Kerrotaanko Raamatussa missään kohtaa, että alkuseurakuntaan liitettyjen kastettujen perheiden perheenjäseniä olisi kastettu uudestaan nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, missään elämän vaiheessa?
Mainitaanko Raamatussa siitä, että esim. Lyydian perheenjäseniä olisi myöhemmin kastettu toiseen kertaan esim. jonkin voimakkaan uskonnollisen kokemuksen jälkeen?
Apt.16
14. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.
15. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä. Ja hän vaati meitä.
Mainitaanko Raamatussa siitä, että esim. Lyydian perheenjäseniä olisi myöhemmin kastettu toiseen kertaan esim. jonkin voimakkaan uskonnollisen kokemuksen jälkeen?
Apt.16
14. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.
15. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä. Ja hän vaati meitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kirjoittanut: baptidzoo, 15.7.2004 klo 10.32
"Kerrotaanko Raamatussa missään kohtaa, että alkuseurakuntaan liitettyjen kastettujen perheiden perheenjäseniä olisi kastettu uudestaan nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, missään elämän vaiheessa "
Helluntailaiset eivät kasta ihmisiä uudelleen. Vanhempani kastoivat minut normaalin tavan mukaan sylivauvana, kysymättä minulta mitään (eihän vauvan mielipidettä voi kysyä). Joten kaste ei ollut omakohtainen ratkaisuni. Sillä ei ollut vaikutusta elämääni, ei negatiivista eikä positiivista. Myöhemmin kun kasvoin ja aikuistuin, minulle tuli luonnollisesti kyky tehdä omia päätöksiä. Tällöin omasin jo omakohtaisen uskon ja tein omasta tahdostani päätöksen käydä kasteella ja tunnustauduin näin Jeesuksen seuraajaksi.
Itse katson, että minua ei ole kastettu kuin yhden kerran. Sylivauvana tehtyä toimitusta en henkilökohtaisesti katso kasteeksi. Ne jotka sen haluavat käsittää kasteeksi, niin heillä on minun puolestani täysi vapaus niin tehdä. Tässä maassa on uskonnon ja omantunnon vapaus. Niitä itse kunnioitan itseni ja muiden kohdalla. Toivon, että myös muutkin niin tekisivät.
Teologisesti haluan kommentoida nimimerkki "baptidzoo" tekstiä. Missään kohden UT:ttia ei käy ilmi, että sylivauvoja kastetaan. Perhekunnat olivat suuria ja sisälsivät pienen suvun ja niissä kastettiin vain aikuisia jotka olivat kykeneviä tekemään itse ratkaisun. Olikohan näissä perheissä sylivauvoja? Missään ei sitä mainita, joten varmaksi ei voida sanoa, että näissä tapauksissa kastettiin sylivauvat.
Jeesuskaan ei kastanut lapsia, jotka vanhemmat toivat hänen luokseen, vaan siunasi heidät (Mark. 10:13). Jeesus kastoi toimintansa aikana kaikkia jotka halusivat lähteä seuraamaan häntä (Joh. 4:1). Sylilapsella ei ole ymmärrystä seurata Jeesusta, lapsi on itsessään viaton ja Jumalalle kelpaava, ei hän tarvitse uskonnollista toimitusta. Miksi sylivauva pitäsi kastaa, ei hän omaa syntiä, joka hänet kadottaisi?
Kaikissa Uuden testamentin kohdissa, joissa toteutetaan kaste asianomaiset omaavat jo uskon. Voit tutkia asiaa suoraan UTsta. Lue tekstit ilman kommentaareja ja neuvojia.
Luterilaisetkin edellyttävät kastetulta eli sylivauvalta uskoa. Heidän mukaansa seurakunta, vanhemmat ja kummit uskovat lapsen puolesta. Kuitenkin aina kun UT puhuu uskosta, se tarkoittaa henkilön omaa uskoa, ei toisen. Kukaan ei voi uskoa toisen puolesta.
Omasta mielestäni on rehellisempää ja avoimempaa kastaa ihmisiä jotka niin haluavat ja ovat kykeneviä haluamaan. Mielestäni ei ole järkevää "tehdä kenestäkään kristittyä" eli "ristiä" hänet, jos hän kuitenkaan ei halua olla aikuisena kristitty tai toteuttaa käytännössä kristillisyyttä eli elää Jeesuksen opetuslapsena.
Ensinnäkin Jeesus sanoo sylilapsella olevan omakohtaisen uskon häneen (Mark.9:36,42)
36."Ja hän (Jeesus) otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä; ja otettuaan sen syliinsä hän sanoi heille:
42. Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.
Muista aina keitä varten myllynkivet on varattu?
Jeesus sanoo, että myös lapsen on otettava vastaan Jumalan valtakunta, eli Pyhä Henki:
Mark.10
15. Totisesti minä sanon sinulle: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.
Pyhä Henki luvataan antaa teille ja teidän lapsillenne kasteessa:
Apt.2
38-39. Niin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu..
Siinähän puhutaan teistä ja teidän lapsistanne, eikä mistään tulevista sukupolvista. Parannusvaatimus oli tarkoitettu paikalla olleille miehille, ei lapsille (Apt.2:37).
Jeesus asetti kasteen vasta kuolemansa jälkeen ennen ylösnousemustaan, joten kristittyjen kastetta ei ollut edes vielä olemassakaan Jeesuksen eläessä (Joh.4:2, Room.6:3.) Jeesuksen eläessä kastettiin Johanneksen parannuksen vesikasteelle. Koska pienet lapset eivät tarvitse parannusta, oli mieletöntä kastaa heitä sillä kasteella ja vaatia vastasyntynyttä lasta tekemään parannusta synneistä.
Näin ollen hyvin tavanomainen perustelusi "Jeesus ei kastanut lapsia, vaan siunasi heittä", ei kelpaa perusteluksi sille, että lapset jätetään kastamatta nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, mikä kaste oli mahdollista Jeesuksen sovintoveren vuodattamisen ja helluntain jälkeen (Apt.2:38-39). Yhtä hyvin voidaan sanoa, mutta eihän se Aabrahamkaan kastanut lapsia, vaan siunasi heitä. Väite on tosi, mutta se ei kelpaa perusteluksi jättää Jeesuksen viimeisinä sanoinaan sanoma kastekäsky noudattamatta (Matt.28:19-20).
Väitteesi, että perheisiin 2000-vuotta sitten ei kuulunut eri ikäisiä lapsia, on mieletön. Sen voi jättää omaan lukuunsa. Jo kirkkoisä Origenes kirjoittaa säilyneissä dokumenteissa, että he saivat apostoleilta tavan kastaa myös lapsia. Sitä tukee myös katakombeista tehdyt löydöt, joiden mukaan aivan pieniä lapsia kastettiin.
Kristityt ovatkin todistettavasti kastaneet lapsiaan jo 2000 vuotta.
Uudestikastajien (rebaptidzoo) toiminta alkoi vasta paljon myöhemmin. Esimerkiksi helluntalaisuus syntyi amerikassa vasta 1800-luvulla, josta sen toi Suomeen Barrat-niminen mies. Uudestikastamisen historia on hyvin lyhyt verrattuna kristittyjen käytäntöön kastaa myös pienet lapset.
Jotenkin tuntuu, että teillä hellareilla ei mene kaaliin se, että Jumalan sana yhdistettynä veteen on kaste. Se ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan teko.Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimeeni, siinä olen heidän keskellään.Eikö ole tuttua Kristuksen puhetta.Kun lapsi kastetaan vauvana, kaste kantaa läpi elämän ja jopa sen jälkeenkin, yli synkän virran.Kaste kantaa koska se on Jumalan teko, meistä riippumaton teko.
Ei ole kyse siitä mitä haluamme, mitä teemme. Kyse on Jumalan teosta. Aikuinen ihminen haluaa kyllä sitä ja tätä ja tekee ratkaisuja ja päätöksiä.Omia päätöksiä silloin, kun on kyse uudelleen kastamisesta.Ei uskota Jumalan tekoon.
Ei helareihin mene vaikka halolla hakkaisi kalloon...! Kasteesta ja muusta he ovat ihan pihalla...!
Raamatun he kyllä osaavat ulkoa, mutta käytännön soveltamiseea olisi toivomisen varaa!
Pelastus on kristuksen sovitus työssä, ei meidän teoissa. En tiedä mikä vaikutus on ulkoa opettelemisella.
Lärstä kirjoitti: "Ei helareihin mene vaikka halolla hakkaisi kalloon...!"
Helluntaisia väitetään fanaatikoksi, mutta näyttää siltä, että fanaatikot ovat aivan muissa kirkkokunnissa. Ovat jo halolla hakkaamassa kalloon. Älä lärtsä unohda, että tässä maassa on nykyisin uskonnon, omantunnon ja ajattelun vapaus.
Voit puolestani olla tyytyväinen kasteeseesi, minä olen omaani. Itselläni ei ole mitään mielenkiinto ruveta kiihkoilemaan asiasta. Maailmassa on paljon vakavampia asioita joiden puolesta näen vaivaa.
Suomessa on nykyisin onneksi uskonnon, omantunnon ja ajattelun vapaus. Edes valtakirkolla ei ole oikeutta ohjata toisten uskonnollista vakaumusta, vaikka siihen halua olisikin.
Voit puolestani olla tyytyväinen kasteeseesi, minä olen omaani. Ei voisi olla turhempaan käytettyä aikaa, kuin alkaisin väitellä sinun kanssasi kasteesta. Maailmassa on paljon vakavampia asioita joiden puolesta näen vaivaa. Tutustu esim.
http://www.espoohsrk.fi/html/vainotut.htm
Pyytäsin sinuakin suuntamaan teologisen kiivautesi ja fundamentalistisen fanaattisuutesi hyödyllisimpiin asioihin. Hyviä jatkoja.
Tärkeintä kuitenkin on usko Kristukseen ja Kristuksen suorittamaan lunastukseen. Vain uskon kautta ihminen pelastuu. Helluntalaisilla ja luterilaisella on sama pääoppi eli uskon vanhurskaus.
Voit puolestani olla tyytyväinen kasteeseesi, minä olen omaani. Ei voisi olla turhempaan käytettyä aikaa, kuin alkaisin väitellä sinun kanssasi kasteesta. Maailmassa on paljon vakavampia asioita joiden puolesta näen vaivaa.
Melkoista uskonnollista kiihkoilua tässä keskustelussa korkeakirkolliselta puolelta. Onneksi Suomessa on uskonnonvapaus. Tässä maassa saa vapaasti kastaa vauvansa tai jättää kastamatta. Ja saa vapaasti kastattaa itsensä ensimmäisen, toisen ja vaikka kymmenennen kerran.
Suomen perustuslaki koskee kaikkia:
Suomen perustuslaki 11.6.1999/731:
11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus
"Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."
Lisäksi YK-ihmisoikeusjulistuksessa annetaan täysi uskonnon vapaus. Suomi on myös allekirjoittanut julistuksen:
"18. artikla: Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja."
Tätä vapautta ei voi uskonnolliset kiihkoilijatkaa tässä maassa viedä, ei sylivauvakastefundamentalistitkaan.
Tässä keskustelussa joillakin on merkillinen halu sotkeutua toisen kirkkokunnan oppikysymyksiin.
Luterilaisessa kirkossa on pappeja, jotka eivät usko ylösnousemukseen, neitseestä syntymiseen, ihmeisiin, Raamattuun Jumalan sanana, ei kadotukseen ja on niitäkin jotka eivät usko edes Jumalaan.
Luulisi omassakin kirkossa olevan näille oppinsa kiivailijoille työtä "puhdasoppisuuden" saralla.
Olkaa ystävällisiä ja hoitakaa ensin oma pesä kuntoon ja sotkeutukaa vasta sitten toisten kirkkokuntien oppeihin. Sittenkin vasta kunnon harkinnan jälkeen.
PS1: Suomessa sylivauvakastekäytöä toteuttavat katolinen, ordotoksinen ja luterilainen kirkko. Ns. uskovan kastetta baptisti-, metodisti-, helluntai- ja vapaakirkko. Lisäksi useat ns. uudet karistmaattiset seurakunnat. Lisäksi luterilaisessa kirkossa kastetaan myös aikuisia, jotka uskoon tultuaan haluavat kasteelle (jos heille ei ole pidetty ristiäisiä vauvana). Lisäksi jotkut armeijassa rippukoulun käyneet haluavat siellä kasteen.
Ps2. Ortodoksit kastavat sylivauvat upottamalla kokonaan veteen.