Pelastus menetetty...lopullisesti?

käänteinen esimerkki:

Ei uskovaisesta on yks kaks tullut uskovainen joka etsiii seuralaisia yksinäisyyteensä ja liittyy uskontokuntiin.

Mahtaako pelastua?

Entäs sitten monenlaisia muistisairauksia potevat, dementikot yms.?

Lainauksestasi jäi pois jakeen 6 loppu: "Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen -- niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!"

Huomaa tärkeät sanat "jotka nyt itse ristiinnaulitsevat...". Minä ymmärrän kohdan niin, että meidän on mahdotonta johdattaa kääntymykseen niitä, jotka nyt kieltävät Jumalan Pojan. Mutta Jumalalle ei ole mikään mahdotonta, ja hän voi vetää luokseen paatuneimmankin ateistin. Esim. entisen ateistin ja nykyisen kristityn pastorin Howard Stormin kuolemanrajakokemus on tästä hyvä esimerkki.

Myös tunnettu kirjailija C.S. Lewis kääntyi ateistista kristityksi. Ahdistavan heprealaiskirjeen vastapainoksi onkin hyvä lukea Jeesuksen omat sanat Johanneksen evankeliumista:

Joh 6:39. "Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. 40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

Kenelle heprealaiskirje on muuten kirjoitettu? No heprealaisille, oletkos sinä heprealainen?

No niin tai näin, onhan Raamatussa myös tuhlaajapoika-kuvaus, jossa isänsä perinnön mällännyt ja synnissä rypenyt poika tulee kotiin nöyrtyneenä ja häpeillen - ja Isä (Jumala) JUOKSEE häntä vastaan, pistää kultasormuksen sormeen, laitattaaa pidot pojalleen.

Myönnän, että tuo Raamatun kohta on aika puhutteleva, mutta me uskomme, että Jumala on hyvä ja armollinen omille uskovilleen, vaikka joskus olisikin poispoikennut hetkeksi tai vaikka kahdeksi hetkeksi. Jumalalla ei ole aikaa, hän elää iankaikkisuudessa.

Sanotaanhan Heb 13:5 Ettei hän koskaan jätä eikä hylkää.

Tämänkin ketjun ytimessä on joidenkin ihmisten salattu toive päästä hallinnoimaan toista ihmistä joka asiassa, jopa niinkin, että näyttäisi ikäänkuin jonkun toisen ihmisen ja Jumalan väliset asiatkin olisivat tuon hallinnoijan asioita.

Mihinkähän tämän ketjun aloittaja seurakuntaelämässä kiinnittää päähuomionsa? Muiden ihmisten mahdollisiin synteihin todennäköisesti - ei oman sydämensä puhdistamiseen.