Lapsen pois antaminen?

Mikä sinua konkreettisesti pelottaa lapsen saannissa? Taloudelliset huolet vai joku muu? Hae keskustelu apua ensin ennen kuin tosiaan teet sen päätöksen että annat lapsesi adoptioon.

Avoimet adoptiot ovat kyllä mahdollisia,sitä en tiedä kuinka yleistä se on tai miten käytännössä tapahtuu.

Minä oli muutaman vuoden vanhempi kun sain esikoiseni mutta yksin olin siis. Ei perhettä tai ketään tukena. Jotenkin sitä vaan jaksoi vaikka alku oli vaikeaa. Sain kyllä sitten apua sosiaaliviranomaisilta,pääsin töihin jne. Ja se arki helpottuu huomattavasti kun lapsi kasvaa.

En ole oikea ihminen sanomaan mitä sinun tulisi tehdä,pitää lapsi vai antaa pois mutta mieti vielä. Tukea on saatavilla monessa eri muodossa;tukiperheitä,perhetyöntekijöitä jne. Puhu neuvolassa asiasta ja kysy sieltä neuvoa ja tukea.
Sinulla on oikeus äitiyspäivärahaan,kotihoidontukiin,asumistukeen,toimeentulotukeen jne. Itse sain odotusaikana kaupungilta kivan vuokrakaksion hetkessä koska elin väkivaltaisessa parisuhteessa ja olin raskaana.. Odotusaika oli toisaalta yksinäistä mutta sain lohtua lapsesta vaikka hän ei vielä ollut syntynytkään.

Siitä on nyt 12 vuotta kun lapseni sain. Itse olen kasvanut henkisesti näiden vuosien varrella ja on ollut ylä- ja alamäkiä mutten voi kuvitella päivääkään ilman lastani :) Opiskelemaankin aloin uudestaan.

Älä anna sitä pois, sillä tulet katumaan sitä katkerasti.
Tarviit tukea ja tsemppiä ja uskoa itseesi.
Valitettavasti en voi neuvoa sinua hakemaan tukea mistään virallisilta tahoilta, sillä useinkaan ne eivät tue vaan päinvastoin pitävät sitä tuen hakemista heikkouden merkkinä.
Miten omat vanhempasi, sisaruksesi - ystäväsi? Mitä jos etsisit muita samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, olisitte toistenne tukena ja turvana?
Yksin jäämistähän ihmiset lopulta eniten pelkäävät.
Oletan, että sinulla ei ole rahaa esim. palkata välillä lastenhoitajaa tai omaa terapeuttia tms. Jos suinkin on, käytä niitä.
En ole samassa elämäntilanteessa täysin, mutta samastun. Nuoria äitejä kohdellaan aika paskasti tässäkin maassa. Jos kerrot jollekin esim. lääkärille, että et jaksa lapsen kanssa ja mietit adoptiota, hän saattaa lähteä juttuun mukaan sinun tukemisesi ja uskon luomisen sijaan.
Se on sinun oma lapsesi, älä anna sitä pois "parempiin" hoiviin, vaikka täällä kuuluisi ilmeisesti olla 34,5-vuotias vähintään, kun saa lapsen.

Minulla on viikon päästä neuvola-aika, otan asian puheeksi siellä.

Vanhempani kertoivat kantansa, eivät suostu auttamaan minua selviytymään arjessa. Pääsen asumaan ensikotiin pienen kanssa.
Isä ja äiti ovat luvanneet vaunut hankkia ja jotain tarpeellista, ennen kuin menen ensikotiin. Sen jälkeen yhteydenpito loppuu kuulemma.

Aika kurjalta se tuntuu, mutta ainakin auttavat alkuun.
Ja saan sinne ensikotiin mennä aluksi.
Siellä sitten katsotaan seuraavaa vaihdetta.
Sain itselleni oman edunvalvojan, joka auttaa minua noiden asioiden selvittämisessä yms.

Voi sinua raukkaa :/ kyllä vanhempasi vielä leppyvät (kokemusta on), he tarvitsevat vain aikaa miettiä asiaa, onhan tuo aika iso pala kerralta nieltäväksi..

Voimia, kyllä se siitä!

Voi sinua raukkaa :/ kyllä vanhempasi vielä leppyvät (kokemusta on), he tarvitsevat vain aikaa miettiä asiaa, onhan tuo aika iso pala kerralta nieltäväksi..

Voimia, kyllä se siitä!

kiitos.
Olen helpottunut kuitenkin, että voin ensikotiin mennä ja sain edunvalvojaksi, mukavan naisen.
Eiköhän tämä tästä lähde.

muutin n. viikko sitten ensikotiin. Olen ystävystynyt erään 30-vuotiaan naisen kanssa joka on tässä samassa rakennuksessa turvakodin puolella 4-vuotiaan tyttärensä kanssa.

Lapsi massussa liikkuu kovin ja minun tekisi mieleni vain nukkua. Siitä taitaa tulla jalkapalloilija. Äiti ja isä eivät ole lähtöni jälkeen ottaneet yhteyttä, enkä minäkään ole osannut heihin enää yhteyttä ottaa.

pieni tyttö saatettu maailmaan 55cm 2355g. Olen rakastunut pieneen. Tultiin toissapäivänä tänne ensikodille. Täällä oli äitiltä paketti missä oli söpö nallekarhu-huppariasu pienelle ja minulle pyjama.

Tsemppiä ja jaksamista ja onnea ja muista että pidät itsestäsi huolta niin sitten jaksat huolehtia lapsestasikin. Muista että aikanaan lapsesikin kasvaa ja niiden on annettava tehdä ihan itse omat päätöksensä ole sitten silloin omasi turvana ja tukena!

Miksi haluat antaa pienokaisen pois? Totta kai sinä pärjäät oman lapsesi kanssa! Vaikka se tuntuukin todella oudolta ja uudelta asialta.

Olin itse 16-vuotias kun tulin raskaaksi, eikä oikeen ketään muita ympärillä paitsi oma äitini. Mutta hyvin me ollaan pärjätty ja raha asiatkin on ok, kun suunnittelee vaan aina ostokset ennen kauppaan menoa rahan mukaan! :-)

Minä ainakin uskon että voisit pärjätä hyvin, äidin vaistot kyllä vievät meijät tilaanteesta kuin tilanteesta yli... Ja juurikin tuo kun lapsi kasvaa niin helpottaa. Vastasyntyneet vauvat ovat helppoja >6kk rupee vaikeutuu kun kaikki on uutta ja opittavaa paljon mutta sitten 1v.> rupee jo huomattavasti helpottamaan!

Toivottavasti teet oikean päätkösen etkä joudu katumaan!

Tv. Yh-teinimamma

Hei onko aloittajan tilanne edennyt mitenkään? Mites vanhemmat?

Hei!
Hienoa, että päädyit pitämään itsellä lapsesi. Itse en ole onnistunut saamaan lapsia ja siksi ajattelen että on suuri onni saada lapsia. Jos haluat jutella ja ehkä joskus lapsenhoitoapua (Riippuen siitä missä asut) niin ota yhteyttä, [email protected]

Hei, hyvin on pienen tytön kanssa mennyt. Isä ja äiti on "ihme kyllä", ottaneen mummon ja papan roolit haltuunsa. Asun pienen kanssa isän hommaamassa kämpässä ja vanhemmat käy monta kertaa viikossa katsomassa, että meillä menee kaikki hyvin.

Kiitos teille tsempparit.

tippa meinasi linssiin tulla, kun luin tätä keskustelua. olet kyllä tosi vahva ihminen ja näin tuntemattomanakin voin sanoa olevani ylpeä sinusta. kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi