Jossain minulla loksahti kun olin juttelemassa uskovien ihmisten kanssa. Silloin minulla oli vielä epävarma ja paha olo, mutta kun ristin tunteella ja järjellä käteni ja pyysin sydämelläni armoa ja apua ylhäältä, oloni tuli mukavan keveäksi. Tämän jälkeen olen joka päivä ollut sitä mieltä, että meitä johtaa korkeampi voima ja siihen luottaen ei meillä ole hätää. Meidän tulee olla kuuliaisia, tehdä parhaamme eli sen minkä pystymme. Ihmiset eivät ole Jumalia mutta voivat olla melkein enkeleitä jos haluavat.
Ottakaamme tueksemme järki ja tunteet yhdessä
tasapaino
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Me olemme enkeleitä. Mutta matkamme aikana olemme sen unohtaneet. Nyt on tullut aika taas muistaa sitä keitä todella olemme.
Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Se kertoo minulle siitä että kun pyydämme, saamme. Kun pyydämme anteeksiantoa (=armoa) annamme syvemmällä tasolla anteeksi itsellemme ja kun näin teemme negatiivinen energia korvataan positiivisuudella, rakkaudella. Tämä voidaan kokea keveyden tunteena. Negatiiviset tunteet tunnetaan raskaina.