Ruokaakin jäljellä, leipää pitäis hakea taas, mutta muuten elämä pyörii vaan kuukausittaisen työmarkkinatuen näkymisessä pankkitilillä.
Kavereitani en viitsi vaivata, koska he asuvat liian kaukana, jotenkin tekstiviestienkin lähettäminen tuntuu siltä että turhaan vaan, taas, vaivaan heitä.
Kesä on jo ovella, mutta mulla ei ole oikeastaan rahaa lähteä minnekään.
Elämäni tuntuu tällä hetkellä tosi näköalattomalta. Kaipaan ihmistä tai ihmisiä lähelleni, mutta niinkuin totesin ystäväni ovat maailmalla ja liian kaukana, en halua mitään keinotekoisia netti-treffijuttuja, haluaisin elää, mutta elämiseni laatu on kaventunut pelottavan pieneksi, netti ja lukeminen ovat seuralaiseni tällä hetkellä.
Toivon ja rukoilen tietty säännöllisesti, mutta mitään ihmeempää mielekästä tekemistä kuin kirjoittaminen muistivihkoon/päiväkirjaan en keksi enkä jaksa.
Välillä ahdistaa mutta onneksi Jumalani vie sen aina pois, muuten en jaksaisi ja haluaisikaan enää elää. Välillä olen se sama vanha iloinen, huumorintajuinen ja rohkea, komea ja pitkänhuiskea suomalainen mies, joka teräksisellä katseellaan hurmasi lähellä olevat naiset ja jopa miehiäkin, mutta nämä tällaiset hetket nyt tosi vähissä.
Jatkan kirjoittelua. Uskon. Ja toivonettä parempi huominen koittaa. Aion tehdä töitä sen eteen, vaikka nyt en jaksakaan.
Kavereitani en viitsi vaivata, koska he asuvat liian kaukana, jotenkin tekstiviestienkin lähettäminen tuntuu siltä että turhaan vaan, taas, vaivaan heitä.
Kesä on jo ovella, mutta mulla ei ole oikeastaan rahaa lähteä minnekään.
Elämäni tuntuu tällä hetkellä tosi näköalattomalta. Kaipaan ihmistä tai ihmisiä lähelleni, mutta niinkuin totesin ystäväni ovat maailmalla ja liian kaukana, en halua mitään keinotekoisia netti-treffijuttuja, haluaisin elää, mutta elämiseni laatu on kaventunut pelottavan pieneksi, netti ja lukeminen ovat seuralaiseni tällä hetkellä.
Toivon ja rukoilen tietty säännöllisesti, mutta mitään ihmeempää mielekästä tekemistä kuin kirjoittaminen muistivihkoon/päiväkirjaan en keksi enkä jaksa.
Välillä ahdistaa mutta onneksi Jumalani vie sen aina pois, muuten en jaksaisi ja haluaisikaan enää elää. Välillä olen se sama vanha iloinen, huumorintajuinen ja rohkea, komea ja pitkänhuiskea suomalainen mies, joka teräksisellä katseellaan hurmasi lähellä olevat naiset ja jopa miehiäkin, mutta nämä tällaiset hetket nyt tosi vähissä.
Jatkan kirjoittelua. Uskon. Ja toivonettä parempi huominen koittaa. Aion tehdä töitä sen eteen, vaikka nyt en jaksakaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minkä alan ammattilainen olet? Vaihtoehtoja on toki monenlaisia uudelleenkoulutuksesta lähtien. Ansiosidonnaisella päivärahalla tulee kyllä yleensä kohtalaisesti toimeen, jos ei ole suurempia velkoja. Jollei tule, niin aina voi hakea toimeentulotukea jne. Työvoimatoimistojen kautta voi hakea monenlaiselle kurssille, josta on hyötyä. Jossakin vaiheessahan se ura taas käynnistyy jälleen.
Minulle tulee mieleen, että onko ongelmasi muualla, kuin työttömyydessä.
>>> Ei mitään syytä lähteä ulos
Kiitos positiivisesta viestistäsi, olen käynytkin kävelemässä lähiympäristössä säännöllisesti, ja ruoan roudaaminen käy kyllä myös liikunnasta, mutta varsinainen lenkillä käynti, siis töppöstä töppösen eteen monotonisesti länkyttäen, ei vain todellakaan innosta. Jos lähellä olisi, tai lähempänä siis jokin mukava kuppila missä poiketa jorisemassa joutavia, niin lisäisi mielenkiintoa, samat vanhat polut tuntuvat vain lähimaaston ympäristössä niin moneen kertaan tarvotuilta, etteipä niin maistu.
On se helppo sanoa että lenkille, ja tottakai tiedänkin että tosi on, mutta, aina tuo sana mutta sinne loppuun jostakin tulee kaivettua, kun pitäisi toimia.
Punttisalillakin kävin reilun viikon ajan ja innostuin hetkiseksi tosi paljon siitä hommasta, mutta ehkä suurin ongelmani on se että innostun tosi nopeasti aina uusista jutuista, ja sen jälkeen kun tulee se RUTIINI, niin kuka jaksaa, en mä ainakaan.
Tarvitsisin sparraajan, ihan tosi. Mutta kuten totesinkin jo niin ystäväni kaukana kaukana, joten neuvottomuus painaa. Kuin synti. Siispä. Jatkan. Rukouksessa. Aion säilyttää uskoni, meni siinä sitten henki tai ei. Meneehän se kuitenkin. Hymiö. Ja siunausta sullekin. Helluntaita.
Avaa ovi ja mene pihalle istumaan. Kuule, haista ja koe kesä: linnunlaulut, puiden tuoksu, auringon lämpö varpailla.
En yhtään ihmettele että masentaa jos lukee Raamattua yksin kotona.
Raamattu on väkivaltaisin ja masentavin teos mitä voi kuvitella.
Tilaa vaikka Aku Ankka-lehti ja osta Studio Julmahuvi- tai Kummeli-DVD.
Hae lähikapakasta itsellesi joku suttura ja ota elämästäsi kaiken irti.
Kesä on mahtavaa aikaa. Päivä menee mukavasti pussikaljan merkeissä pustossa kun aurinko paistaa.
Tsemppia sulle ja kaikkea hyvää !
Jospa alkaisit rukoilla ?? Rukoile läpi yön sinnkkkästi ja perixiantamon sisukkaasti niinkuin oikea uskova tai ainakin suomalainen ?? jos ei riittää niin etä Jumala vastaa siinä yössä niin jatkaa päivä ja seurava yönä olet taas polvilla hänen edessä.. Kuule minä voin sanoa ,, omista kokemusta .. Jumala ei jää piloon vaan hän vastaa !! Minulla on ihana vaimo ja lapsia ja hengellinen elämä ja työtäkin on riittävästi ja ei ole ollut hetki tylsä : ) kaikki olen saanut Jumalalta koska hän on käskenyt minun rukoilla eikä olla laiska ja epäuskovainen...
vaan voi olla että väkisin ei taivaasta vedetä mitään...aivan yhtä hyvni Jumala kuulee heikonkin huokauksen..sydämen asenteen on oltava oikea ... suhde Jumalaan luotuna..