18-vuotias eikä vielä valmis itsenäiseen elämään. Normaalia?

Ei hätää edes Suomen mittapuulla. Ja monessa muussa maassa asutaan kotona siihen asti kunnes mennään naimisiin, vaikka silloin olisi jo yli kolmen kymmenen. Itse asuin kotona jonkun aikaa palattuani opiskelemasta 25-vuotiaana, ja vieläkin välit vanhempiin ja sisareen ovat läheiset vaikka keski-ikä kolkuttaa. On jo rahan käytön ja ekologiankin kannalta älytöntä että kaikki asuvat yksin omissa pikku kopeissaan.

Itse muutin kotoani pois 16-vuotiaana ja se oli kyllä typerintä ikinä.
Pysy kotona niin kauan kuin mahdollista.

että aniharva tietämistäni nuorista ihmisistä on muuttanut kotoaan pois heti, kun on 18v. täyttänyt (tai aiemmin). Asuin tosin pienellä paikkakunnalla ennen ja sieltä muutettiin jonkin verran koulujen perässä muualle, lähinnä siksi, etteivät julkiset jne. kulje lainkaan, joten joillain olisi käytännössä ollut mahdotonta asua kotona. Mutta esimerkiksi kaikki kaltaiseni paikkakunnan lukiota käyneet asuivat kotonaan, muuttaminen olisi varmaan kielinyt lähinnä siitä, että kotona on aivan helvetilliset oltavat. Kaupungeissa asutaan vielä useammin kotona pitkään, koska käytännössä se on mahdollista, kun koulut lähellä eivätkä korkeat vuokratkaan pahemmin houkuttele lähtemään pois.

Sinulla on jopa harvinaisen "kunniallinen" tilanne ikäiseksesi, koska maksat itse omat harrastuksesi ja annat vielä äidillekin talousrahaa, monet kun olettavat automaattisesti vanhempien maksavan kaiken niin kauan kuin samassa taloudessa asutaan.

ON NORMALIA

En tiedä millä paikkakunnalla asut kotonasi, mutta minulla on kokemusta tällä hetkellä kahdesta 18-vuotiaasta, joista toinen asuu kotona ja toinen muutti pois kotoa. Se, joka asuu kotona, sai opiskeluajalta jotain tukea, mutta nyt kun koulu loppui, hän ei saa minkäänlaista tukea, koska asuu kotona, vaikka ei ole töitäkään.

Toinen sai opiskeluajaltaan 500 euroa kuussa jotain tukea, joka meni lähes kokonaan vuokraan, vajaa 50 e jäi ruokaan kuukaudessa. Nyt hänenkin koulunsa loppui, joten nyt sanottiin, että saat vain 178 e/kk asumistukea, eikä muuta. Vuokra veden kanssa on edelleen se noin 450 e/kk. Tämä sama henkilö asuessaan kotona ei saanut mitään tukea vedoten siihen, että asui kotona.

Olet onnekas, kun asut sellaisella paikkakunnalla, jossa tukea saa asumalla kotona. Nämä minun esimerkkini ovat Vantaalta. Älä missään nimessä tunne alemmuutta tuosta edustasi, vaan pysy kotona niin kauan kun asiasi ovat noin hyvin.

Hei kaikki! Kiitos viesteistänne, niitä oli ilo lukea. Kiitos ymmäryksestänne, viestinne auttavat näkemään asiat paremmassa valossa.


Terveisin aloittaja

Normaalia on mutta miten paljon kuvittelet muuttamiseen oikein menevän rahaa?
Ei minulla mitään töitä ollut kun muutin kotoa pois.

SAATNA sietäisitkin tuntea häpeää! Tuohan on noloa asua tuon ikäisenä vanhemmilla!! Keskenkasvuinen loinen, nyt omaan elämään välittömästi!

Se että tiedostat jo nyt että kotoa on joskus lähdettävä kertoo mielestäni sen että käytännön syistä voit kotona vielä hetken olla, jos tämä siis vanhemmalle/vanhemmille sopii.
Niin kauan kun mielessä on tavoitteet milloin itsenäistyä täysin ja se ei kokoajan karkaa kauemmaksi tulevaisuuteen ei ole mitään hätää.
Ja eipä se kai itsenäisyyttä ole, että usein muutetaan omilleen mutta vanhemmat maksaa osan viuluista ellei kokonaan?

Hei,
harva 18-vuotias on henkisesti valmis muuttamaan pois kotoa. Moni vaan joutuu muuttamaan pois kotoa olosuhteitten takia; koulu on muualla, suhde vanhempiin ei ole hyvä ja vanhemmilta ei saa hyväksyntää ja tukea.

Ja tosiaan ei ole mitään noloa asua kotona yli 20-vuotiaaksi. Suomessa vaaditaan aivan ihmeellisellä tavalla olemaan itsenäisiä jo alle 18-vuotiaana. Ikään kuin vanhemmat eivät haluaisi huolehtia omista lapsistaan ja antaa heille aikaansa ja tukeansa.

minä sanoisin, että älä pakottaudu itsenäistymään, koska siitä voi henkisesti kärsiä sitten aika lailla. Itse muutin kotoa kauas ennen kuin olin niin sanotusti valmis siihen, ja oon aika henkisesti sairas, kaikenlaisia ongelmia.

aika noloa...

Mun mielestä keskiasteen koulutuksen, kuten lukion ja ammattikoulun voi käydä kotoa käsin, mutta yliopisto- ja korkeakouluopiskelijat alkavat olla siinä iässä, että täydellinen itsenäistyminen tekee vain hyvää.

ampuja oli 18 v.

Noloa on tehdä asiasta tuollainen numero. Elä omalla tavallasi.

Mielestäni ei lukiolaisen tarvi vielä asua kodin ulkopuolella. Ehdit kyllä sittenkin, kun saat opiskelupaikan jostain lukion jälkeen, koska sitähän ei välttämättä saa omalta paikkakunnalta.

Ei lukio-opiskelijan ole pakko jatkuvasti koulun ohella tehdä töitä, mutta esim. joulun aikoihin ja kesäisin olisi hyvä, jos olisi työpaikka ainakin jonkin aikaa.

Eikö se ole aika normaalia, että lukiolainen asuu vielä kotona. En usko, että kukaan katsoo "alaspäin", vaan sen sijaan "ylöspäin", koska olet niin reipas tyttö/poika, että jaksat opiskella lukiossa. Opiskelu on opiskelijan työtä.

Moi!
Kyllä ihmisillä voi olla aivan erilainen aikataulu itsenäistymisessään, eli kuuntele vaan itseäsi niinkuin h ienosti olet tehnytkin. Suuri kiusaus tällaisena aikana varsinkin mitä elämme niin alkaa olemaan kuin muutkin kaikessa. Pienellä lapsellakin on oma persoonallinen kehitysvauhtinsa. Se on vain merkki siitä että sullakin vielä persoonallisuus muovautuu, olethan vielä nuori kaikinpuolin. Hyvä jos saat sieltä läheltäsi jonkun tukemaan sua oikeasti tässä. Ei täällä jäniksen selässä olla.

Itsenäistyminen alkaa varhain, sanoisi asiaintuntijoista koostuva organisaatio uudistuksissaan, osaltani juuri arvioiden vedän esiin todella vertailtaessa, arvaan varmaan, Suomalainen/ Eurooppalainen Amerikkalainen Kiinalainen. Suoraan sanoisin, jollei juuri metsässsä itsenäistytä, niin missä ei. Suomalais mailmanlaajuinen itsenäistyminen on kyseessä silloin, haettaessa rajoituksin rajoja? "Osaltani sanakukkanen auttanee minua allekirjoittaneena, mailman kaikissa tekstityksissä, huomaan erinomaisen tilaisuuden ja Jumala varmaan."

Onneksi olkoon! Olet loistava tapaus, silla olet rehellinen itsellesi ja muille. Ei 18-vuotiaana ole viela mitaan hataa itsenaistya, vaikka muodollisen taysi-ikaisyyden saavuttaakin. Me olemme jokainen yksiloita, ja kasvun tarkein edellytys on hyva itsetuntemus, jota sinulla on.

Mene eteenpain pystypain ja rauhallisin mielin, ehdit olla itsenainen ihan kyllastymiseen saakka!

Miten on mahdollista että saa kotona asuvana tukea,opiskelijana. Vastatkaa kuka asiasta varmuudella tietää,vaikka sosiaali viranomainen.

Pysy vain kotona. Ei haittaa yhtään mitään. Mitä kauemmin pysyt, sitä paremmin sinulla menee. Pysy vaikka siihen asti kunnes et enää kestä vanhempiesi läsnäoloa tai toisinpäin.

Mutta ei 18v tarkoita että pitäisi muuttaa omilleen tai olla itsenäistynyt. Nuoriahan me vielä tässä ollaan. Itse muutin juuri kuukausi sitten, ja olen elellyt toki leppoisan rauhallisesti ja mukavasti. Minusta tämä oli oikea ratkaisu ja pärjään todella hyvin töitteni kanssa.

Mutta muussa tapauksessa suosittelen jäämään kotiin.

jokainen itsenäistyy omaa vauhtia, ja 18 - vuotias harvoin on kypsä edes olemaan omillaan ellei oppia ole saanut. Tosin ei ne vanhemmatkaan aina alkuunkaan ole, kun ei huusholliakaan osata hoitaa. Ei kannata siis kiirehtiä. On sääli että monella juuri kotia muuttaneella on vaan asenne kuin maailman omistajalla ja vähät välitetään naapureista. Tulosta siitä että elämäntaidot hukassa....kun kaikki valmiina. Taidot kuntoon ja menoksi....

Noh, täysi-ikäisyys ei mielestäni tarkoita sitä, että pitäisi alkaa heti itsenäiseksi eläjäksi. Monet entiset lukiotoverini kävivät lukiota kotoa käsin. Itse asuin opiskelija-asunnossa ja kävn lähes jokainen viikonloppu kotona. Välimatkan vuoksi asunnossa asuminen oli helpompaa ja halusinkin itse itsenäistyä nopeammin. Lukion jälkeen kannattaa ennemmin alkaa miettimään omaakin eloa, koska silloin varmaan tulee eteen jatko-opiskelu tai työnteko sekä mahdollinen kotipaikkakunnalta pois muutto. Monille 18-vuotiaillekin on hankala löytää nykyään töitä ilman koulutusta (riippuen toki asuinpaikasta). Viimeisenä lukiovuotenani aloin tekemään osa-aikaista työtä lukion ohella koska viikkotunteja oli aina vain vähemmän.
Uskon kyllä, että myöhemmin alkaa jo tuntumaan siltä, että haluaa jo itsenäistyä.
Oma siskoni on 23-vuotias ja asuu tällä hetkellä taas kotona. Mutta kannattaa vähän tunnustella mitä vanhemmat ovat mieltä itsenäistymisestäsi.
Kasvaminen ja kehittyminen on kuitenkin hyvin persoonakohtainen asia. :) Kukin tavallaan.

Huoli pois! Ei se ole väärin jos kotona asuu,sehän on käytännöllistä ja ekologistakin jos siltä kannalta ajattelee. Eikä kai kaikki vanhemmat nykyäänkään vielä ole hätistämäsä omia lapsiaan pois kotoa? Ite olen nyt 30v ja asuin kotona 22-vuotiaaksi. Hyvin tässä on ehtiny tottua asuntovelallisen elämään...

Mielestäni se on normaalia sillä isosiskonikin muutti pois kotoa vasta 21 vuotiaana. Kannattaa siis asua kotona kauan. :D

pois olosuhteiden pakosta enkä ollut silloin vielä siihen valmis. Kannattaa oikeasti asua siellä niin kauan kuin se on mahdollista jos et ole valmis itsenäiseen elämään.

Voi sinua.. :) Tiedätkö että esim. Etelä-Euroopassa on täysin normaalia että lapset asuvat kotona pitkälle aikuisikään asti? Siellä samassa talossa saattaa asua koko pieni suku.

Minulle perheeni on äärimmäisen tärkeä ja rakas, eikä vielä ole kiirettä muuttaa pois vaikka olen yli 20- vuotias. Perheeni on myös tyytyväinen tilanteeseen, ja maksan heille säännöllisesti "elatusapua". Toki ymmärrän jos joillakin on huonot välit perheeseen ja kiire muuttaa kotoa pois, mutta tuollainen on vaan surullista..

Minä en suostu tekemään asioita vain sen takia että joku on "normaalia". En alistu tämän yhteiskunnan painostukselle, enkä mene massan mukana niin kuin suurin osa ihmisistä. Teen tasan niin kuin huvittaa, ja jos joku katsoo kieroon, omapa on ongelmansa. Olen onnellinen, ja läheiseni ovat onnellisia. Millään muulla ei ole merkitystä.

Olisi mahtavaa jos Suomessakin ymmärrettäisin perheen merkitys, ja annettaisiin yhdessäololle enemmän aikaa ja arvoa, sen sijaan että asuisimme yksin kylmissä betonikopeissamme keskellä välinpitämätöntä maailmaa.
Yhteiseläminen olisi sekä ekologisesti että rahallisesti paljon vähemmän kuluttavaa. Suomessa on aivan liikaa köyhiä, yksinäisiä ja pahoinvoivia ihmisiä.

On se elämä ankeeta jos äiti ruuat tekee ja millä aikaa syödään!isin kans kauppaostoksilla ja ikä 20 v!huh huh!loppu elämän vanha piika/vanhapoika!no elämä on.........

Itse muutin pois vanhempieni luota 16-vuotiaana. Lukio sijaitsi toisella paikkakunnalla, joten muuttaminen oli pakollista. Halusin myös muuttaa. Olen nyt yli kolmekymppinen ja ylipiston käynyt ihminen.

Tilanteita on monenlaisia. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Minusta jonkin osa-aikaisen työn löytäminen kuulostaisi tilanteessasi hyvältä. Saisit työkokemusta ja muutakin elämää kotona asumisen ja opiskelemisen ohelle.

Ei tuossa ole mitään hävettävää jos opiskelet ja asut vanhempien luona? Sulla on kuitenkin visio edessäolevasta elämästäsi, että jossain vaiheessa lähdet omille teillesi ja saat työpaikankin! Ole onnellinen että sulla on noin hyvät vanhemmat jotka auttaa, auta sinä sitten heitä vuorollasi kunhan sinun siipesi kantaa ja vanhemmat tarvitsee apua! Ei kannata murehtia tuota asiaa ja istua siivet supussa vaan nokka pystyyn ja eteenpäin! Hyvää kesää sulle!

Eipä sillä mitään väliä onko valmis vai eikö sillä vaikka haluaisi elättää ja omilleen muuttaa niin vuokranantajat paskat nakkaa. Ei edes asiallisesti voida ilmoittaa ettei anneta asuntoa.

Ole nainen ja hanki mies.

Ei kannata kiirehtiä kotoa muuttamisen suhteen. Kannattaa muuttaa vasta sitten kun on varmasti rahaa ja joku pysyvä duuni koska on se vuokra/asuntolaina jotenkin maksettava muut elämisen kulut. Eikä Suomessa ihan pikkurahoilla pärjää, ainakaan jos haluaa asua kaupungissa!

Typerintä on vaan rynnätä ulos himasta ilman että rahaa omillaan elämiseen tai duunipaikkaa. Sitten voi tulla eteen sellainen tilanne, että ei ole asuntoa ja joutuu palamaan häntä koipien välissä takaisin äidin ja isän luo.

Ja ennen kun alkaa työuraa aloittelemaan, niin kannattaa käydä lukio loppuun. Monelle mun tutulle on käynyt niin että ovat itsenäistymisinnossaan menneet duuniin koulun lisäksi ja sitten jäänyt lukio kesken. Ja duunia saa paremmin jos on käynyt lukion/amiksen.

Ei mun mielestä oo mitenkään noloa asua 18-vuotiaana vanhempien luona. Jos vielä 30-vuotiaana asuu vanhempien luona, niin sitten ehkä kannattaa alkaa miettiä. Harva omista kavereistani asui 18 vuotiaana omillaan. Ja ne jotka asui, niin niillä ei ollut aikaa muulle kuin lukiolle ja duunipaikalle. Jää aika lailla kaverit toiselle sijalle kun on niin paljon tekemistä.

Et missään tapauksessa ole epänormaali!!! Kyllä kerkiää olemaan itsekseen aivan riittävästi elämässä.Jos sinulla hyvä koti ja hyvät vanhemmat niin miksi pitäisi kiirehtiä..Itse toivon että omilla lapsilla ei ole mikään kiire lähteä/ muuttaa kotoa pois! Ei tarkoita että pitää olla kotona koko ajan mutta kun esim minulla paljon tilaa kotona niin nauttii nuoren elämästä ilman suurempia aunto /raha huolia ym...Nauti olostasi kotona!:)

Ole huoleti ihan hyvä et rauhassa pohdit ja kannat vastuun tekemistäsi ratkaisuista! Tsemppiä ja kaikkea hyvvää........

oikea hetki muuttaa kotoa on se hetki, kun se tuntuu mukavammalta kuin kotiin jääminen. Joillekin harvoille se on 16, jollekin 20 tai jollekin 24, jne, jne...

Vain sun oma ja sun vanhempien mielipiteellä on väliä. Helppoa :)

En sano tuohon muuta kun :

http://www.youtube.com/watch?v=ps4-PrCWH1Q

Tiedän monta jotka asuvat kotona kunnes koulut loppuu. Itse aloin käymään töissä 16-vuotiaana, muutin omille 18-vuotiaana ja siitä asti tehny opiskelu/työputkea kohta 6 vuotta. Itse en olisi voinu kuvitella asuvani kotona pidempään, vaikka hyvät kotiolot olikin. Jokainen tyylillään :) Tsemppiä opiskeluun!

Hei..
Muutin itse ennen 16v kotoa pois, kun perhe oli ulkomailla, olen nyt 20v ja asun mieheni ja vauvani kanssa kolmistaan 10km päästä kotoa.
Tää "itsenäistyminen" on kyllä meidän suvussa aika nopeeta.
Äiti muutti kotoa pois 16, nyt minä ja mun sisko (silloon oli 17v).
Kyllä käyn kotona aika usein vaikka ei ole autoa, mutta aina kyyti on ja äiti ottaa ilomielin vastaan..
Jos sinä ja äiti tuutte hyvin toimeen niin kannattaa asua kotona, kunnes on todella valmis.?
Aina se aluksi jännittää olla omassa kämpässä, mutta jos seurustelet nii miks et menisi ukkosi kanssa yhteen asumaan? :)

Kaikkea turhaa todella suret. Ihana että maksat omat kulusi ja annat äidille asumisesta.Ja varmasti autat kotitöissäkin etkä vaan odota, että äiti tekee kaiken.Niin ei omassa kodissa pärjää.Luulenpa kyllä että et ole uusavuton Parasta kaikista että olet säästynyt noilta riippuvaisuutta aiheuttavista asioista. Ja että vielä laitat rahaa säästöönkin. MInun nuorin lähti kotoa peruskoulun jälk. Totesi että oli hyvin masentunut, vaikka kävikin kotona usein. Asunto oli vanha ja huonokuntoinen, mutta kaupungin keskustassa joten työharjoittelu paikka lähellä ja kiva oli mennä ovesta suoraan kaupungille ja kirjastoon. Tuli kotiin takaisin kun jatko-opiskelut alkoivat. Meinaa nyt ensivuonna 23 v etsiä omaa asuntoa uudelleen Lähde omaan elämään kun olet hiukan vanhenpi ja varmenpi. Tietty uusi elämä jännittää ja peloittaakin, mutta älä yksin keskity tunteisiin. joskus tulevina vuosina pitää toimia ja ainahan voi tulla kotiin takaisin. Se ei tee nuoresta sen huononpaa ! Tarkista myös muuttaessasi rahaasiasi ja tukesi että pärjäät.Etsi myös rauhassa ajan kanssa asunto huomio myös uuden kotisi kunto, viihtyvyys, siainti, vuokra. Suomi on kallis maa. Vanhemmat/ sisaret ystävät ja joku kiva harrastus auttaa myös vakauttamaan arkeasi. . Eikös jossin olla melkein kolmekymppisenä vielä kotona.korkeitten asumiskustannusten takia ja asuntojen vähyydenkin takia. Siunausta elämääsi

Täysin normaalia on olla vanhempiensa luona, siihen asti kunnes on valmis itsenäistymään. Ei ole mikään häpeä asua 18-vuotiaana kotona. Kyllä sieltä kotoa ehtii pois muuttamaan, kunhan ei kiirettä pidä. Minusta ei ole mitään järkeä heti 18 täytettyään muuttaa pois kotoa, jos ei ole valmis. Itse lähdin 19-vuotiaana, ja en olisi lähtenyt jos olisin tiennyt, mitä se todellisuus sitten on.

jos kerran vielä opiskelet niin kyllä on ihan hyvä olla kotona .ei sinun kannata sitä hävetä et ole mikään loinen normaali nuori nainen ja vielä pystyt säästämäänkin

ei se mitäään vaikka et oo vielä valmis itsemäistymään
muuta pois sitten kun olet valmis siihen =) kyllä se siitä

Tossa ei ole mitään häpeämistä! Aloitin itse opiskelut 16 vuotiaana vuonna 2005 ja valmistuin vuonna 2008, jonka jälkeen muutin välittömästi omilleni, mutta tein koko opiskeluni ajan töitä ahkerasti. Jopa niin paljon, että meinasi opiskelut kusta yhdessä kohtaa. Heti opiskelujeni jälkeen sain vakituisen työpaikan ja samassa duunissa / työpaikassa olen edelleen.

Tosin pikkuveljeni sekä suuri joukko kavereitani asuvat omillaan eivätkä pärjää omilaan, vaikka ovat omilleen muuttaneet. Koko ajan ovat rahat vähissä jne...
Suosittelen asumaan kotona niin kauan kuin vain pystyt ja jos tulet vanhempiesi kanssa toimeen niin ei mitään hätää! TSEMPPIÄ OPISKELUIHIN JA ELÄMÄÄN!

Avaaja (Epäonnistunutko?) tässä.


vastwausenne o niin vitun säälittäviä1 EIMIRÄÄN apua, vaikka lisäsn oman kuvanikin avaukseeni!?

Hei AP.

Tutustu uuteen suomalaisen kirjoittamaan kirjaan Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja (Hannu 2010). Kirjan mukaan kopioimme jo lapsuudessa ajatusmallin ympäristöltämme, ja nämä ajatukset määrittelevät meille vahvasti minkälaisia meidän tulisi olla, ja mitä meidän elämässämme tulisi tehdä, jotta täyttäisimme kunkin ajan ja ympäristön vaatimukset "kunnollisesta" ihmisestä. Ulkoiset ajatukset asettuvat mieleen ulkoisiksi tahdoiksi ohjaamaan elämänvalintoja, jonka takia oma alkuperäinen tahto vajoaa osittain tai kokonaan tiedottomuuteen.

Tämä johtaa epävarmuuteen, ja monesti myös itsesyytöksiin ja huonommuudentunteeseen, sillä olemme oppineet vertaamaan itseämme ympäristöön, ja ympäristö vaikuttaa tietävän mitä tahtoo. Tosiasia on, että useimmat kokevat aivan samanlailla kuin sinä, siitä ei vain puhuta, koska "kasvoja" ei saa menettää. Nämä yleiset ajatukset tulee hyvin esille kirjoitelmassasi.

Tuosta kirjasta löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi, jolloin sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta henkilön huomaamatta, eli toisin sanoen hän on unessa. Tätä työtä tehdessä tietoisuus itsestä ja omasta tahdosta kasvaa, ja sitä mukaan myös valinnat siirtyvät kohti aitoa alkuperäistä tahtoa.

Todella mielenkiintoinen ja ennen kaikkea toimiva filosofia-/elämäntietokirja, kannattaa lukea!

Lisää sivulla: www.alkuajatus.org

Mun setä asuu viel mummlla vaik on 35 vuotias :D
Elä häpeä~

Tunnen perheen, jonka kaikki lapset asuivat vielä reippaasti yli kaksikymppisinä kotona. Oli iso talo, paljon tilaa ja äiti etenkin tykkäsi pitää lapsensa kotona. Ovat sitten muuttaneet tyttöystävien ja poikaystävien kanssa ensimmäiseen omaan kämppäänsä, yksi tuli jo takaisinkin ja muutti sitten omilleen. Ei mitään peräkammarin poikia kuitenkaan, ihan fiksuja sosiaalisia nuoria miehiä ja naisia. Auttelivat kotona, huolehtivat itse pyykkinsä jne.

Jos vanhempasi eivät ole varakkaita niin kyllähän tuon ymmärtää, että tunnet olevasi kuin pahinkin kuppari jos et muuta pois.

Asu vaan kotona. Ja jos joku tulee jotain mytisemään, niin sano siihen, että esmes Etelä-Euroopassa vielä yli kolmekymppisetkin asuu vanhempiensa luona.

Itse lähdin tasan sinä päivänä kun täytin 18. Ei ole tullut ikävä kotiin, vaikka monesti olisi ollut kivaa jos olisi ollut ruoka valmiina kotiintullessa tai joku valvomassa kun sairastin. Nyt on oma perhe rakentumassa ja toivon että minun lapseni tykkäisivät sen verran meistä että haluaisivat kotona asua.

Mitä häpeä on?

Älä kuole häpeään vaan anna häpeän kuolla.
Toiset ihmiset eivät sanele minun eikä sinunkaan elämääsi. Eikä sosiaalinen yhteisö sanele häpeän sääntöjä. Sinun ei tarvitse muutoinkaan itsenäistyä vielä moneen vuoteen.

"Epäonnistunutko?"...No et todellakaan. Tänäpäivänä on ihan yleistä että lapset asustaa vanhempien tykönä pitkään...jotkut jopa liki 30v asti. Asunnot on kalliita ja niitä on vaikea saada, ja eläminen on tosi kallista. Jos opiskelee tai on työtön niin ei todellakaan ole varaa. . Minun mielestäni siinä ei ole mitään kummallista. Oma poikani on 28 ja hänellä on paljolti sama tilanne kuin sinulla eikä todellakaan olisi varaa edes asua omillaan. Minun puolestani hän saa asua kotona niin kauan kuin haluaa. Hänellä on kuitenkin oma huone ja elää kuitenkin suht itsenäisesti vaikka asuukin tässä. Hän maksaa oman osuutensa vuokrasta ja ottaa kykyjensä mukaan osaa kodin menoihin. Kerkii sitä asumaan itsekseen sitten kun elämäntilanne on vakaa. Toiset on valmiita itsenäiseen elmään aikasemmin kuin toiset. Ja onko siinäkään nyt sit mitään järkeä että muuttaa omilleen ja sitten käydään kuitenkin vanhempien luona syömässä ja usein jopa pesetetään pyykitkin vanhemmilla...varsinkin pojat. Samahan se on sitten asua siellä kotona niin pääsee helpommalla :)

Ei mitään kiirettä kuule sen kotoapoismuuttamisen kanssa. Itse olin jo 19 -vuotias, kun muutin isäni tyköä pois, saatuani kunnolla turpaan.

Höpsis aloittaja :) Minä olin aikoinani 18v kun muutin kotoa ja menin naimisiin ja sain ensimmäisen lapseni. Olen pärjännyt ihan hyvin, kaksi veljeäni myös muuttivat 18v kotoa kun mneivät naimisiin/avoliittoon mutta kaksi veljeäni olin,25v kunnes muuttivat kotoa mennessään naimisiin. Ei sitä mun mielestä välttämättä edes tarvii muuttaa kotoa ennempää jos ei itse halua ja jos vanhemmille sopii että asuu kotona. Fiksua on maksaa sitten kotiin siitä että siellä asuu koska eläminen ei ole ilmasta. Sinä olet fiksusti näin tehnytkin että maksat äidillesi talus rahaa :)

Omat lapseni ovat muuttaneet kotoa kuka mitenkin ja välillä palanneet ja taas muuttaneet. Mä olen aina sanonut lapsilleni että koti on aina se paikka mihin voi aina palata jos maailma kolhii. JOs menee kämppä alta tms, niin aina voi tulla takaisin ja taas aloittaa alusta kun siltä tuntuu. Kyllä ne kaikki on aikanaan lähteneet. Yksi paluumuuttaja asuu taas kotona, mutta lähtee sitten kun aika taas on :) Elämää tää vaan on, ei tätä kannata niin vakavasti ottaa. Ei kai se kellään välttämättä aina ihan piirutusten mukaan mene.

Itse muutin pois kotoa 22-vuotiaana töiden pakottamana toiseen kaupunkiin, kotipaikkakunnalta ei tuntunut löytyvän vakituista työtä... Minusta oli hyvä asua kotona pidempään kuin useimmat, itsenäistyminen oli lopulta ns. helppoa kun olin kotona osallistunut muutaman vuoden taloudellisiin menoihin: laskun maksut ja kaupassa käynti omiin tarpeisiin ja maksoin jopa pientä vuokraa vanhemmilleni..

Olen tässä itsekin 18 vuotta vähän aikaa sitten täyttänyt, ja aika samanlaisessa tilassa olen :D suoraan sanottuna tunnen vain muutaman kaverin jotka asuvan yksin, mutta itse olen siis lukion tokalla eikä suurin osa tuntemistani kavereista asu yksin :) joten älä huoli, kyllä minäkin asun varmaan vielä vuosia kotona :P ei täältä ole pois kiire minnekään

Voi herran jestas sä oot viisas kun et suinpäin syöksy aikuisuuteen Minun tyttöni oli 21v ennenkö muutti kotoa pois omilleen nykyään on säälittävää että jo17v muuttavat parisuhteeseen suinpäin ja sitten tulee ero ja poikakaveria vaihdetaan kun paitaa osa jopa tekee lapsia vaikka ovat vielä itsekkin lapsia.Sitten valittavat aikuisena kun eivät kenellekkään kelpaa kuka nyt huolisi naista joka on ollut parisuhteessa monen miehen kanssa ja jos lapsiakin kukaan ei ala hoitamaan toisen miehen lasta.Ole vain kotona ja nauti olosta aikuistu rauhassa kyllä sinäkin vielä ehdit löytää itsellesi kumppanin ja itsenäistyä

aloittaja älä tollasta mieti. asu vaan niin kauan kuin mahdollista. itse täytin juuri 28v ja en ole vieläkään omilleni muuttanut. ja maksan vanhemmmilleni joka kuukausi asumisestani ja ruuvasta sovitun summan. ja nyt vanhemmat alkavat olemaan siinä iässä että olen mielelläni kotona jotta voin katsoa heidän peräänsä. äidillä sydämmen vajaatoiminta ym ym. ne ovan huolehtinut minusta niin nyt on minun vuoro huolehtia vanhemmistani.

Onnea Sinulle, kaikki hyvin, olet elämän alussa ja siitä pikkuhiljaa omilleen. Ei mitään turhia murheita, vanhempasi varmaan kannustavat Sinua. Kärsivällisyyttä.Vanhana ymmärrät paremmin, en tarkoita lukiota. HYvää kesää, nauti, iloisin terveisin.

En ehdi lukemaan keskustelua, mutta aloituksen perusteella kuulostat aivan tyypilliselle narsistivanhemman uhrille. On 100%, että todennäköisesti äitisi on narsisti ja hän on pakkohoidon tarpeessa. Myös sinä ja isäsi tarvitsette tukea äitisi pahuudesta toipumiseen.
Jos joudut maksamaan osan tuistasi äidillesi, on äitisi se loinen, et sinä. Äitisi on sinut synnyttänyt, joten hänellä on velvollisuus olla tukenasi. Jos hän ei siihen pysty, hän on loinen ja kuuluu pakkohoitoon. Itseasiassa sulla on lain mukaan mahdollisuus tehdä ainakin kahdella perusteella äidistäsi rikosilmoitus; taloudellinen hyväksikäyttö ja heitteillejättö.

Voimia!

Jos kerroit totta itsestäsi, niin voit olla TAATUSTI varma, että elämä kantaa SINUA, sillä olet rehellinen, ja nöyrä sielultasi !

Ja elämän kokemukseni,-joka ei petä, haluaa sanoa, että ÄLÄ PELKÄÄ, sillä jokainen päivä antaa sinulle myös neuvot selvitä kaikesta, -SIIS jokaikisestä eteentulevasta propleemasta, ja kun totuudelta pyydät johdatusta,-yli omien hetkellisten neuvottomuuksiesi, niin voit olla varma, että selviät kaikesta !

Se on suorastaan fysiikanlakiin perustuva totuus, joka ON PÄTEVÄ !

Sinä tarttet rohkeutta,. ja sitä sinä saat TAATUSTI, kun otat vastuuta asioista, ja lähimmäisistä ihmisistä, ja lopulta ymmärrät, että sinull on kaikki eväät, mitÄ ikinä' tarvitset !

Viisaus tulee elämällä, ja RUKOILE elävältä Jumalatta, että aisit tavata JUST oikeita ihmisiä, joita kohtaat, ja joita joudut kuuntelemaan, että saisit sitä' rohkeutta.
MUTTA ota JO ENNALTA HUOMIOON, että joudut taatusti kohtaamaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat täysin eri mieltä sinun kanssa, vaikka sinä olisitkin puhunu totta, JA JUST HE kasvattavat sinuun rohkeutta, ja sitten eräänä päivänä sinä tiedät kaiken !

Mutta ole tarkkana,ja ole varovainen,- millä poluilla liikut

Ei ole mitään kiirettä muuttaa pois kotoa. Minä olen 27 ja asun vielä kotona. Luulisin kyllä olevani valmis muuttamaan omilleen, mutta en oikein tykkää ajatuksesta asua yksin. Perhe on minulle tärkeä ja tykkään, että on seuraa. Olen yksinäinen ihminen enkä seurustele, joten aika tulisi varmaan aika pitkäksi yksin. Johonkin kommuuniin tms. vieraiden ihmisten kanssa taas olisin liian ujo.

Eri asiahan se olisi muuttaa omilleen, jos olisi kavereita ja kumppani, mutta mieluummin asun kotona perheen kanssa kuin yksin jossain. On tärkeää, että on perhettä ympärillä ja juttuseuraa.

Annan rahaa vanhemmilleni ja osallistun kotitöihin.

Aloittaja vaikuttaa oikein fiksulta tyypiltä, joten jos hänen vanhempansa eivät ole suoraan vihjailleet, että pitäisi muuttaa pois kotoa, niin ei kai sen takia tarvitse muuttaa, ettei tuntisi itseään loiseksi. Ainahan hän voi hienovaraisesti vihjata vanhemmilleen, että aikoo joskus muuttaa pois, jotta vanhemmat tajuaisivat, että hän tuntee itsensä taakaksi.

Itselläni oli aikoinaan 90-luvulla sellaisia ongelmia, että pääsin Helsinkiin opiskelemaan, mutta en saanut Hoasilta kämppää, vaikka asuin 150 km päässä. Sen sijaan kuulin, että Hoas antoi asuntoja jopa sellaisille helsinkiläisille nuorille, jotka muuttivat pois kotoa samaan kaupunkiin! Sitä oli kiva miettiä, kun piti ostaa vanha autonrämä ja ajaa sillä joka aamu kuudeksi Helsinkiin kouluun. Välillä nukuin siinä autossa yön. Onneksi sain yksityiseltä puolelta pienen asunnon kuukauden kuluttua. Niin...sitä minä vain, että ajattele sinäkin asiaa positiivisesti: jos pysyt kotona vielä pari vuotta, et ole ottamassa asuntoa keneltäkään sellaiselta nuorelta, joka sellaisen ihan oikeasti tarvitsee!
:)

-60 luvulla, piti lähteä kotoa kun lapsilisiä ei enää maksettu, eli nykyisin on helpompaa, voi olla kotona kauemminkin..

tää on taas yksi niistä provoista... Eihän lukiolainen joka asuu kotona saa toimeentulotukea. Opintorahaa voi saada korkeintaan 96€/kk jos vanhempien yhteenlasketut tulot ovat 20 000 € tai alle. Eikä sillä oikein makseta oppikirjoja/harrastuksia laiteta säästöön ja sitten vielä anneta vielä rahaa vanhemmille. Lukion oppikirjat/ maksavat aika paljon muista opiskelukuluista puhumattakaan. Mutta jos sopintolainaa, niin (lukiolainen max 300 €/kk). Sitten kun KAIKKI mahdolliset tukikuukadet on käytetty ja et ole vielä saanut opintojasi lukiossa loppuun sinulla on mahdollista saada tarveharkinnaista toimeentulotukea. "Jos opiskelija kuitenkin saa tosiasiassa vanhemmiltaan varoja tai muuta elatusta, tämä otetaan huomioon opiskelijan toimeentulotuen tarvetta harkittaessa". Juttusi ei kuulosta uskottavalta.

Totta. Opiskelijan ensisijainen tuki on opintoraha ja opintolaina. Harkinnan varaista toimeentulotukea voi todellakin saada vasta sen jälkeen, jos valmistuminen on viivästynyt syystä tai toisesta... mutta jos asuu vanhempien luona, niin se on sitten siinä. Ei toimeentulotukea :(

Hei,

voi tyttö-hyvä. Olet aivan normaali, ja vieläpä tavallista "kunnollisempi" nuori nainen :-). Sinulla on opiskelupaikka, ei juo, et polta, haet töitä aktiivisesti ja osallistut asumiskuluihin. Ja varmaan muutenkin huolehdit kotitalustöistä ym.
Ei ole mitään järkeä muuttaa omilleen vielä.
Sama tilanne vähän itsellänikin. Nuorempi, vielä kotona asuva poikani on käynyt ammattikoulua vuoden, vielä kaksi vuotta jäljellä. Poikani käy työssä koulun ohella. Tekee kotitöitä, viime talvena minun ei tarvinnut yhtään kertaa tehdä rehdä esim lumitöitä, ruokaakiin poika osaa tehdä ja aina on kahvit odottamassa, kun tulen töistä kotiin :-)

Italiassa suurin osa elää vanhempiensa luona 30-vuotiaiksi saakka...

Kun sanoit, ettei sinulla ole rahaa asua omillasi... Kyllä on, kun silloin saat korotettua opintotukea. Itse opiskelen ja asun pääkaupunkiseudulla, jossa asuminen on kaikkein kalleinta. Siitä huolimatta pystyn opintotuellani maksamaan vuoksran, sähkölaskun, puhelinlaskun, matkakortin sekä kouluruoat...

Teen myös keikkahommia, jotka on mulle vaan pelkkää plussaa. Säästöjä syntyy lisää joka kuukausi.

Suomessa ei tarvitse pelätä, etteikö pystyisi elättämään itseään. Täällä on usein jopa liian hyvät tuet, jotka kannustavat ihmisiä jäämään kotiin nukkumaan ja bilettämään.

Muuta siis vain rohkeasti omaan kämppään, mutta ole samalla vastuullinen, äläkä käytä liikaa hyödyksi valtion huipputukia.

Itsenäistymistä ei kannata pelätä, mutta sen kuitenkin haluan sanoa, että niin kauan et ole luuseri, kun et käytä valtion tukia turhaan hyödyksi. Niin kauan et ole mikään loinen. Mun naapurustossa asuu monta loista. Ne ei vaan viitsi mennä töihin, kun bilettäminen mun verorahoilla tuntuu heistä hauskemmalta. Mä joudun maksamaan veroja siitä, että he saavat pilata mun yöunet bilettämällä joka ilta. Sellaiset ihmiset ovat loisia!

HEI! Älä ole huolellissasi kaikki hoituu kun aika tulee olet vielä liian nuori asua yksin ja saadaa kaikki toimimaan, kaikki maksa nykypäivään. Käy koulu loppuun ja miettii sitten mitää haluat tehdä. Minun mielestäsi sinulla ei ole mitään häpemistä olleenkaan. Ole iloinen sinulla on vielä aikaa itsenäisyä ja olla aikuinen, nyt olet vielä nuori nainen! Ei ole häpeä asua kotona sinun ikäisenä! Olet rohkea nuori ihminen joka ajattelleet hyvuä asioita- otaa isisti! Hyvää kesää sinulle! Pää pystyy vaan kaikki ovet vielä sinulle aukea kun olet valmis ottaamaan siihen tilaisuutta! Mitään ei ole helppoa tässä maailmaassa, sinulla on varmasti paljon annettaa uskon sen. Terveys ja hyvinvointi ovat todella tärkeätä,hyvää että et juo etkä poltaa tupakka. Kaikkea hyvää vaan sinulle!

ei mitään hätää, itsekin muutin 21v omilleni. tsemppiä ja aurinkoista kesää sinulle:)

Me kaikki ollaan kehitytty omaan tahtiin ja niin se saa ollakin. Pääasiaon ettet tee mitään ajattelematonta sen vuoksi, että muutkin on tehneet. Jos äidillesi käy, että asut kotonaja opiskelet, se on hyvä. Opiskele rauhassa ja tee iltatöitä, jos on tarve ja jaksat. Minä olen ollut kokopäivätyössä 16-vuotiaasta eli hankkinut omaa rahaa ja sitä kautta elämänhallintaa, kun on hoitanut omat menonsa. Yritin muuttoakin siinä iässä, mutta eihän se onnistunut, kun ei ollut kokemusta rahankäytöstä eikä rahaakaan. Lopullisesti muutin 20-vuotiaana ja ihmettelin kuinka kahden viikon palkka meni ruokakaappeja täyttäessä. Astioita ja muita ostin sen mukaan kun oli varaa. Tiukkaa oli. Nauti siis mahdollisuudesta kehittyä aikuiseksi hiljalleen...

Mihin sinä valmistut 20-vuotiaana? Etkö vain kirjoita lukiosta ylioppilaaksi. silloinhan ei ole valmistumisesta kyse vaan ammattiin valmistutaan. Tämä nyt pieneksi oikaisuksi, ettet ajattele että olet valmis johonkin työpaikkaan.

Mutta siihen itsenäistymiseen. Voitko lukioaikan hankkiutua vaihto-oppilaaksi? Ellei kotoa kovin kannusteta, kysele paikalliselta Lion Clubilta tai Rotary-yhdistykseltä, voivatko auttaa. Vaihto-oppilasaika on hyvä itsenäistymiselle kun kutienkin samalla ollaan perheessä, jossa on turvallista.

Mutta hävetä sinun ei kannata, jos voit asua vielä kotonasi, niin ole onnellinen että välisi kotiin ovat niin hyvät, että saat asua. Huolesi on pieni huoli, mutta lienee sinulle iso, kun suurempia huolia ei sitten taida ollakkaan.

Oman tyttäreni kanssa menettelimme yhteisestä sopimuksesta niin, että hommasimme kodin lähettyviltä (6 km matkaa) yksiön, johon opintoraha riitti maksamiseen. Ruokarahan annoin, joka laskettiin niukaksi, mutta riittäväksi. Toimeentulotukea emme hakeneet, koska tyttäreni oli silloin 17-vuotias. Mutta sinulla toimeentulotuki riittänee ruokaan.

Kimppa-asunnot olisivat edeullisempia, jos haluat itsenäistyä, niin voit etsiä sellaisen, jos muunlainen asuminen ei tule kyseeseen. Joka tapauksessa, puhu vanhempiesi kanssa tästä asiasta ja kysy mitenkä he voisivat kannustaa itsenäistymisessä. Olet kyllä tehnyt peikon tai vuoren itsenäistymisestäsi. Ei kai se niin kamalaa ole vielä kotona asua. Olet kovin nuori vielä, mutta jos se noin vaivaa, niin tee sen eteen jotain.

Kuka sinua katsoisi alaspäin. Kerro ylpeidellä, että voit vielä asua kotona opiskeluajan, niin tulee edeullisemmaksi ja kun vanhemmillekin se sopii. Tosin, oletko oikeasti kysynyt vanhemmiltasi, haluavatko he, että aikuinen lapsi asuu vanhempien luona. Aina ei ilkeä sanoa totuutta vanhemilleen.

Olet harvinaisen avoin ja ajatteleva nuori.Liian moni on joko joutunut lähtemään kodistaan liian nuorena tai sitten ovat tahtoneet lähteä vapauteen ilman niitä edellytyksiä ,jota itsenäin elämä aina odottaa itsekultakin.
Pysy samalla tiellä niin kymmenen vuoden päästä voit itse itseäsi onnitella tästä hyvästä ja viisaasta valinnastasi.

Koska itse selvästi ajattelet ja tiedostat tilanteen ja olet laittanut sen jopa paperille.... niin EN näe mitään ongelmaa sinun tapauksessasi.

Italiassa asutaan nykyään 35v kotona.

Eli vastaus = Olet Normaali.

EI HÄTÄÄ POIS TOLLAISET

Ei hätää.. Tuo on täysin normaalia. Ei ole noloa myöntää eikä noloa jos asuu vanhempien kanssa =)

Brittien uuden tutkimuksen mukaan kaikista 22-30 vuotiaista Briteistä asuu kotona edelleen lähes kolmannes, yli 30 prosenttia.

Italiassa asutaan kotona vieläkin enemmän.

Eli jos vain viihdyt kotona niin mikä ettei asuessa. Ei yksin asuminen niin herkkua ole.

elä,elämääsi miksikysyt täältä neuvo .

Ihailtavan viisas nuori nainen olet. Ymmärrät elämän realiteetit ja olet valmis tekemään niiden eteen töitä. Ehdit kyllä asua omillasi ihan riittävästi ja minusta nuoren, joka vielä opiskelee (vaikka olisikin jo täysi-ikäinen) on hyvä ja kaikinpuolin järkevä asua kotona. Itse muutin olosuhteiden pakosta pois kotona 16-vuotiaana (alkoholisti vanhemmat, äidin uusperhe helvetti yms.) ja en todellakkaan ollut siihen valmis. Sotkin talousasiani todella pahasti ja muutenkinj elämä meni hetkellisesti päin helvelttiä. Pitkään makselin ulosotto velkoja ja minulla ei ollut luottotietoja, vasta ihan pari vuotta sitten sain luottotietoni takaisin, veloista selvisin onneksi jo paljon aiemmin. Ei se mitään herkkua ollut palkasta suurinta osaa joka kuu pulittaa nuoruus vuosien törttöilyihin, mutta elämä on.
Nykyään minulla menee tosi hyvin ja olen itsekin jo äiti. Äitinä toivon ja suunnittelen kaiken jatkuvasti niin, että sitten kun omat lapseni ovat isoja meillä on tilaa siihen, että he voivat asua kotona myös "aikuisina". Tietysti, jos haluavat. Toivottavasti onnistumme kasvattamaan heistä fiksuja nuoria, niin kuin sinä olet!

Tyhmä, hölmö ja tomppeli huonontaa elämänlaatua muuttamalla huonompaan paikkaan missä asuu.

Ja hullua kiinnostaa se mitä muut muka ajattelee.

Kehitymme eri tahtia.
Tärkeintä on pystyä myöntämään realiteetit..

eihän nyt lukiolaisella vielä pidäkkään työpaikkaan olla?
Yliopistossa opiskelevilla se on n. 30%... yo riippuen.
Joillakin on osaaika työtä...

Voi heeihän sua kukkaan pakota lähteen Äiskän viekusta senkun jatkat yhteiskunta ja sossu huolehtii sit kun äiskä kuolee kyllä oikee-työläis tienaa sunki elantos

"Minulle tämä on henkilökohtainen häpeä, koska tuntuu siltä, että pitäisi olla muuttanut jo pois kotoa ja olla omillaan. "

Et ole ainoa joka häpeää!!!!!!!!

Jos asuu vanhempien luona, kantsii sanoa että asuu kadulla. Silloin ne ei voi ottaa vanhempien tuloja huomioon.

Ite jouduin muuttamaan 24-25 vuotiaana omilleni, kun vanhemmat ei kestäneet mun elämäntyyliä. Nykyään olen parantanut tapani ja olen paljon vanhempieni luona. Mulla on oma kämppä, mutta siellä en tee juuri muuta kun käyn katsomassa postin.

Ei tuossa ole mitään häpeämistä. Sitten voisi olla, jos olisit vaikka kolmekymppinen - eikä silloinkaan jos se olisi itsellesi ja vanhemmillesi ok. Tällainen asia ei kuulu muille, mikäli asianosaiset ovat tyytyväisiä tilanteeseen.

Häpeä on juttu jota kaikki eivät tunne. Esimerkiksi nuori omasta halustaan työtön, joka asuu vanhempiensa luona, maksattaa heillä kaiken, ei osallistu kotitöihin, tuo tyttö/poikakaverinsa luokseen asumaan. Sellaisiakin tapauksia on, vanhempia hävettää mutta aikuinen lapsi ei osaa hävetä, on joko tyhmä tai röyhkeä.

Heips! Oon 19 vuotias ja asun vielä kotona itsekin, enkä näe mitään kiirettä kotoa pois muuttamisessa. :) On yksilöllistä nuo muuttamisjutut. Jotku haluaa muuttaa samantien kun täytetään 18 ja joskus jopa nuorempanakin. Jotkut taas etenevät hitaasti muuton suhteen. Joten älä ota hirveetä stressiä siitä asiasta, halu pysyä kotona vain kertoo että et ole vielä valmis. Anna asioiden edetä omalla painollaan. :)


Aurinkoista kesää!

Hei!
Olet mielestäni Fiksu nuori kun sopeudut olemaan kotona ja tulet toimeen omien vanhempiesi kanssa itse olisin ollut kauemminkin omien vanhempieni kanssa mutta jouduin lähtemään ammattiin opiskelun takia aika nuorena pois kotoa ja muutenkin sen jälkeen työn perässä kun en saanut kotiseudultani alaani vastaavaa työtä,Isäni sanoikin minulle että olet aina tervetullut takaisin jos et viihdy tai pärjää ja ne sanat muistan Lämmöllä vielä tänäkin päivänä vaikka on kulunut jo kymmeniä vuosia tuosta hetkestä ja molemmat vanhempani ovat jo pois tästä elämästä.
Ihailen Sinunlaistasi tyttöä olet varmasti kunnon tyttö,eikä Sinulla ole mitään hävettävää ja kun tulee se hetki että lähdet omillesi niin menestyt aivan varmasti siinä kuin muutkin ikäisesi uskon että menestyt heitä paremmin!
Kaikkea Hyvää Sinulle ja koko Sinun tulevaisuudellesi olet Hieno tyttö!

minulla on kolme lasta ja jokainen asui noin 21vuotiaaksi asti kotona eli kun oli lukiot ja ammattikoulut ja armeijat käyty niin itse halusivat muuttaa ja itsenäistyä.Joten ethän mieti pois muuttamista vaan keskity opiskeluun sillä se on tällä hetkellä sinun tärkein elämänvaihe.Jatkoopinnot eriasia joten Tsemppiä sinulle
Onnea elämääsi ;-)

Hei!
Katselin noita ihmisten kirjoituksia Sinulle,siellä on vaikka millaisia mielipiteitä mutta älä edes ajattele kaikkia vakavasti sillä meissä ihmisissä on moneksi
Olet hieno ,Hyvä nuori nainen toimi järkevästi kuten olet toiminut tähänkin saakka
ei ole Sinun vikasi että maassa on huonosti työpaikkoja tarjolla .
Etkä saa tuntea itseäsi "loiseksi"ajattele että olet nuori ja elämänhaluinen ja olet ,minä ainakin arvostan Sinua Olet Hieno Tyttö ja toivon sydämestäni Sinulle Kaikkea Hyvää nyt ja Tulevaisuudessakin .

Ei huolta, olet täysin normaali. Kyllä se on tosi harva lukiolainen, joka pystyy omilleen muuttamaan ja silloinkin todennäköisesti löytyy isipapan luottokortti takataskusta...

joidenkin mielestä on nolompaa jos lähtee (tai heitetään) pois kotoa teini-iässä, ehkä jo 15-16-vuotiaana, kun opiskellaan, sitten ei vielä parikymppisenäkään ole itsenäistynyt, vaan elää tuilla (kuten KAIKKI opiskelijat, huom tässä mielessä opiskelevat ovat niitä pahimpia loisia, heille myös korvataan kaikki ja saavat alennusta kaikesta) ja vaikka olisi ammatti, ei osata elää itsenäisesti. Miten voisikaan, kun ei ole opetettu. Se on tämä yhteiskunta. Mieluummin vanhempien kanssa heidän tuellaan, kuin valtion rahoilla syrjäytettynä. Häntä pystyyn tyttö tai poika, jos se yhtään lohduttaa, jo pelkästään se että käyt lukiota, kertoo että sinulla on suunta hukassa, lukio on niille jotka eivät tiedä mitä haluavat, paitsi "siistin lakin", eli tutkinnon, mutta mitä tekemistä sillä on varsinaisen _tekemisen_ kanssa...ei yhtään mitään, yo-tutkinnosta ei ole mitään hyötyä kellekään, paitsi yleissivistys erittäin heikosti peruskoulunssa pärjänneille... Jos suoritat lukiota, sitä kymppiluokan vastinetta pidempänä versiona, ei sinua kukaan loiseksi leimaa. Olet vielä lapsi.

Eräs kaverini sanoi että monet häne ntuntemiaan nuoria jotka ovat muuttaneet heti pois kotoa olivat täysikään päässeet, mutta palanneet asumaan takaisin vanhempiensa luo 2 kk sisällä.
Itsekin tein niin mutta muutinkin asumaan poikaystäväni kanssa. Joten helpompi asua jonkun kanssa.
Mutta siinä ei ole hävettää jos asuu vanhempien kanssa :)

Älä murehdi,äläkä kiirehdi.;kyllä se kodinjättöpäivä tulee kun on tullakseen!

Mielestäni ei kannattaisi muuttaa kotoa, jos ei ole valmis, jos ei ole pakko. Siihen pitäisi olla halu, halu elää itsenäisesti.

Vanhempani pakottivat itseni muuttamaan pois noin 20-vuotiaana. Heidän mielestään minun piti itsenäistyä. No, ei se kyllä todellakaan putkeen mennyt. Yksin neljän seinän sisällä oleskelua, mielenterveysongelmia yms. Itse tunsin olevani vähitellen oikeasti valmis elämään itsenäisesti siinä 25 vuoden korvilla (mt-ongelmat varmaan osittain toki hidastivat tätä prosessia).

Mielestäni jokainen omalla tuntemuksellaan. Jokainen on erilainen, jokainen on yksilö, jokainen kehittyy hieman eri tahtia.

on normaalia

Hei! En kuvitellut, että saisin näin paljon vastauksia! Kiitoksia jälleen viesteistänne, jotka olivat asiallisia ja viisaita. Ei minulla muuta, halusin vain kiittää, että luitte kirjoitukseni ja vastasitte takaisin. Kiitos!

Hyvää loppukesää ja syksyn alkua kaikille!

Terveisin aloittaja