Kovastihan tolkutetaan, että Saksan maavoimat juuttuivat suurten voittojen jälkeen liejuun, lumeen ja huoltovaikeuksiin sekä tietenkin Puna-armeijan vastarintaan.
Mutta entä Lufwaffe? Miten sillä sujui alkumenestyksen jälkeen? Pitikö se itärintamaa pystyssä vai perääntyikö kilpaa maavoimien kanssa?
Mutta entä Lufwaffe? Miten sillä sujui alkumenestyksen jälkeen? Pitikö se itärintamaa pystyssä vai perääntyikö kilpaa maavoimien kanssa?
Vastaukset 20
Vanhimmat
tasapeliin, sillä taistelu Englannista oli vienyt suuren määrän
( noin 2 000) kokenutta lentohenkilöstöä. Alkuvaiheen jälkeen se rupesi tuntumaan.
Vuoteen 1943 asti se kykeni pitämään puoliaan, 1944 ryssillä oli hävittäjiä 7:1 saksalaisiin nähden, niin ei paljoa vaadittu että luftwaffe romahti, varsinkin kun maasodassa tuli katastrofeja katastrofin perään
vuonna -41, vai romahtiko maavoimien tapaan?
Niin kertoo Tippelskirch 2. osa s.394 ( lyhennetty):" 1941 lopussa ilmavoimat käsitti vain 1 700 konetta.--liian vähälukuisia vastatakseen armeijan vaatimuksia. Vaikeat kenttäolot, lumi ja pakkanen aiheuttivat murheiden sarjan. Moottoreiden ja muiden osien jäätyminen, laskutelineiden rikkoutuminen huonoilla kentiilä olivat suurimpia vaikeuksia."
Peräännyttäessä menetettiin lisäksi suurtet määrät materiaalia. Siitä ja poltoaineesat alkoi olla pulaa.
On myös huomattvaa, että Auchinleckin Rommelille loppuvuonna -41 aiheuttama tappio johti yhden ilma-ak:n irroittamiseen Välimerelle. Ei ollut reservejä, joten koneet oli otettava rintamalta.
Noh, v.1941 myöskin ryssän koneet olivat hajalla ja lentävätkin olivat paskoja hökkeleitä, joten ei luftwaffw heitä pelkäämään joutunut
Punailmavoimat saivat uusia koneita ja toipuivat samaan aikaan kun Lufwaffe meni takapakkia. Heitä oli lukumääräisesti enemmän tappioista huolimatta,
Ilmataisteluissa saksalaiset kyllä yleensä olivat parempia. Paljon voimia kului kuitenkin maavoimien huoltokuljetuksiin ennen kaikkea Demjanskin motin huoltoon.
Monia laivueita oli välillä siirrettava Saksaan toipumaan.
Kesä-syksyn Neuvostolliton ilmavoimien hävittäjäkalusto oli lähes pelkkiä rottia,aaseja sun muita LaGGeja, vasta talven tullen alkoi helpottaa. Syksyllä kurakelien aikaan molempien ilmavoimat olivat umpikusessa. Tosin saksan ilmavoimien ongelmat olivat maassa, ryssien taivaalla
mitä valituissa palo
30.5.2012 11:35
0
Sulje
mun korkkarissa on tiedot:
aaaaarrrrggggg! ..... himmel! tommyjääääääää! aaaaarrrrrrrgggg! Mein gott kuolennnnnnnn!!!! Heil Hitlerrrrrrr aaaargggg!!!!!!!!!!
Roskaa. Puna-ilmavoimilla oli ylivoima koneissa aina vai väitätkö todella että Moskovassa vuonna 1941 VVS:llä oli enemmän porukkaa kuin Waffeleilla. Mistähän tuonkin keksit oi älykkö. Suhteet menivät harvoin tasan. Ei edes Kurskissa. Ainut tasaväkinen ilmataistelu jonka Luftwaffe hävisi oli taistelu Kanaalin ilmaherruudesta. Sekös stalinisteja suututtaa että huonosti valmistautunut länsimainen demokratia hakkasi kommunistien liittolaisen.
Mitä ilmavoimia paskovassa muka oli. Ei ne saannu kun suurlähettiläs Steinhardtin hökkeliä pommitettua. Rudelin Maratin tuhoaminen oli suurin voitto.
"Kesä-syksyn Neuvostolliton ilmavoimien hävittäjäkalusto oli lähes pelkkiä rottia,aaseja sun muita LaGGeja, vasta talven tullen alkoi helpottaa."
Sodan alkaessa oli rintamayksiköillä noin tuhat uudenmallista hävittäjää. Ne olivat tulleet tuotantoon 1940 lopussa.
Silti 80 % oli vanhentunutta kalustoa, joka toimi vain taitavien lentäjien käsissä.
Tilanne alkoi tasoittua jo -41 lopussa ja -42 punailmavoimat olivat lukumääräisesti ylivoimaiset. Lufwaffe pystyi kuitenkin ilmaherruuteen painopistesuunnissa.
1943 punailmavoimat olivat jo laadullisestikin tasaveroiset ja -44 alkaen määrällisesti täysin ylivoimaiset. USA:n apu oli lmassa erityisen merkittävä.
oli tietysti koko ajan määrällinen ylivoima. Se ei kuitenkaan juuri näkynyt ilmassa ennen -42 loppuvuotta.
Sodan alussa punailmavoimilla oli noin 20 000 taistelukonetta. Niistä tuhottiin noin 4 000. Silti jäi moninkertainen määrällinen ylivoima.
Leningradin ja Moskovan pommitukset kyettiin torjunmaan hyvin tehokkaasti. Tosin LW:n kalustokin oli riittämätön.
Oma pika-analyysi, ei varmasti loppuun asti mietitty...
LW toimi hyvin olosuhteisiin nähden, hurjat pudotusluvut kertovat jo paljon. Kun sotaonni alkoi kääntyä, melko pitkään pystyttiin luomaan tarvittaessa jopa paikallinen ilmaherruus. Tämä toki tarkoitti suonenvetoa johonkin muuhun rintaman osaan. Monesti yksittäisiä lentueita heiteltiin paikasta toiseen. Eli, aikamoista palokuntatouhua. Gunther Rallin muistelmista saa hyvän kuvan, miten rasittaavaa miehistöille ja kalustolle jatkuvat siirrot olivat ja kuinka hemmetin paljon niitä oli. Myöhemmin siirtoja toki tehtiin enenemässä määrin ihan vain sen takia, ettei jääty jalkoihin. Ja jalkoihinkin jäätiin.
Yksi syy menestykseen toki oli myös venäläisten huono strategia/taktiikka ilmavoimien käytössä. Tähän tavallaan myös liittyen, se että ilmataistelut käytiin pääsääntöisesti matala- tai keskikorkeuksissa.
Vaikeuksia aiheutti kaikki kuviteltavissa oleva,eli huolto, sääolot, surkeat kentät, loppua kohden yhä enemmin huono koulutus, osastojen siirrot valtakunnanpuolustukseen ja perhana sentään, vihollinenkin vielä.
Pudotusluvuilla on turha rehvastella. Jopa räkänokkaisin ala-arvoison lentokoulun mahorka musika hakkasi teutooneja kun sai paremman kaluston käyttöön. Britit on ainoat jotka voi pudotusluvuilla kerskua. Voimasuhteet oli suunnilleen samat ja nasuilla kalusto jopa hieman parempaa mutta selkään saivat.
....riippuu tehtävästä, Saksan ilmavoimien kalusto oli paskaa pitkänmatkan massiivisia pommituksia varten, me-109 Emil e sopinut saattohävittäjäksi ennen muutoksia. Spitfire ja Hurricane olivat aina etulyöntiasemassa.
Lisäksi vuodesta 1941 Lännellä oli tolkuton ilmaylivoima.
Kukaan osapuoli ei voi kerskua ilmasaavutuksillaan, mutta ryssä pärjäsi kaikkein huonoiten
Briteillä oli kesällä 1940 ohjaamossa lähinnä kokemattomia räkänokkia. Saksan miehittämistä maista paenneet miehet norjalaisia lukuunottamatta sekä muutamat harvat Ranskassa taistelleet saaren pojat tarjosivat tarpeeksi lisäaikaa tehokkaan vastarinnan muodostamiseen. Toisaalta jos pidetään Muncheniä Chamberlainen yrityksenä hankkia hengähdystaukoa ja aikaa niin tulos oli aika surkea. Chamberlain käynnisti tietääkseni yleisen asevelvollisuuden jo huhtikuussa 1939. Suomen hankintojakin rajoitettiin talvisodan aikaan. Ainut ero on se että toisin kuin saksalaiset, ei britti saannut sotakonetta käyntiin. Dunkerquessa juostiin ja melkein Kanaalillakin rökityksen saatiin.
"Vaikeuksia aiheutti kaikki kuviteltavissa oleva,eli huolto, sääolot, surkeat kentät, loppua kohden yhä enemmin huono koulutus, osastojen siirrot valtakunnanpuolustukseen ja perhana sentään, vihollinenkin vielä."
LW kärsi idässä paljon nimenomaan muiden rintamien kehnosta menestyksestä. Koneita otettiin idästä, kun niitä muualla tarvittiin. Reikiä paikattiin leikkaamalla uusi.
Punailmavoimia aliarvioitiin vielä silloin, kun siihen ei ollut mitään syytä. Suuret pudotusluvut johtivat harhaan. Venäläiset kestivät ilmassakin lähes käsittämättömiä tappioita.
"Lisäksi vuodesta 1941 Lännellä oli tolkuton ilmaylivoima."
Länsivallat ottivat ilmaylivoiman Afrikassa ja Välimerellä -42, mutta -43 talvesta jenkkien tultua se oli täydellinen ja pysyi.
Länsirintamalla oli tasaisempaa, mutta -43 alkaen sielläkin vaaka kääntyi lännelle jenkkien ansiosta. Sama koski kotimaan ilmatilaa.
Jaah "jenkitkö" ne pommitti Hampurin mäsäksi tai keskeytti valtaannousun kymmenvuotis kekkerit.
Vaikka kaikki koneet olisi otettu idästä ei se olisi muuttanut mitään. Saksalaisilla oli materiaali yksinkertaisesti liian vähän. Jos Maltakaan ei kaatunut siitä huolimatta että se oli toisen maailmansodan pommitetuin paikka pinta-alaansa nähden niin vielä vähemmän nekku kaupungit joissa sentään oli jonkin verran IT:tä.
Luftwaffe pärjäsi vuonna 1942 yllättävän hyvin ottaen huomioon useat rintamat ja poltto-aine pulan sekän huollon vaikeuden. Göringin ja poikien virhe oli ettei tarpeeksi satsattu kotipuollustukseen ja sallittiin Hampurin kaltaiset tuhot mikä heikensi moraali.