe voi olla tässä suurena apuna, jos siinä vallitsee sopusointu ja rakkauden ilmapiiri. Toinen merkittävä apu on siitä kirkosta, jonka Kristus perusti ”varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön” (Ef.4:12). –Todettakoon, että luterilaisen käsityksen mukaan Kristus ei perustanut kirkkoa, vaan se tapahtui vasta helluntaina.
Kristus perusti kirkkonsa silloin, kun Hän kutsui apostolinsa. Tuon kirkon johtamisen avaimet annettiin Pietarille, koska hänellä oli todistus Isältä Kristuksesta:
Matt. 16
15 "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?"
16 Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." [Matt. 14:33; Joh. 6:69, Joh. 11:27; Ap. t. 9:20; 1. Joh. 5:5]
17 Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. [Matt. 11:27; Gal. 1:15,16]
18 Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari*, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. [Nimi Pietari, kreikaksi Petros, pohjautuu sanaan 'kallio'.][Joh. 1:42; Ef. 2:20; Ilm. 21:14]
19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." [Jes. 22:22; Matt. 18:18; Joh. 20:23; Ilm. 3:7]
Elämän tarkoituksen toteuttaminen ei ole itsestään selvää. Hyvin monelta puuttuu tarkoituksen tunne. Niiltäkin joilla on ymmärrys tarkoituksesta, vaaditaan uskoa ja pyrkimystä oikeaksi havaittuun suuntaan. Emme aina muista, millaisiksi voimme tulla eli itseluottamus voi olla heikko. Olemme itseemmekin nähden sellaisia kuin opettajat, jotka eivät osanneet nähdä oppilaidensa mahdollisuuksia, mutta kun heille uskoteltiin, että tietyt oppilaat tulevat menestymään, he alkoivatkin toimia niin, että menestystä tapahtui. Meidän tulisi siis uskoa itsestämme enemmän, kuin mitä olemme kunakin hetkenä.
Voidaan päätellä, että ihmiset yleensäkin elävät epäuskon ja tietynlaisen katkeruuden tilassa, koska heihin ei osata suhtautua sellaisina kuin he voisivat olla. Kysymys on oikean rakkauden kaipuusta, koska tunnetaan, että sen kautta olisi helpompaa toteuttaa parasta itsessään. Ihmiset tarvitsevat tukea tullakseen sellaisiksi kuin he voisivat olla ja uskoakseen omiin mahdollisuuksiinsa. Perhe voi olla tässä suurena apuna, jos siinä vallitsee sopusointu ja rakkauden ilmapiiri. Toinen merkittävä apu on siitä kirkosta, jonka Kristus perusti ”varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön” (Ef.4:12). –Todettakoon, että luterilaisen käsityksen mukaan Kristus ei perustanut kirkkoa, vaan se tapahtui vasta helluntaina.
Kristus perusti kirkkonsa silloin, kun Hän kutsui apostolinsa. Tuon kirkon johtamisen avaimet annettiin Pietarille, koska hänellä oli todistus Isältä Kristuksesta:
Matt. 16
15 "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?"
16 Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." [Matt. 14:33; Joh. 6:69, Joh. 11:27; Ap. t. 9:20; 1. Joh. 5:5]
17 Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. [Matt. 11:27; Gal. 1:15,16]
18 Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari*, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. [Nimi Pietari, kreikaksi Petros, pohjautuu sanaan 'kallio'.][Joh. 1:42; Ef. 2:20; Ilm. 21:14]
19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." [Jes. 22:22; Matt. 18:18; Joh. 20:23; Ilm. 3:7]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mormonismin mukaan ihmisen elämän tarkoitus on tulla täydelliseksi, kuten Jumala ja päästä itse Jumalaksi. Jumalaksi korotuksessa muuttunut ihminen (miespuolinen genitaaleiltaan tässä maallisessa elämässä) sitten luo oman 'maapallonsa'. Iankaikkisessa avioliitossa oleva Mies-Jumala siittää henkilapsia vaimojensa kanssa. Selestisen iankaikkisen jumal-avioliiton henkilapset syntyvät ihmisiksi maapallolle.
aikanaan myös osasta heistä tulee Jumalia... mikäli ovat olleet eläessään kelvollisia mormoneja.
Tässä lyhyesti mormonismin opettama elämän tarkoitus: päästä itse Jumalaksi ja siittää henkilapsia, joista osasta vuorostaan aikanaan tulee Jumalia.
Hirveämpää jumalanpilkkaa en pysty kuvittelemaan :(
Miten tämä hieno periaate toteutui esimerkiksi oman perheesi kohdalla?
Olivatko kaikki iloisia?!?!
Jospa aloittaisit aivan perusasioista: A......B.........C........
Sitten voi filosofoida syvemmin :-)