Nukkekodin todellisuus odottaa minua kotona.
Valo leikkaa pahvisen seinän pinnalla, paljastaen tapettikuvion likaisuuden. Isäni on muovia, äitini silikonia.
Eivät kuule minun huolia, ajatuksia, eikä sanoja.
Olohuoneessa pyörii maapallo.
Isän piipputupakan haju tunkeutuu huoneeseeni oven alta,
äiti tuijottaa uusia silikonirintojaan peilistä; kasvoillaan klovnimainen hymy – minun tekisi mieli kirkua! Kukaan ei kuule, eikä näe minua.
Elämäni on illuusiota ja isän ja äidin tarpeiden täyttämistä.
Istun yksin huoneessa; on nukkekoti valmiina. Nukkekoti heiluu ja vääntyilee liitoksistaan. Ulkoa tulee outoa valoa, joka rikkoo nukkekodin muovi-illuusion. Keinotekoinen rakkaus ei kestä olemassa oloani.
Silmäni ovat kuin kaksi syvää kaivoa, jotka ovat pyörteen vallassa. Ylhäältä tulee valoa, mutta isäni katsoo minusta läpi, eikä hän näe sysimustia silmiäni, jotka huutavat huomiota. Pyöritän raikasta vettä kaivojen reunoilla, mutta isä ei huomaa minua.
Uomani on kapea, lyhyt varteni norsunluuta ja nenäni posliinia, sydämeni keinuttaa tuhatta kehtoa ja haluaisi tulla huomatuksi.
--Huomatkaa minut! huudan, minä. Hiljaisuus rikkoutuu kahvinkeittimen korahduksiin ja äidin korkokenkien kopinaan.
-- otatko piparkakun, kysyy isä.
Äiti ja isä juovat kahvia ja tuijottavat toistensa läpi.
Vaikeneminen on vankila, joka vahvistaa keinotekoista rakkautta nukkekodin sisäpuolella. Isäni on muovia, äitini silikonia.
Totuus on jossain seinien toisella puolella.
Valo leikkaa pahvisen seinän pinnalla, paljastaen tapettikuvion likaisuuden. Isäni on muovia, äitini silikonia.
Eivät kuule minun huolia, ajatuksia, eikä sanoja.
Olohuoneessa pyörii maapallo.
Isän piipputupakan haju tunkeutuu huoneeseeni oven alta,
äiti tuijottaa uusia silikonirintojaan peilistä; kasvoillaan klovnimainen hymy – minun tekisi mieli kirkua! Kukaan ei kuule, eikä näe minua.
Elämäni on illuusiota ja isän ja äidin tarpeiden täyttämistä.
Istun yksin huoneessa; on nukkekoti valmiina. Nukkekoti heiluu ja vääntyilee liitoksistaan. Ulkoa tulee outoa valoa, joka rikkoo nukkekodin muovi-illuusion. Keinotekoinen rakkaus ei kestä olemassa oloani.
Silmäni ovat kuin kaksi syvää kaivoa, jotka ovat pyörteen vallassa. Ylhäältä tulee valoa, mutta isäni katsoo minusta läpi, eikä hän näe sysimustia silmiäni, jotka huutavat huomiota. Pyöritän raikasta vettä kaivojen reunoilla, mutta isä ei huomaa minua.
Uomani on kapea, lyhyt varteni norsunluuta ja nenäni posliinia, sydämeni keinuttaa tuhatta kehtoa ja haluaisi tulla huomatuksi.
--Huomatkaa minut! huudan, minä. Hiljaisuus rikkoutuu kahvinkeittimen korahduksiin ja äidin korkokenkien kopinaan.
-- otatko piparkakun, kysyy isä.
Äiti ja isä juovat kahvia ja tuijottavat toistensa läpi.
Vaikeneminen on vankila, joka vahvistaa keinotekoista rakkautta nukkekodin sisäpuolella. Isäni on muovia, äitini silikonia.
Totuus on jossain seinien toisella puolella.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko tämä taas jokin SamiA:n lapsikärsimysfantasia?
Epäilemättä. Kirjoitustyyli kavaltaa.
SamiA voisi marssia suoraan Niuvanniemeen ja pyytää loppuiäkseen yksiötä sieltä. Ei tarvinne kuin näyttä omia kirjoituksiaan tällä palstalla, niin paikka aukeaa.
Aloittajan tarina oli aito tai ei on tuttu tämän päivän maailmassa, joossa lapsien olemassa oloa ei edes huomata
Koiristakin pidetään parempaa huolta kuin omista lapsista, niitä paijataan ja ulkoilutetaan , niin eihän lapsille jää mitään hellyydestä
joten ne tuntevat itsensä tarpeettomiksi, ja yksinäisiksi
Pitäisi ymmärtää miksi me olemme täällä miksi olemme syntyneet tähän aikaan
Me olemme vain yksi lenkki ajattoman elämän ketjussa, sillä fyysinen elämä voi kestää vain määrätyn ajan, ja jokaisessa syntymässä, me kehitymme korkeammalle tasolle kommunikaatiossa ja tekniikassa, mutta valitettavast henkisellä tasolla me poljemme paikallaan, ja siitä johtuvat kaikki kärsimyksemme ja ahdistuksemme.
Kun ymmarrämme miksi ja miten on tuo syntymässä saamamme ego sielu on syntynyt ja miksi se seuraa meitä
psykologisena perimänä sukupolvesta toiseen.
Eikä tuossa ymmärtämisessä voi kukaan ulkopuolinen auttaa, vaan se on jokasen henkilökohtaisesti tehtävä
Silloin kun tuo ymmärrys tapahtuu, niin silloin tuo kaiken kärsimyksen ja tuskan aihettaja ego hajoaa, ja voimme elää
autaallista elämää jo täällämaanpäällä ollessa
Jos tuossa ei kirjoita nyt joku konkreettinen 11-v uotias tyttö niin, se kyllä on hyvin tyypillinen tiivistelmä tuhansista yksinäisistä nuorista ja lapsista. Vanhemmat huoraavat, vetävät pään täyteen ja elävät elämää ilman tarkoitusta.
Hyvin tuttua tekstiä nuorten sivuilta ja masentuneiden palstoilta.
Tunnen tuon Marjatan.
Valitettavasti Marjatalle kävi lopulta huonosti.
Kukaan ei kuullut Marjatan ääntä, tuuli vei nukkekodin mennessään ja Marjatasta tuli seksuaalisen hyväksikäytön kohde numero yksi. Ihan hirveältä tuntuu vieläkin, vaikka asiasta on aikaa kymmeniä vuosia.
Isäni on muovia äitini silikonia. Ystävät, joihin luotin nauroivat minua ja käyttivät minua seksuaalisesti hyväkseen.
terveiset rajan takaa.
Marjatta.
''Marjatasta tuli seksuaalisen hyväksikäytön kohde numero yksi''
Oliko Marjatta lestadiolainen?
On sinulla sairaat seksifantasiat.
"On sinulla sairaat seksifantasiat."
Niin on.
kuule nyt samia,ei homoseksuaalisissa fantasioissa ole mitään häpeämistä.
Tule nyt vaan rohkeasti kaapista ulos,niin helpottaa tuo angstisi varsin nopeasti.