Kesällä masennus

mennään. Itelle kesä on kans tuskaa kun pitäs olla onnellinen, ilonen ja kaikkea muuta. Näkee rakastuneita ihmisiä jne. plääplää. Tuo vaan muistot mieleen kun oli iloa, eikä yksinäisyys vaivannu. Nyt haluis et syksy tulis ja pimeä. Kesällä ei vaan mikään koskaan onnistu ja ahdistaa. Tiedä pitääkö lääke alottaa uusiks..

mäkin oon huomannut, että keväällä/kesällä masennus pahenee. ja se toistuu joka kerta. en tiedä mistä johtunee.. oikeastaan mä rakastan kesää.

Kuukauden loma alkoi, ja kaksi ekaa viikkoa kotona, ahdistaa todella paljon.
Kesäillat ovat kyllä ihan mukavia, kun tietää että päivä on pulkassa ja kohta voi painua taas peiton alle.
Mutta aamut ja päivät ovat yhtä tuskaa, ei jaksa mennä minnekkään eikä voi keskustella kenenkään kanssa, yksin vaan himassa konetta tuijottaen kun ulkona paistaa aurinko.

kyllä on

On niin kuuma sisällä ja ulkona pitkään valoisaa. Ei kiinnosta mihinkään lähteä niinkuin ennen joskus. Odottaa vain tässä syksyä.

Ai te sentäs vielä odotteletta jotain tulevaa aikaa, mulle se nyt olis jo aivan yks ja
sama vaikka tässä ei huomista tuliskaan. Joutuu tänne kuiten heräämään kärvistelemään taas yhden uuden p*skan päivän entisten jatkoksi. Vaan ei tuolla
ny olis kyllä enää mitään väliä.

sama homma täällä. Kesässä ärsyttää eniten ;

Jatkuva kuumuus , olit sisällä tai ulkona

Esittävät ryypiskelevät teinit [/ikiteiniaikuiset]

Juopot.

Tulisi jo syksy ja veisi nuo kaikki mennessään. En malta odottaa !! :)

Itsellä on aivan sama onko kesä vai talvi yhtä ahdistavalta tuntuu kuitenkin.
Olisipa minullakin vain kesämasennus, voisi ilolla aina odottaa syksyä.

hei vaan

samat on ongelmat keväällä, masennus pahentuu, ehkä en kestä valoa.............
kesä menee jotenkin, syksyllä vasta herään vähän elämään ja talvea odotellessa
aika kuluu, ja sitten taas kauhulla odotetaan seuraavaa kevättä.............
voisikohan kevään jotenkin jättää väliin, ja vielä enemmän masentaa kun muut ihmiset hihkuu onnesta kun on kevät, mä en jaksa iloita muitten kanssa lisääntyvästä valosta...............
ehkä jään tällaiseksi lopuksi elämääni, luulen niin

Älkäähän nyt nössötelkö, vaan ottakaa itseänne niskasta kiinni ja ryhdistäytykää! Asennevamma teillä.

ryhtiä vaan sillä pääsee yli vaikka harmaan kiven,sinne aurinkoon rannalle ja eväät mukaan ja retkille suomen kauniiseen luontoon missä voi nähdä kaikenmoisia eläimiä ja tapahtumia ..itseläkin mennyt huonosti,niin ei se parane tietokonella istuessa.

Itsellä ainakin kesässä masentaa juuri se, kun kaikilla muilla on niin hauskaa ja käyvät juhlimassa kavereiden kanssa ja pitävät kivaa jne. Itse olen rahaton, yksinäinen ja minulla on vain yksi kaveri. Ahdistaa, se kun kaikki muut voivat pitää kivaa mutta itse en..

Voimia teille kaikille masentuneille. Itse kävin todella syvässä masennuksessa joulun jälkeen, mutta nyt on elämä voittanut! Lähtekää rakkaat ihmiset aurinkoiseen kesäsäähän ja nähkää kuinka kaunis kesäinen luonto voi olla. Jos mahdollista laittakaa esim. pihalle/parvekkeelle/ikkunalaudalle kauniita kukkia silmän iloksi. Ulkoilkaa ja pitäkää huolta terveydestänne, jos vain jaksatte. Toisin sanoen keksikää itsellenne mukavaa tekemistä. Jos on yksin ja ei tee mitään, tulee helposti ajateltua liikaa kaikenlaisia masentavia/ahdistavia/surullisia asioita. Itse olen saanut tukea ihanalta mieheltäni ja uskon asioista. Ystävistä ja kumppanista on apua kun mieli on maassa ja yhdessä voidaan päästä masennuksessa edes vähän eteenpäin. Ja muistakaa että jokainen, sinäkin masentunut, särkynyt sydän siellä tietokoneen äärellä olet arvokas ja tärkeä. Ja esim. mikset sinäkin JL voisi löytää elämänkumppania juuri tänä kesänä? Paljon voimia ja koettakaa jaksaa

Kun asuin Venäjällä Pietarissa olin masentunut joka kevät/kesä. Suuressa kaupungissa oli iloisia ihmisia, kauneita naisia, rakastuneita nuosia. Olin aina yksin. Aina oli ikävä ja paha olo. Oli paljon tapahtumia kaupungissa, mutta en halunut mennä mihinkään yksin. Tein iso muutos elämässä ja muutin Suomeen :) Täällä löysin ihana suomalainen mies ja unohdin, mitä masennus tarkoittaa :) Tsemppiä ja voimia kaikkille :)

Hei te masentuneet, menkää vapaaehtoistyöhön, teette tärkeää työtä siellä
auttaessanne muita. Saatte elämällenne tarkoitusta. Vanhuksia ulkoiluttamaan,
tms missä voitte olla toisten avuksi. Loppuu oman navan ympärillä pyöriminen !
Masennus on tiessään.. rohkeutta ja voimia uusille haasteille, kaikille !

hei pahenee, et todellakaan ole yksin kesämasennuksesi/masennuksesi kanssa. Minä olen ystäväpiirissäni ainut jolla ei ole sitä kumppania. Se on asia joka aiheuttaa mielipahaa kaikista eniten. Ikään kuin pakotan itseni olemaan onnellinen muiden rakkaudesta, ja pystyn psyykkaamaan itseni olemaan onnellinen muiden puolesta. Se meissä taitaa olla erilaista. Itse kerron avoimesti ystävilleni omista ajatuksistani, eivät ole loukkaantuneet. Välillä olen myös onnellinen siitä ettei minulla ole ketään. Saan olla ja tehdä mitä haluan. Kun katson ystäviäni jotka ovat hieman päälle kolmekymppisiä, niin jo nyt he suunnittelevat kaikki vapaansa, lomansa etukäteen. Kaikki juhlapyhät esim. juhannus menee saman kaavan mukaan kun se on mennyt jo vuosia. Itse en haluaisi sellaista perhe-elämää. Ihmisellä kun on koko loppu elämä aikaa elää saman kaavan mukaan. Olen koittanut saada ystäviäni tekemään jotain "normaalista" poikkeavaa, mutta en ole onnistunut. He siis tekevät kesäisin paljon pariskuntien kesken pariskunta juttuja, minut unohdetaan. Itse en toimisi koskaan samalla tavalla. Vaikka ihminen onkiin parisuhteessa-naimisissa, ei kaikkia asioita tarvitse tehdä pariskuntana. Olen jo sanonut heille että minulla on koko heinäkuu lomaa, ja teen yksinäni jotakin. Lähden vaikka roadtripille, yksin. Jos he eivät ajattele minua, minä en ajattele heitä. En ole asioista enää niin katkera kuin olin aiemmin. Älä siis ole sinäkään. Lähde vain rohkeasti kotoa ulos, ihan vain kävelemään ihmisten ilmoille, käy vaikka terassilla :) Olen huomannut sen että ihminen joka liikkuu yksin, istuu vaikkapa siellä terassilla, herättää positiivisessa mielessä vastakkaisen sukupuolen huomion. Unohda muut, ne onnelliset ystävät. Ole onnellinen että sinä olet sinä. Sinulla on oma elämä, ei kenenkään muu. Olet vapaa tekemään mitä haluat. Olet vapaa myös vastuusta. Jos huolesi on myös kumppanin löytämisessä, kyllä se sieltä vielä tulee. Haluaisin muistuttaa, sinua lainkaan loukkaamatta, ettei se kumppani löydy sieltä kotoa. Sinun on tehtävä jotakin. Mennä edes ihmisten ilmoille. Aloita siitä. Positiivisempaa kesää sinulle

Oli tulta ennen, vaan ei enää. Kummallista kuinka elämä murjoo, ja kun tarpeeksi murjoo alkaa liekki himmenemään. Paljon tekisin toisin, jos saisin uudelleen valita, vaan ei ole takeita että nykytilanne olisi sen kummallisempi. Kesä tuntuu ahdistavalta, ja kaikki on nä'hty tuhanteen kertaan. Ei mitään uutta auringon alla eikä länsirintamalla. Hirveetä kattoo, kuinka ihminen kuihtuu pois.

Mulla on aivan sama juttu kuin sulla, aivan sama. Tuntuu että oon masentunu jo kolme vuotta sitte ja välil tuntuu nii et on pahentunut. En ollenkaa nuku yhtää kunnolla ja ruokaki vähentyny roimasti. Oon yksin koneella ja juttelen kavereille, siltikää hyvä mieli ole. POikaystävän kanssa jos on, nii siltikää mitenkää hyvä ole olla. Oon miettinyt jo jonkun aikaa jtn mielialalääkkeit tai jtn. jos auttais mutta en tiedä sitten..

Mulla kanssa todella vaikeeta.Olen työtön,rahaton,eikä minulla ole enään ystäviäkään.Olen jo keski-ikäinen joten elettävää elämää oisi vielä jäljellä,mutta kun ei huvittaisi.Elämä on kuin tervanjuontia.Elämäni parhaat vuodet olivat jo,sen jälkeen on tapahtunut pelkkiä ikäviä asioita vanhempien kuolemat,avioero,työttömyys joka on jatkunut neljättä vuotta,ja ystävien kaikkoaminen eri puolille Suomea.Olen hakenut apua uskonnollisuudesta mutta tuntuu että siitäkään ei ole kuin hetkittäin apua.Nyt on kesä ja luonto kukkeimmillaan mutta elämänilo on täysin nolla.Ainoastaan pelko tehdä itselleen jotain kauheaa estää sen.Mitä teen?Ammattiauttajillakin olen käynyt,Ei apua,ja mielialalääkkeitäkin on tullut syötyä.Et sellaista.Ennen oli sentään perheyhteisö vahva mutta sekin on kuollut voimavara ollut ajat sitten.

Ompas meitä paljon,pitäsköhän perustaa masentuneiden puolue/yhteisö?
Tuntuu,että just yhteisöllisyys on kadonnut elintason myötä,on yksin tuuliajolla,ei kuulu mihinkään.
Taitaapi olla onnellisempi joku sinkkuMies hottentottikin yhteisössään.

Höh. kesähän on ihanaa aikaa.

Minusta kesässä on ihanaa kun voi mennä ulos noin vain.. sen suuremmin pukeutumatta. ottaa auton avaimet ja ajaa huristaa järven rannelle, tai keskustaan kupilliselle kahvia. Talvella on vaate sulkeiset, auto kuurassa, moottori lämmitettävä, jne.

Onko niin että kaikilta kesä masennuksesta kärsiviltä puuttuu se rakas ihminen vierestä?? Eihän se ole kesän syy!!

Itsekkin haaveilen kainaloisesta jonka kanssa herätä kauniiseen kesäaamuun, voi kun heräisi hieman ennen häntä ja voisin koskettaa vielä suloisesti nukkuvaa naista, sivellä hänen sileää ihoa,, hieroa hänta kevyesti ja hän heräisi hellään hyväilyyn. hymy kasvoilla.. Halata hänen kuumaa vartaloa.
Kipaista aamiaiselle ja palata vielä sänkyyn ja nukkua kainalokkain.. Koskettaa hänen vartaloa, sivellä hiljaksiin hänen selkää, tuntea hänen kuuma vartalo omaani vasten.. koskettaa kaunista rintaa, hänen värähdys kertoo kuinka tykkää hellistä kosketuksista.. suudella hellästi höpsötellen hänen suloisia huulia.. vetäytyä hieman kauemmaksi katsoa kuinka rinnat kohoilevat hengityksen tahtiin. kosketan rintaa uudestaan. sivelen sen kaartuvia muotoja hellasti pehmeillä sormillani.. hipaisen nänniä,, kehosi värähtää uudestaan..

Jos sinä tunsit tunsit että kaipaat tuota.. ÄLÄ anna silloin masennukselle valtaa.. kaikki on lopultaan itsestä kiinni.

Tyttö2, itse olen "syönyt" 2 vuotta ssri lääkettä, enemmänkin ehkä paniikkihäiriöön ja ahdistukseen. Olin aikaisemmin ihan hukassa, lapsuusvuosien ahdistus oli jäänyt minuun ja en tiennyt kuka olin ja miksi tein asioita, jotka ei ollut minua. Pääsin juttelemaan kivan hoitajan kanssa ja sen jälkeen on mennyt muutama vuosi tutkiskelllessa itseään. Olen tullut siihen tulokseen, että miksi tehdä asioita muiden ihmisten mieliksi, kun he kuitenkin elävät vain omaa elämäänsä. Miksi en minäkin? Aikaa menee, mutta se tunne, kun tietää että on oma yksilönsä ja voi tehdä omat valintansa, esim. olla lämpimässä kesäsäässä kotona yksikseen, on vapauttavaa. Olen myös enemmän syksy ja talvi-ihmisiä, mutta joskus minua on "hävettänyt" myöntää sitä kavereille, jotka puhuvat kesästä niin kuin se olisi ainut aika jolloin voi elää tätä elämää. Minusta ihmisen olemus ja persoona tulee esiin silloin, kun eletään sitä arkea, eikä mennä siellä kesälomalla pää kolmantena jalkana joka terassille ja viikonloppumatkalle. Tietysti on joskus hyvä päästä tuulettumaan ulos, ja pitää sitä hauskaa, mutta ei elämä voi olla koko ajan sitä hauskanpitoa.

Minulla alkoi tämä masennus myös niin etten saanut nukuttua, kesähelle kun oli, ja ruokakaan ei maistunut. Tosin taustalla on myös sydänvikaa, joka oireilee herkemmin helteellä, mutta kannattaa kuunnella omaa kehooan, joka tietää parhaiten mikä on sinulle luontevinta ja mikä ei. Nykyään pidän siitä, että saan rauhassa olla itsekseni, ja lähteä ihmisten ilmoille, kun haluan, ja jättää ne turhimmat kissanristijäiset pois, sillä huomasin, että ne vievät vaan energiaa pois minusta, ja välttämättä niihin osallistuminen ei takaa sitä, että tämä ystävä olisi sinusta yhtään sen enempää kiinnostunut, vaikka oletkin fyysisesti siellä juhlissa paikan päällä. Kesällä on myös oikeus olla alakuloinen ja olla tekemättä mitään. Silloinhan niitä akkuja ladataan syksyä ja talvea varten, jolloin ei kannatakaan viettää sitä lomaansa niin että puhti on poissa kesän lopulla.

Kaljaa koneeseen ja kalastelemaan nii ei tartte katella muitten onnea ja itelläki on lystiä.Tiiä vaikka sais ilmaisen lounaan....eikä masenna yhtään ku ei ajattele liikaa.

iloiseksi pa pääsee uim silleemut sit kesäl sataa vettä:C

Jari lohduttaa.

Elämä on sentään ihanaa kun on terve.

Jutellaan jostakin. Vaikka elokuvista.

KESÄ on vuodenajoista ylivoimainen # 1! Talvi räntäsateineen, paukkupakkasineen, kaamoksen kera on h-n-r-st-! Syksy on värikäs ja keväällä kaikki herää taas henkiin.

Mullakin on ollut masennusta ties mitä, mutta minun luonteestani puuttuu itsekkyys. Osaan ajatella, että hyvä kun muut nauttivat, jos en minä.

Minulle olisi todella vierasta ajatella, että muiden ilakointi voisi harmittaa. Ei se ole muilta pois.

Samasta syystä en myöskään ikinä kuuna päivänä antaisi rahtustakaan ymmärrystä ilkivalta- ja väkivaltateoille, joissa vedotaan "omaan pahaan oloon". Vaikka mitä sattuisi yksittäiselle ihmiselle, ei se oikeuta vahingoittamaan ainakaan asiaan liittymättömiä ulkopuolisia. Itsepuolustus on asia erikseen. Monet ihmiset kärsivät vaikka kuinka, yrittäen silti aina tehdä muille hyvää ja kauniita asioita. Tähän kategoriaan myös minä haluan kuulua. Uskon, että kun tekee muille hyviä asioita, karttuu se ennen pitkää myös omaksi iloksi.

Luulin, että olin ainut, joka ahdistuu keväästä ja kesästä.
Näköjään meitä on monta....
Kun kevät koittaa, voisin oikeastaan nukkua sen yli kokonaan.
Kukaan ei tunnu lähipiirissä ymmärtävän, että joku voi ollakin niin väsynyt keväällä eikä jaksa olla innoissaan lähenevästä kesästä:(
Sitten, kun syksy koittaa, heräilen eloon :)
Nyt, kun itsellä on jo vähän ikää, olen opetellut hyväksymään tuon puolen itsestäni ja yritän elää kesän niin kuin parhaalta tuntuu, vähän ujutan sinne arjen sekaan jotain kivaa välillä kuitenkin, ihan lastenkin takia...
Tsemppiä kaikille meille :)

Samoin.
En pidä kesästä. Liian kuivaa, kuumaa, hiostavaa ja meluista. Nämä sadepäivät on kesän parasta antia, mukava istua terassilla ja kuunnella sateen ropinaa.

Syksy on ylivoimaisesti vuoden parasta aikaa. Kevätkin menettelee, ellei satu olemaan liian loskainen vuosi.

muaki masentaa ku joutuuu vaan jumittaa turhanpanttina eikä töitäkään kesäksi saanu. Olis ollu niin parempi et ois sentään päiväl ollu jotain tekemist mut ei ku ei :(

Voi voi,,,,, kylläpä teitä "tapamasentuneita" piisaa. Voi kamalan kamala jos ei ole poika-/tyttöystävää ja muut ne vaan julkisesti suutelee. Ihan oikeesti masennutte, jos kanssaihmisellä menee hyvin? Ettehän nyt voi tollasesta tosissanne ruikuttaa?? Oikea masennus on toki ikävä ja vakava sairaus. Näyttää vain olevan niin, että suurin osa kuuluu sarjaan "on muotia olla masentunut" kastiin. Kai yhteiskunnan pitäisi taas tulla tässäkin apuun... itse kun ei enää pärjätä juuri missään.

Ei se ole se kesä, joka masentaa, vaan tietokoneen ääressä istuminen ja tietokoneesta riippuvaiseksi tuleminen, siitähän on jo tutkimustuloksiakin. Kesäaikaan masennuksesi pahenee kun hyvä ilma asettaa sulle paineita, koska tiedät, että silloin pitäisi tehdä jotain muuta, mutta et saa aikaiseksi? Vedät sen perseesi ylös sieltä penkistä ja alat harrastamaan liikkumista, niin masennuskin saattaa jopa hellittää.

Mikä teitä vaivaa? Taitaa olla asiat liian hyvin?!

Pitäisi ottaa työttömyyskorvaukset ja tuet pois...kyllä töitä olisi, mutta ei viitsitä tehdä kun saman saa sohvalla makaamalla.

Vapaaehtoistyötäkin olisi vaikka kuinka paljon.

Monelle on mielekkäämpää juoda viinaa. Ja lääkkeillä nuppi sekaisin lopullisesti.

Ei aina voi olla hauskaa ja karnevaalifiilis. Olen yksinhuoltaja ja yrittäjä...teen 12h työpäiviä että saan 3 suuta ruokittua...mistään ei tule apua...kyllä minuakin masentaa kun on kokoajan laskuja ja verolappuja...mutta ei tässä kerkeä ja pysty masentuun. Meen eteenpäin ku sotilas.

Kun oikeen vituttaa ja masentaa niin lähden lenkille...juo9sten tai pyöräillen...ilmainen huvi. Istun järven rannoilla ja ihailen luontoa...se on niin kaunis...masennus jää...ja mietin...minulla on terveet lapset, olen itse terve...katto pään päällä, vaikka pieni kämppä onkin, mutta on sentään...onneksi mammona ja materia ei kiinnosta minua.

Luopukaa materian himostanne...moni masentuu kun pitää olla pelit ja vehkeet, mersut ja malborot...ei ne onnea tuo, eikä isot okj-talot ja kulissit.

Monet hienot jutut on ilmaisia...

Kaikesta huolimatta hyvää kesää...älkää luovuttako!

on

Periaatteessa kesä on ihanaa aikaa, kun on valoisaa ja lämmintä. Mutta näin perheetöntä masentaa se, kun ei ole mitään suunnitelmia kesälomaksi. Yksin ei viitsi matkalle lähteä, mutta kotonakaan ei viitsisi yksin lomaa viettää. Loma on sitä varten, että ladataan akkuja ja vaihdetaan maisemaa. Että jaksaisi taas pitkän ja pimeän talven.

Olen kohtalotoverisi en tykkää kesaa koska kesällä aina olen sairas psyykisesti ja fyysisesti aktiivinen elämä jä seksi auttaa

Kun masentaa iloiset ja kauniit asiat joita ei tunnu koskaan tapahtuvan itselleni, teen pientä listaa. Mistä minä nautin ja tykkään, mikä on juuri minulle hyväksi? Yritän tehdä sen mahdollisimman paljon omia ajatuksiani kuunnellen, enkä välitä toisten mielipiteistä ja haluamisista. Jos en pidä jäätelöstä tai grillimakkarasta, ei ne pääse listalleni. Grillailen pari palaa lohta ja syön ne hyvän salaatin kanssa. Tykkään pienistä yrteistäni parvekkeella, en kaipaa suurta kasvimaata. Käyn mieluiten puhtoisessa ja hygieenisessä saunassani, enkä kaipaa järvenrantalotraamista. Festareilta saa pään kipeäksi ja taudin sekä pääsee omaisuudestaan eroon, joten ajelen mieluiten ympäriinsä kuunnellen autoradiosta mielimusiikkiani. Mansikanpoiminta aiheuttaa hyttys ja paarmanpistojen yliannoksen, ostan ne torilta. Lomalla haluan levätä, kenties täyshoitopaketti (aikuisten) hotellilomalle ois kiva eikä pakkomummolaa.. Yritän edes olla sortumatta itsesääliin, kyllä se siitä ohi menee muutamassa viikossa.

Masennus kesällä, eikä talvella.

Kyllä mua kesä masentaa.
Olen yli kolmekymppinen,perheellinen nainen.
Mua kesässä kai masentaa se että pitäis nauttia,olla ulkona ja tehdä asioita,järkätä lapselle kiva loma ym.
Ja kulkea kesäisissä vaatteissa,mutta kun inhoan kroppaani.
Talvella on helppo hautautua paksuun toppatakkiin.

Ai mikä kesä? Mielestäni kesästä voidaan puhua vasta sitten kun keskilämpötila siellä 20° paikkeilla. Joten palataan aiheeseen sitten syssymmällä.....

vihaan vihaan VIHAAN kesää yli kaiken! Koko joutava vuodenaika voisi jäädä välistä pois! Kesällä korostuu kaikki se miksi on onneton, masentunut, yksinäinen. En tiedä kuinka monta kesää vielä kestän elossa... olen kesällä todella itsetuhoinen ja haluaisin kuolla pois. Tätä ei moni ymmärrä mutta olkoot sitten ymmärtämättä.
Hienoa että on muitakin joille kesä on vaikeaa aikaa. Usein tuntuu että on ainoa maan päällä joka kokee kesän tällä tavalla tässä aurinkofasistien maassa.

keväällä alkaa jo masennus,syynä meidän "4-vuodenaikaa".varsinkin naiset tuskastuvat koska tottuneet peittämään liikakilonsa talvivaatteisiin.jos olisi Kalifornian ilmasto niin suomalaiset eivät kärsisi kun kesän tullen pitää vaihtaa kevyempiin vaatteisiin,oltaisiin läpi vuoden samoissa asu-tyypeissä eikä tulisi joka keväistä "asu-piikkiä".reumapotilaat myös kärsivät tästä,ja minä koska vauva-iässä äitini aiheutti sen että olkavarsien luustot eivät luutuneet normaalisti ja miehenä se on raskas asia,röngten-kuvien perusteella luxaatio eli näyttävät olevan sijoiltaan,raskainta se kun en vieläkään aikuisiällä hyväksy itseäni vaikka kuinka selitän itselleni että olen syytön siihen..mutta katkera...olisi aina kesä niin ei tulisi masennus-piikkejä !!!

Minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus, sairaus on jatkunut kymmenisen vuotta, sitä hoidetaan lääkityksellä ja terapialla. Kevään tullen masennukseni pahenee, tulee ahdistusta ja on ankea mielk, suutun helpommin myös. Valon määrän lisääntyminen ei jotenkin sovi minulle, en osaa kohdata ympäristön muutoksia. Talvella pimeyteen tottuu niin hyvin, että siitä irrottautuminen on vaikeaa. Auringonvalo ja lämpö eivät piristä, vaan ahdistavat. Tukala olo on jo noin 20 asteen paikkeilla. En osaa selittää, miksi se tuntuu vastenmieliseltä.

Ja jos nyt tähän lisään tarkennusta itsestäni, niin olen 27v. nainen, takana amk-tutkinto ja opiskelen nykyäänkin uutta ammattia työn ohessa. Olen kihloissa. Tämä vain siksi, että kun tuossa aiemmat kirjoittajat ihmettelivät, johtuuko ns. kesämasennus siitä, ettei ole kumppania tai siitä, että on työtön. Minun elämässäni nuo asiat ovat kunnossa. Syyt ovat täysin siinä, että elimistöni ei handlaa muutoksia.

Ja se epäkypsä kommentti asennevammasta... Kun mieli järkkyy, pelkkä asennemuutos ei auta mitään. Toivoisin kunnioitusta niitä kohtaan, joilla on mielenterveysongelmia. Niitä ei tarvitse hävetä, mutta niihin pitää reagoida, ennen kaikkea oman itsensä vuoksi. Asennemuutoksia tarvitaan nimenomaan siinä, ettei pahoinvoivaa leimata tai jauheta juurikin aiemmin mainittua "ota itseäsi niskasta kiinni" -läppää. Se on turhaa.

Pakko vielä todeta, että ulkopuolisille elämäni näyttää monella tapaa hyvältä. Puitteet ovatkin kunnossa, mutta minun sisälläni myllertää. Olen suorittaja, suoriuduin huippuarvosanoin yläasteelta, lukiosta ja amk:sta, vaikka minua pahoinpideltiin koulussa peruskoulussa niin fyysisesti kuin verbaalisesti. Parhaan ystäväni kuolema lukioaikoina vei pohjan pois ja siitä alkoi tie, jolla olen edelleen. Toivottavasti vielä joskus olen täysin tasapainoinen, koska tiedän ansaitsevani parempaa kuin masennuksen alhot ja itsetuhoisuuden.

Mullakin on masennusta. Koyhyys ja epatoivo on ne kaikkein pahimmat. Se viela puuttuisi, etta menettaisi asunnon ja joutuisi asunnottomien kodille. En halua suututtaa naapureita!

Onneksi on viela ihmisia jotka pitaa yhteytta

Kyllä, kesä ahdistaa. Tunnen itseni aina ulkopuoliseksi kesällä, kun muut menevät ja tekevät ja elävät elämäänsä iloiten. Minulla on kavereita, mies ja lapsia, mutta aina kesällä tunnen tarvetta sulkeutua muilta ja pysyä piilossa. En juo alkoholia, en ui tai ota aurinkoa, koska inhoan vartaloani, en syö jäätelöä, en vain osaa hellittää ja nauttia lyhyestä kesästä, vaan suoritan elämäni pilalle. Jotenkin kesä on liian kaunis, en kestä katsoa sitä.

Olen vasta 22 vuotis naisen alku. Nuoruudessa luulin että jos olisin kauniimpi(häpesin isoa nenääni) voisin olla enemmän oma itseni muiden seurassa. olin todella masentunut pari vuotta ja vanhempien suostumuksella tein nenä leikkauksen. nyt olen sinut asian kanssa ja olen oikeasti kaunis.. nyt kuvittelen olevan tylsä ja mitään sanomaton.. en oikeastaan itsekkään tiedä minkälainen oikeasti olen? jännitän ihmisten seurassa paljon ja mietin tekemisiäni koko ajan

Mulla on ihana komea mies,joka on yli sosiaalinen ihminen. taloudellisesti ei hätää. Kaikki siis kunnossa ? ulkopuolisen silmissä..

Sisälläni kaivaa joka päivä, en voi liikkua mieheni kavereiden seurassa joita on paljon.. He ovat niin huumorintajuisia ja tunnen itseni idiootiksi jos sanon sanankin. Seurusteken nuoresta iästä huolimatta jo 5 vuotta saman ihanaisen miehen kanssa. Joskus mietin asettaako juuri tämä mies mulle paineita että minunkin pitäis olla sosiaalinen ja vitsikäs että kelpaan. Mutta KAIPAAN NIIN itsekin seuraa ja tykkäisin tehdä kaikkia asioita.

keväällä kaikki olisi mahdollista mutta ei ole kenen kanssa tehdä ? yhden kaverin kanssa hengaillaan mutta minusta tuntuu että ollaan irti koko muusta maailmasta.

Tsemppiä kaikille muillekin masentuneille.. uskon siihen että vielä joku päivä kaikki kääntyy hyväksi

Voi noita aikoja kun oli hyvässä parisuhteessa. Luulen että kaikki masennus johtuu yksinäisyydestä.
En siedä tätä pitkää valoisaa kesää kun pitäisi olla ulkona ja tehdä jotain kivaa mutta kun ei ole sellaista kaveria jonka kanssa haluaisi olla.

Odotan ihanaa pimeää syksyä jolloin voin olla sisällä yksin ja tehdä kaikkea mielenkiintoista minulle itselleni.

Kun ajattelen taaksepäin niin kaikki ikävät asiat ovat aina tapahtuneet kesäaikaan.

Nyt on tuo ihana sade loppunut ja pitäisi lähteä ulos tuuleuttamaan itseään ja kyllä sitä sitten vähän virkistyy vaikka ei seurassa olisikaan, mutta kauhulla odotan taas Juhannusta ja siitä pitäisi iloita mutta kun vaan ei voi.

Mäkin VIHAAN kesää,mua ei masenna mutta inhoan helteitä (lue yli 20)
kuivuutta, mitään ei voi eikä jaksa tehdä kunhan se joka kesäinen viikkojen hellekausi alkaa.Kesävaatteet on kans kamalia vaikka en mikään ylilihava olekaan.
Innolla odotan syksyä ja pimeitä iltoja kun saa sytyttää valot ja kynttilät.

Liika valoisuus on pahasta, myös kuumuus. Kesällä pitäisi nukkua pimeässä (pimennysverhot) ja viileässä, jos mahdollista. Keho käy muuten ylikierroksilla, uni ei ole levollista ja se masentaa. Jos nukkuu liian valoisassa, keho tuottaa jotain "heräämishormonia". Kokeile myös aurinkolaseja päivällä/ilta-auringossa. Joillekin kirkas aurinko on pahasta. Silmissä on valoa aistivia reseptoreja ja valo antaa virtaa, pimeys hidastaa. Suomessa on aika ääriolosuhteet valon suhteen. Varsinkin Lapissa.

Moi! Itseänikin ahdistaa kesä, pitäisi aina viettää elämänsä parasta aikaa ja kaiken pitäisi olla mahtavaa. Olen tylsä, myönnetään. Päätin kuitenkin tehdä tänä vuonna vähän toisin, ja yrittää enemmän. Jos siitä elämästä saisi enemmän irti, jos tekisi asialle jotain. Perustin blogin, jota yritän pitää koko kesäloman ajan (olen siis lukiolainen, koko oman lomani ajan). Virittelen kaikenlaista mukavaa puuhaa lähinnä itsekseni, ja toivon esimerkkini innostaavan muitakin. Osoite on http://about70daysofsummer.blogspot.fi/ Käyhän katsomassa jos kiinnostaa! Lomahan alkoi vasta tänään, niin en ole hirveästi mitään vielä ehtinyt.

Kevät ja kesä on menetysten ja luopumisen aikaa.

Minullakin monta alakuloista kesää takana. Nyt aion kuitenkin olla iloinen, mikäli voin siihen vaikuttaa ja voinhan minä. Aion odottaa hyviä asioita tapahtuvaksi myös minulle. Uskon niin käyvän. Kaikille muillekin toivon toivoa paremmasta. Usko huomiseen kantaa.

Aika monelle kirjoittajalle täälläkin tekisi hyvää, jos pääsisi irrottautumaan arkisista kuvioista hetkeksi. Maisemanvaihdos auttaa. Aivot saavat ikäänkuin tuuletusta ja lannoitetta, kun saavat uusia virikkeitä. Tutkittu juttu, että rutiineja kannattaisi välillä rikkoa. Tylsä elämähän se pään hajottaa. Ja sen hauskan elämän kaipuu myös.

samoilla linjoilla. kesällä ahdistuneisuus vain kasvaa, tänä kesänä kasvoi vain paljon enemmän kun sain vielä tietää sairastavani syöpää.
ne vähät kerrat kun jotakin suunnittelin jouduin perumaan, kun ei tiedä "huomisesta" mitään. (hoidoista)

KESÄ ON PARASTA AIKAA!! IHAN SAMA MITÄ SANOTTE.. MINUA MASENTAA VESISADE JA SE VITUN TALVI JA PAKKASET..

toisilla masennus on kausittaista. tiiän tämän myös omasta kokemuksesta... itseä on usein masentanut kesällä. varmaankin siksi, että kaikki on niin kaunista ja hienoa kesällä. on festareita, iloisia ihmisiä juhlatuulella, aurinkoa, mökkeilyä, siis kaikkea mahdollista. ja tuntuu, että kesäisin muutenkin kaikki on aina mahdollista. kuhertelevia ja pariutuvia ihmisiä joka nurkan takana... ja itsellä taas on kovin yksinäistä. varsinkin kesäisin sitä kaipaa toista ihmistä rinnalleen, mökkeilyyn ja kaikkeen romanttiseen hömppään :D en tiiä mistä se johtuu. mut näin se on mulla. eniten ahdistaa se, ettei ole rahaa tehdä mitään kivaa. tää on paljon monimutkaisempi juttu, miltä kuulostaa. en osaa pukea tätä sanoiksi "paperille". kuitenkin nautin aina kesästä, niistä hetkittäisistä masennusfiiliksistä huolimatta. yleensä se todellinen masennus ja ahditus alkaa syksyllä. heti kun koulut alkaa... vaikka itellä ei koulua ole, jotenkin se ahdistaa. kait, koska tietää, että kaikki loppuu. tulee kylmä, pitkä ja masentava syksy/talvi. onneksi mulla alkaa työt syksyllä, jospa se jeesaisi mielialaan.
tsemppiä kaikille näiden juttujen kanssa painiville! :) sen vinkin annan, ettei kannata jäädä yksin kotiin makaamaan. menee kaverin kanssa vaikka puistoon hengailemaan, se ei vaadi rahaa ja on ihanan leppoisaa :)

Ite aina vihannut kesää. Lämpö ja valoisuus saa voimaan pahoin. Hikoan paljon (ei ole kilpirauhasissa vikaa, tutkittu jo 2)ja kesä ahdistaa ja saa itsetunnon jonnekin kellarin tasolle. Inhoan muutenkin lämmintä. Tuntuu ettei saa henkeä. J osa ihmisistä on tekopirteitä. Aina kassalla pitää kommentoida että eikö ole ihanan lämmin/hieno päivä kun paistaa/ompa ihanaa kun on kesä. Kattovat hiukan kummasti kun totean että vihaan kesää ja ei kiinnosta. Hautaudun mielummin kotiin tuulettimen kanssa. Ruskettumista vihaan ihan hirveästi, unti on karseeta. Hyttysiä ja amppareita joka paikassa.

En malta odottaa syksyn tuloa ja kunnon talvea:)!
Nyt onneks ulkona sataa kaatamalla ja vaan 9:). Helpottaa! Kesäsateet ja ukkoset kyl ihania.

Minäkään en pidä kesästä. Koko kesän olen alakuloinen, ja odotan syksyn alkua. Helteet ovat aivan kamalia.
Olen asennuttanut pimennysverhot ikkunoihin, ja aamuauringon jälkeen kaikki verhot kiinni. Semmoinen hämärä rauhoittaa kummasti.
Ulkona liikun klo 10.00 asti aamulla ja sitten tietenkin illalla klo 19. jälkeen, jos on aurinkoista. Silloinkin vielä aurinkolasit päässä.
Päivällä olen opetellut luvan kanssa ottamaan rennosti ja vietän siestaa ei nukun. Yöllä voi sitten vähän valvoakin.
Sade ja myrsky on minusta hauskaa ja erityisesti ukkonen täällä kaupungissa on mielenkiintoista katseltavaa. Mutta se helle..huh!!

Miksi sinä istut vaan tietsikan ääressä? Miksi et mene ulos? Tai minkälaista sulla on ympärilläsi? Harmaata, sotkuista, pölyistä, likaista, ikävää ...? Näin voisi arvella aloituskommenttisi perusteella. Ihmisen ympäristö kertoo usein hänen mielensä puolesta ja kun aurinko alkaa paistamaan koko terällään, se näyttää liian selvästi, miten kulahtanutta ja karmeaa ympärillä on.

Kannattaa puhdistaa, tyhjentää, siivota, järjestää ... Mikään ei paranna olotilaa ja aiheuta hyvää mieltä niin tehokkaasti kuin nähdä omien kättensä työn jälki.

Osta pullo viinaa ja vedä huiviin. Helpottaa.

Siivotkaa ikkunat ja haistelkaa ulkoilmaa ja kuunnelkka linnunlaulua ,eli ulos ja luontoon Jumalan syliin ,opetelkaa rakastamaan ilman vaateita ,aloita vanhoista puista ,kunnioita luontoa ,ihaile pikku itikoita , Rakasta itsessäsi omaa sisintä ja puhdista viha ajatuksistasi .Opi joka päivä kaunis ajatus ,ole itsellesi armollinen ,hyväksy muiden epätäydellisyys -Anna valon tulla varjoon ,riivi likaiset mietteet roskakoppaan . Ole sinä sinä ...jatka

Pitäisin kesästä, jos olisi edes joku kaveri, jonka kanssa voisi mennä kaupungille jäätelölle, tai käymään huvipuistoissa. Yksin ei jotenkin kehtaa, tuntuu, että kaikki tuijottavat. Kuumuudesta en kyllä pidä. En saanut kesätöitä, joten masennun kaikki päivät kotona ja en malta odottaa, että koulu alkaisi taas syksyllä. Kun harvoiltani kavereiltani kysyn voitaisko tehdä jotain, heillä on aina menoa poikaystävien kanssa ja silloin harvoin kun nähään (ehkä kerran kesässä), he hehkuttavat miten onnellisia ovat. Joskus tuntuu, että ainut millä kestän kesän on kun on koira, jonka kanssa käydä lenkillä niin ei tarvitse ihan yksin käydä.

Ensin kevätmasennus, josta siirrytään oikopäätä kesämasennukseen. Itkua joka viikko, samoista asioista ja samassa toivottomuuden tilassa. Jälleen on takana yksi lukuvuosi "ei mistään," jotta olisi joku "elämä" jossain. Kesät ovat kamalia, kun luonto kukoistaa ja "kaikilla muilla" on kivaa (enää ei edes ole kavereita joille soittaa). Kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan ahdistavia, mutta erityisesti kevät- ja kesäkausi.

Heti kun "talo" on tyhjänä (asun kämppiksen kanssa), on helpompaa itkeä rauhassa ja "murtua" tuntikausiksikin. Ei siinä pelkästään se, että muilla on kivaa, vaan se, et on ylipäänsä vaikeaa olla mitään kenellekään.

Mä en on kovin spontaani puhumaan, enkä mä oo tarpeeksi nopee muotoilemaan sitä mitä mä haluaisin sanoa. Siksi on vaan helpompi taipua "odottamaan että joku ymmärtäisi." Lapsuus (ja osa nuoruudesta) menikin siinä illuusiossa, että pohjimmiltaan ihmiset ovat kivoja. Siitä asti kun myönsin kantapään kautta, ettei tällanen ajattelu johda mihinkään, ovat kesät olleet vuosi vuodelta pahempia.

Mä oon "tynnyrissä kasvanut" eikä mulla oo enää mitään edellytyksiä olla sitä mitä mä olisin voinut olla. Mä vaan nöyryytän itseäni jos mä haluan yrittää. Ei oo enää mitään mahiksia päästä muiden tasolle oikeastaan missään, mitä tulee kaveriverkostoon saati parisuhteeseen. Älkääkä nyt ehdotelko "kuntosaleja" tai muita hippiharrastuksia. Mä vaan rupeisin panikoimaan siitä teenkö mä jotain väärin ja tuleeko siitä ehkä sanomista. Kysyminenkin on ylivoimaista, ikään kuin yrittäisi purkaa atomipommia.

Hyvä että edes viitsin tänne kirjoittaa. Ehkä mun sydän vaan sanoo ettei sillä ole enää väliä. Mä en oikeesti voi, halua, uskalla, viitsi tai pysty tekemään mitään minkään eteen. Mulla on kaiketi uhriasenne. Mä oon kaiketi itsekäs paska. Tai sit mä oon vaan ihan saatanan epätoivonen ja peitellyt sitä viimeseen asti. Voisin vaikka vaan nukahtaa kauniiseen uneen ja jäädä sinne. Olla vaikka unessa onnellinen ja päästä paratiisiin eutanasian avulla.

Mutta ei. Mun vaan täytyisi sopeutua jo löytää joku paikka jostain jossain vaiheessa jotenkin ilman minkäänlaista karttaa. Että tosi kivaa asustaa hyvinvointivaltiossa eksyksissä kaikesta, 20-vuotiaana avautumisestaan homoksi haukuttavana "miehenalkuna," neuroottisena tuskalijana, nynnerönä, marttyyrina ja ilmeisesti kelvottomana ihmisriekaleena.

Tuntuu että suuri osa täällä vain valittelee turhasta. Olkaa hitto onnellisia että täällä on vuodenaikoja toisin kuin Californiassa tyyliin jossa on vain YKSI JA AINUT vuorokausi. Nyt pistää hieman raivoksi tämä "voi voi" ajattelu kun kerta VOITTE tehdä asialle jotain eikä vain nyyhkiä polvienne välissä.

Hankkikaa vähänkin optimismia, haloo. En minäkään suuri kesän ystävä ole mutta muuttakaa pois jos se on niin kova vaiva teille. Ei masennuksessa kannata seisoskella ja odotella että se muuttuisi pahemmaksi tai paremmaksi. Se ei muutu itsestään miksikään.

Ja höpsis! Eikun naama virneeseen ja baanalle ettei mene liian mustavalkoiseksi!

http://www.youtube.com/watch?v=ps4-PrCWH1Q

Jooh, en ole itsekään pitänyt liiemmin kesästä aikuiseksi vartuttuani. Periaatteessa kaunis vuodenaika, mutta ei silti minun juttuni. On siinä sitäkin, että kesällä muka "pitäisi" olla hauskaa ja nauttia elämästä jotenkin extrana ja se masentaa, mutta suurin syy on kyllä kesän olemus ja luonne vuodenaikana: on läpitunkevan valoisaa ja kaikkialla ympärillä on jotenkin liian vilkasta ja eloisaa. Olen huomannut olevani onnellisimmillani niinä vuodenaikoina kun päivä ja yö ovat suunnilleen yhtä pitkiä, ja kesän jatkuva valoisuus ei sovi mulle. Kuten ei sydäntalven liiallinen pimeyskään, liika pimeys tosin häiritsee vähemmän.

Ainoa kesäkuukausi josta voin nauttia on elokuu, kun on vielä kesämäistä mutta yöt jo oikeita pimeitä ja kirpakoita öitä. Ankean kesän jälkeen on aina syksyisin täynnä tarmoa ja virtaa, näin se vain mulla(kin) menee.

Mitäs se haittaa,jos ei tunnu kivalta nyt? Kyllä se taas joskus tuntuukin.Istu ja ihmettele.Makaa sängyssä ja anna ajatuksen vaeltaa.
Tyhjennä pääsi kaikesta joutavasta niin uusi ajatus nousee tyhjästä.
Ja nyt se pääasia. Tee joka päivä joku pieni hyvä, iloinen juttu jollekkin,vaikka itsellesi.Olethan SINÄ elämäsi tärkein henkilö.
Pieniä, iloisia juttuja:
Hymyile oudoille ihmisille
Poimi roska maasta
Avaa ovi jollekkin
Juttele lapselle,vanhukselle,ihmiselle,linnulle,puulle,pilville
Naura itsellesi
Pompi vesilätäkössä
Anna euro köyhälle hymyn kera
Halaa puuta
Soita vanhalle,yksinäiselle äidillesi,isällesi ja sano:Kiitos elämän lahjasta!

Talvella voi onneksi piiloutua talvitakin alle jos on vähän mahaa kertynyt tai lääkkeet turvottaa vatsaa. Kesällä ei voi. Tekisi mieli helteelläkin kulkea takki päällä mutta ei kehtaa kun ihmiset katsoisi pitkään. Helpottavaa todellakin huomata, että on muitakin jotka eivät nauti kesästä. Me emme juuri ymmärrystä saa, kuten tästäkin ketjusta voi päätellä "älkää valittako", "ottakaa niskasta kiinni", "menkää kaverin kanssa sinne ja tänne"... plää plää plää. Entä jos ei ole Ystäviä eikä Elämää ylipäätänsä?!????
Tänään ensimmäinen päivä kun on vähän satanut ja ihmiset uutistenlukijoita myöten marmattaa... Odotan kauhulla niitä viikkokausien hellejaksoja. Saisi sataa läpi kesän, olisin vahingoniloinen!

Tutustu uuteen suomalaisen kirjoittamaan elämäntietokirjaan Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja (Hannu 2010). Kirjan mukaan kopioimme lapsuudesta lähtien ajatuksia ympäristöltämme, ja nämä ajatukset määrittelevät meille vahvasti minkälaisia meidän tulisi olla, ja mitä meidän elämässämme tulisi tehdä, jotta täyttäisimme kunkin ajan ja ympäristön vaatimukset "kunnollisesta" ihmisestä.

Ulkoiset ajatukset asettuvat mieleen ulkoisiksi tahdoiksi ohjaamaan elämänvalintoja, jonka takia oma tahto vajoaakin osittain tai kokonaan tiedottomuuteen. Ihminen joka kokee oman tahdon olemassaolon, voi huonosti etäisyydestään siihen, mutta koska hänen opittujen ajatustensa mukaan täytyy etsiä vastauksia ympäristön tarjoamasta suunnasta, hän ei kykene ratkaisemaan ongelmaa, vaan jää ristiriitaiseen tilaan. Vaihtoehtoisesti hän antaa tahdon vajota täysin tiedottomuuteen, jolloin kyllä saa mielenrauhan, mutta hinta siitä on sisäinen tyhjyyden tunne.

Kirjasta löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi, jolloin sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, eikä henkilö välttämättä huomaa sitä lainkaan. Tätä työtä tehdessä mieli selkenee, jonka seurauksena tietoisuus itsestä ja omasta tahdosta kasvavat, ja sitä mukaan kun valinnat siirtyvät kohti omaa tahtoa, myös huonovointi katoaa.

Suosittelen tutustumaan tähän kirjaan, se todella toimii!
Lisää sivulla www.alkuajatus.org

Miten niin muut pitää hauskaa. Ei minulla ainakaan ole kesällä sen hauskempaa kuin talvellakaan. Elät luulojesi varassa. Toki kesällä ollaan enemmän ulkona, mutta ei sillä väliä ole vaikak olisi talvellakin yhtä paljon, kun laittaa sopivasti vaatteita päälle.

Ei kai se ilma tuo mitään parempaa sinun elämääsi, eikä muidenkaan, muuta kuin että keäsllä tarkenee paremmin ja on emeään hyttysiä. Elät haaveissasi ja vailla todellista tietoa. Luuletko että kaikilla on yhtä juhlaa kesällä?

Pyörit napasi ympärillä. Iha nsama istutko keäsllä vai talvella tietokoneellasi. Onko sinulla sitten talvella hauskempaa?

Huomasin myös että kesä ahdistaa minua. Jään Facebookkia lukuunottamatta paitsi kaikesta mitä kaverini ja kivat typyt mukaanlukien ihastukseni tekevät kesällä. Koulussa asiat eivät ole niin. Minulla vain ei ole monien numeroita eikä minua pyydetä mihinkään. Ei sitä yksin viitsi rantsulle lähteä. Minä vain pidän arjesta enemmän kun pääse aina näkemään ihastustaan ja kaikkea. Kiitos herranen aika kun alkaa tosin ripari ja ties mitä siellä tapahtuu, siellä on kaikki parhaat typyt ja muutama poika :D:D:D

No hyvä tietää, etten ole ainut masentunut tällä planeetalla. Koko kevät ja
parasta aikaa on olo, kuin maansa myyneellä. Kaikki asiat, joista pitäisi
olla iloinen, niin ärsyttää ihan riivatusti.

Sanoin ystävälleni keväällä, että mulla taitaa olla kevät masennus, yleensähän
puhutaan (väsymyksestä), mutta kevät meni ja ei sen paremmalta tunnu.

Aamusta tuo tunne on kaikkein vaikein ja sitten kun aurinko helottaa, kuin
ilkkuen, että höhö mitä siinä murjotat, onhan uusi päivä, uudet kujeet,
niin viellä enemmän ketuttaa.

Nyt odottaa nurmikko leikkaamista, piti eilen tehdä se, mutta eipä vähempää
huvittanut, kun siinä menee yli 2h.

Pakkohan se on purra hammasta ja painua ulos, jospa se siitä.
Minä muuten inhoan sanontaa "kyllä se siitä", voi kuka tuonkin on keksinyt.
Pitäiskö tuon lohduttaa, tätähän usein käytetään, kun jollekkin on sattunut
ikävää, (vaikka kuollut).

Ei auta ei, kuin menoks sitten ja muille mukavaa tätä päivää joka tapauksessa.

Afrikassa kantavat vettä 35 kilometriä päivässä 35 asteen kuumuudessa ja ne on vittu onnellisempia ku me.

Sama juttu täällä. Kesässä ahdistaa juuri se, että tarvitsisi tehdä vaikka mitä. Pestä ikkunat, pestä matot, tehdä suursiivous, ruskettua, uida, pyöräillä, olla kesäkunnossa, olla ulkona 24/7. Mutta kun ei huvita. Ruskettunut iho on kaunis, mutta kun ei jaksa olla ulkona. Mä olen aina, lapsesta saakka, ollut sisäihminen. Viihdyn paremmin kotona tv:n ääressä ja tietokoneella. Nukun paljon. Harrastan myös joka päivä liikuntaa, kävelyä ja juoksua, jotta pysyn kunnossa. Mutta ei siihen mene kuin max. tunti. Sitten äkkiä kotiin ja sohvalle.

Syksy on tosin vielä ahdistavampaa. Kaikki elämä, jota luonto on keväällä luonut, kuolee. Syksyllä muistaa oman kuolevaisuutensa, ja muistelee jo kuolleita läheisiä. Ikävöi ja piehtaroi surussa. Se tuska on kohdattava joka vuosi, ja vuosi toisensa jälkeen se on aina vaan raskaampaa.

Mua masentaa kesä taas siks että on niin aurinkoista ja silmäni ovat valonarat, saan valosta migreeniä sekä pigmentti kärsii ihossa. On myös kuuma ja täytyisi pukeutua puolialasti mikä ei tod oo mun juttuni. Kieltämättä myös iloisten, ruskettuneiden, hymyilevien kesäihmisten näkeminen masentaa. Juurikin vika silmissäni ajaa mut sisälle tummien verhojen suojaan, ja mitähän tekemistä kotona muka on "kauniina" kesäpäivänä? Paitsi istua koneella..?

Syksyä odotellessa. :) Ja viimepäiväiset saateetkin on hieman parantaneet oloani. :)

Ei kesä masenna. Olen olllut vuoden alusta lähtien työttömänä ja nyt on kerrankin aikaa tehdä pientä remonttia, mökkeillä ja urheilla.

Viime kesänä masensi kun piti olla esim kauniina perjantai-iltana töissä.

kevät ja kesä on kurjimmat vuodenajat. onneksi suomessa lyhyitä. nautin kun muutettiin lappiin ja täällä on ihanan viileätä. kaikista paras on sellanen 10-15 astetta. mutta muuten kesä on aivan perseestä,helvetin ötökät ja kuumuus,ei voi tehdä mitään. en tajua miten jotku jaksaa maata rannalla.
syksy ja talvi aivan parasta! tulis jo! paljo enemmän tekemistä olis silloin...

Vuodenaikojen väliset rajapinnat ylipäätään saattavat olla hankalia ja ahdistavia, ilman että mitään 'näkyvää syytä' olisi. Usein oletusarvo kesän suhteen on, ettei hetkeäkään saa hukata tästä kallisarvoisesta sesongista = on oltava happy, oltava ulkona, istuttava terassilla, uitava/naitava/pyöräiltävä/yms. yms. Jos et täytä kesävaatimuksia, et ole normaali suomalainen. Ja v*tut. Toisaalta joskus itseä on myös pakotettava tiettyihin asioihin, että perusrytmi pysyy jollain tavalla hallinnassa. Maailmanpyörä pyörii tasaiseen/kiihtyvään tahtiin, hyppää siihen mukaan kun siltä tuntuu. Kaikkien ei tarvitse kuulua lomasuorittajiin, pukeutua kesäpakkopaitaan tai kuunnella Vivaldin klassista kesähumppaa. Toivon että koet kuitenkin antoisia hetkiä, vaikkapa koneesi äärellä. Ja oli vuodenaika mikä hyvänsä.

EI OLE KOHTALOTOVEREITA

hoplaa. kesäkuu alkoi, ja kyllä, samalla ahdistus ja itsemurha ajatukset voimistuneet.

Ai että mua niin masentaa --- nuo teidän masentavat kirjoitukset. Nyt heti mulle apua yhteiskunnan taholta, että en masennu lisää. Paistais ees aurinko tai vaikka satais tai olis joko tuulista tai tyyntä niin helpottuisi olo.

No kesähän ahdistaa jo perustervettä ihmistä, kuinka sitten ei masentunutta. Voi sitä jäätelökioskilla jonottamista, makkaran hamstraamista, grillaamista, autolla ajelua kesäjuhlista toiseen, puistopiknikkiä, juopuneiden ulvahduksia kesäyössä, kaikenkarvaista häppeningiä - puistorokkia ja lampirokkia, nukketeatteria navetassa ja kyyttöjä keskustassa. On ruskettunutta säärtä, on tutisevaa pakaraa, on itikoiden syömiä kinttuja, yleistä älämölöä ja koohotusta, hienhajua, ajelemattomia karvoja, terassivilhoa mustine laseineen, virtsanhajuisia porttikonkeja, torille sammuneita, oksennuslammikkoja, tyhmiä kiljuvia ipanoita, homeisia mansikoita, kuivahtaneita herneitä, ylihintaisia sisävesiristeilyitä, idioottiseurueita, varastettuja polkupyöriä ja veneitä, ruorijuoppoja, alkumetreille nyykähtäneitä kesäromansseja, kukkivia finnejä, hautuneita taipeita, tuopilla pahoinpitelyitä, veteen paskomista, kidutettuja kissuja ja niin edelleen.

Masennus on kauhean surullinen tunne kokijalleen. Joskus tuntuu, että maailma on vain ns. koville ja riittävän itsekkäille ihmisille - niille, jotka jaksavat sen tietoisuuden kanssa elää, että loppujen lopuksi kukaan ei enempää piittaa kenestäkään niin paljoa, kuin itsestään. Niinhän se ei toki ole, mutta masentuneesta asiat tuntuvat juuri siltä. En osaa sanoa tuohon aloitukseen oikein mitään, mutta masentuneita ja herkkiä ihmisiä kohtaan koen syvää sympatiaa ja empatiaa. Masentunut ei ole "huono" ihmisenä, mutta masentunut kokee asiat juuri niin, ja se on valtavan tyhjä ja ontto tunne ihmiselle, olla masentunut. Minä en masennu kesästä, mutta koen muuten vain olevani alamaissa. Riitelin juuri läheisteni kanssa ja toivon ihmisille, että välittäisivät joskus, näkisivät sen kuoren läpi, mitä joku ihminen ehkä ei pysty läheisilleen sanomaan, että jos joku joskus ei pysty oikein sitä asiaa sanomaan, että välittää. Mutta en ( en tietenkään) viittaa mihinkään nettiin, kunhan toin ajatuksen esiin, koska joskus on helpompi puhua kasvottomana netissä tuntemattomille ja purkaa sydäntään näin, jos on paha olla.

Tsemppiä kaikille masentuneiksi itsensä kokeville, voimia jaksaa. En osaa muuta tuohon sanoa.

Oma elämänikään ei ole aina niin mahtavaa, mutta minulle kesä kyllä vetää mielialan paremmaksi.Vaikka käppäilisin ihan yksin ulkona ja haistelen kukkasia niin ol on parempi.Tarviiko sitä yksi nistua kotona?Lähde ulos vaikka kiertelemään metsälle tai käy ostamassa jäätelö ja nautiskele siitä ulkona istuen.Toki ymmärrän ettei pointtina ollut se että kesä masentaa vaan se että näet ihmisten liikkuvan onnellisina ulkona ja tunnet olosi pahemmaksi,mutta jos koittaisit muutaa kaavojasi,voisi kenties ahdistus lieventyä?

Totta kai kesä masentaa, odotan jo nyt syksyä ja talvea.

koettakaa kestää pari.kolme kuukautta ja taas on syksyn aikaa, illat pimenee ja kylmää virtaa, jo juhannuksen jälkeen päivä alkaa lyhetä...

Täällä on 23v miespuolinen kohtalotoveri.

Kun on kesä, sapettaa kun "kaikki muut ihmiset on ulkona ja pitää hauskaa, on terassilla ja nauraa, ovat grillaamassa, ovat rannalla, ovat ottamassa aurinkoa, ovat nauttimassa kesästä..".

Tuntuu todella turhauttavalta ja tyhmältä olla ns. kateellinen muille ihmisille kun itse ei voi tehdä mitään mutta en tiedä, siltä se vain tuntuu.

Ja kaikkea pahentaa viellä se kun kesä ja lämpö hujahtaa ohi silmänräpäyksessä ja sitten tajuaa sen taas- kylmyyttä, pimeyttä ja loskaa taas edessä 10 kuukautta.

Oliskin joskus hyvä olla..

Itse olen kanssa 23v mies ja taas tänä kesänä tuntuu todella pahalta, tuntuu että jokainen kesä on vaan edellistä pahempi.
Nytkin mietin itsemurhaa, kun olen tajunnut että minulla ei ole oikeutta parisuhteeseen eikä seksiin 164cm pituuteni takia. Olen virhe jonka ei olisi pitänyt alunperinkään syntyä tähän maailmaan, koska isäni oli luuseri jonka ei olisi pitänyt päästä lisääntymään.
Nyt olenkin viettänyt koko kesän tähän asti kämpässä, ettei tarvitse nähdä kaikkia niitä onnellisia pareja, jotka tuolla kylillä kulkevat.