Monet tunnetut taiteilijat hakevat innoitusta työlleen yksinäisyydestä. Miten on teidän laitanne, tuntuuko siltä että luovuus alkaa kukoistamaan yksinäisyydessä? Tavallaan täyttää sitä sosiaalisten suhteiden tilalle jäävää tyhjiötä? Onko teillä luovuutta vaativia harrastuksia?
Kukoistaako luovuus yksinäisyydessä?
tuula-neiti
4137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jotkut viettämät lomansa asuntovaunussa, jotkut asuvat sellaisessa ympäri vuoden. Ensinmainituilla on varaa asuntovaunuun, jälkimmäisillä ei ole varaa muuhun.
En koe itseäni kovin luovaksi, ajatukset tulevat ja menevät, suunnitelmat unohtuvat, jäävät toteuttamatta, kun ei tule aloitettua.
Taiteilijoilla on yleisönsä/ yhteisönsä, joiden luokse palata yksinäisyydestään.
Minä palaan ajatuksiini. Aina.
Ei kukoista, päinvastoin. Vaikkapa kirjoittamisesta ei tule mitään kun ei pysty keskittymään ahdistuksen takia.
Jos on pari vuotta kymmenien ja tuhansien ihmisten ympäröimänä (kuten todelliset taiteilijat ja artistit ovat) niin on helppoa hakea innoitusta yksinäisyydestä. Mutta sama ei päde jos tilanne jatkuu koko ajan.
Joo, minulla se on toisin päin. Kun sitä tarpeeksi kauan vatvoo omia ajatuksia ja ideoita, niin tuntuu, että niihin hautautuu. Tarvitsisi jonkun muun näkemyksiä ja potkimista, että saisi homman taas liikenteeseen. Jonkunlainen perfektionisti luonne kun vielä olen, niin hommaa on vaikea saada edes alkuun, kun kaikki ideat täytyy hioa loppuun asti ja mikäänhän ei koskaan tietenkään ole täysin loppuun asti hiottu.